Täytyy muistaa pysähtyä

Mulla oli tänään aika erilainen päivä. Olin luvannut poikaystävälleni, että lähden hänen mukaansa viemään hänen vanhempien autoa renkaitten vaihtoon heti aamusta. Tähän oli siis varattu aika tälle päivälle, mutta tarkkaa aikaa ei ollut. Systeemi siis toimi niin, että auto tuodaan paikalle aamulla seitsemän jälkeen ja vissiin järjestyksessä huolletaan autot. Olimme hiukan myöhässä aikataulusta (kumpikaan ei meinannut päästä sängystä ylös), mutta ennen puolta kahdeksaa jo paikalla. Oltiin sovittu, että lähden mukaan varalta jos renkaitten vaihto venyy, koska poikaystäväni oli menossa vielä töihin.

Siinähän kävi sitten niin, että odoteltiin muutama tunti jonka jälkeen jäin yksin odottelemaan. Nuo muutamat tunnit olivatkin menneet nopeasti. Olin pakkanut aamupalaa + tietenkin kahvia mukaan ja etsittiin mukava paikka pieneltä kalliolta piknikkipaikaksi. Kun jäin yksin, päätin jatkaa ulkoilmasta nauttimista ja päädyin pieneen metsään. Kävelin edes takaisin ja lopulta takaisin huoltamolle. Huomasin, ettei auto vielä ollut liikahtanutkaan. Päätin mennä takaisin metsään istuskelemaan. Päädyin katselemaan salkkareita puhelimelta. Kyllä, noloa, katson salkkareita. Olen aina sanonut, että salkkareita katsoessa saan hyvin aivot narikkaan.

Tajusin yhtäkkiä istuessani siellä metsässä puhelin kädessä, että olen aina touhuamassa jotain. Usein katselen jotain samaan aikaan kun puuhaan kotoona, tai kuuntelen musiikkia. Harvoin esimerkiksi istun sohvalla katsomassa jotakin. Yleensä minulla on miljoona asiaa, joita koitan hoitaa samalla. Nyt siis istuin kivellä metsässä ja katsoin salkkareita + selailin blogeja. Miksi? Enkö osaa vain olla? Mielestäni teen melkein päivittäin mindfullness harjoituksia, mutta nuo lyhyet hetket eivät riitä. Tänään istuin metsässä ja nautin. Nautin auringosta, lämmöstä, luonnosta ja tunsin itseni samalla tyhmäksi. Miksi en tajua pysähtyä?

Kerroin aikaisemmin siitä, miten osaan ainoastaan mökillä rentoutua. Ehkä en osaa tehdä sitä aina kunnolla sielläkään? Tiedän olevani hiukan adhd ja nautinkin kaikenlaisesta puuhailusta. Mutta ehkä jokaisen päivään pitäisi kuitenkin kuulua kunnollinen pysähtymisen hetki. Paras olisi tietenkin jossain luonnon keskellä. Hetki ihan omalle itselle, ei taustalla pauhaava musiikkia tai telkkaria, kaikki ylimääräiset ärsykkeet pois. Aion yrittää saada tämän osaksi päivittäistä rutiinia. Pakkohan tässä on nyt myöntää itselleen, että ne lyhyet mindfulness harjoitukset joita olen tehnyt eivät riitä. Jatkossa yritän varata tähän vähintään 10min/päivä. Se ei ole pitkä aika, eli ei mikään mahdottomuus.

Mullahan meni sitten loppujen lopuksi kuusi ja puoli tuntia odotellessani autoa. Olisin voinut saada vaikka mitä aikaiseksi tuona aikana, mutta luulen, että tämä oli hyväksi minulle. Tajusin tärkeitä asioita metsässä istuskellessani. Täytyy muistaa pysähtyä aina välillä.

-Mallu