keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Flunssaa pukkaa

Mulla alkoi yhtäkkiä maanantai aamupäivällä flunssainen olo. Hoitolapsen päikkäriaikana nukuinkin sitten torkut sohvalla. Illalla olo hieman paheni ja tiistaina päätin ottaa työpäivän niin rauhallisesti kuin mahdollista, jotta pysyisin tolpillani.

Valitettavasti perheen isä oli kotona potemassa flunssaa, joten en kehdannut ottaa torkkuja sohvalla. Jouduin myös tekemään todella vaativan ruuan, mikä vei paljon voimia. Olin kuitenkin kertonut flunssaisesta olostani ja siitä, että olo vain pahenee, joten sain iltapäivällä istua hetken kun isä katsoi lapsensa perään. Oltiin jo sovittu pidemmistä työpäivistä tällä viikolla, mutta kun perheenisä oli kotona, sainkin jo lähteä kotiin lepäämään noin 20 minuuttia ennen normaalin työpäivän loppua, eikä minun tarvinnut lähteä hakemaan vanhempia lapsiakaan.



Ehkä olikin parempi, että perheenisä oli eilen kotona, vaikka en saanut päikkäreitä. Flunssainen olo jatkuu edelleen, joten halusin tulla kertomaan, että blogi saattaa pysyä hiljaisena loppuviikon. Laitan kaiken vapaa-ajan nyt lepäämiseen, sillä haluan äkkiä takaisin kuntoon! Onneksi tänään on jo hieman parempi olo.

En normaalisti olisi töissä tässä kunnossa, mutta tämä on selkeästi samaa flunssaa mitä perheessä on ollut. Lisäksi olen aivan liian kiltti, en pysty jättämään perhettä pulaan kun toinen vanhemmista on nyt työmatkalla. Pitäisi opetella pitämään parempaa huolta itsestäni.

-Mallu

maanantai 26. helmikuuta 2018

Viikkokatsaus 8/2018

Viime viikko olikin hieman erilainen työviikko kun hoidettavana oli myös yksi hiihtolomalainen. Oli kivaa päästä viettämään enemmän aikaa pitkästä aikaa vanhimman lapsen kanssa, mutta samalla viikko oli todella raskas, koska taukoja ei ollut. Onneksi sain perjantain vapaaksi kun perhe lähti viettämään vähän pidempää viikonloppua.

Perjantai menikin levätessä ja viikonloppu olisikin ehkä alkanut ihanasti virkeänä ellei pe-la yöunet olisi jääneet niin katkonaisiksi. Minulla nosti päätään taas vanha ongelma, en osaa nukkua jos mies ei ole kotona. Mies oli viettämässä iltaa serkkunsa kanssa ja tuli kotiin kahdelta yöllä. Yritin kyllä nukkua ennen sitä, nukahdin yhdentoista aikaan ja nukuin tunnin ja sen jälkeen nukuin 10min pätkissä. En oikein tiedä miten pääsisin ongelmasta eroon, sillä kumpikin meistä käy erittäin harvoin missään ulkona, joten asiaa on vaikea harjoitella.

Maanantaina käytiin hoitolapsen kanssa smoothieilla kun pikkusisko nukkui vaunuissa.


Viikonloppuna olikin sitten taas koulutuspäivät. Olen erittäin kiitollinen siitä, että sain ylimääräisen vapaapäivän perjantaille, jotta kerkesin vähän hengähtää. Koulutuspäivät olivat taas aivan ihania, mutta kyllä ne silti vie voimia. Käytiin läpi luovuutta ja taiteen kautta valmentamista. Oli ihanaa maalata, sitä kun aina suunnittelen tekeväni enemmän kotona, mutta en saa ikinä aikaan. Sunnuntain koulutuspäivän jälkeen lähdettiin miehen kanssa Isoon omenaan syömään ja katsomaan Lego-näyttelyä, ihanan erilaista rentoa ohjelmaa.

Vähän harmitti kun viime viikolla en päässyt tekemään kävelylenkkejä töissä niin kuin normaalisti. Yhdeksänvuotiasta en nimittäin olisi voinut raahata reippaille kävelyille mukaan. Ehkä yksi lepoviikko kuitenkin teki hyvää? Olin muutenkin niin väsynyt viime viikon jälkeen, joten ehkä niin oli parempi.

Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan.

-Mallu

lauantai 24. helmikuuta 2018

Mitä tapahtuu keskenmenon jälkeen?

Useasti keskenmenon jälkeisestä ajasta puhutaan vain toipumisena. Odotetaan kuukautisten alkavan, jotta tiedetään kropan toimivan taas normaalisti ja annetaan itselle aikaa toipua menetyksestä. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki.

Jo alkuraskaudesta suurin osa huomaa hormonien pistävän kroppaa sekaisin. Mitä sitten kun raskaus yhtäkkiä loppuukin? Puhuin syksyllä hormonien aiheuttamista mielialanvaihteluista, mutta ei se siihenkään välttämättä jää. Eikä ensimmäinen normaali kierto todellakaan takaa sitä, että kroppa on normalisoitunut. Aina ison hormonaalisen muutoksen jälkeen on täysin normaalia, että hormonitoiminta on sekaisin 3-6kk, eli hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen/aloittaminen, raskaus, keskenmeno, synnytys, imetyksen lopettaminen jne.



Keskenmenon jälkeen pitäisi muistaa, että todella olit raskaana ja oireet voivat olla samanlaisia kun synnytyksen jälkeen. Itse luulin olevani jo ihan kunnossa ensimmäisen normaalin kierron jälkeen, mutta ei se ihan niin mennyt. Seuraavat kuukautiset olivatkin myöhässä ja ehdin jo iloita siitä, että saattaisin olla jo raskaana. Testi toisensa jälkeen oli negatiivinen ja menkat alkoivat sitten kaksi viikkoa myöhässä.

Ihon kukkimisen ja mielialan heittelyiden lisäksi huomasin yllättävän oireen. Aloin ihmettelemään tukanlähtöäni. Yleensä hiustenlähtö liittyy tietääkseni imetyksen lopettamiseen, mutta näköjään sitä voi tapahtua keskenmenon jälkeenkin. Ensin luulin kuvittelemani  ja ajattelin hiustenlähdön olevan vain sattumaa. Huomasin kuitenkin hieman myöhemmin, että myös ripsiä oli lähtenyt älytön määrä! Onneksi hiustenlähtö kesti vain noin kuukauden ja sen jälkeen ripset ovat palautuneet. Varmasti ihmisillä on ollut muitakin kummallisia oireita, mutta niistä ei varmasti puhuta kun ei keskenmenoistakaan usein puhuta. Kannattaa mielestäni pitää mielessä, ettei keskenmeno todellakaan ole pieni juttu keholle ja outoja oireita saattaa tulla. Liikaa ei kuitenkaan kannata jäädä tutkailemaan itseään, sillä silloin löytyy varmasti vaikka mitä oireiluja.

-Mallu

tiistai 20. helmikuuta 2018

Elämäni aakkoset A

Sain idean tehdä postauksen aiheesta elämäni aakkoset jo varmaan 1,5 vuotta sitten. Pohdittuani asiaa hetken, tajusin etten osaa valita yhtä asiaa per kirjain. Elämääni kuuluu niin paljon kaikkea, eli tästä tuleekin postaussarja! Varmasti näistäkin jää osa asioista pois, sillä eihän kaikki varmastikaan tule mieleen pelkkiä kirjaimia miettiessä. Katsotaan mitä tästä tulee, mutta nyt aloitetaan kuitenkin jo alusta kirjaimella A.



Aamut: En sanoisi olevani aamuihminen, mutta kun saan muutettua unirytmiä niin, että herään aikaisin, ovat aamut ihan parhaita! Rauhalliset aamut ovat ihania! Parasta on aamukävely koirien kanssa kaikessa hiljaisuudessa kuuden aikaan aamulla kun suurin osa ihmisistä vielä nukkuu. Pieni aamupala ja sitten aamutreeni, treenin jälkeen rauhassa kunnon aamupalaa. Siinä on resepti täydelliseen aamuun minun makuuni!

Aitous: Koen olevani aito oma itseni ja tunnistan kun ihmiset eivät ole aitoja. Sen takia minun on välillä vaikea löytää ihmisiä joiden kanssa oikeasti klikkaa.

Ajatukset: Mulla pyörii usein miljoona ajatusta päässä samaan aikaan.

Arki: On useimmiten aika kaoottista, sen takia tavoittelenkin toimivia arkirutiineja.

Aurinko: Auringonpaiste, auringonnousut ja laskut - kaunista, ihanaa ja energiaa antavaa.

Auttaminen: Ihmisten auttaminen on todella palkitsevaa. Ai, että tulee hyvä mieli itselle!

Avoliitto: Ihanaa asua yhdessä sen ihmisen kanssa joka on minulle tärkein ja rakkain, paras ystävä ja puoliso. Me käytännössä asuttiin jo yhdessä puolen vuoden seurustelun jälkeen kun mies kävi kotona vain hakemassa puhtaat vaatteet. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen ja siitä tulee kohta kolme vuotta.

-Mallu

maanantai 19. helmikuuta 2018

Viikkokatsaus 7/2018

Uskomatonta, taas yksi viikko takana! Viime viikko meni osittain vähän synkin mielin, tiedostin vasta loppuviikosta, että olin antanut miehen stressin vaikuttaa itseeni aivan liikaa. Halusin myös helpottaa hänen stressiään, mutta aika ja omat voimavarat loppuivat kesken. Koitin koko viikon olla reipas, tehdä ruokaa ja siivota. Ihan hyvin onnistuinkin ajatellen kuinka vähän aikaa siihen arkisin on. Perjantaina kun tulin kotiin minua odottikin aivan erilainen mies. Onneksi olin käskenyt häntä lepäämään vapaapäivänään ja onneksi olin tajunnut hänen tarvitsevan lepoa. Helposti aina pyytää toista tekemään joitain pieniä asioita, mutta toiselle ne voivat olla suuriakin jos väsymys ja stressi painaa päälle.



Olin suunnitellut tekeväni selkää ja olkapäätä kuntouttavaa treeniä viime viikolla, mutta enpäs tehnytkään.. Töissä kävin joka päivä kävelyllä perjantaita lukuunottamatta, oikein harmitti kun työpäivän aikana tuli viestiä, ettei minun tarvitsekaan hakea lapsia ja pikkuinen nukkui niin pitkät päikkärit parvekkeella etten viitsinyt lähteä heti ulos kävelemään. Lauantaina kävelinkin sitten senkin edestä. Olen todella tyytyväinen siihen, että olen alkanut kävelemään paljon enemmän. Tuntuu siltä etten "kerkeä" treenaamaan, mutta erilaiset siirtymiset on helpompi vaihtaa kävelylenkiksi. Lauantaina kävelin siis noin 5km valmennustapaamiseen ja sitten takaisin kotiin. Pakko myöntää, että kyllä tuntui jaloissa viimeisen kilometrin ajan.



Kävelen aina aika reippaasti, mikä tarkoittaa sitä, että olen usein hiestä märkä kävelylenkin jälkeen, varsinkin jos olen vaunujen kanssa tarponut lumessa. Kävely on oikeasti hyvää liikuntaa ja olenkin huomannut ylimääräisten kilojen alkavan karista jo nyt. Herkkulakko yhdistettynä lähes päivittäisiin reippaampiin kävelylenkkeihin on näköjään toimiva kombo painonpudotukseen. Sunnuntaina tuli kuitenkin herkuteltua vähän serkun tytön 10v. synttäreillä.

Tällä viikolla kävelyä tulee valitettavasti paljon vähemmän kun 9v. hiihtolomalaista ei oikein voi raahta reippaalle kävelylenkille mukaan. Mutta katsotaan mitä muuta keksin!

-Mallu

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Miten se lääkikseen hakeminen?

Alussa moni blogini lukija taisi pysyä matkassa juuri lääkikseen hakemiseni takia. Ymmärrän sen, vertaistuki on tärkeää. Edelleen blogiini eksyy paljon lukijoita lääkishakemiseen liittyvien tekstien takia ja siksi onkin ehkä aika päivittää tilannetta. Eli missä mennään nyt, aionko hakea tänä vuonna vai myöhemmin? Vai olenko kenties kuopannut lääkishaaveet kokonaan?

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen avannut yhden fysiikan kirjan kerran marraskuussa, muuten on lääkikseen lukemiset olleet kokonaan tauolla. Kun tutut ovat kyselleet olen sanonut, että saatan käydä pääsykokeissa tänä vuonna, mutta en nyt lue pääsykokeisiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen päättänyt jättää pääsykokeet kokonaan väliin tältä vuodelta. Minulla on määräaikainen työsopimus 30.6 asti, enkä aio pyytää vapaapäivää keskellä viikkoa vain jotta voisin käydä katsomassa pääsykokeen.



Milloin ajattelin sitten hakea taas, vai ajattelinko ollenkaan? Rehellisesti sanoen, en tiedä milloin haen taas, mutta yksi asia on varma, minä pääsen vielä lääkikseen. Kuten olenkin kertonut, meille piti tulla huhtikuussa vauva, mutta valitettavasti raskaus meni kesken. Olin siis ajatellut jääväni äitiyslomalle ja sitten jossain vaiheessa aloittavani taas lukuhommat. En siis voi sanoa, että haen ensi vuonna, koska toivon koko sydämestäni, että olen silloin äitiyslomalla. Mutta jos meille tuleekin vauva vielä tämän vuoden puolella, niin saatan yrittää ensi vuonna lääkikseen. Koska en voi tietää millainen vauva-arkemme tulee olemaan ja milloin, en voi myöskään tehdä mitään päätöksiä.


Koska kaikkien kyselyt luovat minulle paineita, on haaveeni lukea itseni lääkikseen huomaamattomasti äitiyslomalla. Tiedän sen olevan mahdollista, koska tiedän useampia jotka ovat siinä onnistuneet. Olen kuitenkin myös huomannut, että asiasta ei kannattaisi puhua, sillä useimmat eivät usko sen olevan mahdollista. Oma työterveyslääkärinikin kesällä nauroi minulle päin naamaa kun vain vastasin rehellisesti hänen kysymykseensä, olin siis silloin raskaana ja hän kysyi miten urahaaveeni käy. Jos muut ovat sen tehneet, niin miksi minä en voisi onnistua? Tietysti en voi tietää millainen lapsi meille tulee, mutta uskon silti mahdollisuuksiini. Aikaisemmin en ole saanut luettua itseäni lääkikseen, koska olen ollut hukassa. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Vauva tulee sitten kun sen aika on, siihen en voi paljoa vaikuttaa, mutta se on haave numero yksi. Tämän hetken projektina on oma hyvinvointi ja kun olen saanut sen reilaan, voin aloittaa taas pääsykoelukemiset. Lääkishaaveita ei siis todellakaan ole kuopattu!

-Mallu

lauantai 17. helmikuuta 2018

Uroskoiran sisäsiisteysongelma

Meillä on ollut isoja haasteita saada staffimme sisäsiistiksi. Poika oppi kyllä heti ihan pikku pentuna, että ulkona pissataan, mutta sisälle tuli kuitenkin aina liruja. Nyt tilanne on parantunut todella paljon sen jälkeen kun poika täytti kaksi (kopkopkop). Ilopissoja tulee edelleen silloin tällöin, mutta ei maailma siihen kaadu. Eniten ottaa päähän muiden kommentit siitä, että koirassamme on jotain vikaa ja on ihan epänormaali.

Tiedoksi kaikille, koirien sisäsiisteysongelmat ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Varsinkin pienikokoisilla koirilla saattaa koko elämänsä olla ongelmia. Usein sisäsiisteysongelmat johtuvat kuitenkin puutteellisesta koulutuksesta, joten uskon, että ihmiset syyttävät paljon itseään, eivätkä puhu koirien vahingoista sen takia paljoakaan. Valitettavasti meillä valtava innostus saa aikaan ilolirut, joten ongelmamme ilmenee nimenomaan vieraiden ollessa kylässä, eikä meitä uskota kun sanotaan, ettei se ole meidän normaalia arkea.



Ongelmia oli kuitenkin aikaisemmin enemmän ja vaikka staffi pääsi ulos neljä kertaa päivässä, tuli sisälle vähintään kerran viikossa pissat. Koska ongelma on helpottanut ja pärjätään hyvin 3krt/pvä ulkoilutuksilla luulen, että koiramme vain kehittyi jostain syystä hitaasti. Ongelmia aiheuttaa myös se, että pienokaisemme käy pissalla yleensä vain kerran ulkoillessaan. Koska poikamme ei nosta jalkaa, rakko tyhjenee onneksi paremmin kuin koipea nostavilla uroksilla. Jostain syystä pissalla käyminen on vain sellainen asia, jonka poikamme haluaa hoitaa pois alta heti kun tullaan ulos ja sen jälkeen ulkona on kaikkea kiinnostavampaakin tekemistä. Vaikuttaakin siltä, että tyyppi todellakin tyhjentää koko rakkonsa kerralla, sen verran ison lätäkön saa aina aikaan.


Ongelmia meillä oli myös sen takia, että staffit haluasivat koko ajan olla ihmisten kanssa ja poikamme oppi jo pikkupentuna, että tullaan putsaamaan pissat lattialta jos sattuu vahinko. Näitä "vahinkoja" alkoikin tapahtumaan aina kun poika joutui olemaan hetken yksin (portin toisella puolella) ja myöhemmin "vahinkoja" tuli aina kun esim. käskettiin sohvalta alas. Jossain vaiheessa osoitettiin myös mieltä pissaamalla meidän sänkyyn. Monet ovat sitä mieltä, etteivät koirat osaa osoittaa mieltä, mutta jos tuhoja tehdään aina sen jälkeen kun on tullut kielto tehdä jotain, niin kyllä se mielestäni on jonkinlainen mielenosoitus. Onneksi näitä huomionhaku/mielenosoituspissoja ei juurikaan tapahdu enää. Ongelmana on myöskin ollut staffin palelu, jos ulkona on kylmää, märkää tai tuulee, poikamme palelee todella herkästi. Takki on kyllä käytössä, mutta kun oli kylmä, tyyppi jätti aikaisemmin aina tarpeensa kesken ja loput tyhjennettiin sitten sisällä. Nyt on onneksi opittu ettei juosta heti takaisin kodin lämpöön, joten hyvin voi suorittaa tyhjennysoperaation loppuun.

Ehkä ratkaisu sisäsiisteysongelmaamme oli rutiinit, kuten olinkin ajatellut aikaisemmin. Kun tein vuorotyötä, se ei vaan toiminut. Nyt jokainen päivä on suunnilleen samanlainen, eli ulkoilutukset suunnilleen samaan aikaan. Jos koirasi ei ole sisäsiisti, niin ei kannata missään vaiheessa luovuttaa. Ensimmäinen oma koirani oli sisäsiisti neljän kuukauden ikäisenä, mutta kahden muun kanssa on mennyt noin kaksi vuotta. Jokapäiväisiä ongelmat eivät toki ole olleet, mutta jos koira lasketaan sisäsiistiksi jos kuukauteen ei ole tullut vahinkoja sisälle, niin kyllä noilla kahdella nuoremmalla on sinne kahteen ikävuoteen venynyt, että on pidätyskyky parantunut, valitettavasti. Todella paljon olen myös miettinyt, että mitä minä olen tehnyt väärin, mutta jos olen yhden koiran saanut sisäsiistiksi neljän kuukauden ikään mennessä, niin en kai kauhean surkea voi olla?

-Mallu

perjantai 16. helmikuuta 2018

Epäcool

Katsoin aikoja sitten Maria Veitola yökylässä jakson, jossa Maria oli Saara Aallon luona yökylässä (joku aikaisempi kausi). Yksi keskustelu herätti minussa ajatuksia. Saara Aalto puhui siitä miten hän on tuntenut itsensä "epäcooliksi" ja miten se ei todellakaan ole totta vaan perustui pelkoon.

Varmaan jokainen on joskus elämänsä aikana ollut epävarma itsestään, tuntenut pelkoa siitä, ettei kuulu joukkoon. Se on ihan luonnollista, jos mietitään luonnon armoilla elävää ihmisheimoa, silloin oli pakko sopia joukkoon, muuten jäi yksin ja silloin ei selvinnyt. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja aivomme on ohjelmoitu tietyllä tavalla. Vaikka evoluutio on viennyt lajiamme hurjaa vauhtia eteenpäin, kaikki meissä ei ole kehittynyt samaan tahtiin. Ei siis ole omaa syytäsi jos vertailet itseäsi muihin, vaan se on täysin luonnollista. Tiedostamalla sen voit ainakin tiettyyn pisteeseen päästä siitä eroon. Opettele hyväksymään itsesi juuri sellaisena kun olet.


Itse olen jo aloittanut matkan itseni hyväksymiseen, mutta täytyy myöntää, että olen oikeastaan aina tuntenut olevani epäcool ja tunnen samalla tavalla edelleen. Olen aina pukeutunut enemmän tai vähemmän oman mielen mukaan, mutta silti ajatellut paljon sitä mitä muut minusta ajattelevat. Yläasteella kuljin jonkin verran glam rock-tyylisissä vaatteissa ja ajattelin kaikkien tuijottavan. Sain isältäni silloin kommentin, että hän on ylpeä minusta kun pukeudun kuten haluan, enkä mieti mitä muut ajattelevat. Ulospäin ei näkynyt sitä valtavaa epävarmuutta. Edelleen olen sitä mieltä, että olen outolintu. Ulospäin se näkyy ehkä eniten juuri pukeutumisessa. Kun kuljen räikeissä treenitrikoissa, kaverini saattavat sanoa, etteivät kehtaa kulkea samanlaisissa, että heille tulisi todella epävarma olo. Vaikka olisinkin saanut heiltä kehuja trikoista, tuntuu siltä, ettei jollain tapaa ole soveliasta käyttää sellaisia. Jos olen ostanut jonkun todella räväkän vaatteen ja kukaan ei kommentoi sitä mitenkään, ajattelen muiden pitävän sitä aivan hirveänä.

Huono kuva, mutta ihana Star wars paita :D
Minulla on yhdet lemppari housut, farkkumaiset löysät housut joissa on resorit lahkeensuissa ja vyötäröllä. Isoisälläni oli joskus samantapaiset. Perheeni on aina ollut sitä mieltä, että housut ovat vaarihousut ja siitä minulle on tullut sellainen olo, että ne ovat oikein junttihousut, mökille sopivat. Vähensin housujen käyttöä, koska aloin hävetä niissä kulkemista. Housut ovat kuitenkin pysyneet lastenhoitohousuina, sillä niissä on mukava istua lattialla, eivätkä ne purista mistään. Kun menin työpäivän jälkeen suoraan koulutukseen "lastenhoito/mökkihousuissa", sainkin yhtäkkiä useammalta kurssikaverilta kehuja housuista ja kyselyitä, mistä olen ne löytänyt. Yhtäkkiä aloinkin uudestaan rakastamaan housujani, sillä en ollutkaan ainoa joka tykkää niistä. Valitettavasti housut hajosivat juuri, sillä olen käyttänyt niitä niin paljon, että kuluivat ihan puhki.

On kuitenkin jännä huomata miten muiden mielipiteet tiedostamattani muuttivat omaa käsitystäni housuistani. Tavallaan, ei edes haittaa, että housut hajosivat, koska sain jotain paljon parempaa. Ymmärsin, että vaikka kaikki eivät tykkäisi vaatteistani, niin löytyy aina niitä jotka näkevät ne samalla tavalla kuin minä. Minussa ei siis ole mitään vikaa ja on tärkeä muistaa, ettei muiden mielipiteillä ole väliä vaan sillä mitä sinä itse ajattelet, tunnet ja haluat.

-Mallu

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Omista lapsista haaveileva lastenhoitaja

Olen aina rakastanut lapsia ja tykännyt lastenhoitotyöstä, mutta tällä hetkellä tunnen itseni välillä säälittäväksi luuseriksi, kauhea vauvakuume mutta hoidan vain muiden lapsia. Päivittäin käy mielessä se, että olisin mielummin kotona omien lasten kanssa kun hoitamassa muiden lapsia ja kotia. Aikaisemmin minulla ei ole ollut samaa ongelmaa, koska lastenhankinta ei ole ollut ajankohtaista.

Tykkään kyllä työstäni, eivätkä päivät mene kokonaan haaveiluun siitä, että eläisin kotiäidin arkea. Luulen, että ajatuksiini vaikuttaa nyt myös se, että huhtikuu lähenee koko ajan. Silloin meille piti tulla vauva ja nyt ei ole hajuakaan siitä milloin se tapahtuu. Mieheni mielestä en onneksi ole säälittävä kun sitä hänelle valitin. Lisäksi hän sanoi, että meillehän tulee vauva, ei vaan tiedetä vielä milloin.


Toivon, että tulisin raskaaksi niin nopeasti kuin mahdollista, niin ei tarvitsisi päivittäin töissä haikailla kotiäitiyden perään. Olen todella malttamaton, mutta rauhoitun usein kun tiedän milloin asiat tapahtuu. Monet sanovat raskauden alussa, että nyt se odottaminen vasta alkaa ja yhdeksän kuukautta on pitkä aika, mutta mielestäni pahin on se epätietoisuus. Ehkä olenkin jonkin sortin kontrollifriikki.

Hoitolasten kanssa on kiva olla, mutta haluaisin olla jo äiti ja niiden omien lasten kanssa. Onneksi tämä pesti on määräaikainen kesäkuun loppuun ja voin sitten miettiä mitä haluan tehdä seuraavaksi, ehkä haluankin jatkaa lastenhoitohommia.

-Mallu

tiistai 13. helmikuuta 2018

Jumitus

Tiedättekö sen tunteen kun pää on jotenkin jumissa, eikä asiat etene kovinkaan tehokkaasti? Mulla on nyt jonkin aikaa ollut sellainen fiilis. Ensin ajattelin sen johtuvan ainoastaan väsymyksestä, mutta nyt huomaan, että vaikka ei olisikaan väsynyt olo, niin pää on jotenkin jumissa. Olen nukkunut todella huonosti, joten voi olla, että kaikki kuitenkin johtuu pelkästään väsymyksestä, vaikka se ei siltä tunnu.

On turhauttavaa kun asiat ei etene ja tunnit loppuu vuorokaudesta kesken. Ärsyttää etten saa kirjoitettua. Olen aloittanut monta tekstiä, mutta alun jälkeen ne ei oikein etene. Siivoushommat kotona ei etene. Miten voi olla mahdollista, että olen laittanut pyykkejä kaappiin kolmena päivänä, mutta vieläkin pyykkitelineellä on pyykkiä?



Ehkä olen aivan liian optimistinen ajan suhteen. Eilen olin kotona 18.30, istuin alas hetkeksi, katsottiin julkkis selvityjät boksilta ja söin vähän iltapalaa. Ehdin vähän imuroida, laittaa vähän pyykkiä ja jutella äitini kanssa puhelimessa. 21.30 sammutettiin valot ja mentiin nukkumaan. Ei siinä oikeasti paljon ehtisikään. Normaalisti olisi toki tunti enemmän aikaa kun olisin aikaisemmin kotona, mutta eilen mies käytti koirat illalla, eli säästin sen ajan muuhun.

Olin toivonut, että olisin viikonloppuna saanut siivottua hyvin, mutta toisin kävi. Ajattelen, että pääkin selkiytyy kun koti on siisti. Haluan saada muutosta tähän asiaan, jos jumitus sitten jatkuu niin voi rauhassa jumittaa siistissä kodissa. Tuntuu ihan älyttömältä, että on niin vaikea saada koti kunnolla siistiksi. Ehkäpä nyt olisi aika tehdä hyvä toimintasuunnitelma ja saada kunnon siivous tehtyä!

-Mallu


maanantai 12. helmikuuta 2018

Viikkokatsaus 6/2018

Viime työviikko oli aika raskas, taukoja ei taas monena päivänä ollut lainkaan ja keskiviikkona alkoi kahdella lapsella mahatauti. Torstaina päätin hyväksyä sen, että pienokainen näköjään on siirtynyt pitkistä päikkäreistä lyhyisiin ja päätin hoitaa jatkossa kotiaskareet multitaskaamalla lapsen ollessa hereillä, jotta saisin pitää taukoa. Perjantaina olikin sitten aivan ihana työpäivä kun lapsi nukkuikin pitkät päikkärit ja olin hoitanut muut askareet alta pois. Huomasin kuitenkin olevani jo niin väsynyt rankan työviikon jälkeen, että tuo pitkäkin tauko meni vähän liian nopeasti.

Sunnuntaiaamun herkuttelua


Olin koko perjantain innoissani viikonlopun alkamisesta, mutta eipäs kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Levon sijasta sain perjantai illan ja osan yöstä siivoilla koiran oksennuksia. Meidän kohta yhdeksän vuotiaalla vanhuksella ei pysynyt mikään sisällä. Uni oli itselläni katkonaista ja täynnä painajaisia kun stressasin toisen vointia. Onneksi lauantaina koiran vointi oli jo paljon parempi, vaikka itsellä oli aika krapulainen olo huonosti nukutun yön jäljiltä. Stressasin, ettei valmentamisesta tule väsyneenä mitään, mutta ihan hyvin valmennukkertakin meni. Illalla kävin saunassa ja tein pitsaa, tuntui vihdoin viikonlopulta.



Sunnuntaina otin ihan rennosti ja iltapäivällä lähdettiin äitini luokse Espooseen  ensin jäälle kävelemään ja sitten syömään. Olin odottanut kävelylenkkiä todella paljon, sillä oli vuosia siitä kun viimeksi olin päässyt meren jäälle kävelemään. Valitettavasti ei päästy kauhean pitkälle ennen kuin pikkuinen kleinspitzimme kävi tutkimassa reikää jäässä ja putosi hyiseen veteen. Onneksi vain takapää pulahti ja koira pääsi itse ylös, mutta märkää koiraa ei voinut raahata monen kilsan lenkille. Eikun koira takin sisään ja kotiinpäin.. Vähän tuli sellainen olo ettei mun kannata innoissani odottaa mitään.


Olen todella tyytyväinen viime viikon kävelyihin. Maanantaina oli pakko lähteä kävelemään kun siivoojat tulivat ja piti lähteä päikkäriaikaan ulos kävelemään, mutta muuten olen tehnyt sen valinnan, etten ota bussia jos olen pienimmän hoitolapsen kanssa kahdestaan liikkeellä. Kävelymatkaa on vähän päälle 2km joka paikkaan minne meidän tarvitsee mennä. Vaunujen kanssa lumisella tiellä tarpominen on hyvää liikuntaa, ainakin kun ei muuta kerkeä.

Ihanaa viikkoa kaikille!

-Mallu

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hyvinvoinnin helmikuu?

Hyvinvoinnin helmikuu kuulostaa todella hyvältä, mutta en tiedä toteutuuko se minun kohdallani. Tänään on jotenkin todella tyhjä olo. Ehkä se johtuu siitä, että nukahdin aamulla sohvalle klo.7 kun olin noussut 6.30. Nukuin tunnin lisää ja heräsin levänneenä, nyt on ihan löllö olo. Samalla pää tuntuu ihan tyhjältä, ei ole motivaatiota tehdä juuri mitään. Vähän ahdistaa tämä tyhjä olo.

Tavallaan ajatukset ovat jo seuraavassa viikossa. Tänään on jo sunnuntai, huomenna alkaa työviikko. Miksi aika menee niin nopeasti? En kerkeä mitään. Haluaisin viettää hyvinvoinnin helmikuuta, mutta tuntuu siltä, ettei aika riitä mitenkään esim. treenaamiseen. Huomenna on taas 10h työpäivä ja loppu viikon pitäisi mennä normaalisti 9h työpäivien merkeissä. Arkisin ei kerkeä kun käydä töissä ja hoitaa koirat sekä omat syömiset, vähän siivoushommia ehkä.



Toisaalta elämäntapamuutosprojektini edistyy koko ajan. Töissä kävelen paljon, olen päättänyt kävellä aina kun se on mahdollista, reilut 2km metrolle kun mennään muskariin ja suunnilleen sama matka kun käyn hakemassa vanhemmat lapset iltapäivähoidosta. Joka toinen viikko siivoojat käyvät siivoamassa päikkäriaikaan, jolloin häippäistään ulos kävelylle pois jaloista, silloin tulee käveltyä vähintään 1,5h. Olen myös miettinyt, että voisin tehdä iltapäivisin pienen kävelyn myös silloin kun ei tarvitse hakea lapsia. Raitis ilma ja kävely tekevät todella hyvää!

Perjantaina olin innoissani viikonlopun alkamisesta, mutta nyt tuntuu siltä, että se meni liian nopeasti. Onneksi sunnuntaita on vielä paljon jäljellä ja kohta lähdetään äidilleni koirien kanssa ja jäälle kävelemään, ihanaa!

-Mallu

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ihanaa, perjantai!

Nyt tätä kirjoittaessani on mennyt jo puolet työpäivästä ja tänään on perjantai! Ihanaa, että viikonloppu alkaa ihan just! Työviikko on ollut aika raskas, mutta kohta pääsee rentoutumaan.


Kauheasti suunnitelmia viikonlopulle ei onneksi ole, joten kerkeää hyvin hengähtää. Vähän valmennusta ja seuraavan viikon ruokasuunnittelua sekä ostoksia. Saunassa käyn ihan varmasti ja haluan myös ulkoilemaan tuohon ihanaan lumiseen paratiisiin.

Toivottavasti muillakin on ihana perjantaifiilis!

-Mallu

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Toiveita loppuviikolle

Alkuviikko on ollut sellaista settiä, että tiistain työpäivän jälkeen alkoi olla aika epätoivoinen olo. Pliis vähän rauhallisempia työpäiviä loppuviikkoon kiitos! Maanantaina vedin 10h15min työpäivän ilman taukoja ja kävelin yhteensä noin 3,5 tuntia vaunujen kanssa lumisilla teillä. Oli ajatellut julkaisevani viikkokatsauksen tauollani, mutta sellaista ei tullut. Tiistaina jäi tauko lyhkäiseksi, mutta onneksi sain kuitenkin sellaisen, vaikka tuntui, että oltiin koko ajan menossa jonnekin.


Loppuviikolle toiveena olisi ainakin kunnon tauot! Työpäivät ovat kuitenkin vähintään sen 9h, joten tauko olisi minulle tärkeä, jotta jaksaisin kotona illalla jotain muuta kun lösähtää sohvalle. En haluaisi kiireen tuntua töihin, mikä on ollut varsinkin eilen läsnä. Haluan rauhallista menoa, tarpeeksi aikaa.

Olin jo asennoitunut siihen, että tänään ei vielä tule taukoa, mutta vanhimman lapsen pianotunti (onneksi) peruttiin ja nyt sain istua alas. Ehkä eilen aloittamani teksti tavoitti jonkun jotain mystistä kautta. En edes ottanut tietokonetta tänään mukaan koska asennoiduin siihen etten kerkeä kirjoitella. Nyt harmittaakin, että joudun näpyttelemään puhelimella. Mutta se on pieni murhe, nyt aion nauttia tauosta ja toivon, että niitä tulee vielä loppuviikostakin!

-Mallu

tiistai 6. helmikuuta 2018

Viikkokatsaus 5/2018

Ja taas viikkokatsauksen vuoro! Viime viikolla alkoi työt "oikeasti", eli torstaina alkoi perheen äidillä työt ja olin loppuviikon ihan kaksin hoitolapsen kanssa. Oli paljon helpompaa kun sain itse miettiä päivän aikataulut, eikä tarvinnut keksiä väkisin tekemistä päikkäriaikaan vaan sai oikeasti pitää kunnon taukoa työpäivän aikana. Päivät menivät kuitenkin todella hitaasti kun ei tarvinnut hakea vanhempia lapsia iltapäivähoidosta lumikaaoksen ja lakon vuoksi.



Valitettavasti huomasin torstai iltana, että pikkuisen flunssa oli tarttunut minuunkin. Oletin, että tulen nopeasti kipeäksi aloittaessani taas lastenhoidot, mutta yllättävän pitkään pystyin välttelemään pöpöjä. Onneksi kyseessä oli (ja on edelleen) aika iisi flunssa, pystyin hyvin pitämään lauantaiksi sopimani valmennuskerran ja sunnuntaina jaksoin lähteä ulos nauttimaan auringosta hetkeksi.

Auton esiin kaivuuta työpäivän jälkeen torstaina :D
Hyvinvointisuunnitelmani ei oikein onnistunutkaan. Kävin taas muutamana päivänä kävelyllä ja tein pienimuotoista venyttelyä monena päivänä. Yhtenä päivänä tein 15 minuutin treenin, mutta torstaina flunssan iskiessä päätin jättää loput pois. Syömiset meni vähän penkin alle kun ei ollut mitään valmista ruokaa laitettuna.

Tällä viikolla jatkan hyvinvointitavoitteita toivotaan, että menee tällä kertaa paremmin.

-Mallu

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ensi viikon ruokasuunnitelma

Me tehtiin jo viime viikolle ruokasuunnitelma, mutta valitettavasti siitä ei tullut yhtään mitään. Suunnitelmana on ollut, että viikonloppuna suunnitellaan seuraavan viikon ruokailut, käydään kaupassa ja tehdään sunnuntaina jo jotain ruokaa valmiiksi. Viime viikolla ostettiin sunnuntaina tarvikkeet ja mies sanoi tekevänsä ruuan maanantaina, mutta perjantain tentti taisi stressata sen verran, että ruuanlaitto siirtyi koko ajan seuraavalle päivälle ja tänään sunnuntaina minä sitten tein ruuan.



Mutta nyt ensi viikon ruokasuunnitelman pariin! Tein jo valmiiksi tonnikalavuokaa, jota syötiin jo tänään ja siitä riittää lisäksi vielä muutamalle päivälle. Minähän saan lounasta töissä ja mies syö useimmiten koulussa, joten tarvitsemme vain yhden lämpimän ruuan kotona per päivä. Nyt jääkaapista löytyy myös ainekset jonkinnäköiseen palvikinkku-peruna- kerma väsäykseen, jonka pitäisi riittää myös useammalle päivälle. Teemme melkein aina ison satsin ruokaa kerralla, koska se helpottaa elämäämme todella paljon. Muuta ruokaa ei arkipäiville tarvita, mutta jos ruokaa yllättäen meneekin enemmän, löytyy pakastimesta pinaattia ja jääkaapista kananmunia pinaattimunakasta varten.



Emme ole saaneet aikaiseksi lähteä suurostoksille ja tänään kävin yksin lähikaupassa, enkä jaksanut raahata sieltä kauhean montaa kassillista kotiin. Tavoitteemme on, ettei tarvitsisi työ-/kouluviikon aikana juosta kaupassa sillä tekemistä riittää muutenkin. Teen usein smoothieta piimään ja pullotan sitä, jotta siitä riittää välipalaa muutamalle päivälle. Lisään piimän joukkoon vaihtelevasti pakastimesta marjoja ja hedelmiä sekä erilaisia kuivatuotteita. Pullotettu smoothie ei tietenkään ole yhtä hyvää kun tuore, mutta kyllä sekin kelpaa. Varsinkin kun tiedän etten jaksa päivittäin tiskata blenderiä. Tänään kyhään siis iltapalaksi smoothieta ja pullotan loput. Lasiset kaupan valmissmoothie pullot ovat todella käteviä, niitä olen säästänyt kun joskus on tullut ostettua välipalaksi. Tällä hetkellä uunissa on myös uuniriisipuuro valmistumassa ja siitäkin riittää iltapalan lisäksi ainakin huomiselle vielä, riisipuuro on mielestäni hyvää vielä myöhemmin mikrossa lämmitettynäkin.

Piirakkapohjiakin löytyy pakastimesta jos täytyy pikaisesti väsätä jotain.
Aamupalaa ja välipaloja pitäisi olla riittävästi. Uunipuuron ja smoothien liskäksi ruisleipää ja leivänpäällistä on ja niitä riittää koko viikoksi. Jos tuore leipä loppuu, niin pakastetut ruisleipäviipaleet pelastavat, suoraan leivänpaahtimeen vain. Rahkaa löyty muutama purkki, banaaneja ja päärynöitä jonkun verran, porkkanaa löytyy ja pilttejä reilu kymmenen purkkia. Hedelmä ja marja piltit ovat todella hyviä, mutta pieniä välipaloja. Toimivat myös hyvin jälkiruokana kun makeanhimo iskee. Puuroakin voi aina tehdä, vaikka minulla onkin ollut pitkä puurotauko ihan peruspuuroista. Kaura-/ tai ruishiutalepuuroa tuli joskus syötyä joka ikinen aamu ja välillä välipalaksikin, joten jossain vaiheessa meni maku.

Kahvi on tärkein osa aamupalaani :D
Siinä taitaapi olla meidän ensiviikon ruokasuunnitelmat. Voi olla, että nyt täytyy käydä kaupassa arkena, koska miehellä on jopa kolme päivää vapaata koulusta ensiviikolla, mutta ehkä voin delegoida shoppailut hänelle jos hän syö kaapit tyhjiksi. Hektisen arjen keskella on ihanaa, että ruokaa löytyy kaapista, koska ihan rehellisesti sanoen saatan jättää kokonaan syömättä jos kiireen tunne puskee päälle ja kotoota ei löydykään kunnon syötävää. Vielä ihanampaa olisi jos ensi viikonloppuna vihdoin kerettäisiin suurostoksille ja saataisiin kaappeja kunnolla täytettyä.

Toivottavasti teilläkin syödään hyvin ensi viikolla!

-Mallu

lauantai 3. helmikuuta 2018

Ei Roomaakaan rakennettu viikossa

Olen useimmiten todella malttamaton. Pysyn kyllä pöksyissäni jos tiedän milloin asiat tapahtuvat, mutta epätietoisuus saa minut turhautumaan. Sain elämäntapamuutos-projektini todella hyvin alkuun syksyllä vaikka kävin läpi todella rankkoja asioita. Tuli kuitenkin kaamos, joka vei väsymystä taas väärään suuntaan. Koko ajan olen porskuttanut eteenpäin, enkä ole luovuttanut, mutta milloin saan sen hyvän olon jonka tiedän kokemuksesta olevan mahdollinen?


Missä kaipaamani energia ja into? Missä paremmat unet? Milloin jaksan lähteä treenaamaan illalla töiden jälkeen? Milloin kämppä on siisti ja milloin loppuu stressi tekemättömistä asioista jotka on unohtunut väsymyksen takia? Tiedän, muutos vie aikaa, haluaisin vain tietää kuinka paljon aikaa.

Kun asiaa oikeasti mietin, niin kyllähän projekti etenee koko ajan. Jaksan koko ajan paremmin ja olen paljon iloisempi. Välillä vaan tulee turhautumista kun haluaisi jo olla tavoitteessa. Turhautuminen nosti taas päätään kun olin suunnitellut tekeväni kaikenlaista hoitolapsen päiväuniaikana. Monet päikkärit menivät viime viikkoina muihin työtehtäviin, mutta kun sain vihdoin pitää taukoa, olinkin niin väsynyt etten jaksanut keskittyä mihinkään ja taukoni meni salkkareitten katsomiseen katsomosta ja siskon kanssa puhelimessa hölöttämiseen. Heti iski pelko persuksiin, tätäkö se nyt on? En jaksa taaskaan mitään.



Tärkeä asia tässä muutosprojektissa on kuitenkin olla itselleen armollinen ja myös levätä silloin kun kroppa kaipaa sitä. Ei minun tarvitse joka päivä käyttää päikkäriaikaa tehokkaasti tehden kaikennäköistä, voin myös pitää sen omana löhöämisaikana. Ehkä minulla siinä tapauksessa olisikin enemmän energiaa sitten illalla kotona ja jos ei, niin ei se haittaa. Eteenpäin mennään askel kerrallaan ja välillä voi olla, että askel otetaankin taaksepäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että matka jatkuisi taaksepäin, suunta on edelleen sama horjumisesta huolimatta. Nyt mennään kohti tavoitetta hitaasti, mutta varmasti.

-Mallu

perjantai 2. helmikuuta 2018

Tammikuu 2018

Vaikka nyt on jo toinen päivä helmikuuta, niin viikot ovat menneet niin nopeasti, että pää on jäänyt tammikuulle. Päivissäkin olen koko ajan ihan sekaisin kun päivät vain rientää ohi. Nyt on kuitenkin kuukausikatsauksen vuoro. Ihana aina pysähtyä katsomaan mitä kaikkea kuukauden aikana onkaan tapahtunut.

Kuun alusta opin ottamaan itselleni lepopäiviä, olin lääkäripäivillä töissä ja valmensin. 15.1 aloitin uudet työt ja heti seuraavana viikonloppuna oli taas koulutusviikonloppu. Tuli ihana lumi ja lumet suli. Onneksi lunta tuli vielä uudestaan! Kävin äänestämässä ennakkoon ja lepäsin viikonloppuna. Sunnuntaina käytiin syömässä nepalilaista kun ei jaksettu edes laittaa ruokaa.



Kauheasti en muuta ole kerennyt kun tehdä töitä, valmentaa ja levätä. Tammikuussa tein enemmän valmennuksia kun aikaisemmin. On ollut ihana seurata kun valoisuus lisääntyy ja olen kai ulkoillutkin hieman enemmän, vaikka tuntuu siltä, etten ole kerennyt sitäkään tarpeeksi. Siivoukset on sujunut paremmin, kun olen pilkkonut tekemiset pienempiin osiin (josta kirjoitinkin edellisessä postauksessa).

Tuntuu, ettei tammikuusta ole paljon kerrottavaa, koska olen tehnyt niin paljon töitä, joten tästä tuli lyhyt kuukausikatsaus. Sitä olen iloinen, etten ole aivan uupunut työn aloituksesta. Pikkuhiljaa tämä alun väsymyskin hiipuu ja energia lisääntyy.

-Mallu

torstai 1. helmikuuta 2018

Työkalu asioiden hoitamiseen

Olen aina rakastanut listojen ja aikataulujen tekemistä. Usein teen kuitenkin listoistani liian pitkiä tai en ota huomioon päivän muuta ohjelmaa ja mahdollista väsymystä. Olen aikaisemminkin tehnyt viikkosuunnitelman siivoukseen ja muiden asioiden hoitamiseen, mutta nyt tein sen hieman eri tavalla.

Ensinnäkin vähän värikkäämpää aikataulua on kivempi katsoa, mutta syy siihen miksi tämä oikeasti toimii parhaiten on se, että pilkoin asiat todella pieniin osiin. Aikaisemmin olen laittanut listalleni esimerkiksi "siivoa kirjoituspöytä" tai "imurointi". Kun työpäivän jälkeen on todella väsynyt, tulee helposti mieleen, että ei tänään sittenkään. Jos olen yrittänyt olla ilman listaa, tekemättömät asiat pyörivät mielessäni jatkuvasti ja myös isoina kokonaisuuksina.


Nyt olen laittanut viikkoaikatauluuni pienen pieniä juttuja. Esimerkiksi listassa oleva "imurointia" tai jonkun asian "siivousta", tarkoittaa sitä, että voin merkata sen tehdyksi vaikka olisin imuroinnut vain yhden nurkan tai siivonnut kaksi tavaraa pois. Tällä tavalla edistän asioita pikkuhiljaa, eikä mikään jää kokonaan tekemättä. Yksinkertaisesti on vain paljon helpompi aloittaa kun ei ole jättiurakkaa edessä. Koska olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä, en myöskään ole ahdistunut siitä, että olen joutunut siirtämään pieniä asioita seuraaville päiville. Ennemminkin olen ylpeä siitä, että huomaan eroa kodin siisteydessä esimerkiksi. Teen aina suunnitelman seuraavalle viikolle ja jos yllättäen jaksankin vaikka imuroida koko asunnon maanantaina, niin voin merkata muiden päivien "mini-imuroinnit" myös tehdyiksi.

En tiedä sopiiko tämä työkalu muille, mutta minulla se toimii. Yksi hyvä puoli on myös se, että kun väsyneenä ei aivot toimi kunnolla, niin voi kurkata päivän listaa ja katsoa olisiko siellä vielä joitain pieniä juttuja jotka jaksaisi vielä tehdä. Olen illalla tyytyväinen kunhan olen saanut jotain aikaiseksi. Lisäksi lisäsin normirutiineja listaan ihan vain sen takia, että pelkäsin olevani töiden jälkeen niin väsynyt etten muista edes vitamiinien ottamista ja olkapään kuntouttavaa venyttelyä.

-Mallu