tiistai 31. toukokuuta 2016

Epäonnen päivä ja yö vartiointivuorossa

Mä oon usein tuntenut olevani aikamoinen Aku Ankka, aina sattuu ja tapahtuu. Olen taitava sähläämään itse, mutta monet ovat myös vierestä katsoen huomanneet, että minulla on usein myös huono tuuri. Muun muassa olen saanut linnunkakat päälleni neljä kertaa elämäni aikana. Kerran joku mainitsi minulle, juuri kun pyyhin reidestäni linnunkakkaa, että se tuottaa hyvää onnea. Puoli minuuttia sen jälkeen sain jalkapallon täysiä päähäni, jonka jälkeen oli niska jumissa muutaman viikon. Että sellaista. :D Mulle ei vähään aikaan ole sattunut mitään pahempaa, mutta maanantai oli todellinen epäonnenpäivä.

Taivas n. klo.5 aamulla


Aamu alkoi suurella pettymyksellä, joka liittyi ystävääni. En kerro siitä enempää, mutta hetken vellottuani pettymyksen tunteessa, päätin etten anna asian pilata päivääni! Eipä mennyt kauaa, kun sain viestin, että päivän lastenhoitokeikkani peruuntuu. Mahtavaa, muutenkin vähän töitä kesälle ja nyt päivän työt peruuntuivat! Päätin kuitenkin, kuten aikaisemmin kirjoitin, etten ala stressaamaan. Fiilis ei kuitenkaan ollut mikään paras, kahden pettymyksen jälkeen ja aamu oli vasta alkanut.

Mango pääsi mukaan vartiointivuoroon.


Suunnitelmissa oli lähteä aamupäivän bootylicious-tunnille ja ajattelin, että treenin jälkeistä mahtavaa fiilistä ei voi pilata mikään! Tunti oli ihan super ja fiilis sen jälkeen katossa. Olin juuri menossa suihkuun kun huomasin, että olin unohtanut pyyhkeen kotiin. Pakkohan siinä oli kuitenkin, läpimärkänä hiestä, suihkuun hypätä. Kertakäyttöpefletti kuivasi muuten ihan hyvin. :D Suihkuepisodi nauratti vielä kotimatkalla, mutta hieman jännittyneenä pohdin, että mitähän seuraavaksi..

Klo.23.30 (kuvassa näkyy valotolppa, ei aurinko)


Minulla on usein aikaisemmin ollut tällaisia epäonnenpäiviä, jolloin jossain vaiheessa olen ajatellut, että päivä varmasti paranee nyt kun on sattunut kaikenlaista. Vaarallinen ajatus, yleensä epäonnenpäiväni ovat jatkuneet iltaan asti. Nyt pohdin, että tästä tulee taas hauska tarina kerrottavaksi. Noh, kotona onnistuin sitten polttamaan käteni suoristusrautaan ja huomasin myös, että jokin ihana öljyinen hiustuote on levinnyt kylppärissä laatikon pohjalle..

Nukkuvaa vahtikoiraa kiusataan. Tyyppi heräsi meidän nauruihin, mulkaisi meitä ja oli jo sulkemassa silmiään kun yhtäkkiä nenä aukesi ja neiti huomasi lihapullan. :D


Isäni oli pyytänyt seuraa yöksi venekerhonsa vartiointivuoroon ja oltiin menossa siskoni kanssa mukaan. Isä kävi hakemassa minut töittensä jälkeen, mutta hänellä oli kiire laskemaan myynnissä olevan veneensä vesille, joten minun tehtäväkseni jäi hakea siskoni ja sen jälkeen mennä eväitä ostamaan. Arvatkaapa vaan onnistuinko kolaroimaan auton! Ajoin etukulman päin tolpaa, noloa. Ahdistaa, harmittaa ja hävettää vieläkin. En ole ikinä aikaisemmin onnistunut edes narmuttamaan yhtäkään autoa aikaisemmin. Nyt runttasin sitten vähän enemmänkin.. Eka kolarointi olisi varmasti tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. "Onneksi" oli sentään oman isän auto. Kauppareissun jälkeen onnistuin vielä tallomaan juuri ostamamme pensasmustikat. Isä onneksi nauroi kolaroinnilleni, eikä suuttunut, tosin tulen varmasti kuulemaan tästä lopun ikäni. :P

Klo.6.00 aurinko paistaa jo, ja vahtivuoro on ohi!

Vartiovuorossa oli yllättävän helppoa pysyä hereillä. Puoleen yöhön asti laitettiin venettä kuntoon ja sen jälkeen pelattiin paljon korttia. Olin kotona aamulla n.06.20 ja sain nukuttua muutaman tunnin. Olo on ollut tänään aivan kamala, kuin olisi kauheassa krapulassa. Eilisen treenin aiheuttamat lihasjumit eivät ole helpottaneet oloa, vaikka rakastan sitä tunnetta lihaksissa, tietää tehneensä jotain! Onneksi pääsee kohta nukkumaan! Toivottavasti ihana sää jatkuu vielä, kun en tänään ole pystynyt siitä kunnolla nauttimaan.

-Mallu

maanantai 30. toukokuuta 2016

Tästä se alkaa!

Tästä se nyt alkaa, kahdeksan viikon pituinen treenirupeama nimittäin. Olin jo päättänyt lähteä tätä treeniohjelmaa tekemään, mutta mielessäni oli kuitenkin vielä epäilys siitä, että teenkö oikean valinnan. Seuraavat kahdeksan viikkoa tulee olemaan raskaita, ehkä pitäisi kuitenkin aloittaa iisimmin. Sitten luinkin muutamasta blogista juttua siitä, että bloggaajat tuntevat olevansa "kaikki tai ei mitään" ihmisiä, eli treenataan kunnolla tai sitten ei ollenkaan.Tunnistin itseni teksteistä täysin! Ei meinaa treeni sujua tällä hetkellä koska kroppa on niin jumissa, ettei mitään voi tehdä entiseen tapaan. Se ottaa päähän niin, että jätän sitten kokonaan tekemättä, mikä tietenkin on todella typerää..



Näiden blogitekstien lukemisen jälkeen pohdin, että päätökseni lähteä puskemaan tätä kahdekan viikon treeniohjelmaa läpi on oikea. Tulee olemaan raskaat kahdeksan viikkoa, mutta aion onnistua tässä! Tämän jälkeen saan varmasti liikunnan taas pysymään arjessa mukana, eikä tarvitse stressata liikkumisesta. Ajanpuute ei ole syynä nyt jos epäonnistun, nyt kun on vähemmän töitäkin. Tuntuu, että hyvin suunniteltu treeniohjelma tulee toimimaan minulla parhaiten.

Lenkkipolut kutsuvat!

Blogin suhteen en ajatellut julkaista koko treenisuunnitelmaa tarkemmin, vaan aina viikon lopuksi tekisin jonkinlaisen viikkokatsauksen. Siihen voi tietenkin kuulua treenin lisäksi viikon muita tavotteita. Tässä kuitenkin "raakaversio" kahdeksan viikon suunnitelmasta:

VKO1: 3xkuntopiiri + 4xkardio
VKO2: 4xraskaat painot + 4xkardio
VKO3: 6xsuuret toistomäärät + 5xkardio
VKO4: 4xsupersarjat + 5xkardio
VKO5: sama kuin vko1 + 1 kardio lisää
VKO6: sama kuin vko2 + 1 kardio lisää
VKO7: sama kuin vko3 + 1 kardio lisää
VKO8: sama kuin vko4 + 1 kardio lisää

Tietysti täytyy myös muistaa venyttelyt! Yritän myös selkäni takia saada tuohon treeniviikon sekaan mahdutettua ainakin yhden jooga tai pilates tunnin. Jee, tästä tulee kivaa! :)

-Mallu

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Yrityksiä saada koirista kuvia..

Onnistuneet kuvat mun koirista ovat todella harvassa. Osasyy siihen on ehkä etten omista kunnon kameraa? Toisaalta sekään ei auta silloin kun koira ei vaan suostu katsomaan kameraan tai haluaa maistaa kameraa.

Tästä neidistä saa kyllä sivusta kuvaa, mutta yritäppä saada tyyppiä katsomaan kameraan..
"En varmana kato kameraan"
"En kato.."
Mango:"Ei en edelleenkään aio kattoo kameraan" Demi:"Ai otatsä kuvaa?"
Demi: "Mitenköhän sisko poseeraa?"

Demi:"Mitäköhän se kattoo?"

Demi:"Ai, katotaan sittenkin tonne"
Demi: "Heei, nyt mä tajusin! Me ei katota kameraan!"

Tässä vielä pennun tyylinäyte omasta poseeraamisesta:

"Mitä sä teet? Mäkin haluun!"

Ehkä me aletaan harjottelemaan poseeraamista namien avulla. :D

-Mallu


lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesätyö ongelma

Tällä hetkellä minulla ei periaatteessa ole töitä. Olen nyt vuosia tehnyt vain keikkatöitä, mulla on jossain vaiheessa ollut jopa seitsemän nollatuntisopimusta. Hoitoalalla keikkaa on yleensä todella paljon, ainakin jos on tehnyt paljon vuoroja. Tämä onkin usein ollut ongelma kesän alkaessa, lukulomani jälkeen. Vuoroja tarjotaan usein ensisijaisesti niille, jotka ovat niitä enemmän tehneetkin, mikä tietenkin on aivan loogista. Mutta sitten kun muutkin opiskelijat haluavat tehdä enemmän vuoroja, niin yhtäkkiä niitä töitä ei riitäkään.



Tiedostin tämän jokavuotisen ongelman jo alkuvuodesta. Ajattelin silloin, että en uskalla hakea kesätöitä, koska en tiedä miten väsynyt olen luku-urakan jälkeen, että jaksanko heti lähteä kokopäivä töihin. Mulla on onneksi sentään jo muutamia promokeikkoja kesälle ja myös muutamia lastenhoitokeikkoja. Yleensä juhannuksen jälkeen alkaa tulla enemmän vapaita vuoroja, kun useammat ovat lomalla. Alkukesästä vanhainkodeissa on yleensä "ylimääräisiä" työntekijöitä kun kesäsijaisia perehdytetään ja lomat eivät ole vielä alkaneet. Silloin puutosvuoroihin ei välttämättä oteta sijaisia.



Nyt olen siis osittain lomalla. En aio stressata työvuorojen puutetta, niin kuin viime kesänä, vaan nautin vapaapäivistä. Toivon toki, että töitä riittäisi, tällä hetkellä kun sitä rahaa pitäisi kaivaa jostain enemmänkin. Harmillisesti nuo sopimani lastenhoidot yleensä katkaisee päivän niin, etten ehdi tekemään kun lyhyemmän aamuvuoron jos sellaista tarjottaisiin. Mutta onneksi on edes lastenhoitokeikkoja! Eli jos tänä kesänä kirjoittelen paljon ihanista vapaapäivistä, se johtuu vain siitä, että olen työttömänä. En ole niin onnellisessa asemassa, että voisin pitää koko kesän lomaa.

Turha kuitenkaan laittaa aikaa ja energiaa stressaamiseen (helpommin sanottu kuin tehty :D). Tänään on luvassa työpäivä, eli ei kun valmistautumaan töihin lähtöön! :)

-Mallu

tiistai 24. toukokuuta 2016

Onko oikeasti kesä?

Ihana aurinkoinen ja lämmin sää! Uskaltaako jo puhua kesästä? Ehkä se katoaa jo huomenna? Toivottavasti ei, mutta nautitaan nyt kuitenkin täysillä! Suomen kesästä kun ei tiedä, ehkä ensi viikolla jo sataa lunta. Sen takia päätin tänään nauttia kesäisestä säästä.



Olin ajatellut hoitaa miljoona asiaa tänään ja myös pestä miljoona koneellista pyykkiä. Muistinpahan sitten eilen lukeneeni, että tänään on viikon kesäisin päivä. Eli miksi ihmeessä kökkisin koko päivän sisällä? Päätinpä sitten lähteä kävellen kauppaan, kiertäen rannan kautta. Auringossa kimalteleva meri on vaan niin kaunis! Halusin yllättää poikaystäväni ostamalla piknik-eväät, jotta voisimme lähteä piknikille heti hänen tullessa kotiin.

Näiden lisäksi oli myös leipäjuustoa ja manchego juustoa,nam!

Innostuin ostamaan vähän liikaakin kaikkea hyvää. Olimme puhuneet aikaisemmin, että haluamme molemmat maistaa telkkarissa mainostettuja uusia sipsejä, joten lähdin niitä etsimään. Löysin sitten myös hieman erikoisempia sipsejä, joita tietenkin oli pakko maistaa! Eli sipsejä jäikin reilusti yli. :D Halusin myös tehdä kotona olevista appelsiineista itse mehua mukaan. Yllättävän vähän mehua saa neljästä appelsiinista, mutta hyvää oli! Ja nuo salty-licorice ja honey-butter sipsit olivat oikeasti ihan hyviä!

Ihana meri <3

Tänä kesänä en aio unohtaa nauttia ulkoilmasta! Viime kesä meni osittain muuttokaaoksen järjestelemiseen ja väsyneenä sisällä jumittamiseen. Ei sellaista enää kiitos! Voi vaikka mennä ulos jumittamaan jos tuntuu, että on sellainen päivä tulossa. ;)

-Mallu

maanantai 23. toukokuuta 2016

Puppyparade Helsinki!

Olipa erilainen sunnuntai! Lähdettiin Pandan kanssa puppyparade:iin kaivopuistoon! Meillä jotenkin venyi kaikki aamuhommat niin, että päästiin lähtemään myöhässä. Luultiin jo, että meillä jää koko paraati väliin, mutta siellähän kaikki pennut vielä tutustui toisiinsa ja nautti ihmisten rapsutuksista.

Iloinen pikkupoika <3


Ilmeisesti koko paraatihomma meni hieman pieleen. Odoteltiin koko ajan, että milloin täytyy lähteä ja mistä? Siinä oli sitten Pandalla koko ajan joku leikkikaveri tai rapsuttaja, eikä huomattu mitään paraatia missään. Joku sitten kertoikin, ettei siitä oikein tullut mitään ja, että kaikki ovat vain kävelleet miten sattuu. Mutta ei se mitään haitannut, kivaa oli! Panda oli kuin lapsi linnanmäellä, ihmiset kun ovat niitä ihan parhaita juttuja mitä olemassa on! Kyllä poika nautti jokaisesta rapsutuksesta vaikka lopussa iskikin väsy.



Päätin, että kävellään kotiin vaikka matkaa onkin reilu 5km. Bussimatka kaivopuistoon oli kuitenkin niin stressaava ja kaivopuiston tapahtuma myös jännittävä, että ajattelin rauhallisen kävelyn olevan paras vaihtoehto meidän pikkuselle. Hyvin jaksoi Panda kotiin saakka ja veti vielä yhdet staffihepulit sängyllä kun päästiin sisään. Sen jälkeen maistuikin uni oikein hyvin. :)

väsynyt pieni otus <3


Panda saikin jäädä kotiin lepäilemään yksikseen kun otin toiset koirat mukaan äitini luo peliä katsomaan. Huhhuh miten jännä peli, tuli ihan hiki. :D Harmittaa, ettei voittoa tullut, mutta hyvin pelasivat leijonat koko turnauksen.



Kirjoitin aikaisemmin siitä, että osaan nykyään suhtautua paremmin häviöön kun aikaisemmin. Ehkä voisin kuitenkin parantaa siinä vielä. En nimittäin edelleenkään suostu katsomaan voittajien juhlimista tai kuuntelemaan toisten kansallislaulua (ainakaan hampaita kiristelemättä), naurettavaa tiedän. Olen todella huono häviäjä. Lisäksi näin viime yönä painajaisia siitä, kuinka Suomi hävisi uudelleen ja uudelleen. Laineen ilme oli joka kerta yhtä musertunut. Hopeaa ei kuitenkaan tarvitse hävetä ollenkaan, vaikka häviö finaalissa tottakai harmittaa. Hyvä meidän Leijonat!


-Mallu

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Super helppo herkku

Olen tässä viime aikoina syönyt aivan liikaa yhtä lemppari herkuistani. Ei ehkä maailman terveellisintä vetää kilokaupalla, mutta sairaan hyvää! En olisi ikinä keksinyt tätä herkkua itse, onneksi ystäväni kehotti minua kokeilemaan muutama vuosi sitten.



Tämä on niinkin yksinkertainen resepti, ettei siihen tarvita kuin banaania ja maapähkinävoita! Ei tarvitse edes sekoittaa! Levität vain oman maun mukaan maapähkinävoita banaanin päälle. Herkullista!

Suklainen maapähkinä voi toimii myös, nam!


Maapähkinävoissa on tietenkin eroja. Itse olen ihastunut näihin Urtekramin tuotteisiin, mutta varmasti löytyy muitakin hyviä. Täytyy ensikerralla kokeilla jotain muuta merkkiä. :)

-Mallu

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kuka minä olen muiden silmissä?

On hassua kuinka monet ihmiset luulevat tuntevansa minut läpikotaisin. Saan vihjailuja siitä mitä minun pitäisi tehdä ja mitä en tule jaksamaan. Se, että olen sairastanut masennuksen on tehnyt minusta heikon muiden silmissä. Tiedän, että olen ollut huonossa kunnossa ja tiedän myös sen, että paranemisprosessini kesti kauan. Ulkopuolisen silmissä voi näyttää siltä, että romahduksia on tapahtunut tietyin väliajoin, vaikka oikeasti tieni on vaan ollut pitkä. Olen vaatinut itseltäni paljon, aivan liikaa, silloin kun minulla ei ole ollut voimia siihen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin omin pienin kätösin kiivennyt rotkosta ylös.



Lääkikseen hakemisen kanssa olen ollut todella jääräpäinen. En ole halunnut hukata aikaa. Päässäni oli ajatus, että sisään täytyy päästä heti lukiosta. Stressi ja paniikki puski päälle, epäonnistumisen pelko oli valtava. Siihen kun vielä lisätään masennus ahdistus ja väsymysoireineen ym. Niin onhan siinä soppa. Kukaan muu ei voi tietää miten joku muu voi, eikä miltä tuntuu. Suurinosa näkevät vain ulkokuoren. Olen hakenut lääkikseen seitsemän kertaa. Kyllä, tämä vuosi oli seitsemäs kertani lääkiksen pääsykokeessa. En ole joka vuosi lukenut ja oikeastaan tämä on ensimmäinen vuosi kun paineet on pysyneet poissa.



Tänä keväänä, kun olen puhunut selkäkivuistani ja pennun tuomista haasteista, olen saanut kommentteja siitä, että ainahan mulla on joku syy siihen, että lukeminen menee poskelleen. Saan myös kuulla, että miten jonkun tutut ovat päässeet lääkikseen, kun ovat lukeneet 8h päivässä syksystä asti. No minulla ei ole ollut sellaista mahdollisuutta, taas yksi 'selitys', miksi en ole onnistunut? Minä kuulemma oikein itse keksin asioita keväälle, jotka sitten pistää kapuloita rattaisiin lukemisen suhteen. Elämä pitäisi sitten varmastikin laittaa kokonaan pauselle kunnes pääsee lääkikseen, vai?



Tänä vuonna tein sen suuren virheen, että aloitin lukemisen aivan liian myöhään, ajattelin myös pystyväni tähän hommaan kivuista huolimatta. Molemmat ovat ihan oikeita syitä, niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. Jostain syystä saan kuitenkin vihjailuja, siitä etten jaksa, hakkaan päätäni seinään ja, että ehkä tämä ei vaan ole minun juttuni. Tai kommentteja siitä, että aionko todella hakea uudestaan, "sähän oot hakenu jo niin monta kertaa, miten tämä tai ensi kerta olisi erilainen". Joidenkin mielestä lääkis on vain päähänpinttymä ja minun pitäisi keksiä jotakin muuta. Olen pohtinut pääni puhki, että mitä tekisin. Siihenkin on mennyt keväisin turhaa aikaa, miksi kuuntelen muita? Aloitinhan sairaanhoitajan opinnotkin, siellä vain vahvistui se, että minua kiinnostaa lääkärin työ enemmän kuin mikään muu.

Ei kaikki aina mee niin kuin kelaa,
mut mun unelma ei milloinkaan delaa.

Olen saanut myös usein kommenttia siitä, että miten tulen jaksamaan, kun opiskelu lääkiksessä on todella rankkaa. Tiedostan sen, ja haluaisin sanoa kaikille epäilijöille, että kyllä minä jaksan p*rkele! Kaikilla on joskus vaikeaa, minun tieni on ollut harmillisen pitkä ja kivikkoinen, mutta olen parantunut masennuksesta! Sitä ihmistä, joka minä olin silloin, ei ole enää olemassa! Tuntuu usein siltä, että esimerkiksi vanhempani näkevät minut samanlaisena kun silloin kun asuin kotona. Olin juuri täyttänyt 19 kun muutin kotoa, masennuksen kera. Musta tuntuu, ettei mulla ole ollut pää aikaisemmin siinä kunnossa, että sinne saisi ladottua kassi kaupalla tietoa. Nyt olisi, ellei selkä pistäisi vastaan.



Voin paremmin kuin koskaan, vaikka selkä vaivaa ja unenlaatu ei aina ole sitä parasta. Olen täysin valmis tekemään asiat nyt oikealla tavalla, jotta pääsen lääkikseen. Olen vihdoin tajunnut mikä se oikea tapa on! Minua on jarruttanut oma epäonnistumisen pelko ja muilta tulleet ajatukset, että tämä ei ehkä olisi minun juttuni. Olisi mukavaa jos saisi kannustusta omien unelmien tavoittelemiseen. Se ei kuitenkaan ole muilta pois jos vuosi toisensa jälkeen haen lääkikseen. Miksi ihmiset eivät vain voi olla kannustavia? Tunnen itseni, tiedän, että pystyn paljon PALJON parempaan. En todellakaan aio luovuttaa ennen kun olen antanut kaikkeni. Miksi niin monet haluavat minun luovuttavan? Ehkä olisin jo päässyt lääkikseen jos minulla olisi ollut kannustusjoukot antamassa tukea ja hyviä vinkkejä, sitähän ei voi tietää. Valitettavasti tuntuu, että unelmien lyttääjiä on ollut enemmän kuin kannustajia, tai ainakin ovat olleet enemmän äänessä. Onneksi minulla on nyt ihana poikaystävä, joka kannustaa minua tavoittelemaan unelmiani. <3 Myös siskoni ja muutama ystävä kuuluvat kannustusjoukkoihini. <3 Kiitos teille. <3

Jatkan siis pään hakkaamista seinään..

-Mallu

perjantai 20. toukokuuta 2016

Vapaapäivä ja Suomi mitalipeleissä!

Eilen oli ihana vapaapäivä! <3 Olin päättänyt, että pääsykoepäivän jälkeen ei laiteta herätystä seuraavalle aamulle. Heräsin jo kasilta, mutta muistin, että saankin hyvillä mielin jatkaa uniani, ihanaa! Nousin sitten kympin aikaan ja lähdettiin rauhassa aamuhommiin.



Oltiin sovittu kaverin kanssa, että lähdetään iltapäivästä katsomaan Angry Birds-leffaa. Ajoitus tietenkin niin, että näkisin koko Suomen pelin. ;) Elokuva ei ollut niin hyvä kun mitä olin odottanut, mutta hyvä kuitenkin. Olin suunnitellut katsovani pelin alun puhelimen kautta kotimatkalla, mutta juuri kun olin hyppäämässä bussiin, poikaystäväni soitti. Hän kertoi olevansa keskustassa ja ehdotti syömään lähtemistä. Siinä sitten pohdittiin hetki paikkaa missä näkisi pelin ja saisi hyvää ruokaa. Päädyttiin Coloradoon.

Seafood burgeri, nam!

Ravintolassa on aina ihan eri fiilis katsoa lätkää, mahtavaa! Ruokakin oli hyvää. ;) Ja Suomen voitto tietenkin ihan paras! Aivan ihana vapaapäivä! Aivan liian usein tulee vietettyä vapaapäivää kotona ajatellen, että saisi hoidettua rästiin jääneitä asioita. Mikäs vapaapäivä se muka on? :D Nyt jaksaa hyvin muutaman työpäivän!

-Mallu

torstai 19. toukokuuta 2016

Miten meni pääsykoe?

Se mitä inhoan eniten pääsykokeeseen liittyen on kaikki kyselyt. En jaksaisi selittää koko ajan jokaiselle sitä, miten tämä kevät on mennyt ja minkä takia pääsykoe ei mennyt putkeen. Tottakai voi vaan vastata, että pääsykoe meni huonosti, mutta siitähän syntyy aina lisä kysymys; "aijaa mikä siinä meni pieleen?" En kuitenkaan halua valehdella. Niinpä päätin, että tänä vuonna vastaan lyhyesti ja sanon, etten jaksa puhua asiasta sen enempää, vaan blogistani voi lukea jos kiinnostaa. :D Siinä siis tämän päivän aihe, miksi pääsykoe ei mennyt putkeen?



Olen saanut kuulla, että mulla aina löytyy selityksiä sille, miksi lukemiset ei ole sujunut. Mutta jos porukka kysyy, miksi ei mennyt putkeen, niin minähän selitän. Siitä avaudun kuitenkin lisää toisella kertaa. Mutta nyt siis selityksiä, miksi tällä kertaa ei sujunut. :D Asiasta olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut. Elämä vei vähän muille poluille ja sen takia aloitin lukemiset vasta helmikuussa, mikä oli aivan liian myöhään.



Alkuvuoden kärsin kovista selkäkivuista ja sainkin lukemiset aloitettua vain koska päätin, että p*#kele mä istun lukemassa vaikka olisi mikä. Hyvin pysy pylly penkissä ja nenä kirjassa. Valitettavasti tajusin taas kantapään kautta miten minun olisi pitänyt homma hoitaa. Selkä olisi ensin pitänyt saada parempaan kuntoon. Pitkät päivät kirjastossa saivat selän ja koko kropan vain huonompaan kuntoon. Ja piru vie, ei ne asiat vaan jää kunnolla päähän kun kovissa kivuissa istuu pänttäämässä. Pikkasen on ollut tyhmä fiilis tässä viimeisen kuukauden kun asian vihdoin tajusin.

Sain vaarin vaimolta pienen pullon kuohuvaa sen kunniaksi, että pääsykoe on ohi. <3


Silloin tajusin tämän, niin ajattelin, että teen kuitenkin töitä täysillä loppuun asti. Mulle aloitettiin kipukynnystä kohottava lääkitys, joka sitten vuorostaan pisti kapuloita rattaisiin. Lääkityksen takia olin aivan valtavan väsynyt. En millään päässyt sängystä ylös kun aikaisintaan kymmenen pintaan ja kuljin zombina neljään tai viiteen asti. Selkäkipuihin lääke ei aluksi vaikuttanut ollenkaan. Vajaan kahden viikon jälkeen huomasin, että lääke oikeasti on vähentänyt kipuja, enkä ole enää aivan niin zombi. Tässä vaiheessa unirytmi oli kuitenkin aivan pielessä. Huomasin myös, että jos otan lääkkeen jo alkuillasta, on myös helpompi nousta. Tässä sitä ollaan nyt viimeiset viikot koitettu korjata unirytmiä ja koittaa ottaa se pirun lääke ajoissa. :D



Noh, miten se koe sitten meni? Viimeiseen kuukauteen en ole lukenut juuri lainkaan, joten oletin etten osaisi juuri mitään. Tein kokeesta tehtävät jotka osasin jotenkuten ja lähdin sen jälkeen. Osasin enemmän kuin mitä luulin. Jokaisessa tehtävässä tiesin tasan tarkkaan mitä olisi pitänyt lukea, mutta en ollut ehtinyt päntätä niitä asioita tarpeeksi. Loppujen lopuksi jäi hyvä fiilis, olin parempi kun ikinä aikaisemmin ja tiedän myös, että paljon täytyy tehdä hommia ensi vuotta varten. :)

-Mallu

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Pääsykoe-paniikki

Lamauttava stressi-ahdistus-paniikki iski. Ihmettelin viime viikolla huonoa oloani, päänsärkyä, ahdistusta ja jumittamista. Sunnuntaina tajusin sen, pääsykoe lähestyy.. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin olen luovuttanut jo aikoja sitten tämän vuoden pääsykokeen suhteen. Mutta kuitenkin se joka vuotinen pääsykoe-paniikki pääsi yllättämään.



Tänään on siis pääsykoe (tämä on ajastettu postaus ja julkaisu hetkellä istunkin jo pääsykoetta kirjoittamassa). Vielä sunnuntaina ajattelin, ettei pääsykoe saa vaikuttaa tämän viikon tekemisiin, nyt kun tiedän mistä stressi ja ahdistus kumpuaa. Oli tarkoitus aloittaa maanantai ihan uudella meiningillä. Ei kyllä mennyt niin kuin strömsössä. Maanantaina ahdistus ja stressi oli valtava, suurin osa päivästä meni jumittamiseen. Noh, olen kuitenkin ylpeä siitä, että nousin ajoissa, sain muutaman pienen asian hoidettua ja lähdin labbiksen kanssa treeneihin (kova oli houkutus jäädä kotiin). Eli askel parempaan päin ainakin unirytmin korjaamisen suhteen.



Tässä on nyt tietenkin monia muitakin stressaavia tekijöitä jotka pahentavat oloani, mm. vaarini on todella huonossa kunnossa sairaalassa. Kuitenkin tämä sama lamauttava pääsykoepaniikki iskee tavalla tai toisella joka vuosi! Eli nyt otan tämän harjoituksena. Ensi vuonna on varmasti sama homma, eli nyt on hyvä harjoitella. Viime vuonna paniikki iski oikeastaan vasta pääsykoetta edeltävänä iltana, koska en sinä vuonna ollut lukenut ja olin "vain menossa katsomaan koetta". Nyt olen kuitenkin lukenut todella hyvin aikaisemmin keväällä, joten nyt pitäisi osata ainakin jotain.

Don't stress
Do your best
Forget the rest

Kummasti saa oman mielen rauhoitettua, kun ajattelee koko hommaa harjoituksena. Teen tietysti parhaani. En usko, että se riittää, mutta tästä harjoituksesta on taas minulle paljon hyötyä. Ensi vuodelle on alustavat lukusuunnitelmat tehty ja tästä pääsykokeesta saa varmasti taas lisämotivaatiota lukemiseen.

-Mallu

tiistai 17. toukokuuta 2016

Helppo mindfulness harjoitus

Tässä yksi helppo mindfulness harjoitus, jonka voi tehdä oikeastaan missä tahansa. Itse käytän tätä paljonkin. Tällä saa hyvin aistit hereille, tai oikeastaan itsensä tietoisemmaksi aistimistaan asioista.




-Tunne kolme asiaa
Käytä tuntoaistiasi. Miltä ympäristö ja oma kroppa tuntuu.
Esimerkki:
Istun parvekkeella. Tunnen kuinka pieni tuulenvire pyyhkäisee ihoani, tunnen myös auringon lämmön ihollani, tunnen kuinka painaudun tuolia ja sen selkänojaa vasten.

Saatan myös tunnustella kuinka hengitys tuntuu huulen ja nenän välissä sekä eri kipukohtia kropassa.

-Kuule kolme asiaa
Käytä kuuloaistiasi. Erottele ympäristön hälinää.
Esimerkki:
Istun edelleen parvekkeella. Kuulen autojen ajavan läheisellä tiellä, kuulen lintujen laulua, kuulen myös tuulen liikuttavan pehmeästi puiden oksia ja lehtiä.

Sisällä saattaa usein kuulua eri laitteiden surinaa ja meillä koirien ja kissan ääntelyitä.

-Näe kolme asiaa
Käytä näköaistiasi. Katsele ympärillesi.
Esimerkki:
Katselen parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Näen vihreät lehdet puissa, näen lokin laskeutuvan maahan, näen myös lastenvaunuja työntävän naisen.

Näkö on meillä vahva aisti, joten tämä viimeinen on varmasti monelle helpoin. Kannattaa yrittää kiinnittää huomionsa asioihin, jotka eivät ole suoraan nenän edessä ja tarkkailla niitä hetki. Huomaatko jotain yksityiskohtia?

Harjoitusta voi muokata mielensä mukaan. Voi lisätä määriä tai vähentää. Voi tietysti käydä myös vain yhden osa-alueen. Itse saatan esimerkiksi hälinässä jäädä kuuntelemaan, että kuulenko viisi eri ääntä. Sen jälkeen ei hälinäkään tunnu enää niin pahalta.

-Mallu

maanantai 16. toukokuuta 2016

Lätkähullu?

Aina keväisin meistä monesta suomalaisesta kuoriutuu hullu lätkäfani. Täytyy myöntää, etten itse kovin ahkerasti seuraa SM-liigaa, mutta MM-kisojen alkaessa se hulluus alkaa minussakin näkyä. Lätkä on yksi kevään tärkeimmistä asioista. :D



Jo ennen joulua kirjaan kalenteriini Suomen ottelut ja kisoja odotetaan kun kuuta nousevaa. Harvoin missaan yhtäkään Suomen peliä. Joskus on tosin ollut pakko, esim. kun äiti väitteli tohtoriksi. :D Kuulun niihin hulluihin, jotka nousee kolmelta yöllä katsomaan peliä jos MM-turnaus on toisella puolella maailmaa. Kaverit saa usein keväisin kuulla, "en pääse, Suomella on peli". Harmikseni kaveripiiriin ei ole osunut kovin montaa lätkäfania, eikä poikaystäväkään ole lätkästä kiinnostunut. Onneksi on kuitenkin perhe. <3



Jos jostain syystä joku perheenjäsen ei pysty peliä katsomaan, niin saa hän jatkuvalla syötöllä toisilta viestejä ottelun etenemisestä. Kätevää jos esim. joutuu istumaan luennolla. ;) Suomen MM-voiton katsoin yksin kotona, mutta tämänkin ilon sain kuitenkin jakaa äitini kanssa puhelimen välityksellä, kun hän ei löytänyt Italiasta silloin paikkaa mistä olisi Suomen pelin nähnyt. Myös naapureiden kanssa on tullut karjuttua kilpaa. :D Koirat ovat jo tottuneet näihin karjumisiin, tosin pentu oli hieman hämillään nyt ensimmäisten pelien aikana.



Nuorempana otin MM-lätkän todella tosissani. Yksi kavereistani on myöhemmin kertonut, että luuli yläasteella saavansa minulta turpiinsa kun oli maininnut jotakin Ruotsista, Suomen juuri edellisenä iltana hävittyä Ruotsille. Olen myös teininä saanut kommentteja siitä, ettei kanssani kannata puhua muutamaan päivään jos Suomi on hävinnyt jonkun tärkeän pelin. :D Onneksi näin ei ole enää. Tottakai harmittaa jos ei voittoa tule, mutta aina ei voi voittaa. Ei niissä huonoissa fiiliksissä kannata velloa, vaan siirtyä eteenpäin. Nyt aikuisempana tajuaa, että elämässä on paljon muutakin, vaikka se lätkä onkin tärkeää. ;)

-Mallu

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Väsymyksen voittaminen

Nyt on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada arki rullaamaan paremmin. Minua on pitkään vaivannut kauhea väsymys, johon suurin syy on liikunnan puute. Nyt on myös unirymti mennyt aivan sekaisin. Yksi asia joka on myös vaikuttanut on selkäkipuun aloittamani lääkitys. Tämä kipukynnystä nostava lääkitys auttaa myös nukkumiseen. Minun kohdallani tämä lääke vaikeuttaa aamuheräämisiä. Jos otan lääkkeen liian myöhään illalla, en pääse aamulla ylös.



Väsymyksen voittamiseksi pitäisi saada arkirutiinit kuntoon. Hyvä unirytmi, liikunta, säännölliset syömiset ym. Kun rutiinit on kunnossa muistan varmasti myös ottaa lääkkeen ajallaan. :D Ja nyt kun selkäkivut on lääkityksen avulla saatu jotenkin kuriin, on myös kaiken aloittaminen helpompaa. tai ainakin pitäisi olla..



Tietysti kaikki uuden aloittaminen myös väsyttää aluksi (tai vanhan aloittaminen uudestaan), mutta ellen saa treenejä käyntiin, kroppani menee vielä pahemmin jumiin ja minusta tulee väsynyt sohvaperuna. Kun väsyttää, ei meinaa saada mitään aikaiseksi, tai ainakin verrattuna siihen kuinka tehokas pirteänä on. Kaikki stressi tekemättömistä asioista väsyttää entisestään.



Ruuan suhteen on pakko taas aloittaa jonkinlainen herkkulakko. Vaikka sokeri hetkeksi nostaa energiatasoja, se on vain hetkellistä ja kohta onkin entistä väsyneempi. Helposti myös ruokailuvälit venyvät, jolloin syö liikaa kun vihdoin saa ruokaa eteensä. Suuren aterian jälkeen maistuisikin sitten päiväunet. Väsyneenä saatan myös mutustella koko ajan jotakin. Nyt olisi sitten vuorossa ruokavalion siistimistä ja tasaiset ruokailuvälit. Eli pientä suunnittelua. :)



Tuntuu siltä, että koko tämä viikko on mennyt ajatellessa "kohta aloitan" tai "huomenna sitten". Olin ajatellut, että ainakin saisin siivottua kämpän viikonlopun aikana, mutta ei. Toki täällä näyttää jo paremmalta, onneksi. Tietysti myös keskiviikon pääsykoe on alkanut ahdistamaan, mutta se ei ole syy jäädä jumittamaan sohvalle tai tietokoneelle. Huomenna alkaa uusi viikko, se kuuluisa maanantaina sitten. Nyt on vaan päätettävä, että teen sen. Nyt on oikea hetki muutokseen, pystyn siihen! En odota täydellisyyttä ensimmäiseltä viikolta, mutta askel kerrallaan!

-Mallu

torstai 12. toukokuuta 2016

Tekemisen vaikeus

On se kumma kun välillä on asioita joita ei vaan saa aikaiseksi tehdä. En tiedä missä piilee vika? Olen kuitenkin sitä tyyppiä, joka on koko ajan tekemässä jotakin. Kuitenkin jää monesti useampi tärkeä asia roikkumaan.



Ehkä jutun juoni piilee siinä, että juuri ne tärkeät asiat stressaavat enemmän, joten kai minä yritän vältellä stressiä. Puuhaamalla kaikkea muuta, ei muistakaan niitä mielestään pois sulkemiaan asioita. Tuo vältteleminen on kyllä maailman rasittavin juttu. Joskus välttelen jonkin asian tekemistä koko päivän, puuhailen vain kaikkea muuta. Sitten se onkin hoidettava juuri kun pitäisi mennä nukkumaan.



Sitten kun on saanut sen stressaavan asian vihdoin hoidettua, olo onkin mahtava. Hei mä tein sen! Ei se ollutkaan mikään iso homma, ens kerralla hoidan heti asiat pois alta. Niin varmaan.. Tässä sitä taas ollaan, monta asiaa, jotka olisi pitänyt hoitaa jo aikaisemmin. Miksi oi miksi, ne kuitenkin jäävät aina roikkumaan?



Selittelen itselleni, että minullahan on aina niiiin paljon tekemistä. Onhan tuo totta, mutta pakkohan tässä on saada jonkinlaista järjestystä elämään. Elämäntaparemontti ja uudet arkirutiinit, eiköhän hommat hoidu kuin itsestään kun arki rullaa sujuvasti. Olen huomannut, että olen jotenkin pudonnut raiteilta, jos olen siellä ikinä ollutkaan? Koska arki on ollut niin sekaisin, on jokainen asia ollut ponnistus. Nyt sitä rutiinia ja asiat järjestykseen!

-Mallu