tiistai 30. elokuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko34

Viime viikosta ei olekaan paljon kerrottavaa. Alkuviikko meni kuumeessa ja flunssassa, kuume hellitti muutaman päivän jälkeen, mutta flunssa jylläsi koko viikon. Flunssa vei kaikki voimat, johon varmasti osasyynä oli se, että energiat olivat muutenkin vähissä jo ennen flunssaa. Maanantaina päätin ottaa kokeiluun HBO-Nordicin, jonka parissa vietin lähes koko viikon.



Keskiviikkona jaksoin onneksi käydä ilmottautumassa aikuislukioon, jonka ensimmäinen jakso alkoi jo eilen. Sen jälkeen linnottauduin takaisin sohvalle. Torstaina käytiin viemässä tavaraa taas itsepalvelukirpparille ja ruokakaupassa. Olin ajatellut olevani jo melkein terve, mutta kauppareissun jälkeen sohva kutsui taas. Perjantaina herätessäni iski yskänkohtaus ja tajusin heti, ettei flunssa ole vieläkään hellittänyt.



Perjantain aikana olo parani kuitenkin hieman, mutta jännitin tulevaa viikonloppua. Poikaystäväni oli nimittäin lähdössä Turkuun viikonlopuksi ja minulle jäi lauman hoito. Lisäksi minulla oli lauantaina työpäivä. Onneksi olo olikin jo sen verran parempi, että viikonloppu meni ihan hyvin. Sunnuntai aamuna kävin jopa hyvän ystävän luona aamupalalla.



Tällä viikolla haluan päästä tästä flunssasta kunnolla eroon! Kaikenlaista ohjelmaa riittää joka päivälle, eli katsotaan miten käy. Koitan ottaa rauhallisesti vaikka kunnon kotona lepäily ei olekaan mahdollista.

Treenipäiväkirja: --------

-Mallu

perjantai 26. elokuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko33

Pahoittelut blogihiljaisuudesta ja myöhäisestä viikkokatsauksesta! Viime viikolla kamppailin on/off flunssan kanssa, joka lopulta vei voiton sunnuntai iltana. Tämä viikko on siis vietetty enimmäkseen sohvalla lojuen. Kaikki energia on käytetty "pakko tehdä" asioihin ja muista hommista olen pitänyt sairaslomaa, mutta takaisin viime viikkoon.



Viime viikolla kirjoittelinkin väsymyksestä ja flunssasta ja koitin ottaa rauhallisesti ja lepäillä. treenitauko siis jatkui edelleen. En oikeastaan vaatinut itseltäni mitään viime viikolla, koska päätin mennä kropan mukaan, joka selkeästi vaati lepoa. Flunssa oli kuitenkin näköjään päättänyt tulla, joten ehkä minä vain pitkitin sitä ottamalla rauhallisesti.

Järvi Pentalan saarella


Todellisuudessa olisin ehkä voinut välttää tämän taudin jos olisin perunut lauantain työvuoron ja jättänyt väliin sunnuntain Espoon saaristopäivien Pentala visiitin. Mutta turha jossitella! Keikkatyön huono puoli on se, ettei rahaa tule jos sairastuu, eli olisi jäänyt päivän palkka saamatta. Pentalassa oli todella mielenkiintoista käydä. Oltiin vain muutama tunti, eikä olo ollut mikään paras, joten olisi kiva käydä uudestaan tutustumassa paikkaan paremmin.



Viime viikosta jäi kuitenkin hyvä fiilis, vaikka tuntuu etten saanut mitään fiksua aikaiseksi. Sain kuitenkin levättyä ja rentouduttua, vaikka kamala väsymys välillä ahdistikin.

treenipäiväkirja: Pientä venyttelyä päivittäin

-Mallu

lauantai 20. elokuuta 2016

Minä 26v.

Jälleen on yksi vuosi vierähtänyt ja taas sitä on vuoden vanhempi ja viisaampi. Äitini soitti minulle eilen aamulla ja kysyi, että miltä nyt tuntuu olla 26 vuotias. Enpä siinä vaiheessa osannut mitään sanoa, vaikka olinkin tätä vanhenemista pohtinut jo muutaman päivän. Kolmekymppiä alkaa lähestyä, mutta vielä ei ole ikäkriisiä tullut, ehkä muutaman vuoden päästä.



Olen tässä muutaman päivän aikana miettinyt on samaa asiaa, joka pyörii usein mielessäni; vauva. Edelleenkin aikomuksemme on pysyä suunnitelmassa, että ensin on päästävä lääkikseen sisään, ennen kuin aletaan suunnittelemaan vauvaa. Vauva-asiat ovat kuitenkin pyörineet enemmän mielessäni koska äitini sai minut kun oli 27 vuotias. Eihän se tietenkään tarkoita sitä, että minun pitäisi pyrkiä samaan, mutta olen kuitenkin aina halunnut saada ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30. Nyt täytyy siis vain päästä sinne lääkikseen. :P



Synttäripäivä meni ihanasti, vaikka vauvat pyörivätkin välillä mielessä. :D Sain käskyn edellisenä päivänä, etten saa nousta sängystä aamulla ennen kuin saan luvan. Eli nukuin pitkään ja mies hoiti koirat, kävi kaupassa ostamassa kukkia ja teki sen jälkeen vielä ihanat aamupalat. Aamupalan jälkeen sain kunnon selkähieronnan, jonka jälkeen sain vain loikoilla ja lukea kirjaa. Iltapäivällä päätimme lähteä ravintola Saareen syömään ja oli muuten todella hyvää ruokaa, suosittelen! Jälkiruuaksi oli pakko testata tervajäätelöä, nam!



Päivä meni nopeasti vaikka tuntuu etten tehnyt mitään. Oli ihanaa ottaa rennosti, enkä stressannut mistään. Pitäisi oppia ottaa samalla tavalla rennosti vaikka ei ole synttäripäivä. :D

-Mallu

torstai 18. elokuuta 2016

Onko kesä nyt ohi?

Syksy tuli yllättäen, heti kun koulut alkoivat. Olen elätellyt toivetta, että kylmempi sää olisi ohi menevää. Huomaan, etten tämän väsymyksen keskellä todellakaan ole valmis syksyyn. Heti kun säät viilenivät, iski flunssa päälle, palelen koko ajan, eikä harmaa sää houkuttele ulkoilemaan. Viikonlopuksi ja ensiviikoksi on onneksi luvattu taas lämpöisempää säätä. Luulen kuitenkin, että aamut ja illat ovat syys sään mukaisesti viileitä.



Oikeasti pidän kaikista vuoden ajoista, eikä minua yleensä haittaa syksyn alkaminen. Päin vastoin, innostun yleensä syksystä, koska sehän tarkoittaa sitä, että talvikin tulee pian! Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että energia kun muutenkin on nollissa, tuo harmaa kylmä sää ei auta ollenkaan. Tätä kirjoittaessani, tuo aurinkokin ehti tulla hetkeksi esiin pilvien takaa, mutta harmaalta näyttää taivas silti.



Ehkä tässä pitää taas ottaa kirkasvalolamppu ja muut kikat käyttöön, jotta saisin energiaa. Jotain täytyy keksiä, tai ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja saada rutiinit taas (parempaan) kuntoon. Nyt tunne on koko ajan se, että pää on täynnä kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta väsymyksen takia mikään ei ole tehokasta. Tänään mennään kuitenkin vasta torstaissa, ehkä tällä viikolla tapahtuu vielä ihmeitä, ei voi tietää. :) Haluaisin jaksaa nauttia syksystä!

-Mallu

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Wanted: energiaa

Olen huomannut, että monella muulla naisella on sama ongelma kuin minulla: kipeänä ei voi vaan levätä vaan on pakko saada asioita hoidettua. Eilen tunsin itseni todella väsyneeksi ja vähän flunssaiseksi, kuitenkin oli "pakko" tehdä kaikenlaista. Puoli päivää meni kaupoilla kierrellessä kun oli pakko käydä hakemassa koiranruokaa ym. Loput päivästä meni siihen, kun vietiin labbis Nummelaan hammastoimenpiteeseen. Päätettiin lähteä Helsingistä Nummelaan, koska hintoja vertaillessa se oli edullisempi paikka ja hammasröntgen tehtiin samalla kerralla.



Hammastoimenpiteeksi oli suunniteltu hampaanpoisto, mutta röntgenin jälkeen huomattiin, ettei se olekaan tarpeen vaikka oli siltä vaikuttanut. Hoidon aikana me käytiin syömässä Nummelassa ja ajettiin sen jälkeen Huhmariin, missä meidän mökkimme sijaitsee. Olimme kotona vasta puoli kahdeksan maissa, jolloin oloni ei todellakaan ollut mikään loistava.



Olisin voinut lähettää miehen viemään kirppari kamojani kirppikselle ja ostamaan koiranruuat + muut. Olisin myös voinut lähettää mieheni yksin viemään Mangoa hammastoimenpiteeseen. En kuitenkaan tehnyt sitä, miksi? Jotenkin en vaan osaa sysätä muiden harteille sellaista joka on omassa päässäni minun vastuullani. Suurin oireeni oli väsymys, johon varmasti auttaisi lepo, mutta kuten aina ennenkin, on vaan niin paljon asioita mitä ei muka voi jättää tekemättä. Olisi hyvä tajuta, että niitä pyykkejä ei ihan oikeasti tarvitse pestä juuri silloin kun on flunssainen ja väsynyt olo (kyllä, sitäkin tein eilen).



Miksi tuntuu aina siltä, että "sitten kun tuo on hoidettu voin levätä" ja niitä asioitahan riittää. Kuten eilen kerroin, luulen, että vaarini kuolema pisti pääni vähän enemmän sekaisin kuin osasin odottaa. Se liittyy varmasti myös suuresti tähän väsymykseen. Pitäisi vaan osata levätä kunnolla. Tälle viikolle ei ole paljon suunnitelmia, joten nyt pitäisi ottaa iisisti. Lauantai on ainoa työpäivä tällä viikolla ja muuten on pakko levätä (sen verran kun osaan). Tänään oloni ei onneksi ole enää flunssainen, mutta väsymys on edelleen valtava. Kotona kaaoksen keskellä tuntuu mahdottomalta saada levättyä, mutta nyt on vaan pakko yrittää.

-Mallu

tiistai 16. elokuuta 2016

Treenipäiväkirja + viikkokatsaus vko32

Pahoittelut myöhästyneestä viikkokatsauksesta! Päivät tuntuvat menevän aivan liian nopeasti tällä hetkellä. Vaikka edistyin loistavasti elämäntapamuutos-projektissani kesän aikana, alkaa nyt tuntua siltä, että olisin palannut lähtöruutuun. Tiedän toki ettei se ihan niin ole, olenhan kuitenkin saanut paljon asioita hoidettua. Vaikka en aluksi halunnut myöntää sitä itselleni, menin jonkin verran sekaisin vaarini kuolemasta. Sehän on tietenkin ihan luonnollistakin, vaikka emme olleet mitenkään super läheisiä. Vaari on kuitenkin ollut mielessäni päivittäin.



Mielestäni olen nukkunut entistä huonommin ja unirytmi on jälleen aivan sekaisin. Olen unohdellut asioita entistä enemmän, enkä ole treenannut. Viime viikolla alkoi myös välillä olemaan flunssainen olo. Tuntuu, että kaikenlaista ohjelmaa on koko ajan ja kotona kamala kaaos. Kotikaaosta ei ehdi selvittämään kun ei kerkeä olla kunnolla kotona ja hommaa on niin paljon. Väsymys painaa koko kropassa, tällä viikolla on pakko saada tämä tyttö parempaan kuntoon!

Onneksi meillä on kotona näitä ihania karvapalleroita piristämässä :)


Viime viikolla oli joka päivä jotain ohjelmaa. Maanantaina siivoilin mökkiviikonlopun jälkeen kaaoksen vallassa olevaa kämppäämme, sain varattua itsepalvelukirppikselle paikan kuukaudeksi ja laputin kirppiskamaa seuraavaa päivää varten, illalla oli tietenkin rauniotreenit. Tiistaina vein aamusta vähän tavaraa kirpparille, jonka jälkeen siivoilin kotona odotellessani tv-tasomme pois kuljetusta. Tv-taso hajosi kappaleiksi kun sitä kannettiin, siinä hajosi yhdellä miehellä naama (ei onneksi kovin pahasti, vaikka rajun näköinen tuleekin olemaan), toisen uusi tv-taso (sen saa varmasti kasattua, osat vain irtosivat toisistaan) ja meidän parkettilattia. Onneksi en pyytänyt mitään tv-tasosta, koska tuon jälkeen en olisikaan voinut ottaa rahaa vastaan. Katastroofin jälkeen koitin kasata itseni vaarin uurnanlaskua varten, jonka jälkeen käytiin vielä sukulaisten kanssa ravintolassa syömässä. Kotiin päästyäni otin pennun mukaan ja lähdin pitkälle kävelylle tuulettamaan ajatuksiani.

Meidän uusi lattia...


Keskiviikkona raahasin taas lisää tavaraa kirpparille ja sitten oli "pakko" käydä elokuvissa, koska meillä oli yksi leffalippu menossa vanhaksi. Kävimme katsomassa Suecide squad:in (tykkäsin!) ja sen jälkeen kiertelimme hetken kaupungilla. Torstaina olin töissä ja illalla kävin äidin kanssa Ison omenan avajaisissa kuuntelemassa Eriniä. Perjantaina siivoilin taas ja iltapäivällä lähdettiin poikaystäväni vanhempien kanssa isovanhempien järjestämiin rapujuhliin. Lauantai meni poikaystäväni serkun häissä ja sunnuntaina kävin ensin lounaalla isäni luona ja sitten äidin luona kahvilla.

Rapuja!


Tällä viikolla aion päästä täältä pohjamudista taas ylös ja päihittää alkaneen flunssan. Kyllä tämä tästä!

Treenipäiväkirja- koko viikko lepoa...

-Mallu

lauantai 13. elokuuta 2016

Mökkitalkoot 2016

Olimme viime viikonloppuna mökillä ja jälleen kerran huomasin miten "pakopaikkani" saa minut rentoutumaan. Kerroin viikkokatsauksessa siitä, miten minua vaivasi migreeni lähes koko viime viikon, mutta muutama tunti mökillä ja ihmeellisesti sitkeä migreeni katosikin. Tarkoitus oli pitää mökkitalkoot, jotka järjestän joka vuosi. Nyt ei kuitenkaan mennyt homma ihan putkeen..



Alkukesästä siskoni pohti, että voisimme pitää jälleen talkoot yhdessä, niin kuin vuosia sitten teimmekin. Rakas kiireinen pikkusiskoni huomasi kuitenkin, kesäsuunnitelmat tehtyään, ettei vapaata viikonloppua taidakaan löytyä. Siinä vaiheessa kun sovittiin, että pidänkin talkoot yksin, oltiin jo heinäkuussa ja minulla alkoi loma, joten koko talkoohomma unohtui hetkeksi. Siinä vaiheessa kun ajattelin, että nyt on pakko viimeistään laittaa tapahtumakutsu menemään koska muuten porukka ei lyhyellä varoitusajalla pääse paikalle, vaarini nukkui pois. En siis voinut lyödä lukkoon talkooviikonloppua, koska hautajaisista ei ollut tietoa.



Lopulta kun hautajaispäivä ja uurnanlaskun päivä oli päätetty, suunnittelemaani talkooviikonloppuun oli enää puolitoista viikkoa. Laitettiin kuitenkin kutsua kavereille, mutta eipä päässyt yksikään paikalle. Koska meillä on ollut paljon kaikennäköistä ohjelmaa, en myöskään halunnut pakottaa poikaystävääni hommiin. Lopputulos oli siis se, että pidin yhden naisen talkoot itsekseni. Vaikka tykkään mökillä puuhailusta, otti minua kyllä välillä päähän aika paljonkin. Meidän mökillä on valtavasti hommaa ja apu olisi todellakin tarpeen, porukassa on myös paljon kivempi tehdä hommia.

Ranta ennen kuin aloitin yhden hengen talkooni


Kun rehkin yksin rannassa, pohdin sitä, että vau jos meitä olisi edes kaksi tekemässä, olisi jo tuplasti enemmän tehty! Se on uskomatonta miten paljon voi saada aikaan jo muutaman ihmisen porukalla. Kuitenkin tuntui hyvältä saada myös levättyä viikonloppuna, eikä mitään ollut pakko tehdä. Kuitenkin syntyi kipinä järjestää hyvät talkoot ensi vuonna!

Jälkeen kuva, vielä olisi paljon hommaa.


Viime vuosina talkoot ovat menneet aika surkeasti. Porukkaa ei ole ollut paljon paikalla, mutta kuitenkin ollaan saatu välillä hyvin aikaiseksi kaikenlaista myös pienellä porukalla. Se mikä minua kummastuttaa on se, ettei ihmisiä kiinnosta toisten auttaminen. Vaikka tuttavapiirissäni on suurin osa opiskelijoita ja monet valittavat siitä, ettei ole rahaa, heitä ei kuitenkaan saa houkuteltua talkoohommiin ruoka+juoma palkalla. Mielelläni maksaisin palkkaakin, mutta kun ei ole varaa. Omasta mielestäni on kiva tehdä porukassa hommia ja auttaa muita ja lähtisin varmasti samanlaisiin talkoisiin muualle jos pyydettäisiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään työleiri, tarkoitus on myös pitää hauskaa. Vähän työntekoa porukalla hyvässä hengessä, hyvää ruokaa ja juomaa, illanviettoa ja saunomista ystävien ja mahdollisten uusien ystävien kanssa. Minun korviini kuulostaa hyvältä.

Ihana uimarantamme.. Ja pohja täynnä kuolleita kaisloja sekä samaa outoa levää mitä tuossa kelluu..


Ehkä olen kuitenkin vain todella outo kun tykkään rehkiä ja auttaa muita. Ehkä voisinkin mainostaa talkoita ensi vuonna hyötyliikunnalla? Mökkihommissa saa todella hyvän treenin tehtyä ja eikö kaikki treenaaminen ole vähän "muotia" nyt? :D Ymmärrän toki sen, että kesällä on kaikenlaista menoa eivätkä kaikki vaan voi päästä paikalle, lisäksi toiset ovat viikolla töissä ja toiset viikonloppuisin. Tämän ongelman yritin ratkaista viime vuonna järjestämällä viikon mittaiset talkoot, jolloin ihmiset voisivat liittyä seuraan silloin kun ovat vapaalla (jos ovat). Kun viikon aikana kävi muutama talkoilija käymässä, päädyin siihen, että ihmiset taitavat olla enimäkseen itsekkäitä ja laiskoja, sitten on myös ne, jotka eivät uskalla tulla paikalle jos muut kaverit eivät tule. Muuta hyvää syytä en keksi sille, että reilu 50 vieraasta kutsuttiin ja paikalle pääsee muutama vieras koko viikon aikana.

Huono kuva, mutta hyvin sain moskaa rantavedestä pois. Mutta vieläkin riittää hommaa..


Kaiken huippu oli kun yksi "ystäväni" sanoi minulle kerran, että on ollut jo auttamassa minua, eli on tehnyt jo osansa. En osaa itse ajatella, että muiden auttamisessa on raja, mutta ainakin huomasin kuinka hyvä ystävä hän onkaan. Monet ovat kuitenkin tykänneet talkoistani ja sanoneet tulevansa mieluusti uudestaan. Ensi vuonna täytyy vain mainostaa talkoita paremmin ja saada porukka oikeasti innostuneeksi tapahtumasta. Talkoilla voidaan kuitenkin taata se, että paikka on siinä kunnossa, että siellä voidaan järjestää muutakin kivaa. Tänä vuonna jää esimerkiksi rapujuhlat järjestämättä, koska ranta ei todellakaan ole siinä kunnossa, että siellä voisi saunoa ja viettää iltaa. Ensi vuonna on toivottavasti luvassa hauskimmat ja toimivimmat talkoot ikinä! :)

-Mallu

perjantai 12. elokuuta 2016

Muiden tunteiden aistiminen

Olen lukenut siitä, miten herkkä ihminen helposti aistii muiden tunteet. Olen vasta viime vuosina huomannut, miten muiden tunteet vaikuttavat itseeni. Nyt kun olen kuukauden sisällä osallistunut yksiin häihin ja yksiin hautajaisiin (+uurnan lasku), olen pohtinut, että aistivatko muut muiden tunteet niin kuin minä?



Kerroin jo aikaisemmin siitä miten häissä pystyi tuntemaan ja näkemään hääparin rakkauden. Se jollain tavalla säteili heistä. Vasta myöhemmin aloin miettimään sitä, että kaikki eivät ehkä koe näitä asioita samalla tavalla. Häät ovat tietysti aina kaunis tilaisuus, mutta kaikki eivät ehkä ole yhtä herkkiä toisten tunteille?



Vaarin hautajaisten jälkeen aloin pohtimaan asiaa vielä enemmän. Kappelin ulkopuolella, lähestyessäni paikalle jo kerääntynyttä porukkaa, paha olo iski kuin seinä vasten kasvojani. Tunsin valtavaa surua ja lohduttomuutta, nuo ihmiset jotka vielä muutama viikko sitten juhlivat rakkautta, olivat aivan rikki. Onneksi äitini pyysi minut mukaan hakemaan kukkia autostaan, muuten olisin hajonnut palasiksi siihen paikkaan.



Kukkatervehdykset olivat kaikista pahin kohta hautajaisissa. Murruin täysin, kun vaarin vaimo ensimmäisenä kävi arkun luona. Koko hänen olemuksensa oli aivan riutunut, häntä ympäröi äärettömän suuri suru ja tuska, mikä sattui minuunkin. Uskomaton nainen, kun tuon tuskan keskellä pystyi vielä lausumaan edesmenneelle miehelleen kauniita sanoja. Myös molempien tätien ja setäni suru tuntui todella pahalta. Siinä vaiheessa meinasin taas hajota palasiksi, kun isäni lausuessaan hyvästejä alkoi itkemään. Jo ennen itkua, valtavan surun pystyi tuntemaan, mutta itku sai myös minun kyyneleeni jälleen valumaan vuolaana. En muista, että olisin kovin montaa kertaa nähnyt isäni itkevän, joten se tuntui erityisen pahalta.



Tällaisissa tapahtumissa, kuten häät tai hautajaiset, tunteet korostuvat ja kaikille on varmasti helpompaa silloin myös aistia muiden tunteita. Itse aistin herkästi muiden tunteet ihan arjessa, ahdistuksen, alakulon, ärsyyntymiset. Ehkä osaan vain lukea ihmisiä hyvin? En tiedä, mutta aikaisemmin en osannut tunnistaa näitä muissa ihmisissä, enkä tajunnut miten muiden tunteet usein tarttuu minuunkin. Luulen, että se johtuu siitä, että aistin muiden tunteet helposti. Nyt kun tiedostan sen, huomaan usein, että hei, ei tämä ole minun tunteeni vaan tuon toisen. Jonkun huono mieliala saattaa myrkyttää koko ilmapiirin.



Yritän kehittyä siinä, etten antaisi muiden negatiivisten tunteiden vaikuttaa minuun, mutta täytyy myöntää, että se on välillä vaikeaa. Olisi ihanaa jos se olisi helppoa ja voisin sen sijaan tartuttaa positiivisuutta ihmisiin, jostain syystä se tuntuu olevan paljon vaikeampaa kun negatiivisten tunteiden taruttaminen.

Juu, että sellaisia pohdintoja. Kevyttä perjantai lukemista! :D

-Mallu

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vallisaari

Käytiin siskoni kanssa noin puolitoista viikkoa sitten Vallisaaressa. Jess, ainakin yksi asia kesän bucketlistalta tehty! :D Paikka oli aivan mieletön! Olimme ostaneet piknik eväät mukaan ja suunnitelmana oli vähän kierrellä ja syödä eväät jossain kivassa paikassa. Huomasimme kartasta, että saarella on piknik alue ja ajattelimme pysähtyä siinä.



Lähdimme kiertämään pidempää reittiä piknikpaikalle, mikä ei haitannut, koska maisemat olivat upeat. Vähän oli kuitenkin pakko napostella eväitä matkan varrella kun nälkä iski. :D Vallisaaren luonnosta olinkin lukenut, mutta kuitenkin koko paikka jollain tavalla yllätti minut. Saaresta huokui jonkinlainen rauha ja olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa nauttimaan siitä (ainakin jos olisi ollut paremmat kengät jalassa). Merimaisevat olivat henkeäsalpaavat ja saaren luontoa kohtaan heräsi kunnioitus.



Minua otti todella päähän se, että me ihmiset olemme jo onnistuneet tuhoamaan saaren luontoa. Pieniä polkuja näkyi siellä täällä, vaikka oli ohjeistettu pysymään merkityllä reitillä. Olen iloinen siitä, että pääsin tutustumaan saareen, mutta osittain uskon, että oli virhe avata saari yleisölle. Ihmiset eivät selkeästikään osaa noudattaa ohjeita, eivätkä kunnioita saaren luontoa. Myönnän, että minunkin teki kovasti mieli lähteä tutkimaan saarta enemmän. Mutta kun miettii niitä ihmismääriä joita saarella käy ja sitä, että suurin osa muistakin haluaisivat lähteä tutkimaan enemmän, niin saaren luonnosta ei jäisi sen jälkeen paljoa jäljelle.

Aidan toisella puolella, muurin päällä ei ollut juuri kasvillisuutta jäljellä. Sen sijaan sitä koristivat erilaiset kengänpohjien kuviot, surullista!


Uskon, että innostus Vallisaarta kohtaan laantuu jossain vaiheessa. Nyt kun saari on ensimmäistä kesää yleisessä käytössä, haluavat kaikki käydä siellä. Kuitenkin jos vertaa Suomenlinnaan, niin saarella ei ole yhtä paljon annettavaa. Saarella on kävelytie, jonka voi kiertää ja ihanat maisemat joita katsella. Myös perhosia voi bongailla saarella ja syödä eväitä pöydän ääressä. Mikään auringonotto tai uimapaikka saari ei kuitenkaan ole. Ihmettelin aluksi itse, miksi piknikalueella oli vain pöytiä, eikä mahdollisuutta levittää vilttiä ja istuskella sillä. Tajusin kuitenkin, että myös sillä tavalla säästetään luontoa, ei tuhota nurmikkoa samalla tavalla, eivätkä auringonpalvojat valtaa aluetta.



Kuninkaansaaressa emme käyneet, eli pakko palata joskus tutkimaan myös se. ;) Kartan mukaan vaikuttaa siltä, että siellä saattaakin olla uimaranta, mutta se jää nähtäväksi. Siinä tapauksessa paikka voisi kuitenkin vetää enemmän ihmisiä myös jatkossa. Vallisaari näytti kuitenkin olevan enemmän aikuisten juttu, yhtäkään lasta en nähnyt saarella kierrellessämme.


Ihana saari, ihana sää ja ihana ilta siskon kanssa. Täytyypä kaivaa esiin kirjoittamani kesän bucketlista ja katsoa mitä muuta ihanaa voisi vielä tehdä, ennen kuin kesä hylkää meidät kokonaan. Syksy on selkeästi jo tulossa, eli kesä juttuja ei enää pitkään tehdä.

-Mallu

maanantai 8. elokuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus 31

Eipä taaskaan mennyt viikko ihan niin kuin ajattelin.. Tällä kertaa ei ollut kiinni kiireestä ja stressistä, vaan ihanasta migreenistä. Minulla on ollut kova migreeni päällä lähes koko viikon. Perjantai iltana, kun oltiin oltu mökillä muutama tunti, alkoi migreeni hellittämään kunnolla. Eli treenit jäi taas tältä viikolta. Lauantaina touhusin kyllä sen verran, että sain hyvän selkä ja käsitreenin tehtyä ja sunnuntaina kaadoin puita, jolloin selkä pääsi sahatessa kunnolla hommiin.

rentoutumista mökillä


Migreenistä huolimatta en jäänyt koko viikoksi kotiin lojumaan. Maanantaina oli tietenkin rauniotreenit, tiistaina vaarin hautajaiset, keskiviikkona labbiksen hammastarkastus ja illalla käytiin poikaystäväni vanhempien kanssa syömässä, perjantaina lähdettiin mökille. Torstai taisi olla ainoa päivä jolloin todella lepäilin, migreenin takia nousin sängystä vasta klo.14, koska ei ollut pakko nousta minkään menon takia. Viikonloppu mökillä oli todella rentouttava, kuten aina, siihen oli hyvä lopettaa viikko.

Alkupalaa Meripaviljongissa


Viime viikolla piti aloittaa lukeminen, mutta eipä siitä tullut mitään. Mietin kuitenkin viikonloppuna mökillä touhutessani sitä, että viime viikon lomailu teki varmasti minulle hyvää migreenistä huolimatta. Oikeastaan migreenin ansiosta otin oikeasti rennosti, enkä vaatinut itseltäni mitään. Tällä viikolla pitäisi sitten saada vaikka mitä aikaan kun viime viikko meni lomaillessa. En vain tiedä miten osaisin olla vaatimatta itseltäni liikoja? Yritän tehdä tänään jonkinlaista realistista suunnitelmaa siitä, mitä ehtisin ja pystyisin saamaan aikaiseksi tällä viikolla. Toisaalta voisin ajatella, ettei haittaa vaikka tästä tulisi myös lomaviikko? Töitä on näillä näkymin vain torstaina.

viime viikolla harjoittelin myös tällaisen lettikampauksen tekoa, vielä kaipaan hieman harjoitusta :D


Treenipäiväkirja vko31

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Touhuamista mökillä: kasvillisuuden ja kaislojen repimistä, rannan haravoimista ym.
Su: Touhuamista mökillä: puiden kaatoa käsin sahaamalla

-Mallu

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Nauvo-Irisholm-Härjanmaankari

Vuorossa purjehdusreissun viimeinen osa (parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :D). Purjehdusreissun viidentenä päivänä lähdimme Pensar Sydistä kohti Nauvon satamaa. Tarkoitus oli olla Nauvossa ajoissa jo kahden aikaan, mutta lähtö hieman viivästyi, joten jouduimme änkemään laiturin päähän ankkuripaikalle. Laiturille jouduttiin kulkemaan viereisen purjeveneen kautta. Mutta ei se mitään, ainakin saatiin paikka! :D



Nauvoon lähdettiin, koska piti täyttää vähän jääkaappia. Käytiin myös syömässä pitsaa, moikkaamassa isän tuttuja, jotka sattuivat olemaan samassa satamassa, saunottiin ja sain ostettua häälahjan serkulleni ja hänen morsiamelleen. Isä oli aikaisemmin ostanut pienestä käsityökaupasta ihanat purjehsdusaiheiset kuohuviinilasit. Löysin niihin sopivat samanlaiset pienet likööri/snapsilasit. Ihastuin tuohon käsityö-liikkeseen (Wallmo aitta) ja jos olisi ylimääräistä rahaa, sieltä olisi tarttunut mukaan vaikka mitä! Nauvon jälkeen oli vuorossa hieman pidempi purjehduspäivä Merikarhusatamaan Irisholmenille.

Meri, aurinko ja hyvä tuuli<3


Irisholm oli ihana paikka, kuten tähän asti jokainen Merikarhusatama, jossa olen käynyt. Mielenkiintoista Irsiholmissa oli kallion muodostama Irisneidon rinta ja nänni. Yhdeltä suunnalta katsottuna kallio näytti aivan naisen rinnalta! Irisholmissa käytiin tietenkin taas saunassa ja minä jopa uskalsin kastaa talviturkkini! Järvessä olen toki käynyt uimassa, mutta meressä tämä oli kesän ensimmäinen kerta. Illalla vielä suunniteltiin minne purjehtisimme  seuraavana päivänä. Piti katsoa satama joka olisi lähempänä Paraisten Airistoa, jonne suuntaisimme sitä seuraavana päivänä koska auto odotti siellä parkissa.

Irisneidon rinta


Päädyimme Härjanmaankariin, joka myös on Merikarhusatama. Jälleen kerran ihastuin Merikarhujen satamaan. Rakastan merta ja saaristoa ja varmastikin rakastuisin moneen muuhunkin satamaan, mutta nyt oman kokemukseni mukaan, Merikarhusatamissa vallitsee ihana rauha. Saunat ovat myös aivan mielettömiä, usein ihanat näköalat ikkunoista tai saunarakennuksesta muuten. Sehän on tietenkin aika selvää kun saaristossa ollaan. :D Olen aina pitänyt enemmän puulämmiteisistä saunoista ja tällä reissulla niitä oli vain Merikarhusatamissa, joten 1-0 Merikarhuille. :D Härjanmaankarin sauna oli todellakin tämän reissun upein! Merinäköala lauteilla istuessa. <3

Härjanmaankarin saunan maisemat (kuva otettu ovelta, lauteilta paremmat merinäköalat)


Purjehdusreissun viimeinen ilta vietettiin siis Härjanmaankarilla. Viimeisen illan kunniaksi syötiin vaikka mitä herkkuja (isän veneessä on herkkukaappi jos makeanhimo yllättää :D) ja muistettiin myös syödä vesimeloni, jonka olin ostanut meille mukaan. Pelattiin korttia sekä ihasteltiin auringonlaskua ja yksinäistä joutsenta. Haikeana mietin seuraavaa päivää, ihana purjehdusreissu olisi ohi, mutta kuitenkin ikävöin omaa rakastani ja karvaisia lapsiamme. Seuraavana päivänä päätti taivaskin itkeä päättynyttä purjehdusreissuamme. :D Vaikka veneeltä lähteminen tuntui todella haikealta, olin jo auton pakattuamme todella innoissani kotiin paluusta. "Borta bra men hemma bäst" <3

-Mallu

lauantai 6. elokuuta 2016

Jurmala kuvapostaus

Aurinko paistaa ja vettä sataa <3






























































Ihana ranta <3
Jälkkäri-juomat, mulla ihana persikka-banaani-pirtelö
Upea auringonlasku
Ranta<3
Viimeinen ilta, ihanalla kolmannen kerroksen terassilla
Viimeisen illan jälkkäri, bananasplit! Nam!

-Mallu