Mitä vielä tekemättä ennen vauvan tuloa?

Tänään on jo rv36+2 ja edelleen on vaikka mitä tekemättä. Flunssa on tällä viikolla hidastanut tahtia entisestään. Vielä on vaikka mitä hankkimatta, vauvanvaatteet pesemättä ja työhuone ei ole edelleenkään muuntautunut lastenhuoneeksi.

Sain viime viikolla järjestettyä tilaa vauvan vaatteille ja muulle. Vielä en kuitenkaan ole saanut täytettyä laatikoita, sillä kaikki vaatteet ovat pesemättä ja äitiyspakkaus oli vielä eiliseen iltaan asti jopa avaamatta! En halunnut heinäkuussa sitä avata koska ajattelin, että ihanat karvalapsemme onnistuvat vielä tuhoamaan laatikon ja likaamaan sisällön. Päätin avata laatikon vasta kun pääsen pesuhommiin, mutta niinkään pitkälle en ole vielä edennyt, mutta kohta. Haluamme siirtyä kokonaan luonnonmukaisempiin pesuaineisiin ja olen yrittänyt käyttää pois vanhat pesuaineet. Ainetta kuitenkin riittää sen verran, että käytetään sitä varmasti omiin pyykkeihin vielä kuukausia. Vauvalle haluan kuitenkin myrkyttömämpiä ja hajusteettomampia aineita käyttöön heti, mutta sekin on vielä ostamatta.

Kiitos siskolle kuvasta <3

Akuutimmat asiat ovat varmastikin pyykinpesu, joidenkin tarvikkeiden hankkiminen ja sairaalakassin pakkaaminen. Muut asiat saa helpommin hoidettua synnytyksen jälkeen tarvittaessa. Pinnasänkyä meillä ei ole vielä, mutta ensimmäiset kuukaudet pieni tulee nukkumaan ihanassa korisängyssä, joten pinniksen suhteen ei suurta hätää ole, vaikka haluaisinkin saada kaikki valmiiksi etukäteen. Isäni ja miehen vanhemmat haluavat ostaa muutaman isomman jutun, joten niitä odotellaan vielä (ja toivotaan, että saadaan ajoissa!). Ihana äitini on jo ostellut vaatteita ja siskoltani sain synttärilahjaksi imetyspaidan ja kylpyammeen. Imetysvaatteita ei sen enempää ole, joten niitä pitäisi hankkia (ainakin imetysliivit!).

Eilen käytiin siskon kanssa ottamassa vähän raskauskuvia, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että valo ei enää ollut paras ja sitten pimenikin nopeasti. Sovittiin uusi kuvaussessio torstai aamulle, mutta onneksi joitain kuvia on jo jos pikkuinen päättäisikin putkahtaa yllättäen tähän maailmaan. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu sairaalakassin pakkaaminen, pesuaineen ostaminen ja pyykinpesu! Taidan kuitenkin aloittaa listaamalla kaikki tekemättömät asiat ja tehdä ihan kalenteriin suunnitelman niiden suhteen.

Ihanaa viikonloppua!

-Mallu

Rv35+5 ja tukalat oltavat

Viimeisen parin viikon aikana supistukset ja kivut ovat lisääntyneet. Vauva on jo hienosti asettautunut pää alaspäin ja laskeutunut alaspäin. Välillä tuntuukin siltä, että tyyppi on jo puskemassa itseänsä ulos. Olo on ollut niin tukala, ettei ole tehnyt mieli kirjoitellakaan, en haluaisi valittaa. Toisaalta, ei kai se ole valittamista jos vain kertoo totuuden, aina ei ole kaikki hyvin.

Perjantaina oli neuvolalääkäri ja selvisi, että supistukset ovat jo pehmentäneet paikkoja ja kohdunkaulaa on pari senttiä jäljellä. Lääkärin mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että vauva vielä syntyy vaan voi hyvin mennä laskettuun päiväänkin tai yli. Lääkäri kuitenkin suositteli ottamaan vielä pari viikkoa rauhallisemmin ja olla provosoimatta supistuksia.

Tuntuu siltä, että pitäisi olla vuodelevossa jos käsky on olla provosoimatta supistuksia. Kumartuminen aiheuttaa supistuksia ja lähes kaikki kevyetkin kotityöt. Ei tarvitse mennä kuin tien yli lähikauppaan, niin supistaa. En oikeastaan tiedä ovatko edes kaikki tuntemukset supistuksia, mutta tosiaan kaikenlaiset kivutkin ovat lisääntyneet. Kivuttomia supistuksia on ollut jo ennen raskauden puoltaväliä. Nyt kivuttomat kiristävät tunteet ovat lisääntynyt myös sen takia, että vauvalla on vähemmän tilaa ja tietyt asennot aiheuttavat saman tunteen kuin kivuttomat supistukset.

Menkkamaisia kipuja on myös ollut aina välillä, raskauden alusta asti. Nyt kipuja on selkeästi enemmän ja olenkin lukenut, että ne saattavat olla jonkinlaisia supsituksia. Lauantaina niitä tuli noin 15 minuutin välein aamupäivällä ja päätinkin pysyä sängyssä niin pitkään kuin mahdollista. Lepo auttoikin ja vaikka kipuilua onkin sen jälkeen ollut muutamia kertoja päivässä, niin säännöllisin välein tulevat kivut ovat pysyneet poissa. Kivut ovat välillä olleet yllättävän kovia, juuri niin kuin kovat menkkakivut, joita oli enemmän teini-iässä.

Olen nyt alkuviikon ottanut ihan rauhallisesti sohvalla löhöillen. Aika paljon turhauttaa se kun tuntuu ettei pysty liikkumaan, mutta tärkeintä on, että pieni pysyisi vielä hetken kohdussa kasvamassa. <3

-Mallu

Opinnot paketissa!

Se on siinä! Minä olen nyt valmis LCF Life Coach! Tuntuupa hyvältä, mutta samalla haikealta. Vuoden matka ihanien ihmisten kanssa on tullut päätökseen, onneksi yhteydenpito jatkuu ja yritämme sopia tapaamisia noin kerran kuussa. Itsellä saattaa alkuun jäädä tapaamiset välistä kun vauva syntyy, mutta ryhmässämme on pari muutakin vauvaa odottavaa, joten mammatreffejä tulee ainakin olemaan jatkossa.

On jännä ajatella, että minulla todellakin on nyt joku koulutus, vaikka onkin vain lyhyt vuoden koulutus. Vaikka koulutus ei määritä sitä kuka olen, niin kyllä se tuntuu hyvältä, että on jonkinlainen koulutus takataskussa. Vaikka itse tiedän, että olen tehnyt vaikka minkälaisia töitä ja erilaiset kokemukset ovat opettaneet todella paljon, niin ulkopuolelta tuleva paine sen suhteen, että joku koulutus pitäisi olla, on iskostanut päähäni ajatuksen siitä, etten ole yhtään mitään. Olen tehnyt paljon töitä sen suhteen, että saisin omat alitajuiset, muilta tulleet uskomukset kumottua, mutta en ole vieläkään siinä onnistunut, vaikka edistystä ehkä onkin tapahtunut.

Hassua on se, että vaikka ulkopuolelta tulleet ajatukset ovat syöneet itsetuntoani ja olen tuntenut itseni täysin luuseriksi, niin en ole kuitenkaan ikinä ajatellut muista samalla tavalla. Itse olen ollut kouluttamaton luuseri omassa alitajunnassani, mutta kukaan muu ilman koulutusta oleva ei ole sitä ajatuksissani ollut. Edelleenkin on se tunne, ettei minulla ole "oikeata koulutusta". Kuitenkin tiedän, ettei koulutuksella ole väliä, tärkeintä on kuunnella itseään. Jos olet unelmaduunissasi, niin mitä väliä sillä on vaikka koulutus puuttuisi? Tähän moni varmasti sanoisi, että jos työ lähtee alta, niin sitten kouluttamattomana onkin vaikea löytää uutta. Mutta eikö silloin voisi lähteä opiskelemaan jos se silloin kiinnostaa?

Kaikkein tärkeintä on mielestäni löytää se oma polku, eikä elää kenenkään muun elämää.

-Mallu

Viimeiset kouluhommat

Life Coach opinnot on ihan loppusuoralla! Vielä tänään ja huomenna on valmennuksia, vähän stressaa, mutta loppu häämöttää jo! Lauantaina on loppukoe ja sunnuntaina pitäisi valmistua!

Täytyy sanoa, että onneksi hommat alkaa olla paketissa, sillä raskausväsymys vain lisääntyy. Uni huononee koko ajan, mutta tuntuu muutenkin siltä, että väsymys lisääntyy. Kouluhommien suhteen on jo muutaman kerran ollut sellainen olo, ettei tästä tule mitään, siis väsymyksen takia. Nyt täytyy vaan pitää sormet ristissä, että viimeiset hommat menee putkeen. Ajattelin sitten ostaa itselleni juustonaksupussin palkinnoksi, kun niihin iski himo jo muutama päivä sitten.

Tästä tuli nyt vain lyhyt tilannekatsaus, koska illan ryhmävalmennus vie ajatukset koko ajan muualle. Ryhmä on isoin tähän mennessä ja haluan todella onnistua. Samalla kun jännittää ja ahdistaa, olen innoissani. Pelkään vain että taas höpötän asiat aivan liian nopeasti ja lisämateriaalitkin tulee käytyä ennen valmennuksen päättymistä. Toisaalta olen mielestäni jo oppinut paljon muutamasta valmennuksesta jotka olen pitänyt, joten eiköhän tämä mene vielä paremmin!

-Mallu

Loistava fiilis!

Ai, että nyt on vaan niiiin hyvä olla! Oli pakko tulla tännekin fiilistelemään hyvää oloa, ettei se vaan unohdu! Muutaman päivän on ollut mieli niin maassa, että itseänikin on pelottanut, mutta nyt tuntuu siltä, että olen herännyt uudelleen eloon!

Aamulla herätessäni olo ei todellakaan ollut tämä. Väsytti valtavasti ja mietin miten ihmeessä pystyn valmentamaan. Mielialaa nosti kuitenkin jo se, että sain itseni valmiiksi ja kamat kasaan ajoissa ennen lähtöä. Ennen kaikkea hyvän fiiliksen loi onnistunut kampaus ja lempparitakin päälle vetäminen. Viime aikoina tuntuu siltä, että olen pukeutunut niihin vaatteisiin jotka päälle mahtuu, eikä useimmiten kauhean tyylikkäästi. Ylipitkät hiukset on ollut hankala saada siistiin kampaukseen kun en ole mitään erikoisempaa jaksanut väsätä. Tänään totesin, että muutaman pinnin käyttäminen nutturaa tehdessä ei todellakaan ole niin iso juttu, mutta tuo todella hyvän fiiliksen kun tuntuu kotoota lähtiessään siltä, että näyttää ihan hyvältä. Asun pilasi ainoastaan vanhat rikkinäiset lenkkarit, mutta muissa kengissä en pysty kulkemaan, kiitos raskauden, mutta sekään ei tänään haitannut minua.

Tämän aamun valmennus paransi mielialaa entisestään. Valmennuksen jälkeen fiilis oli katossa! Kuten arvasin, kotiin tullessani mieliala hieman laski varmaankin kaaoksen ja tehtävien asioiden takia. Yritän kuitenkin olla ahdistumatta siitä ja nauttia hyvästä olosta tänään!

-Mallu

Pesänrakennusvietti

Pesänrakennusvietistä puhutaan paljon raskauteen liittyen. Useimmiten se liitetään kodin järjestelyyn vauvaa varten ja tarvikkeiden hankkimiseen. Vauvan huone saatetaan laittaa jo todella hyvissä ajoin järjestykseen ja vaatteita sun muuta hamstrataan kotiin. Olisin itsekin todella hyvä shoppailemaan kaikennäköistä jos vain olisi rahaa.

Pesänrakennusviettiin liittyy kuitenkin useimmiten paljon muutakin. Minulla se ei ole suoraan liittynyt vauvan huoneen laittamiseen, vaikka sekin on tietenkin ollut mielessä. Usein kotia aletaan järjestelemään laajemminkin kuin vauvan tarvikkeille tilaa tekemällä. Monelle iskee siivousvimma ja kaikki kaapit käydään läpi ja laitetaan uuteen järjestykseen.

Itse koen, että oma "elämän järjestely" liittyy myös vahvasti tähän pesänrakennusviettiin. Kyllä, olen myös intoutunut siivoamaan ja järjestelemään kaappeja sekä laatikoita, vaikka siivoilun piti odottaa siihen, että opinnot on paketissa. Olen sen lisäksi kuitenkin alkanut hoitaa kaikennäköisiä asioita jotka ovat roikkuneet vuosia tekemättömänä. Esimerkiksi hoidin mökillemme remonttiarvioin ja sen lisäksi olen hoitanut useamman pienemmän asian, kuten hommannut vihdoin oman plussakortin (9 vuotta sitten muutin kotoa ja edelleen käytössä oli äidin rinnakkaikortti :D). Hoidettavia asioita on pää täynnä ja mietinkin miten muka ehdin hoitaa kaiken ennen vauvan syntymää. Onneksi ihana siskoni totesi jo pohtiessani tätä ääneen hänelle, että hän kerkeää auttamaan sitten kun äitiyslomani alkaa. <3

Kapuloita rattaisiin pistää rahatilanne. Nyt mennään niin tiukilla, ettei ylimääräisiin ostoksiin ole varaa. Silti mieleen tulee koko ajan kaikkea mitä "tarvitsisi" ja myös sellaista mitä oikeasti tarvitaan. Esimerkiksi asunnon järjestelyyn liittyen ei saada paria taulua seinälle ennen kuin ostetaan lisää kipsilevyankkureita. Toisaalta on ehkä ihan hyvä, että rahat ovat tiukilla, sillä muuten tulisi varmasti ostettua liikaa vaatteita vauvalle ja varmasti muutakin ylimääräistä. Miehellekin on iskenyt jonkinlainen pesänrakennusvietti ja hän haluaisi sisustaa uudelleen, kuten myös minä. Tosin hän haluaisi vaihtaa osan huonekaluista ja minä taas rakastan esim. jättisohvaamme (joka kyllä on liian iso tähän asuntoon), joten ehkä olen sen suhteen ihan tyytyväinen siihen ettei ylimääräistä rahaa ole. :D

Kohta alkaa olla opinnot paketissa ja laittamaan tämän kotipesän järjestykseen, jess!

-Mallu

Rv 32+6

Tänään on jo rv32+6, eli raskausviikkoa 33 mennään ja huomenna alkaakin jo viikko 34! Viime aikoina en ole ollenkaan pysynyt laskuissa mukana kun on ollut niin paljon tekemistä, mutta onneksi on preglife sovellus josta voin kurkata missä mennään. Sovellus kertookin tänään, että päiviä laskettuun aikaan on enää 50, iik!

Viimeisen viikon aikana muutoksia on tapahtunut taas enemmän. Huomaan, että maha on alkanut laskeutua, sillä lyhyestäkin kävelystä alkaa alavatsa kipuilemaan ja vihlomaan. Siihen auttaa osittain mahan "kantaminen" käsin. Supistuksiakin on alkanut tulla enemmän ja se huolestuttaa välillä. Väsymys on taas lisääntynyt, eivätkä edes aurinkoiset päivät lisää energiaa.

Olen tiedostanut, että tarvitsen enemmän lepoa, mutta samalla se turhauttaa. On turhauttavaa kun tuntuu ettei pysty tekemään mitään. Kotona puuhaillessa pitää koko ajan ottaa taukoja kun joku paikka kipuilee tai supistaa. Onneksi opinnot ovat pian kasassa, enää 1,5 viikkoa valmistumiseen (ellei tule ylläreitä). Sen jälkeen kerkeää varmaan melkein joka päivä päiväunille.

Tuntuu oudolta, että huomenna on tasan 7 viikkoa laskettuun päivään, aika menee nopeasti! Seuraavat pari viikkoa varmaan vielä hujahtavat nopeasti ohi ja ehkä vielä pari viikkoa siitäkin eteenpäin kun pääsen vihdoin siivous, järjestely  ja vauvantarvikkeiden hankinta hommiin. Hurjaa, kohta meidän pieni poika on jo täällä! <3

-Mallu

Urahaaveita ja unelmia

Urahaaveista olenkin aikaisemmin kirjoitellut enemmän ja moni lukija onkin eksynyt blogiini juuri lääkisaiheiden kautta. Viimeisen vuoden aikana haaveet työelämän suhteen ovat kuitenkin kirkastuneet. Edelleen aion joku päivä päästä lääkikseen, mutta suunnitelmia on myös ennen sitä, opiskelujen ajaksi ja ehkä vähän suuntaa siihen, mitä lääkärinä haluan tehdä. Valmistun siis LCF Life Coachiksi parin viikon päästä, ellei mitään ylläreitä tule. Valmentamista olen ajatellut tehdä lääkikseen hakemisen ohella ja myös opintojen aikana. Haaveilen ihanasta omasta toimitilasta, mutta en tiedä onko se mahdollista tai toisinsanoen kannattavaa jos tulen tekemään hommia pääasiassa sivutoimisesti. Life coach opinnoista tulee olemaan suuri hyöty lääkärin ammatissa ja opintojen aikana oivalsin jotain mitä haluan lääkärinä tehdä.

Olen vuosia ajatellut, että olisi niin siistiä päästä joskus luennoimmaan esimerkiksi lääkäripäiville. Miksi sen siistin jutun pitäisi jäädä yhteen tai muutamaan kertaan? Haluan opettaa ja valmentaa myös lääkärinä. Ehkä voisin valmennuksen kautta opettaa lääkäreille enemmän ihmisten kohtaamista ja valmennustaitoja? Ja muille ihmisille (miksei myös lääkäreille) kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tärkeydestä. En ole vielä varma mihin haluan erikoistua, mutta sieltä varmasti tarttuu paljon tietotaitoa mukaan siihen mitä tulen joskus opettamaan. Ja ei, en halua pelkästään opettaa, haluan myös tehdä ihan lääkärinä töitä.

Urahaaveisiin voisi liittyä myös unelmani kirjoittaa. Olen pienestä asti halunnut kirjoittaa kirjan. En silloin  vielä tiennyt minkälaisen kirjan haluaisin kirjoittaa, mutta se on tässä vuosien varrella selkiytynyt. Masennuksen uusiuduttua ajattelin, että haluaisin kirjoittaa jonkinlaisen omaelämänkerran, kertomuksen omasta masennuksesta ja sen taustoista vertaistueksi muille. Luonnostelinkin kirjan runkoa ja eri osa-alueita ja tulin siihen tulokseen, että siitä tulee valtava opus, tai siltä se tuntui. En tiennyt mistä aloittaa, tai aloitin minä montakin kertaa, mutta tuntui, että siinä oli liikaa kaikkea, eikä aika ollut kypsä. Life Coach koulutuksen myötä minulle kirkastui kirjan aihe ja teema. Itse asiassa kirjoja ehkä tuleekin useampi! Masennuskertomukseni saa odottaa vuoroaan, tärkeämpi sanoma on vuorossa ensin. Kirjan kirjoittamisesta en tiedä kauheasti mitään, mutta ei se haittaa, ehkä äitiyslomalla on hyvä aloittaa?

Uraan liittyen haluan myös blogini jossain vaiheessa tuottavaksi. En ole siihen nyt panostanut, vaan kyseessä on ollut harrastus. Koska kuitenkin tykkään kirjoittaa ja tulen pitämään blogia, niin kyllähän se elämää helpottaisi jos tästä tienaisikin jotain, edes ihan vähän. Blogi, toiminimi, kirja ja lääkikseen pääseminen ovat niitä työhön liittyviä asioita joita alan lähivuosina tosissaan työstämään. Kyllä, paljon on isoja suunnitelmia (taas kerran), mutta miksi ei? En odota saavuttavani kaikkea heti, mutta jos jätän jonkin asian kokonaan sivuun, niin tuleeko se ikinä toteutumaan? Kaikkea en aiokaan työstää täysillä samaan aikaan, mutta pieniä askelia on otettava kohti tavoitettaan koko ajan. Tällä hetkellä se on ehkä enemmän suunnittelua ja aivojen virittämistä onnistumisen toivoon, epäonnistumisen pelon sijaan, mutta se riittää nyt tähän hetkeen.

Minkälaisia työhön liittyviä haaveita sinulla on?

-Mallu

Veloista eroon

Törmäsin blogiin, jossa puitiin velkojen maksua. Oli kiinnostavaa lukea toisen suunnitelmia. Itse olisin todennöisesti velkaantunut masennusvuosinani ilman isäni apua. Oikeastaan velkaannuinkin, mutta velka on isälleni, eikä minun ole oikeastaan tarvinnut miettiä sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi miettinyt.

Ollaan sovittu, että takaisinmaksulla ei ole kiirettä ja olen vitsaillut, että isä saa sitten minulta eläkettä. Silti asia on vähän väliä ahdistanut, vielä kun olen joutunut lainaamaan lisää. Luulen, että koska laina on jo ollut isompi, en ole sen takia pitänyt huolta siitä, että olisin maksanut pienempiä summia takaisin, vaan lisännyt ne summaan. Joskus olen harkinnut pienemmän summan takaisinmaksua, mutta se on tuntunut pisaralta meressä, joten on jäänyt tekemättä. Joskus jopa laskin kuinka monta kuukautta menisi, jos laittaisin verkkopankista 50euroa kuukaudessa menemään isälleni. Vuosia olisi mennyt niin monta, etten aloittanut takaisinmaksua tuolloin, rahaa kun ei silloin ollut muutenkaan kauheasti ylimääräistä.

Nyt kesällä kun jouduin maksamaan ison summan palkkaa takaisin työnantajalleni, jouduin taas pyytämään lainaa isältäni. Onneksi tarvitsin lainaa "vain" 300 euroa ja tiedän, että saan sen veronpalautuksista maksettua takaisin. Kuitenkin tämä ja se, että jouduin alkukesästä myös aloittamaan opintolainan takaisinmaksun sai minut miettimään entistä enemmän velkojani. Joudun varmasti ottamaan vielä lisää opintolainaa sitten kun pääsen lääkikseen ja meillä on iso asuntolaina.

Kun opintolainan takaisinmaksu yllättäen alkoi ja tililtäni katosi rahaa, panikoin. Olen jäämässä äitiyslomalle ja nyt alkaa opintolainantakaisinmaksu! Perheeni neuvoi menemään pankkiin juttelemaan, koska takaisinmaksua voisi varmasti siirtää tai summia pienentää. Puhuin kuitenkin ahdistuksestani avopuolisolleni, siitä ettei laina katoa mihinkään vaikka sen heittäisi hyllylle, jossain vaiheessa se pitäisi kuitenkin maksaa. Todettiin, että noin 85 euroa mikä nyt menee kuussa lyhennyksiin, on ihan ok, kyllä me pystytään se maksamaan ja samalla laina lyhenee koko ajan.

Kun luin toisesta blogista velanmaksu suunnitelmista, heräsi ajatus siitä, että voisin varmasti aloittaa velanmaksun isällenikin. 50 euroa kuukaudessa katoaa helposti johonkin muuhunkin. Maksan vielä parisataa euroa kuussa life coach koulutuksestani, mutta helmikuun jälkeen se on maksettu, joten silloin ei olla enää niin tiukilla. Vielä en kuitenkaan pysty maksamaan mitään ylimääräistä, sillä työttömyyspäivärahalla mennään äitiyslomaan asti ja pelkään, että saatan jopa joutua lainaamaan ennen sitä lisää. Toivon todella, että pärjätään vielä pari kuukautta näin pienellä tuella, sillä en halua ottaa enempää lainaa vaikka perheeni on jo ihanasti ilmoittanut, että tarvitsee vain sanoa niin lainaa saa.

Hassua miten voi inspiroitua toisen velanmaksuista, mutta nyt todellakin tuntuu siltä, että pystyn säästämään siihen mihin haluan ja maksamaan velkani. Olen aikaisemmin joutunut elämään niin tiukilla, ettei raha ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen, nyt haluan samalla tavalla miettiä tarkkaan mihin laitan rahani. Jokainen euro vaikuttaa, muutama euro sinne ja muutama tänne tekee nopeasti isomman summan. Nyt joudun pakostakin laskemaan jokaisen sentin, mutta sitä haluan jatkaa myös sen jälkeen kun tilanne helpottaa. Kokemuksesta tiedän, että saa säästettyä ihan kivasti kun esim. suunnittelee syömisensä edes vähän tarkemmin.

-Mallu