sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vielä elossa oon!

Pahoittelut super pitkästä blogitauosta! Toivon, että kirjoittamiselle löytyisi taas enemmän aikaa, mutta ainakin ensi viikko näyttää kiireiseltä. Nyt kun hiljaisuus on vihdoin katkaistu on kuitenkin helpompi tulla taas kirjoittelemaan.


Blogi jäi hetkeksi hyllylle kun väsymys painoi päälle ja vuorotyön ja arjen yhteen sovittaminen tuntui mahdottomalta. Postausaiheita on tullut kuitenkin lähes päivittäin mieleen ja tietokoneen raahasin juhannukseksi jopa saaristoon mukaan, mutta nettiyheys oli niin surkea etten saanut mitään kirjoitettua silloin. Mutta nyt - I'm back! Toivottavasti pääsen koneen ääreen taas ensi viikolla!

-Mallu

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Bucket list viikonlopulle!

Koska viikonloput ovat viimeisen puolentoista kuukauden aikana menneet aivan liian nopeasti ja tuntuu muutenkin ettei aika riitä mihinkään, ajattelin tehdä bucket listan viikonlopulle. Viime viikkoina viikonloput ovat olleet täynnä to do-asioita, eli oikeastaan kotitöitä jotka ovat jääneet tekemättä. Sellaisia hommia pitäisi myös tehdä taas viikonloppuna, mutta nyt ajattelin listata asioita joita olen viime aikoina kaivannut ja joita ei ole mahdoton toteuttaa tämän viikonlopun aikana!



Sauna- En ole varmaan kuukauteen käynyt saunassa! Liian kiire muka.. Nyt on rentoutumisen aika!

Sali- Viikkojen ajan olen suunitellut salille menoa, mutta kotitreeniksi on jokainen treeni jäänyt.

Mindfulness värittäminen- Värikirjaan olen vissiin tarttunut viimeksi viime kesänä, eiköhän ole aika                                              kaivaa taas kirja esiin.

Pitkä kävely koirien kanssa- Pidempiä kävelylenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä vähemmän,                                                      mutta niiden jälkeen on aina hyvä fiilis. Viimeksi "kerkesin" pitkälle                                                      kävelylle sunnuntaina, nyt aion taas nauttia raikkaasta ilmasta!

Blogin kirjoittaminen- Blogin kirjoittaminen on valitettavasti kaiken kiireen keskellä jäänyt taka-                                             alalle, mutta nyt kun olen taas päässyt käyntiin, niin toivon, että aikaa                                                   kirjoittamiselle jäisi enemmän jatkossa.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Mallu

torstai 1. kesäkuuta 2017

Hautajais tunnelmia

Viikko sitten katselin presidentti Mauno Koiviston hautajaisia telkkarista. Alunperin olin ajatellut lähteä katsomaan hautajaissaattuetta, mutta kukaan ei halunnut lähteä mukaani, joten päädyin lopulta siihen etten jaksa yksin lähteä ihmismassan keskelle saattuetta katsomaan kun näen koko hautajaiset tv:stä.



Olinkin oikein tyytyväinen päätökseeni kun katselin sitä ihmismassaa joka oli saattuetta seuraamassa. Hautajaiset olivat todella kauniit arvokkaalla tavalla, surullista ja kaunista samaan aikaan. Tirauttelin kyyneleitä kotisohvalla moneen otteeseen. Erityisesti minua kosketti Veteraanin iltahuuto laulu kirkossa, kappale on tuonut kyyneleet silmiini monesti aikaisemminkin.

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa! "

Olen onnellinen siitä, että olen päässyt hoitamaan veteraaneja ja lottia, heitä jotka ovat puolustaneet meidän isänmaatamme, se on ollut minulle suuri kunnia. Olen saanut tehdä heidän viimeisistä päivistä hieman parempia. Minulla on aina ollut suuri arvostus veteraaneja kohtaan, mutta sen jälkeen kun on nähnyt sodasta tulleita vammoja, kuullut tarinoita ja myös nähnyt sen ahdistuksen minkä sotamuistot tuo, on arvostus vain kasvanut.

Luulen, että presidentti Koiviston hautajaisten myötä monen muunkin ajatukset ainakin kävivät veteraaneissamme. Toivon, ettei heitä koskaan unohdeta!

-Mallu

tiistai 30. toukokuuta 2017

Raju elämänmuutos

Vasta jälkeenpäin tajuan kuinka valtava elämänmuutos käynnistyi reilu kuukausi sitten. Samoihin aikoihin kun aloitin pt-valmennuksen, sainkin yllättäen töitä kesäksi. Olin juuri ehtinyt aloittaa treenaamisen ja yhtäkkiä pitikin olla töissä ma-pe n.8h/pvä. Koko alkuvuoden aikana olin tehnyt jonkinlaista treeniä maksimissaan viisi kertaa yhteensä ja yhtäkkiä treenasin joka toinen päivä uuden työn ohessa.

Viimeiset vuodet olen tehnyt enimmäkseen keikkatöitä, olen itse päättänyt mitä teen ja milloin. Jos joku työ otti päähän tai tuntui liian rankalta, pidin siitä hetken taukoa ja tein muita hommia. Tein myös paljon lyhyitä lastenhoitokeikkoja ja muutenkin keikkalaisen työvuorot ovat yleensä aina 7h. Tunnin ero ei ole paljoa, mutta kyllä se tuntuu! Vanhainkodeissa, jonne olen tehnyt keikkaa, aamuvuorot ovat keikkalaisille 7.30-14.30, nyt aamuvuorot ovat pääasiassa 8-16, kummasti tuntuu siltä, että päivässä on paljon vähemmän tunteja. Sen lisäksi hoitoala on tuttua hommaa, mummoja ja pappoja olen hoivaillut jo reilut seitsemän vuotta, vaikka vaihtaisi työpaikkaa, perushoito on aina samaa. Varastomaailmassa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kummasti se uuden oppiminen väsyttää.. Nyt ei voi edes suunnitella omia vapaapäiviä jaksamisen mukaan, mutta onneksi ei tarvitse kärsiä jokakesäisestä "apua, työvuoroja ei ole tarpeeksi"-stressistä.


Koska olin niin onnekas, että sain tämän työpaikan kesäksi, varmuuden siitä, että töitä on, täytyy vaakaa tietenkin kallistaa myös toiseen suuntaan, jotta tasapaino pysyy. Kävipä nimittäin niin, että aloitin juuri väärään aikaan! Koko varasto on kesäkuun puolella siirtymässä kokonaan uuteen varastojärjestelmään ja koulutuksia on ollut joka toinen päivä. Kaikilla on paljon uutta opittavaa ja minähän siinä samalla olen opetellut myös vanhaa järjestelmää! Monena päivänä on tuntunut siltä, että pää hajoaa, onneksi nyt alkaa jo helpottamaan.

Muutos on siis ollut suuri ja väsymys valtavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että kyllä tästä vielä jotain tulee. Edelleen väsyttää ja paljon, mutta ei niin valtavasti kuin vielä muutama viikko sitten. Olen todella innoissani siitä, että jaksan edes vähän paremmin jo, sillä alun väsymys hieman säikäytti. Lisäksi olen innoissani siitä, että tällä viikolla on enää kolme aamuvuoroa ja sitten on viikonloppu! <3

-Mallu

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos!

Apuvaa, mitä tehdä kun tuntuu siltä, että aika ei riitä mihinkään? Energiakin on vähissä kun koko ajan on kaikkea ja tuntuu ettei ehdi levätä kunnolla. Viime viikkoina päivät ovat juosseet ohi ja koko ajan jää asioita hoitamatta. Kun illalla ehtisin blogin pariin silmät katsoo jo ristiin, eikä ajatus liiku mihinkään.



Koko ajan odotan, että kaikki alkaisi sujumaan paremmin. Etten olisi niin väsynyt, että voisin olla kotona rauhassa ilman, että kaikki tiskit, pyykit, roskat ja muut perushommat koko ajan on hoitamatta. Viime viikolla juoksin joka päivä ennen töitä lähikauppaan ostamaan mikroruokaa töihin mukaan, kun ei ollut mitään kotona. Ollaanhan me kaupassa käytykin, mutta oma pää ei ole toiminut viime aikoina niin hyvin, että olisin pystynyt suunnittelemaan syömisiä pidemmälle ja tuo mun ihana mieheni ei yleensä osaa suunnitella niinkään pitkälle kuin minä väsyneellä aivoillani. :D Ruuanlaittoa en ole itse edes suunnitellut, koska siihen ei olisi millään riittänyt aika arkisin.

Nyt huijasin pikkasen, tulihan lauantain neljän ruokalajin illallinen ystäväpariskunnallemme suunniteltua. Siihen menikin koko lauantai.. Siivousta, kauppareissu, siivousta, ruuanlaittoa, siivousta, pikasuihku, ruuanlaittoa ja ihana illallinen ystävien seurassa. Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä ja ajettiin mökille missä päästiin ojankaivuu hommiin, laitettiin ruokaa, syötiin hyvin ja tiskattiin. Illaksi kotiin ja sitten olikin jo maanantai ja yhdeksän tunnin työpäivä surkeiden yöunien päälle.


Huomaan taas, että kesä on tulossa, herään nimittäin viiden aikaan joka päivä kun asunto kylpee valossa. Kaihtimet eivät auta, pimentäviä verhoja meillä on liian vähän ja en edes ymmärrä mistä kaikki valo tulee kun aurinkokaan ei välttämättä kunnolla paista. Makuuhuoneeseen on pakko hankkia yksi pimennysverho lisää ja meidän täytyy vuorata olohuoneenkin ikkunat jollain, sillä emme voi nukkua makuuhuoneen ovi kiinni. Kolmen koiran kanssa tuntuu siltä, että ilma loppuu kesken jos oven sulkee ja sen lisäksi kissa luultavasti kuitenkin avaisi sen (ja silloin kisu herättää).


Täytyy myöntää, että yksi tällä hetkellä aikaa vievä asia on aivan täysin oma valinta, mutta minulle tärkeä! Nimittäin jääkiekon MM-kisat! Onneksi sain tämän tekstin eilen melkein valmiiksi ja kerkeän nyt erätauolla viimeistellä postauksen. :P Huomenna taas väsyttää vähän enemmän, mutta peliä en vaan voi olla katsomatta! Viikonlopuksi ei onneksi ole ohjelmaa, joten ehkä saan silloin levättyä.

Toivottavasti postaus ei ollut kauhean sekava, pahoittelut jos oli!

-Väsynyt Mallu

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Väsymystä, hyvää fiilistä ja ahdistusta

Huomenna alkaa kolmas viikko uudessa työssä. Ensimmäiset viikot olen ollut todella väsynyt. Paljon uutta asiaa ja fyysinen työ on vienyt paljon energiaa. Työ ei ole fyysisesti kovin raskasta, mutta jatkuvaan kävelyyn ja kylmässä työskentelyyn ei tämä kroppa ole tottunut. Tämän lisäksi olen myös ahkerana tehnyt jokaisen kotitreenin jotka ovat personal trainerini kanssa sovittu ja viime viikolla vielä pyöräilin töihin kahtena päivänä (9km/suunta). Ei ihmekään, että tämä tyttö on ollut todella poikki..

olo on monena päivänä ollut kuin tällä koirien vähän kärsineellä muumipeikolla..


Fiilis on ollut todella hyvä siitä, että olen nyt kokoaikatöissä ja myös saanut treenit aloitettua. Kroppa tuntuu paljon paremmalta kun treenaa, ihana fiilis! Ahdistusta aiheuttaa kamala väsymys.. Ärsyttää ja ahdistaa kun ei työpäivän jälkeen jaksa oikein mitään tai iltavuoroissa ei jaksa nousta aamulla aikaisin ja tuntuu siltä ettei kerkeä mitään. Oletan kuitenkin, että kaikki tasoittuu jonkin ajan kuluttua, sitten kun treeni ja työ on enemmän rutiinia. Ahdistaa, etten ole kerennyt/jaksanut tehdä kivoja asioita, kuten blogin kirjoittamista. Innoissani odotin lauantaita, sitä ettei koko päivänä ole mitään ja voisin halutessani kirjoittaa blogitekstejä vaikka koko pävän koska treeneistäkin oli lepopäivä. Kaikki vapun ja raskaan työviikon jälkeinen väsymys kuitenkin laukaisi melkoisen migreenikohtauksen kun vihdoin pääsi rentoutumaan kunnolla, itkuhan siinä tuli aamulla kun ei päässyt kävelylle koirien kanssa ja nauttimaan ihanasta säästä. Noh, ainakin tuli levättyä eilen ja iltapäivällä pystyin käymään lyhyellä kävelyllä. Sää oli ihana, vaikka aurinko olikin jo pilvessä siinä vaiheessa päivää.


Ensi viikon syömisiä ja aikatauluja on pakko suunnitella vielä tänään, jotta siihen ei tarvitsisi laittaa kauheasti energiaa viikolla, kun muutenkin väsyttää. Ensi viikko on iltavuoroja, joten vapaa-aika on vähissä, enkä haluaisi, että kaikki aika menisi vaan ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin ja treeniin. Ehkäpä voisinkin keksiä itselleni jotain kivoja "tavoitteita" ensi viikolle, esim. kivan kirjan lukemista ym. Näin sunnuntai iltana alkaa hieman stressaamaan tuo ensi viikko, mutta nopeasti se viikko kuitenkin menee ja ehkä jaksan jo hieman paremmin.

-Mallu

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Pikakuulumiset ja uuden työn outouksia

Ihanaa, että kerkesin vihdoin edes pikaisesti tänne blogin pariin! Itseasiassa olisin mielelläni mennyt jo nukkumaan, mutta olen kaivannut blogin pariin koko viikon, joten päätin sinnitellä rättiväsyneenä vielä hetken, että saan edes jotain ajatuksia kirjoitettua tänne. Mulla on miljoona postausta mielessä, mutta en ole kerennyt mitään!

Tällä viikolla alkoi siis uusi työ joka on vienyt suurimman osan ajastani. Olen tehnyt ti-to iltoja, jolloin lähtö töihin on ollut puolen päivän jälkeen ja kotona olen ollut 21.30 aikoihin. Siinä ei paljoa kerkeä, varsinkin kun nyt pt-valmennuksen myötä (siitä lisää myöhemmin!) on joka toinen päivä treenipäivä. Tänään tein aamuvuoron, koska illalla oli luvassa setäni 60 vuotis kakkukahvit. Uusi työ on ollut melko uuvuttavaa näin alussa kun on niin paljon uutta opittavaa. Lisäksi olen jostain syystä (uuden työn luoma jännitys??) nukkunut aivan älyttömän huonosti tällä viikolla. Onneksi nyt on viikonloppu! En jaksa vielä stressata sitä, että sunnuntaina tänne tulee iso kasa vieraita ja paikat pitäisi olla tiptop. :D



Uudella työpaikalla on tullut aika..öhöm.. mielenkiintoisia juttuja vastaan. :D Olen tottunut hoitoalalla ja promohommissa siihen, että työkaverit ovat sosiaalisia ja aina kun menet uuteen paikkaan, saat/joudut kertomaan mm.  kuka olet ja mitä teet muuta kun kyseisiä keikkoja ja kauan olet tehnyt keikkaa/ollut alalla, juttua riittää. Nyt kukaan ei kysynyt mitään.. Tai noh, muutama taisi kysyä, että aloitinko kokoaikaisena, mutta muuten kukaan ei edes esitellyt itseään (paitsi tietenkin henkilö joka "joutui" perehdyttämään minut). Huomasin heti, että tässä menee aikaa ennen kuin tulen pääsemään mukaan porukkaan. Ehkäpä varastohommissa suuri osa on vähemmän sosiaalisia ihmisiä? Onneksi huomasin eilen kolmantena päivänä, että uudet työkaverit pikkuhiljaa alkavat lämpenemään ja muutama onkin uskaltanut vaihtaa muutaman sanan kanssani. :D

Jotenkin tuntuu, että noissa hommissa on tietyt tavat joita on vaikea muuttaa ja niihin kuuluu näköjään myös uudet työkaverit. Ehkäpä ihmiset pelkäävät muutosta? Sain tänään aivan älyttömän oudon huomautuksen.. Olin laittanut väärän wc oven lukkoon.. Laitoin wc:kopin oven lukkoon, mutta kuulemma kaikki muut laittavat ulomman wc:oven lukkoon ja jos laitan sisemmän niin porukka menee hämilleen.. Oli hieman vaikeaa pidättää naurua siinä tilanteessa, vielä kun tästä herneen nenään vetänyt ei siitä itse voinut mainita vaan lähetti rohkeamman työkaverinsa asialle. :D Ehkäpä tässä pikkuhiljaa opin talon tavoille, ettei kukaan vaan joudu enää hämmentymään. :D

-Mallu