Joulun this or that

 Kiitos haasteesta jasukuvaa. Koko perheen sairastelun vuoksi meinasi jäädä koko postaus tekemättä, mutta nyt aiheeseen. Jouluaiheisia kysymyksiä ja vastauksia siis!

Missä vietät joulua?

Valitettavasti tämä on vielä hieman auki.. Meillä on vielä vähän flunssaoireita joten voi olla, että suunnitelmat muuttuu ja olemmekin vain kotona. Jos kaikki menee hyvin niin olemme minun perheeni kanssa aattona siskoni perheen luona, joulupäivä puolisoni vanhemmilla hänen perheen kanssa ja tapanina tapaisimme isäni puolen sukulaisia ulkona.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Tapaamme varmasti perhettä jos emme jouluna pysty, mutta muuten lepäilemme ja ulkoilemme ihanassa talvisäässä lasten kanssa. Ja koska suursiivousta en ole pystynyt jouluksi tekemään flunssan takia, niin haluan viimeistellä siivousurakan ja aloittaa seuraavan vuoden ihanan puhtaassa kodissa.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Ei kumpikaan. Molempia olen lapsena katsonut silloin tällöin, mutta meidän perheessä tärkein perinne on ollut katsoa joulurauhan julistus. Ennen suoraa lähetystä Turusta on ollut kiire ja stressi viimeisten jouluvalmisteluiden kanssa ja sen jälkeen ollaan sammutettu tv ja rauhoituttu joulun viettoon.

Joulusauna  aamulla, päivällä tai illalla?

Päivällä!

Joulukinkku vai graavilohi?

Kylmäsavu graavilohi ehdottomasti.

Perinteiset jouluruuat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Perinteiset, toki uusia juttuja voi kokeilla siinä rinnalla.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Kalat ensin; silli, peruna, graavilohet, mäti+smetana+sipuli (mäti ei kuulu omiin suosikkeihin).

Toisena ruokalajina piirakat. Tehdään liha-riisi ja muna-riisi piirakoita pellilliset. Piirakat ovat osalle suomalaisista jouluperinne, kun taas toiset eivät ole ikinä kuulleetkaan. Olen siinä käsityksessä, että perinne olisi tullut isoäitini suvun puolelta Karjalasta. Osa tekee myös lohi-riisipiirakkaa. Näihin tulee siis jonkinlainen voitaikina alle, riisi+muu sekoitus päälle ja vielä siihen päälle toinen taikinakerros ja riisisekoitus "paketoidaan" taikinan sisälle.

Lopuksi tietysti laatikot ja kinkku + parsa ja herneet.

Ehkä unohdin jotain, mutta nyt ei tule muuta mieleen.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Joitain jämiä tapaniin asti, mutta tapanina syödään yleensä tätini luona jotain aivan muuta. Piirakoita riittää yleensä moneksi päiväksi aamupalaksi ja välipalaksi.

Vaalea vai tumma glögi?

Tumma

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Suklaa ehdottomasti!

Piparit vai joulutortut?

Joulutortut ja piparitaikina

Parasta joulussa?

Tunnelma

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Antaminen

Pehmeät vai kovat paketit?

Riippuu siitä mitä on toivonut

Avaatko lahjat aattona vai joulupäivänä?

Aattona

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Aito, vaikka meillä ei olekaan omassa kodissa puolisoni kanssa ollut kuusta.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Suomenkieliset, mutta välillä myös jotain Michael Bubleta ja ruotsinkielisiä.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Juhlavaatteet + villasukat

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Ei mikään, koska kissa syö kaikki kasvit. Ulkonäöltään olen aina suosinut joulutähteä, mutta hyasintin tuoksu olisi ihana.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Lautapelejä

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi.

Aamulla riisipuuro, joulurauhanjulistus, ehkä ulkoilua tähän väliin, joulusauna ja sen jälkeen laittautumista + ruokailun valmistelu. Jouluruokailu ja sen jälkeen pakettien jako ja avaaminen. Yleensä jälkiruoka syödään pakettien avaamisen jälkeen jos syödään.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotona?

Lapsena oli rennosti yökkärissä kotona, mutta nyt vietetään joulua aattona toisen ja joulupäivänä toisen perheen kanssa.

Joulukoristeet heti pois pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Loppiaisena

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

Joulutee - Joulukahvi

Tekstiviesti - Joulukortti

Paljon lahjoja (lahjojen antamista) - Lahjaton joulu

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

Joulu kotona - Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan 

(Jouluna jää usein kuvaamatta, vaikka rakastan valokuvaamista, rauhoitun vaan nauttimaan tunnelmasta)

Ihanaa ja rauhallista joulua

-Mallu

Lähes koko joulukuu flunssassa

 Eipä ole jouluvalmistelut mennyt ihan suunnitelmien mukaan.. Katsotaan onnistunko myöskään loppuvuoden tavoitteissa. Flunssakierteestä ei vaan olla päästy eroon. Itsenäisyyspäivän ohjelma jouduttiin perumaan kun kuopus oli edellisenä päivänä hieman kuumeinen. Sen jälkeen kaikki olikin ok ja hihkuin jo, että saatiin "kokonainen" päiväkotiviikko esikoiselle vaikka maanantai olikin vapaapäivä. Eipäs kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä sinä perjantainahan soitettiin jo klo.11 päiväkodista, että lapsi yskii todella paljon. Sen jälkeenhän ollaan sitten kaikki oltu vuorotellen kipeänä, puoliso ja kuopus seuraavasta päivästä lähtien.

Esikoinen oli pari päivää kuumeessa ja sen jälkeen vielä pari päivää kotona, mutta on ollut ihan päiväkotikuntoinen sen jälkeen. Itse olen ollut aivan rikki kun olen valvonut kipeän taaperon kanssa joka sai todella rajun flunssan, joinain öinä jopa pohdin, että miten tehdään jos joudutaan lähtemään sairaalaan. Flunssa äityikin korvatulehdukseksi ja lieväksi keuhokuumeeksi. Nyt ollaan jo selkeästi voiton puolella ja tänään on viimeinen päivä antibioottikuuria.

Itsehän sitten sairastuin yli viikko sen jälkeen kun muut perheestä sairastuivat. Olen onneksi päässyt helpolla, sillä itselläni on vain nuha. Toki nyt stressaa, että jos olen näin tukkoinen aattona niin taitaa jäädä suunnitellut joulunvietot välistä. Mutta ne jouluvalmistelut.. Olo vaihtelee "iik,apua"-fiiliksestä "mä luovutan"-fiilikseen jos ajattelen joulua. Suurin osa lahjoista on hankkimatta ja koti siivoamatta. Ehkä ehtisin molemmat asiat hoitamaan, mutta miten se lepo jotta paranisin ajoissa? Onneksi osaan näköjään sulkea koko joulun pois mielestä ja ottaa välillä rauhallisesti, menee niin kuin menee, toivottavasti kuitenkin yhdessä läheisten kanssa!

-Mallu

Nukkumaan oppimista

 Olen pienestä pitäen ollut huono nukkumaan, mutta noin 22 vuotiaana löysin avaimet paljon parempaan uneen. Viime vuosina nukkuminen on taas huonontunut. Tuntuu siltä, että kun on herännyt vauvan kanssa todella paljon niin keho ei vaan osaa enää nukkua.

Esikoinen nukkui mielestäni todella hyvin, tai näin ainakin itse ajattelin, sillä olin varautunut siihen, että vauva voisi herätä vaikka tunnin välein. Esikoinen heräsi kolmen tunnin välein ja tiheän imun kausina aina pari yötä tunnin välein. Tajusin vasta kun vauva oli seitsemän kuukautta ja kaverit joiden vauvat olivat parikuisia puhuivat siitä kuinka olivat saaneet nukkua 5-7 tuntia putkeen, että ehkä vauvani ei nukukaan niin hyvin, sillä en ollut itse saanut kokea tuota vielä kertaakaan. Onneksi esikoinen alkoi yhtäkkiä kahdeksan kuisena nukkumaan kokonaisia öitä kun oppi käyttämään tuttia joka oli ollut sängyssä pelkkänä unileluna. Tuota kokonaisten öiden ihanuutta kesti kuukauden verran ja sitten vauva alkoikin heräämään 4-5 aikaan aamulla leikkimään pariksi tunniksi.. Sitä kesti ehkä kuukauden ja sitten jatkui kokonaiset yöt.

Tein positiivisen raskaustestin kun esikoinen täytti vuoden. Siitä alkoi taas unet huonontumaan, sillä olen molemmat raskaudet nukkunut todella huonosti, mikä ilmeisesti on ihan normaalia? Mulla on mennyt niin, että ensin tulee levottomat unet ja painajaiset, sitten alkaa unettomuus, ei meinaa saada unta ja heräilee öisin. Viimeisessä vaiheessa närästää makuulla, vauvalla on hikkaa, ei löydy hyvää asentoa ja pitää juosta yöllä vessassa. Tämän jälkeen kun vauva syntyy on hyvin oppinut jo valvomaan.

Itsellä on hormonit auttanut jaksamaan yövalvomisissa, eikä heräily ole tuntunut ollenkaan pahalta ensimmäisinä kuukausina. Monet kaverit ovat kompanneet, että noin kolmen kuukauden kohdalla alkaa tuntua siltä ettei hormoneista ole enää apua. Täytyy myöntää, että toisen lapsen kanssa tuntui hieman raskaammalta kun ei voinut mennä vain vauvan unien mukaan ja rankan yön jälkeen hieman torkkua päiväuniaikaan, vaan piti jaksaa touhuta myös esikoisen kanssa. Pikkuveljellä ei ollut selkeää rytmiä niin kuin veljellään, vaan heräili hieman useammin, mutta alkuun sain myös kokea muutaman yön jolloin nukuttiin 4-5 tuntia putkeen.

Ja sitten tuli neljän kuukauden hulinat ja viiden kuukauden kohdalla tilanne vain paheni.. En osannut laskea kuinka paljon meillä heräiltiin, sillä heräämisiä oli niin paljon. Usein kun koitin laskea pääsin ehkä kuuteen asti alkuyön aikana ja sitten olin jo niin väsynyt etten muistanut laskea. Serkullani on ollut huonosti nukkuvat lapset ja kun juttelin hänen kanssaan niin hän tunnisti kuvaamani tilanteen täysin. Kun lapsi herää miljoona kertaa putkeen ja on niin väsynyt, että nukahtaa jo siinä vaiheessa kun on laskemassa päätä tyynyyn ja sitten pitääkin herätä jo uudestaan. Kun tilanne hieman parani hetkeksi sain laskettua paremmin heräämisiä ja niitä oli 20-30 per yö, ehkä pahimpina öinä enemmänkin.

Olin niin väsynyt etten tajunnut hakea apua nukkumiseen. Menin jollain automaattiohjauksella ja kahvin voimalla. Kesää kohti kun mentiin niin unet alkoivat parantua. Siinä vaiheessa kun tajusin, että ulkopuolinen apu olisi voinut olla hyvä mentiin jo niin hyvää vauhtia parempaan suuntaan, että totesin ettei enää tarvitakaan. Valitettavasti meillä ei edelleenkään nukuta kokonaisia öitä vaikka kuopus on jo 1v5kk. Jokainen vaihe on vaikuttanut pienen uniin todella paljon, motorinen kehitys ja hampaiden puhkeaminen ym. Kun käytiin tutustumassa esikoisen päiväkotiin loppui kuopuksen melko hyviksi tulleet yöt kuin seinään. Sen jälkeen on ollut flunssia ja myös hampaita on tulossa. On myös ollut outo vaihe kun pikku mies on hereillä kello kolmen ja neljän välissä ja haluaa leikkimään autoilla ja junilla.

Välillä tuntuu kuitenkin siltä, ettei sillä ole väliä miten lapset nukkuu, sillä minä en osaa enää nukkua kaiken yöheräilyn ja valvomisen jälkeen. On ollut muutamia öitä kun taaperomme on nukkunut koko yön, mutta itse olen siitä huolimatta herännyt. Olen herännyt siihen kun pieni on hieman unissaan ähissyt tai ihan muuten vaan tiettyyn kellonaikaan kun normaalisti on ollut herätys. En ole kohta puoleentoista vuoteen nukkunut kokonaista yötä.. Miehelle olen monesti sanonut, että haluaisin jonnekin yksin nukkumaan edes yhden yön, toisaalta en ole tätä toteuttanut, sillä en tiedä osaisinko kuitenkaan nukkua. Elän koko ajan siinä uskossa, että kohta helpottaa. Lapsi alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja sitten minä pikkuhiljaa opin taas nukkumaan. Sitä odotellessa isot tsempit myös kaikille muille valvoville vanhemmille!

-Mallu

Flunssaa flunssan perään..

 Esikoinen aloitti lokakuun alussa päiväkodin ja sehän tarkoittaa sitä, että flunssapöpöjä on riittänyt! Ensimmäinen flunssa iski perheeseemme jo ennen päiväkodin aloitusta. Se olikin ensimmäinen flunssa meidän perheessä yli 1,5 vuoteen. Kolmevuotiaamme oli edelleen hieman räkäinen päiväkodin alkaessa, vaikka flunssasta oli jo pari viikkoa. 1,5 viikkoa päiväkodin aloituksesta ja seuraava pöpö iski, sitten meni taas pari viikkoa ja pojalle nousi päiväkodissa yli 39 asteen kuume. Tämän jälkeen esikoinen on ollut vielä kaksi kertaa flunssassa ja kerran joutui olemaan poissa koska itse olin kipeänä enkä olisi pystynyt viemään ja hakemaan.

Meillähän ei tietenkään olla sairastettu samaan aikaan, mikä tuntuu vielä kuluttavammalta. Itselleni on osunut kaksi viidestä flunssapöpöstä ja tietysti olen hoitanut kipeät lapset ja huolehtinut lapset, lemmikit ja kodin kun mies on sairastanut ja sitten viimeiseksi olenkin itse sairastunut ja mies on jo palannut töihin. Esikoinen on siis vielä viiden tunnin päiviä hoidossa, joten puolisoni joutuu lähtemään töihin jo ennen kuin sovittu hoitoaika alkaa ja tulee kotiin kun poika on jo haettu. Joten olen sitten sairastanut kotona kahden pienen kanssa. Olen todella helpottunut ja onnellinen siitä, että kuopuksella vaikuttaa olevan vielä hyötyä siitä, että imetin häntä yli vuoden, viimeiset kuukaudet kylläkin vain kerran vuorokaudessa. Viimeinen kerta taisi olla joskus elo-syyskuun vaihteessa. Esikoinen on ollut viidesti kipeänä, kun kuopus taas on ollut kolmesti eikä ollenkaan niin rajussa flunssassa kun veljensä.

Olisi tosiaan helpompaa jos edes lapset sairastaisivat samaan aikaan, sillä tämä syksy on ollut aikamoista valvomista. Vaikka mies onkin nukkunut paljon esikoisen huoneessa, niin herään silti yskimisiin. Kuopus on tosiaan ollut vähemmän kipeänä, mutta hän nukkuu muutenkin huonommin ja hänen unensa häiriintyy pienemmästäkin flunssasta. Laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä kohta alkaisi helpottamaan! Serkkuni toivotti tsemppiä vastustuskyvyn kasvattamiseen ja todella todella toivon, että viimeistään joulun jälkeen kääntyisi parempaan. Tämä äiti alkaa olla aika väsynyt ja sekoamassa kun ei tapaa ihmisiä.

Yhdestä flunssasta olen iloinen, sillä se osui juuri niille päiville kun päiväkotiryhmässä oli noroa, sitä en todellakaan olisi halunnut meidän perheeseen. Kun esikoinen oli 1v3kk sain paluulennolta Lissabonista oksennustaudin, eikä todellakaan ollut helppoa hoitaa taaperoa kun itse oli oksennustaudissa. Silloin mies oli työharjoittelussa eikä voinut olla poissa, mutta sai onneksi lähteä aikaisemmin kotiin. Kyllä se noro varmasti vielä joskus osuu meillekin, en odota innolla..

Tätä kirjoittaessani esikoinen on edellisen flunssapoissaolon jälkeen ollut kaksi päivää päiväkodissa ennen viikonloppua ja nyt tiistaina. Toivottavasti loppuviikko menisi putkeen, ettei tulisi taas rikkonaista päiväkotiviikkoa.

-Mallu

Loppuvuoden tavoitteet

 Pitkästä aikaa täällä taas. Olen keskittynyt saamaan perusarjen rullaamaan ja vaikka haluaisin, että blogi olisi osa siitä, niin se ei kuitenkaan ole ollut prioriteetti. Ja niin kuin varmasti olen todennut miljoona kertaa, väsyneenä ei vain tule tekstiä, sitä ei voi pakottaa. Nyt tuli kuitenkin erittäin motivoiva syy kirjoittaa, kun sain idean asettaa itselleni loppuvuodeksi muutamia tavoitteita. Olen pitkään ollut matkalla kohti paremmin voivaa minää ja nämä tavoitteet liittyvät samaan prosessiin ja itsensä ylittämiseen.

Kun aloin kirjoittamaan tätä tuli mieleen, että tavoitteissa täytyy ehdottomasti olla blogin kirjoittamista. Eli ensimmäisenä tavoitteena siis vähintään kaksi julkaisua tämän jälkeen. Se on ehdottomasti realistinen tavoite ja haluankin, että kaikki loppuvuoden tavoitteet ovat realistisia ja saavutettavissa ilman, että kuormitan itseäni liikaa. Jos lykkään asioita niin silloin toki tulee kiire ja stressi, mutta jos aloitan heti pienin askelin, niin kaikki menee varmasti hyvin.

Idea tavoitteista sai alkunsa kun pohdin kirjan lukemista ja tajusin, että suunnittelin vuodenvaihteessa postausta "12 kirjaa tälle vuodelle". Onneksi en saanut postausta tehtyä, sillä olisi harmittanut vielä enemmän se, etten ole saanut luettua yhtäkään kirjaa tänä vuonna. Nyt nousi siis ajatus, että haluaisin saada luetuksi yhden kirjan vuoden loppuun mennessä, ehkä siitä voisi sitten jatkaa tavoitellen 12 kirjaa ensi vuodelle.

Kolmantena perinteinen loppuvuoden tavoite missä en rehellisesti ole onnistunut kertaakaan elämäni aikana, perusteellinen joulusiivous! En ole kotoa muuton jälkeen montaa kertaa viettänyt edes yhtä joulupäivää kotona, eli joulusiivous ei ole tuntunut niin tärkeältä vaikka olenkin aina haaveillut "täydellisesti siivotusta" kodista jouluksi. Pari kertaa meillä on ollut yhtenä joulupäivänä vieraita ja valitettavasti ensimmäisenä kertana ängettiin tavaraa piiloon meidän makkariin sängyn alle. Seuraavalla kerralla onnistuttiin paremmin, mutta jätin monta vähemmän tärkeää asiaa tekemättä. Nyt on kuukausi aikaa, eiköhän koti kiillä jouluna!💖

Yksi todella tärkeä tavoite loppuvuodelle on sanoa hei hei yksinäisyydelle. Jos näkisin edes yhtä kaveria ennen vuoden loppua olisin onnellinen. Pariin kuukauteen en ole nähnyt kuin yhden kaverin ohi mennen kun vein vauvatavaraa lainaan. Osa syy tähän eristäytymiseen on päiväkodinaloitus, joka on vienyt aikaa ja energiaa sekä tuonut viisi eri flunssaa meidän perheeseen. Toisaalta korona on iso syy myös, sillä osa ihmisistä on todella varovaisia ja koska itse alkuun eristäytyi täysin tuntuu, että monesta ihmisestä on etääntynyt. Mammakaverit esikoisen vauva-ajalta ovat palanneet töihin ja taaperon vauva-ajalta jäi kaikki uudet tuttavuudet pois kun oltiin niin eristyksissä. Onneksi on sentään yksi parhaista ystävistäni jonka kanssa ollaan yhteydessä lähes päivittäin, joten ihan yksin en ole. Meidän välillämme on kuitenkin melkein viiden tunnin ajomatka, joten viimeksi nähtiin kesällä eikä tiedetä milloin onnistuisi seuraavan kerran.

Lisäksi haluan nauttia loppuvuodesta, muistaa olla kiitollinen ja onnellinen joka päivä, muistaa mistä saan energiaa ja muistaa ottaa omaa aikaa.

Miltä haluaisit oman loppuvuotesi näyttävän?

-Mallu

Takaisin

 Takaisin terapiaan.. Epäonnistunut, heikko, huono, luuseri - et pärjää tässä elämässä. Sellaista huutelee pieni ääni pääni sisällä. Toinen ääni kertoo toista; uskomattoman hienoa, että tunnet itsesi niin hyvin, että osaat hakea apua hyvissä ajoin, yksin ei kukaan pärjää!

Epäonnistumista huutava ääni on ollut sen verran vallalla, etten aluksi kertonut heti puolisollenikaan, että varasin ajan psykoterapeutille. 7-8 vuotta sitten loppui viimeisin terapiasuhde, silloin tein päätöksen etten ikinä enää tule olemaan siinä jamassa, että tarvitsisin terapiaa. Tuntuu epäonnistumiselta, mutta samalla tiedän, että selviytyisin varmasti jotenkin ilmankin ja tiedän myös sen, että tämä on oma valinta. Tällä kertaa panostan itseeni, hoidan itseäni ajoissa. Eikä tämän raskaan vuoden kriisit ole olleet minun päätettävissäni.

Miten olen edes voinut ajatella, etten "saisi" olla siinä kunnossa, että tarvitsisin terapiaa. Mieleeni ei mitenkään mahtunut, että eteen voi tulla vaikka minkälaisia kriisejä, jotka ei millään tavalla johdu siitä, minkälainen pään sisäinen tilanne on. Tämä vuosi on ollut täynnä lyhyitä ja olemattomia yöunia, liikaa kuolemaa ja liikaa kaikenlaisia kriisejä ja vastoinkäymisiä.

Kahden pienen lapsen kanssa en vaan ole pystynyt prosessoimaan loppukesän järkyttävää onnettomuutta ja kuolemantapausta lähipiirissäni. Vaikka kaiken muun saisinkin kursittua kasaan ajan kanssa, niin nuoren ihmisen onnettomuudessa menehtyminen on jotain niin hirveää, että nyt kaiken muun sonnan keskellä rämpiessä tunsin tarvitsevani apua. Ja samalla saan tietenkin apua sen muunkin sonnan prosessointiin.

Vaikka pieni ääni pääni sisällä yrittää välillä sanoa muuta, niin haluan sanoa jokaiselle: terapiassa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin! On todella hienoa jos olet pystynyt ja jaksanut hakea apua! Terapia on myös todella hyvä tapa itsensäkehittämiseen, ei tarvitse olla kriisejä, masennusta tai uupumusta tms.

Itse varasin ajan psykoterapeutti-opiskelijalle, jolloin hinta on noin puolet tavallisesta. Tiukkaa tulee tekemään, mutta oma hyvinvointihan on paras sijoitus.

Toivon myös, että otsikko takaisin myös tulisi viittaamaan siihen, että olen nyt oikeasti takaisin täällä blogin puolella. Tämäkin on minulle terapiaa.

Ihanaa syksyä, pidä huolta itsestäsi.

-Mallu

Kun elämä loppuu liian aikaisin..

 Tämä vuosi on ollu rankka monella tapaa. Muut asiat tuntuvat kuitenkin pieniltä kun tapahtui jotain todella järkyttävää, epätodellista ja pysäyttävää, veljeni puoliso menehtyi liikenneonnettomuudessa.

Ei löydy oikeita sanoja, mikään ei helpota tilannetta. Järkyttävää, kamalaa, epätodellista, eihän tällaista tapahdu kuin elokuvissa. Niin nuori, kiltti ja ihana ihminen. Tuntuu siltä, että juuri aloin tuntea häntä paremmin ja nyt hän on jo poissa.

Suru ja järkytys iski kovaa, en voi mitenkään ymmärtää miten vaikeaa pikkuveljelläni on. Onneksi hän omaa paljon paremmat unenlahjat kuin mitä minulla on. Ensimmäiset viisi yötä heräilin koko ajan ja ensimmäinen ajatus oli onnettomuus tai se ihana ihminen jota ei enää ole. Itkin monta kertaa päivän aikana, onneksi on kuitenkin lapset jotka vie ajatuksia muualle.

Veljeni päätti aika pian palata kotiin, ettei kynnys kasva ja kodista tule paikka missä ei pysty olemaan. Koska heidän koti on toisessa kaupungissa, huomasin viikon jälkeen, ettei tapahtunut ole mielessä enää niin usein. Reilun viikon päästä huomasin, ettei itkuakaan tullut enää joka päivä.

Tajusin, että koska tapahtunut tuntuu niin epätodelliselta, pääni on kääntänyt asiat niin, että siellä he ovat normaalisti kotonaan toisessa kaupungissa. Eihän tapahtunut vaikuta omaan arkeen mitenkään ja koska on pakko jatkaa eteenpäin, mieleni haluaa ajatella, että onnettomuus oli vain jotain unta.

Tätä kirjoittaessa mieleni suostui taas uskomaan tapahtuneen. Kyyneleet ja suru palasivat. Tuntuu siltä, että tekstistä tuli sekava. En vaan tiedä oikein mitä sanoa, mutta tuntui siltä, että tästä on pakko kirjoittaa ennen kuin pystyn jatkamaan muihin juttuihin.

-Mallu

Terkut arkikaaoksen keskeltä

 Täällä blogin puolella on taas ollut aivan liian pitkään hiljaista. Kevät on ollut todella rankka monestakin syystä, eikä voimavarat tai aika ole riittänyt blogin ylläpitämiseen. Vauva on jo 11 kuukautta ja nukkuu vieläkin huonosti. Unet muuttuivat todella rikkonaisiksi siinä neljän kuukauden hulinoiden kohdalla, mutta väsymys on lisääntynyt pikkuhiljaa koko ajan.

Muitakin kuormittavia asioita on käyty läpi, mitkä ovat vieneet paljon voimia. Itselle tuli iso ongelma appivanhempien kanssa kun he leikkasivat esikoisen tukan ilman lupaa vaikka olivat hyvin tietoisia siitä ettemme halunneet vielä leikata tukkaa. Kun tämä kriisi oli jotenkin käsitelty menetin rakkaan karvaisen ystäväni. Labbiksemme Mango olisi juuri täyttänyt 12, mutta kolme viikkoa ennen sitä jouduimme aivan yllättäen sanomaan hyvästit.

Koiran kuolema oli yllättävän kova paikka, mieli oli pitkään todella maassa. Luulin olleeni valmis, koska koiralla oli jo niin paljon ikää ja jonkin aikaa oli myös kärsinyt ruuansulatuskanavan ongelmista. Ajattelin koko ajan, että lähtö voi tulla milloin vaan, mutta en kuitenkaan ollut ollenkaan valmis luopumaan rakkaasta karvalapsestani.

Lisätvistin loppukevääseen ja alkukesään on tuonut puolison lisäkouluttautumiset. Homman piti olla paketissa jo maaliskuussa, mutta lähiopetuksia jouduttiin siirtämään koronatilanteen takia kerta toisensa jälkeen. Onneksi tänä viikonloppuna on viimeiset! Tämä siis tarkoittaa sitä, että koulutusviikonloppujen takia on useampana viikonloppuna jäänyt levot väliin kun toinen on istunut luennoilla ja toinen on sitten yksin lasten kanssa. Itsestäni on tuntunut siltä, että olisin jaksanut paljon paremmin jos nuo viikonloput olisi voinut pitää aikataulun mukaan, sillä energiatasot oli aivan toista alkuvuodesta vaikka silloin myös väsytti.

Viime aikoina on myös noussut pieni huoli oman mielenterveyden suhteen. Toivottavasti tähän riittää omat toimet ja ystävien apu. Olen aina ollut huono pyytämään apua, mutta nyt avauduin rehellisesti yhdelle kaverille joka totesi, että pidetään kerran viikossa piknikki kunhan hänen loma alkaa. Vaikka kerran viikossa ei toteutuisikaan, niin ajatus kyllä lämmitti uskomattoman paljon! Väsymyksen takia en ole kauheasti jaksanut viestitellä ja sopia näkemisiä, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni, koska tämä voi olla yksi reitti pois tästä kuopasta!

Toivottavasti sulla siellä menee paremmin, ihanaa kesää!

-Mallu

Elämäntapamuutoksessa takapakkia?

 Tämä alkuvuosi on jostain syystä ollut todella raskas. Väsymys on vallannut arjen ja usein tuntuu, että pelkät perus asiat on hankala puskea läpi, puhumattakaan mistään uusista rutiineista. Tämä on se kohta mihin moni aikaisempi elämäntapamuutokseni on tyssännyt. Tosin se on yleensä iskenyt aikaisemmin kuin tällä kertaa. Tällä kertaa muutos kuitenkin jatkuu!

Tiedän minkälaisen arjen ja fiiliksen haluan ja olen todellakin valmis tekemään töitä sen eteen. Vaikka viime aikoina ei ole kaikki mennyt ihan putkeen, niin olen kuitenkin todella tyytyväinen. Olen tehnyt paljon enemmän ruokia kuin aikaisemmin vaikka väsyneenä olisi helppo mennä eineksillä. Kämppä ei ole räjähtänyt niin paljon kuin joskus väsyneenä on saattanut. Hiljaa hyvää tulee, nyt mennään vähän rauhallisempaa tahtia projektin kanssa.

Huonot yöunet ovat myös saaneet kropan niin jumiin, että nyt on aivan pakko ryhtyä kunnolla hommiin treenin ja kehonhuollon kanssa. Olisi myös kiva plussa jos mahtuisi omiin housuihin sitten kun tuolla ulkona ei tarvitse enää ulkohousuja. Nyt mennään legginsseillä ja treenitrikoilla. Päätettiin pitää jonkinlainen herkkulakko maaliskuun alusta pääsiäiseen asti ainakin. Yhdet muffinssit ollaan syöty lakon alkamisen jälkeen, mutta muuten olen ylpeä siitä, miten hyvin olen onnistunut olemaan ilman herkkuja. Ajattelin lakon olevan mahdoton kun väsymys painaa päälle ja olen oikein kunnolla sokerikoukussa.

Herkuista haaveilen edelleen päivittäin ja olenkin suunnitellut ostavani ison kasan kaiken maailman herkkuja pääsiäiseksi, mutta taidan jatkaa lakkoilua vielä sen jälkeen tai ainakin ottaa käyttöön karkkipäivän. Ihania jätski uutuuksia on pakko päästä maistamaan!

To do listat on jotenkin unohtunut väsymyksen keskellä, mutta eiköhän nekin ole aika kaivaa takaisin esiin, sillä väsyneillä aivoilla en oikein muista kaikkia asioita. Olen tehnyt hienot ruksilistatkin päivittäisistä asioista mitkä olisi hyvä muistaa, mutta ei ne listat auta muistamaan kun ne on jossain piilossa.

Tänään on ollut todella hyvä päivä ja olen saanut vaikka mitä tehtyä! Otan tämän uutena alkuna pienen "lomailun" jälkeen, tästä se jatkuu!

-Mallu

Äitiysloma + koronapandemia

 Vähän väliä ottaa niin päähän olla kotona lasten kanssa kun pandemia jyllää. Kotiäidin arki voi muutenkin olla aika yksinäistä. Nyt on alkanut harmittaa erityisen paljon myös pienen taaperoni puolesta, joka ei tapaa juuri ollenkaan muita lapsia pikkuveljeä lukuun ottamatta. Viime keväänä oli tarkoitus aloittaa taaperosirkus harrastus, mutta kaikki peruttiin koronan takia. Vauvan takia en halunnut syksyllä aloittaa mitään muskareita, koska vauvan ollessa ihan pieni oltiin erityisen varovaisia.

En enää pelkää koronaa niin kuin viime keväänä, voisin mennä ja tehdä asioita. Yksi iso mutta on vaan se, että haluan välttää viemästä lapsiani paikkoihin missä käytetään maskia. Meidän ihmisten kuuluisi nähdä toistemme kasvot ja lapsille se on erityisen tärkeää. En ole maskivastainen ja käytän itse maskia esim. kaupoissa ja neuvolassa, mutta en käy turhaan paikoissa missä on maskisuositus ja vielä vähemmän lasten kanssa.

Moni äitikaveri esikoisen vauva-ajoilta on jo takaisin töissä ja tämän heinäkuisen osalta on koronan takia jäänyt uudet äitikaverit löytymättä. Kesällä kävin yksillä äiti-vauva treffeillä, mutta meitä oli iso porukka, enkä kerennyt saada ketään yksittäistä kaveria sieltä. Puhuttiin uusista treffeistä, mutta ei keretty ennen kuin korona tilanne taas paheni, eikä se enää ollut fiksua. Tuntuu myös hankalemmalta kun lapsia on kaksi ja haluaisi molemmille ikäistänsä seuraa.

Olisi ihanaa voida käydä eri paikoissa lasten kanssa. Tavattiin pitkästä aikaa yhden äitikaverin kanssa ulkona noin kuukausi sitten ja oma taapero oli todella innoissaan leikkikaverista. Meidän pihalla on harvoin ketään muita, joten taapero oli leikkinyt toisen taaperon kanssa suunnilleen kuukautta aikaisemmin. Reilu viikko sitten taapero pääsi leikkimään siskonpoikani kanssa ja oli ihanaa nähdä serkuksien oikeasti leikkivän yhdessä ensimmäistä kertaa. Lapseni on juuri alkanut kiinnostumaan kunnolla muiden kanssa leikkimisestä, mutta ei ole kavereita joiden kanssa leikkiä edes viikottain. Toivon, että säiden lämmetessä pihalta ja puistoista löytyisi kavereita.

Olin jo päättänyt etsiä seuraa sekä itselleni, että taaperolleni, mutta sitten koronatilanne taas paheni. Eli kai tässä vaan jatketaan samalla tavalla, nähdään silloin tällöin (harvoin) ketään ja toivotaan, että ulkoillessa tulisi samanikäisiä lapsia vastaan.

-Mallu

Voihan väsymys!

 Olen vaarallisen tottunut väsymykseen. Ei todellakaan tunnu siltä, että nukahtaisin pystyyn, mä vaan toimin ja jumitan ja toheloin.. En myöskään muista asioita. Sunnuntaina säikähdin kun ovikello soi, kuka ihme soittaa ovikelloa nyt korona aikaan? Kun pääsin eteiseen muistin, että kummisetäni tuo yhden koiristamme takaisin kotiin, viikon heidän kanssa lomailun jälkeen.. Lisäksi kummisetäni oli melkein puoli tuntia myöhässä sopimastamme ajasta, mutta ei se mitään, sillä olin väsymyksissäni unohtanut koko koiran! Enkä väsyneenä myöskään juurikaan huomannut viikon aikana, että yksi koira puuttuu..

Eniten harmittaa kun ne asiat putoavat pois, mitkä antavat minulle energiaa. Kuten esimerkiksi blogin kirjoittaminen ja treeni. Väsyneenä joko unohdan koko asian tai en juuri siinä hetkessä kun kerkeäisi pysty kirjoittamaan tai jaksa treenata johtuen väsymyksestä.

Viime aikoina vauva on nukkunut huonommin johtuen mahdollisesti hampaiden puhkeamisesta. Vauvan unet ovat huonontuneet, eikä ruoka tai maito meinaa oikein maistua. Lisäksi unta huonontaa pinsettiotteen harjoittelu mitä pitää näköjään tehdä unissakin, eli nipistellä äitiä ja kauhea huuto alkaa ellei tätä saa unissaan tehdä. Aamut ovat myös aikaistuneet, mikä on ihan tervetullutta, mutta silloin olisi myös ihan mukava jos saisi nukkua yöllä.

Huomaan olevani ihan mustelmilla kun väsyneenä törmäilen ovenkahvoihin ja -karmeihin. Tosin sitä nyt sattuu minulle muutenkin, mutta nyt vaan tavallista enemmän. Pahinta väsymyksessä on tällä hetkellä aivosumu. En muista asioita ja esimerkiksi kirjoittaminen on usein ollut mahdotonta. Aivot vaan jumittaa. Edelleen olen onnellinen kahvista ja nyt myös ihanasta kevätauringosta! Kyllä vauva vielä oppii jossain vaiheessa nukkumaan paremmin ja saan ladattua akkujani!

-Mallu

Helmikuun parhaat 2021

 Ja taas on kuukausi vierähtänyt! Helmikuu meni kyllä älyttömän nopeasti! Väsymys on vaivannut ja kuun puolessa välissä tajusin miksi olen voinut niin huonosti jonkun aikaa. En ollut nähnyt kun yhden kaverin yhden kerran 1,5 kuukauteen! Sen lisäksi olin nähnyt siskoani, äitiäni ja miehen perhettä. Asia korjaantui nopeasti ja näin kahta kaveria loppukuusta, molemmat treffit kuuluu todellakin kuukauden parhaisiin! Varsinkin äitikaverin tapaaminen kun taapero sai leikkiseuraa ja nautti silminnähden! Kävin myös osteopaatilla yli vuoden tauon jälkeen. Yleensä olen nauttinut rentoutumisesta ja hiljaisuudesta lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen, mutta nyt tuli tarpeeseen tunnin juttelutuokio hoidon lomassa. 

Helmikuussa nautittiin vielä täysiä talvesta ja myös auringosta! Loppukuusta alkoi olla enemmän kevään tuntua mistä myös nautittiin. Tehtiin päiväreissuja miehen äidin suvun mökille ja mun perheen mökille. Viime kuussa myös herkuteltiin paljon, ehkä liikaakin.

Väsymystä on riittänyt, joten auringosta ollaan nautittu myös sisällä kun en ole jaksanut aamusta tapella taaperolle vaatteita päälle. Ihan loppukuusta päästiin myös nauttimaan auringon lämmöstä lasitetulla parvekkeella. Taaperon mielestä oli ihan parasta syödä välipala lämpösellä parvekkeella. Sisäpihalla on paljon varjoa ja taapero jää tietysti usein leikkimään varjoon, joten ihanaa, että sisälläkin voi nauttia auringosta!

Tästä tuli pikainen kuukausi katsaus ja viikon myöhempään kuin mitä oli tarkoitus. Seuraavassa postauksessa kerron vähän syitä tähän.

-Mallu

Vauva 7kk

 On ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee, meidän vauva täytti jo 7 kuukautta 1,5 viikkoa sitten! Tahmean kotiarjen keskellä en ole edes kerennyt tätä postausta saamaan valmiiksi ja alkuperäinen otsikko oli puolivuotias, joten vähän piti myös päivittää alkuperäistä tekstiä. Tuntuu ettei vauva ole enää pitkään vauva kun aloitettiin kiinteätkin reilu kuukausi sitten. Pikku herra on alkanut olla tyytymättömämpi, koska turhautuu kun ei ole keksinyt miten pääsisi eteenpäin. Jalat vispaavat hurjaa tahtia ilmassa, mutta ei auta. Viimeisten päivien ajan hän on jo päässyt ihan vähän eteenpäin, mutta ei ole itse huomannut kuin sen, että kurottelemalla hän saa minkä haluaa.😄

Tulee paljon vertailtua lastemme kehitystä ja luonteita. Vauva on on ollut selkeästi paljon liikkuvaisempi ja kovempi juttelemaan kuin mitä isoveljensä oli. Siltikään pikkuveli ei ole vielä keksinyt  miten pääsisi eteenpäin ja sehän vasta turhauttaa. Isoveli ei viihtynyt juurikaan itsekseen ja oli paljon  sylissä, hyvin jäntevä ja tarkkaavainen vauva. Ehkä hän sen takia oppikin istumaan todella aikaisin. Pikkuveli ei vielä istu kunnolla ja on viihtynyt paljon paremmin lattialla. Pikkuveli olisikin koko ajan menossa jonnekin, jos koittaa laittaa istumaan niin aina edessä on jotain mielenkiintoista mitä havitella, ellei muuta niin omat varpaat. Istumista vaikeuttaa varmasti myös pitkä selkä. Syöttötuolissa taas on kivempi heilua edes takaisin kuin harjoitella istumista. Toki istuminen on kehittynyt nyt valtavasti parin viikon aikana kun on istunut enemmän syöttötuolissa.

Hampaita ilmestyi aika nopeasti kaksi kappaletta kun aloitettiin kiinteät. Niillähän onkin sitten kiva purra aina välillä imetyksen päätteeksi ja samalla vetää päätä sivulle, au.. Päikkäreitä meillä nukutaan kahdet tai kolmet päivässä. Jos jotkut unet ovat pitkät (meidän mittarilla kaksi tuntia) niin yhdet päikkärit putoavat pois. Aika normaali on 3x45min, tosin viime aikoina ollaan useammin menty kaksilla päikkäreillä ja saatu vauva aiemmin yöunille. Yöt vaihtelevat todella paljon, välillä tuntuu, että heräillään koko ajan ja joskus saisi nukkua jopa neljä tuntia putkeen. Saisi, sillä tämä äitihän herää vaikka vauva ei heräisi.. Koska vauva on heräillyt aika tiheästi on oma uni pirstaloitunut. En saa nukuttua vaikka vauva kerrankin nukkuisi. Onneksi tiedän, että tämä on vain vaihe, jossain vaiheessa me molemmat nukutaan hyvin.

Ainoa selkeä sana on mamma jota on hoettu jo yli kuukauden, mutta vasta viime aikoina on tullut se tunne, että se todellakin tarkoittaa äitiä. Pappaa harjoitellaan kovasti ja muutamia kertoja on kuulunut nam tai nam nam. Isoveljen perässä on myös alettu matkimaan "nejnejnejnej", sitä on kuulunut välillä kun vauva on ollut tyytymätön, eli ehkä se on liitetty sanaan ei. Ihanasti kun pikkuveli on alkanut harjoittelemaan sanoja, on esikoinenkin alkanut puhumaan paljon enemmän ja yrittää välillä opettaa sanoja pikkuveljelle.

Saatiin äidiltäni käytetty kävelykärry jonka avulla vauva nousee jo seisomaan! Voi olla, että meidän pieni lähteekin aikaisin kävelemään, sillä seisomista harjoitellaan nyt todella paljon! Ei tarvitsisi olla ihan niin kiire, aika kun menee muutenkin niin nopeasti!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Mallu

Tammikuun parhaat 2021

 Oho, vuoden ensimmäinen kuukausi on jo takana! Päätin omaksi ilokseni alkaa summaamaan kuukauden parhaita juttuja. Aika kun menee niin hurjan nopeasti niin on kiva muistella kivoja juttuja.

Ensimmäisenä tulee mieleen lumi! Yhden lumettoman talven jälkeen on tullut tirautettua muutamia kertoja onnen kyyneleitä talvisesta maisemasta. Itsehän olen tämmöinen hullu joka rakastaa myös kovia pakkasia ja olen aina ollut sitä mieltä, että mitä enemmän lunta sen parempi! Mielummin överit kun vajarit.😄 Tammikuun parhaisiin kuuluu ehdottomasti monet lumileikit ja ulkoilut ihanassa talvimaisemassa.

Kuun alussa mies toi yllättäen kukkakimpun minulle, se onkin todella mainitsemisen arvoinen juttu koska on niin harvinaista. Tuli melkein itku kun taapero ylpeänä kantoi kimpun minulle. Muuten tammikuussa tuli vietettyä perus kotiarkea, puoliso valmistui ja aloitti kokopäivätyöt kuun alussa, joten on pitänyt sumplia arkirutiineja uusiksi. Kuun puolessa välissä otin pikkuruisen irtioton kun lähdin päiväksi siskon mökille viettämään tyttöjen päivää äidin ja siskon kanssa. Pieni tissitakiainen pääsi tottakai mukaan. Hemmottelupäiväksi ajateltu päivä oli ihana, vaikka meni liian nopeasti. Kaivettiin yksi lumeen hautautunut auto esiin, syötiin tacoja ja saunottiin.

Koronan takia ei tule nähtyä paljon ihmisiä, eikä varsinkaan vierailtua ihmisten kotona, mutta tammikuussa kävin lasten kanssa ystävän luona teellä. Nähdään harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta todellisuudessa voitaisiin helposti nähdä useamminkin sillä ajomatkaa on kuitenkin vaan reilu puoli tuntia. Helsingin sisälläkin saattaa kestää pidempään. Tänä vuonna lupaan siis ajaa Tuusulaan useammin!

Kuukauden parhaimpiin kuuluu tietenkin myös päivieni pelastaja, kahvi! Loppukuusta huomasin, että vauvan uni on hieman parantunut, joten sormet ristiin, että sama jatkuu niin voin ehkä jossain vaiheessa siirtyä takaisin kofeiinittomaan kahviin!😄

Ihanaa helmikuun alkua!💜

-Mallu

Loppuvuoden ja tämän vuoden projekti

 Eipä taas mennyt suunnitelmat ihan putkeen tässä lapsiperhe arjessa. Tämän postauksen piti ilmestyä viime viikolla, mutta nyt on onneksi vasta maanantai. Molemmille pojille tulee nyt hampaita samaan aikaan ja jostain syystä meillä oli jonkinlainen epäonnenviikko viime viikolla, on ollut vähän tahmeaa meininkiä täällä, mutta nyt asiaan! Aloitettiin joskus marraskuun alussa ystävän kanssa projekti josta ollaan molemmat oltu todella innoissamme. Viime blogikirjoituksessa mainitsinkin elämäntapamuutoksesta.

Kaikki sai alkunsa siitä kun juttelimme yhdessä siitä miten molemmat olimme päättäneet ryhtyä toden teolla toimeen. Itsellä oli ajatuksena lähteä purkamaan roikkumaan jääneiden asioiden listaa niin, että saisin loppuvuoden aikana tehtyä mahdollisimman paljon. Ystävälläni taas oli tullut ajatus siitä, että saisi tehtyä todella perusteellisen joulusiivouksen jos aloittaisi ajoissa. Molemmilla oli täysin sama ajatus, vaikka ajatus lähti hieman eri asioista, nyt on aika purkaa älyttömän pitkäksi kasvanut to do lista!

Listaan kuului ja kuuluu tietenkin perussiivous myös, sillä eihän sitä voi jättää pois. Päätimme alkaa sparraamaan toisiamme ja jaettiin toisillemme koko loppuvuoden ajan jokaviikkoiset to do- listat ja olimme yhteyksissä lähes päivittäin. Ensimmäisen viikon jälkeen tajusimme, että joka viikolle täytyy olla kaksi listaa. Yksi jossa on perus arkijuttuja ja toinen missä muut asiat. Nopeasti tajusimme, ettei kaikkea voi änkeä loppuvuoteen, mutta loppuvuodesta voisi tulla hyvä alkuspurtti. Eli tavoitteena oli hoitaa mahdollisimman paljon loppuvuodesta ja jatkaa hommaa tänä vuonna vähän rennommalla otteella.

Loppuvuosi menikin todella loistavasti projektin kanssa! Yhtäkkiä huomasimme, että molemmat olimme lisänneet listoillemme myös toisenlaisia asioita. Aloimme tekemään myös muita hyvinvointiamme lisääviä asioita, esimerkiksi enemmän ulkoilua ja treeniä. Huomasimme myös, että vaikka joku viikko ei mennytkään putkeen niin silti tuli tehtyä kaikenlaista.

Joulun jälkeen ja tämän vuoden alku on mennyt vähän tahmeammissa merkeissä ja listakin on ollut piilossa enimmäkseen. Ystävälläni on mennyt hieman paremmin, mutta vähän samaa on ollut siellä myös ilmoilla. Ollaan kuitenkin todettu, että muutos entiseen on valtava! Nyt jos on väsynyt ja tahmea päivä, se ei tekemisten suhteen ole ollut yhtään niin väsynyt ja tahmea kuin ennen! Me ollaan molemmat saatu homma rullaamaan ja tästä jatketaan vaan eteenpäin! Luulenpa, että meidän molempien elämät ovat menneet paljon enemmän kohti omia ajatuksiamme unelmien arjesta kun vuoden päästä katsotaan taaksepäin.

-Mallu

Tervetuloa 2021!

 Taas se vuosi vaihtui ja tätä vuotta on mennyt jo yhdeksän päivää! Vuodesta 2020 on aika ristiriitaiset tunteet. En voi ajatella sitä kauhean synkkänä vuotena, sillä yksi elämäni ihanimmista asioista tapahtui viime vuonna, toinen lapsemme syntyi. Toisaalta korona toi vuoteen paljon ahdistusta, stressiä, epätietoisuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Korona toi toisaalta hyvääkin, herätteli ihmisiä siihen, mikä oikeasti on itselleen tärkeää. En tiedä onko syynä koronan nostattamat mietteet vai kolmenkympin kriisi, mutta minä aloitin elämäntapamuutoksen. Kyllähän noita elämäntapamuutoksia on tullut aloitettua vaikka kuinka paljon, mutta nyt tämä on pysyvää. Tästä kerron lisää ensi viikolla!

Olen todella onnellinen siitä, että saatiin lunta heti vuoden toisena päivänä, se on piristänyt todella paljon! Muuten tämä alkuvuosi on tuntunut aika tahmealta väsymyksen takia. Suuria muutoksia on myös tapahtunut meidän perheessä, kun mies valmistui ja aloitti kokopäivätyöt. Toisaalta oli turhauttavaa kun toinen oli kotona, mutta kuitenkin jatkuvasti omien hommien parissa, silti toisen sai apuun esimerkiksi kun imetin ja esikoinen kaipasi apua tai kun molemmat lapset huusivat samaan aikaan. Eli nyt turhauttaa välillä kun joutuu pärjäämään yksin mutta samalla tuntuu siltä, että saisin paljon enemmän apua kun mies nyt pystyy jättämään työt töihin, eikä ole jatkuvasti koneella viimeistelemässä jotain kouluhommaa.

Nyt kun arkemme on selkeämpi, on myös sovittu, että minä saan päivittäin omaa aikaa. Tästä olen enemmän kuin innoissani! Toisille tämä on ollut itsestäänselvyys vauvan syntymästä lähtien, mutta meillä ei ja minulla on ollut omaa aikaa todella vähän viimeiset reilu kaksi vuotta. Meidän oli tarkoitus alkaa totuttelemaan esikoinen menemään hoitoon muille viime keväänä. Noh, pari kertaa hän kerkesi olla äidilläni pari tuntia kerrallaan, mutta sitten tuli korona. Siinä ei sitten kerennyt levätä kauheasti ennen vauvan tuloa, joten nyt jos saan 0,5-1h/päivä omaa aikaa niin se tuntuu todella luksukselta! Ehkä pystyn vihdoin jatkamaan säännöllisesti blogin kirjoittamista, mikä hiipui esikoista odottaessani.

Tälle vuodelle on paljon suunnitelmia ja haaveita. Kuvissa olevasta tämän vuoden unelmakartastani voikin bongailla eri juttuja, vaikka jokainen varmaan tulkitsee sitä omalla tavallaan. Elämäntapamuutoksen toivon tuovan kokonaisvaltaista hyvinvointia mikä näkyy unelmakartallakin isoimpana teemana. Aion myös panostaa siihen, että saan herätettyä blogin taas eloon ja pääsen taas nauttimaan kirjoittamisesta niin kuin vuosia sitten. Aion pitää kiinni siitä, että tehdään kivoja juttuja koko perheen kanssa, eikä jäädä kotiin jumittamaan, kuten joskus oli tapana ja mihin on helppo palata. Toivon, että saadaan mökillä paljon tehtyä ja rantamökin remppaa aloitettua. Yksi suuri haave tälle vuodelle on myös uuden kodin löytäminen, silmiä on pidetty auki viime keväästä lähtien, mutta sopivaa kotia ei ole osunut kohdalle, ehkä tänä vuonna sitten!

Ihanaa vuotta 2021 kaikille!

-Mallu