torstai 15. marraskuuta 2018

Hän on täällä!

Olisikohan aika herättää blogi taas kerran eloon? Toivon niin, mutta katsotaan miten jaksan. Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen siitä, kun pieni perheemme täydentyi pienellä pojalla. Synnytyksen jälkeen en ole avannut tietokonetta kertaakaan, ennen kuin nyt. Somekin on jäänyt  huomattavasti vähemmälle. Olen kai ollut jonkinlaisessa vauvakuplassa.



Vauvamme on aivan ihana! Toki välillä turhauttaa kun tuntuu siltä, ettei mikään kelpaa kiukkuiselle pienelle, mutta enimmäkseen pieni aarteemme on ihana hymypoika. Vauvamme onkin hymyillyt ihan ensimmäisistä päivistä lähtien ja vaikka se ei ehkä vielä tarkoita mitään, niin on se super hurmaavaa. Itse kyllä uskon, että hymyily liittyy hyvään oloon, sillä parin päivän vatsavaivojen aikana hymyt olivat vähissä, nyt kuitenkin hymyillään taas enemmän!

Tämä postaus jää nyt näin lyhyeksi, koska pää ei enää toimi, mutta halusin vain ilmoittaa, että täällä on kaikki hyvin! Vauva-aiheisia postauksia on luvassa, kunhan kerkeän kirjoittelemaan.

-Mallu

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Rv 39+6, tulisipa jo..

Taas on ollut pidempi tauko kirjoittamisesta kuin mitä olin ajatellut, mutta täällä sitä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Kunnon mukaan olen touhuillut täällä kotona ja kaikki alkaa olla aikalailla järjestyksessä. Viikko sitten liitoskivut tosin yltyivät taas sen verran, että olen joutunut jarruttelemaan. Välillä tuntuu  myös, että vauva on painautunut niin alas, että koko alavatsa halkeaa, jolloin mukavin asento on takakeno = löhöäminen sohvalla. Luulen, että synnytyksen käynnistyminenkin on lykkääntynyt kun kovat kivut ovat rajoittaneet liikkumista. Onneksi olen kuitenkin jotain puuhaillut joka päivä täällä kotona, vaikka en olisikaan päässyt ulos asti.



Eilen oli jostain syystä todella surkea päivä. Olo oli aamulla aivan kamala, tuntui, että voin kaikin puolin todella huonosti. Onneksi olotila koheni siitä hieman, mutta en kuitenkaan pystynyt lähtemään minnekään. Harmitti todella paljon kun olin odottanut innoissani yhtä ilmaisluentoa, joka nyt jäi väliin. Ulos lähteminen on sen takia niin älyttömän haastavaa tällä hetkellä, koska pukeminen on niin vaivalloista ja kivuliasta. En siis kulje täällä alasti päivästä toiseen, vaan yleensä mekossa. Legginssien tai housujen pukeminen on helvettiä, samoin sukkien ja kenkien. Ensin kumartelut tuntuvat todella epämiellyttäviltä ja välillä kivuliailta, puhumattakaan siitä kuinka haastavaa se mahan kanssa on. Kumartelujen jälkeen onkin vuorossa kipeät supistukset, jotka kumartelu aiheuttaa. Supistuksia, kipuja ja tukalaa oloa aiheuttaa myös kävelyt, mutta silti kävisin mielelläni lyhyillä happihyppelyillä aktivoidakseni supistuksia. Kuitenkin valitsen jäädä sisälle silloin kun muutenkin on todella vaikea olla. En silloin yksinkertaisesti jaksa käydä läpi sitä helvettiä jonka ulos meneminen vaatii. Pelkät kivuliaat supistukset olisivat ihan ok, koska ajattelen jokaisen edistävän synnytyksen käynnistymistä, mutta kaikki liitoskivut sun muut saisivat jäädä pois.



Tänään olin kuitenkin päättänyt lähteä käymään lähikaupassa ja niin teinkin. Koska ollaan siivottu niin tehokkaasti parina päivänä, ei olekaan ollut enää kauhean paljon tekemistä tälle päivälle tai ainakaan sellaista joka aiheuttaisi supistuksia. Koska olo on sen takia ollut parempi, otinkin jo askeleita kohti ulos menemistä aikaisemmin päivällä. Jotta ei tarvinnut kärsiä niin paljon kerralla, laitoin legginssit ja sukat jalkaan tunteja ennen lähtöä! Tätä taktiikkaa olisin tietenkin voinut käyttää aikaisemminkin, mutta olen touhunnut niin paljon muuta, etten muka ole kerennyt pukea kuin vasta pakon edessä. Monesti mielessäni on käynyt, että kävisin edes pyörähtämässä ulkona joka päivä, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Aamulla on hankala saada kroppaa liikkeelle, yön jälkeen kun nousee niin tuntuu, että lantion alue hajoaa. Sitten kun olen hitaasti liikuskellut vähän ja olo alkaa helpottamaan, niin olenkin alkanut laittamaan kotia järjestykseen ja hupsista yhtäkkiä koko päivä onkin mennyt.



Yhden lupauksen itselleni olen kuitenkin pystynyt pitämään. Päätin viikko sitten maanantaina, että käyn saunassa nyt joka päivä ennen kuin pieni päättää saapua masun tälle puolelle. Ihan vain siksi, koska rakastan saunomista ja sillä "pakotan" itseni rentoutumaan ainakin hetkeksi joka päivä, eikä sitä sitten tiedä milloin pääsen vauvan syntymän jälkeen taas saunaan. Sanotaanhan sitä myös, että saunominen voisi käynnistää synnytyksen, mutta minun kohdallani se ei näytä toimivan. Koska olen niin hyvin pystynyt jo 1,5 viikkoa pitämään kiinni tuosta yhdestä jokapäiväisestä rutiinista, voisin lisätä nyt toisen. Eli tästä päivästä lähtien käyn joka päivä myös ulkona kävelemässä edes pari sataa metriä, kunnes synnytys käynnistyy.

On todella turhauttavaa kun tuntuu, että on oman kehonsa vankina. Vauva saisi todellakin jo luvan syntyä, jotta oma olotila pikkuhiljaa paranisi. Samalla herää pieni pelko siitä, että jatkossa se onkin vauva joka rajoittaa kaikkea tekemistä, enkä pysty sittenkään tekemään mitään. Mutta vaikka vauva olisikin koko ajan sylissä, olisi liikkuminen vähemmän vaivalloista ja kivuliasta, eli todella toivon pienen saapuvan pian! <3

-Mallu

torstai 11. lokakuuta 2018

Rv 38+0 kuulumiset

Huhhuh, vielä ollaan yhtenä kappaleena. Viikon verran pikku tyyppi on ollut täysiaikainen ja olokin on ollut sellainen, että lähtö voi tulla milloin tahansa. Kivuliaita supistuksia tulee päivin ja öin, mutta vain muutamaan otteeseen supistukset ovat tulleet säännöllisin välein.

Olen touhunnut nyt viikon sisään enemmän kuin pariin viikkoon aikaisemmin, koska lääkäri suositteli olla provosoimatta supistuksia siihen asti, kunnes vauva on täysiaikainen. Joudun kuitenkin pitämään paljon taukoja ja tekemään rauhallisemmin kuin mitä normaalisti, kroppa ei vaan pysty enempään. Kotona on vielä kaaos ja haluaisin todellakin saada kaiken järjestykseen ennen vauvan syntymää, mutta samalla olisin jo aika valmis puskemaan tämän tyypin ulos.



Koska lähtö oikeasti voi tulla milloin tahansa, on päässäni ajatus siitä, että kilpailen aikaa vastaan. En tiedä milloin aika loppuu kesken, mutta kaikki mitä saan tehtyä on pois siitä mitä jää tehtäväksi synnytyksen jälkeen. Joka hetki onnittelen itseäni siitä mitä olen jo saanut tehtyä, sillä hyvin olisi voinut käydä niin, että vauva olisikin jo täällä. Vielä on paljon sellaista mitä haluaisin saada tehtyä ennen, mutta aika vähän pakollista. Sairaalakassi on tosin jäänyt vielä pakkaamatta, koska kodin kaaos on vienyt huomioni muualle, mutta sitä on tullut mietittyä sen verran, että pakkaaminen onnistuu varmasti helposti vaikka lähtö tulisikin yhtäkkiä.

Olisi ihana jos saisin "lomaa" vielä ennen synnytystä, päiviä jolloin voisin ihan vaan olla ja levätä, käydä ulkona nauttimasta raikkaasta syysilmasta, maalata, lukea ja juoda teetä parvekkeella. Toisaalta olo on jo niin tukala, että ehkä haluaisinkin oman pienen syliin heti kun kodin kaaos ei enää ahdista. Vielä olisi kuitenkin hyvä jos pikkuinen pysyy masussa, sillä sain silmätulehduksen, enkä todellakaan halua tartuttaa vauvaa!



Olin olettanut, että tässä vaiheessa kodin kaaos olisi jo selvitetty, mutta väärässä olin. Minulle järjestettiin ylläri babyshowerit lauantaina ja sain lisää pyykättävää ja järjesteltävää. Lisäksi sain valtavan kasan vaatteita täysin tuntemattomalta ihanalta ihmiseltä joka halusi lähettää omia ylimääräisiä vauvanvaatteita joita hän oli saanut, koska yhdessä facebookin vauvaryhmässä mainitsin siitä, ettei meillä ole juuri ollenkaan 50-56 kokoja. Myös toinen ihana ihminen otti yhteyttä ryhmän kautta ja antoi muutaman pienen vaatekappaleen. Pyykkiä on siis riittänyt, vaikka luulin vielä ennen viikonloppua, että pesemättä oli vain villavaatteet ja muutama kestovaippa. Lisäksi siivousvimman kohteeksi on joutunut muutama kaappi. Tässä menee helposti viikko kun vielä siivoilen ja järjestelen jäljellä olevaa kaaosta, etenkin kun pinnasänky on vielä kokoamatta ja leikkikehä maalaamatta.

Täällä siis unelmoidaan ihanasta järjestyksestä ja puhtaudesta, jotta voi rauhallisin mielin lähteä synnyttämään ja palata vauvan kanssa ihanan siistiin kotiin! <3 Saa nähdä miten käy, blogillekin haluaisin antaa enemmän aikaa, mutta nyt menee muut asiat edelle.

-Mallu

tiistai 2. lokakuuta 2018

Ihana raskausjooga

Pari viikkoa sitten oli viimeinen raskausjoogatunti. Raskausjoogassa oli ihana käydä, todella rentouttavaa ja rauhoittavaa. En ole pystynyt koko raskausaikana treenaamaan, eikä raskausjooga mitään kunnon joogaa ollutkaan, mutta sellaista rentouttavaa kehonhuoltoa.

Suosittelen erittäin lämpimästi pk-seutulaisille Manipuran raskausjoogaa! Eikä siis todellakaan ole mikään maksettu mainos (blogini on edelleen vain harrastus, enkä tienaa tällä senttiäkään). En tietenkään osaa verrata muihin palveluntarjoajiin, koska olen kokeillut vain Manipuran raskausjoogaa. Joogakurssiin kuului 6 joogakertaa ja kaksi synnytysluento kertaa. Joogatunnit olivat 1h40min johon sisältyi pieni info/jutustelu loppuun ja synnytyskerrat olivat 2,5h sisältäen luennon ja "harjoitusta". Koko kurssin hinta oli muistaakseni 140euroa, mikä ei mielestäni ole todellakaan paha hinta kuudesta pitkästä joogatunnista ja kahdesta luentokerrasta.

Kuva elokuun alkupuolelta
Vaikka alkusyksy olikin todella kiireinen, en missään nimessä olisi jättänyt raskausjoogaa pois. Vaikka oli päiviä kun liikkuminen oli tuskaa, niin tiesin saavani rennon hyvän olon joogatunnilta. Keholleni teki todella hyvää saada edes vähän rauhallista kehonhuoltoa. Synnytykseenkin tuli paljon apukeinoja, erilaisia asentoja joissa sitten voi olla hyvä olla. Samalla teki todella hyvää pysähtyä. Joogastudiossa ajatukset olivat vain ja ainoastaan siinä hetkessä vaikka olisinkin tullut sinne super stressaantuneena.

En tiedä lähtisinkö tulevaisuudessa edes kokeilemaan muuta raskausjoogaa, koska kokemus Manipuran raskausjoogasta oli niin ihana. Tietysti jos rahaa ja aikaa löytyisi, niin voisin käydä siinä ohessa jossain toisessakin raskausjoogassa. Ihan sama mikä raskausjooga on kyseessä, niin tekee varmasti hyvää tuleville äideille! Itse oli käynyt joogatunnilla vain kaksi kertaa ennen raskausjoogakurssia, eikä kurssilla tosiaan tehty mitään kunnon joogaa, eli rohkeasti vain mukaan, kokemusta ei tarvitse olla! Sain kuitenkin inspiraation aloittaa "oikean" joogan jossain vaiheessa. Taidankin raskauden jälkeen aloittaa Manipuran äiti-vauva joogasta.

-Mallu

lauantai 29. syyskuuta 2018

Mitä vielä tekemättä ennen vauvan tuloa?

Tänään on jo rv36+2 ja edelleen on vaikka mitä tekemättä. Flunssa on tällä viikolla hidastanut tahtia entisestään. Vielä on vaikka mitä hankkimatta, vauvanvaatteet pesemättä ja työhuone ei ole edelleenkään muuntautunut lastenhuoneeksi.

Sain viime viikolla järjestettyä tilaa vauvan vaatteille ja muulle. Vielä en kuitenkaan ole saanut täytettyä laatikoita, sillä kaikki vaatteet ovat pesemättä ja äitiyspakkaus oli vielä eiliseen iltaan asti jopa avaamatta! En halunnut heinäkuussa sitä avata koska ajattelin, että ihanat karvalapsemme onnistuvat vielä tuhoamaan laatikon ja likaamaan sisällön. Päätin avata laatikon vasta kun pääsen pesuhommiin, mutta niinkään pitkälle en ole vielä edennyt, mutta kohta. Haluamme siirtyä kokonaan luonnonmukaisempiin pesuaineisiin ja olen yrittänyt käyttää pois vanhat pesuaineet. Ainetta kuitenkin riittää sen verran, että käytetään sitä varmasti omiin pyykkeihin vielä kuukausia. Vauvalle haluan kuitenkin myrkyttömämpiä ja hajusteettomampia aineita käyttöön heti, mutta sekin on vielä ostamatta.

Kiitos siskolle kuvasta <3


Akuutimmat asiat ovat varmastikin pyykinpesu, joidenkin tarvikkeiden hankkiminen ja sairaalakassin pakkaaminen. Muut asiat saa helpommin hoidettua synnytyksen jälkeen tarvittaessa. Pinnasänkyä meillä ei ole vielä, mutta ensimmäiset kuukaudet pieni tulee nukkumaan ihanassa korisängyssä, joten pinniksen suhteen ei suurta hätää ole, vaikka haluaisinkin saada kaikki valmiiksi etukäteen. Isäni ja miehen vanhemmat haluavat ostaa muutaman isomman jutun, joten niitä odotellaan vielä (ja toivotaan, että saadaan ajoissa!). Ihana äitini on jo ostellut vaatteita ja siskoltani sain synttärilahjaksi imetyspaidan ja kylpyammeen. Imetysvaatteita ei sen enempää ole, joten niitä pitäisi hankkia (ainakin imetysliivit!).

Eilen käytiin siskon kanssa ottamassa vähän raskauskuvia, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että valo ei enää ollut paras ja sitten pimenikin nopeasti. Sovittiin uusi kuvaussessio torstai aamulle, mutta onneksi joitain kuvia on jo jos pikkuinen päättäisikin putkahtaa yllättäen tähän maailmaan. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu sairaalakassin pakkaaminen, pesuaineen ostaminen ja pyykinpesu! Taidan kuitenkin aloittaa listaamalla kaikki tekemättömät asiat ja tehdä ihan kalenteriin suunnitelman niiden suhteen.

Ihanaa viikonloppua!

-Mallu

tiistai 25. syyskuuta 2018

Rv35+5 ja tukalat oltavat

Viimeisen parin viikon aikana supistukset ja kivut ovat lisääntyneet. Vauva on jo hienosti asettautunut pää alaspäin ja laskeutunut alaspäin. Välillä tuntuukin siltä, että tyyppi on jo puskemassa itseänsä ulos. Olo on ollut niin tukala, ettei ole tehnyt mieli kirjoitellakaan, en haluaisi valittaa. Toisaalta, ei kai se ole valittamista jos vain kertoo totuuden, aina ei ole kaikki hyvin.

Perjantaina oli neuvolalääkäri ja selvisi, että supistukset ovat jo pehmentäneet paikkoja ja kohdunkaulaa on pari senttiä jäljellä. Lääkärin mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että vauva vielä syntyy vaan voi hyvin mennä laskettuun päiväänkin tai yli. Lääkäri kuitenkin suositteli ottamaan vielä pari viikkoa rauhallisemmin ja olla provosoimatta supistuksia.



Tuntuu siltä, että pitäisi olla vuodelevossa jos käsky on olla provosoimatta supistuksia. Kumartuminen aiheuttaa supistuksia ja lähes kaikki kevyetkin kotityöt. Ei tarvitse mennä kuin tien yli lähikauppaan, niin supistaa. En oikeastaan tiedä ovatko edes kaikki tuntemukset supistuksia, mutta tosiaan kaikenlaiset kivutkin ovat lisääntyneet. Kivuttomia supistuksia on ollut jo ennen raskauden puoltaväliä. Nyt kivuttomat kiristävät tunteet ovat lisääntynyt myös sen takia, että vauvalla on vähemmän tilaa ja tietyt asennot aiheuttavat saman tunteen kuin kivuttomat supistukset.



Menkkamaisia kipuja on myös ollut aina välillä, raskauden alusta asti. Nyt kipuja on selkeästi enemmän ja olenkin lukenut, että ne saattavat olla jonkinlaisia supsituksia. Lauantaina niitä tuli noin 15 minuutin välein aamupäivällä ja päätinkin pysyä sängyssä niin pitkään kuin mahdollista. Lepo auttoikin ja vaikka kipuilua onkin sen jälkeen ollut muutamia kertoja päivässä, niin säännöllisin välein tulevat kivut ovat pysyneet poissa. Kivut ovat välillä olleet yllättävän kovia, juuri niin kuin kovat menkkakivut, joita oli enemmän teini-iässä.

Olen nyt alkuviikon ottanut ihan rauhallisesti sohvalla löhöillen. Aika paljon turhauttaa se kun tuntuu ettei pysty liikkumaan, mutta tärkeintä on, että pieni pysyisi vielä hetken kohdussa kasvamassa. <3

-Mallu

maanantai 17. syyskuuta 2018

Opinnot paketissa!

Se on siinä! Minä olen nyt valmis LCF Life Coach! Tuntuupa hyvältä, mutta samalla haikealta. Vuoden matka ihanien ihmisten kanssa on tullut päätökseen, onneksi yhteydenpito jatkuu ja yritämme sopia tapaamisia noin kerran kuussa. Itsellä saattaa alkuun jäädä tapaamiset välistä kun vauva syntyy, mutta ryhmässämme on pari muutakin vauvaa odottavaa, joten mammatreffejä tulee ainakin olemaan jatkossa.



On jännä ajatella, että minulla todellakin on nyt joku koulutus, vaikka onkin vain lyhyt vuoden koulutus. Vaikka koulutus ei määritä sitä kuka olen, niin kyllä se tuntuu hyvältä, että on jonkinlainen koulutus takataskussa. Vaikka itse tiedän, että olen tehnyt vaikka minkälaisia töitä ja erilaiset kokemukset ovat opettaneet todella paljon, niin ulkopuolelta tuleva paine sen suhteen, että joku koulutus pitäisi olla, on iskostanut päähäni ajatuksen siitä, etten ole yhtään mitään. Olen tehnyt paljon töitä sen suhteen, että saisin omat alitajuiset, muilta tulleet uskomukset kumottua, mutta en ole vieläkään siinä onnistunut, vaikka edistystä ehkä onkin tapahtunut.



Hassua on se, että vaikka ulkopuolelta tulleet ajatukset ovat syöneet itsetuntoani ja olen tuntenut itseni täysin luuseriksi, niin en ole kuitenkaan ikinä ajatellut muista samalla tavalla. Itse olen ollut kouluttamaton luuseri omassa alitajunnassani, mutta kukaan muu ilman koulutusta oleva ei ole sitä ajatuksissani ollut. Edelleenkin on se tunne, ettei minulla ole "oikeata koulutusta". Kuitenkin tiedän, ettei koulutuksella ole väliä, tärkeintä on kuunnella itseään. Jos olet unelmaduunissasi, niin mitä väliä sillä on vaikka koulutus puuttuisi? Tähän moni varmasti sanoisi, että jos työ lähtee alta, niin sitten kouluttamattomana onkin vaikea löytää uutta. Mutta eikö silloin voisi lähteä opiskelemaan jos se silloin kiinnostaa?

Kaikkein tärkeintä on mielestäni löytää se oma polku, eikä elää kenenkään muun elämää.

-Mallu