Bucket list viikonlopulle!

Koska viikonloput ovat viimeisen puolentoista kuukauden aikana menneet aivan liian nopeasti ja tuntuu muutenkin ettei aika riitä mihinkään, ajattelin tehdä bucket listan viikonlopulle. Viime viikkoina viikonloput ovat olleet täynnä to do-asioita, eli oikeastaan kotitöitä jotka ovat jääneet tekemättä. Sellaisia hommia pitäisi myös tehdä taas viikonloppuna, mutta nyt ajattelin listata asioita joita olen viime aikoina kaivannut ja joita ei ole mahdoton toteuttaa tämän viikonlopun aikana!

Sauna- En ole varmaan kuukauteen käynyt saunassa! Liian kiire muka.. Nyt on rentoutumisen aika!

Sali- Viikkojen ajan olen suunitellut salille menoa, mutta kotitreeniksi on jokainen treeni jäänyt.

Mindfulness värittäminen- Värikirjaan olen vissiin tarttunut viimeksi viime kesänä, eiköhän ole aika                                              kaivaa taas kirja esiin.

Pitkä kävely koirien kanssa- Pidempiä kävelylenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä vähemmän,                                                      mutta niiden jälkeen on aina hyvä fiilis. Viimeksi "kerkesin" pitkälle                                                      kävelylle sunnuntaina, nyt aion taas nauttia raikkaasta ilmasta!

Blogin kirjoittaminen- Blogin kirjoittaminen on valitettavasti kaiken kiireen keskellä jäänyt taka-                                             alalle, mutta nyt kun olen taas päässyt käyntiin, niin toivon, että aikaa                                                   kirjoittamiselle jäisi enemmän jatkossa.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Mallu

Hautajais tunnelmia

Viikko sitten katselin presidentti Mauno Koiviston hautajaisia telkkarista. Alunperin olin ajatellut lähteä katsomaan hautajaissaattuetta, mutta kukaan ei halunnut lähteä mukaani, joten päädyin lopulta siihen etten jaksa yksin lähteä ihmismassan keskelle saattuetta katsomaan kun näen koko hautajaiset tv:stä.

Olinkin oikein tyytyväinen päätökseeni kun katselin sitä ihmismassaa joka oli saattuetta seuraamassa. Hautajaiset olivat todella kauniit arvokkaalla tavalla, surullista ja kaunista samaan aikaan. Tirauttelin kyyneleitä kotisohvalla moneen otteeseen. Erityisesti minua kosketti Veteraanin iltahuuto laulu kirkossa, kappale on tuonut kyyneleet silmiini monesti aikaisemminkin.

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.

Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa! "

Olen onnellinen siitä, että olen päässyt hoitamaan veteraaneja ja lottia, heitä jotka ovat puolustaneet meidän isänmaatamme, se on ollut minulle suuri kunnia. Olen saanut tehdä heidän viimeisistä päivistä hieman parempia. Minulla on aina ollut suuri arvostus veteraaneja kohtaan, mutta sen jälkeen kun on nähnyt sodasta tulleita vammoja, kuullut tarinoita ja myös nähnyt sen ahdistuksen minkä sotamuistot tuo, on arvostus vain kasvanut.

Luulen, että presidentti Koiviston hautajaisten myötä monen muunkin ajatukset ainakin kävivät veteraaneissamme. Toivon, ettei heitä koskaan unohdeta!

-Mallu