Täällä on taas ollut pitkään hiljaista kun ajatukset ovat olleet muualla. Muistaakseni mainitsin jossain vaiheessa siitä, että koiravanhuksemme oli huonossa kunnossa. Tämän lisäksi vauvan kakassa alkoi olla verta ja vaikka siitä sanottiin, että se on "normaalia" ja loppuu luultavasti neljän kuukauden ikään mennessä niin kyllähän se stressasi. Oli huolta koirasta ja vauvasta.
Kun vauvan veriulosteesta sanottiin ettei ole mitään hätää jos vauva voi normaalisti ja kasvaa hyvin niin siitähän vasta alkoi kunnon tarkkailu. Stressitasot nousivat aina kun vauvalla oli mahavaivaa tai nukkui enemmän. Sitten yhtäkkiä 2kk neuvolassa kasvu oli hidastunut ja meille sanottiin ettei haittaa vaikka tulisi enemmän painoa. Vaikka verta ei ole ollut ulosteessa nyt yli kuukauteen, niin taustalla oli huoli siitä, että kasvaako pieni mies hyvin edelliseen neuvolakäyntiin saakka. Onneksi neuvolassa todettiin, että poika kasvaa hyvin ja pituutta on tullut todella reilusti.
Syksy toi myös tullessaan miehen viimeisen työharjoittelun, mikä on vienyt voimia meiltä molemmilta. Toisella on ollut kahdeksan tunnin työpäivät ja kouluprojekti + opinnäytetyö siihen päälle, eli minulle on jäänyt lasten ja kodin hoito kokonaan. Onneksi mies on käyttänyt koirat, sillä muuten olisin varmaan ihan palasina kun olen hoitanut lähes kaiken muun. Onneksi työharjoittelu on nyt ohi ja kotihommissakin saa apua.
Yleensä olen innoissani syksyn alkaessa, rakastan kaikkia vuodenaikoja. Tällä kertaa on fiilikset yllätyksekseni olleet vähän erilaiset, olisin mielelläni nauttinut kesästä vähän pidempään. Siihen liittyy varmasti se, että kesä meni niin nopeasti. Ensin odoteltiin vauvan syntyvän milloin tahansa ja sen jälkeen vietettiin paljon aikaa kotona vastasyntyneen kanssa. Myös korona rajoitti tekemisiä alkukesästä, koska jos mies olisi sairastunut edes normi flunssaan, hän ei olisi saanut tulla synnytykseen, eli ei haluttu ottaa mitään riskejä. Tuntuu siltä ettei ehditty nauttia kesästä juuri ollenkaan, mutta ensi vuonna sitten!
Vaikka nyt kahden pienen lapsen kanssa ja pimeyden lisääntyessä olen väsyneempi kuin koskaan, niin olen myös todella onnellinen. Hermot ovat usein kireällä, mutta pienetkin asiat tuovat iloa. En ole ikinä aikaisemmin ollut yhtä kiitollinen kahvista!😄Ja onhan se ihanaa, että pystyy ulkoilemaan valoisaan aikaan, eikä ole töissä kiinni. Täytyy vaan saada meidän päivärytmi siihen kuntoon, että päästään jo aamupäivällä ulos! Nyt käy valitettavan usein niin, että vauva herää niin myöhään ettei ehditä ulos ennen esikoisen lounasaikaa. Koska mies tekee opinnäytetyötään kotona, olen saanut nukkua yhtä pitkään kuin vauva, eli toisinsanoen olen itse nukkunut niin pitkään ettei ehditä ulos. Tänään puoliso oli kurssilla ja jouduin heräämään jo ennen kahdeksaa esikoisen kanssa ja kas kummaa vauva päätti nukkua melkein 1,5 tuntia normaalia pidempään juuri kun ajattelin, että päästään ulos jo aamulla. Noh, pikkuhiljaa kohti uutta päivärytmiä!
-Mallu
