keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vielä viimeiset kolme työpäivää

Ai, että kuinka paljon odotankaan tämän työrupeaman loppumista. Vielä kolme päivää, sitten pääsee hengähtämään! Valitettavasti tuntuu kuin tämä viimeinen viikko matelisi etanavauhtia.

Odotan sitä, että pääsen taas keskittymään blogiin ja omiin juttuihin! Toivon, että energia lisääntyisi niin, että jaksaisin tehdä kaikenlaista kivaa. Vihdoin löytyy myös aikaa suunnitella tarkemmin kaikki hankinnat vauvaa varten.


Pelkään kuitenkin, että kesä menee aivan liian nopeasti. Ensimmäinen "lomaviikko" menee varmaan hoitaessa kaikenmaailman asioita. Sitten lähdetään viikoksi kiertämään saariston rengastietä ja sen jälkeen heinäkuu on jo lopuillaan. Heinä-elokuussa on vielä luvassa paljon harjoitusvalmennuksia, jotta saisin life life coach opinnot pakettiin ja lisäksi siskon polttarit ja häät. Onneksi on kuitenkin
 luvassa paljon kivaa ohjelmaa, eikä töissä kitumista.

Mutta tosiaan, enää kolme työpäivää jäljellä, kohta pääsee tekemään muutakin kun töitä!

-Mallu

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Voihan epäonni!

Olen varmaan useasti maininnut täällä blogissa siitä kuinka huono tuuri minulla on. Puolisollani taas on hyvä tuuri ja viimeiset neljä vuotta kun ollaan yhdessä oltu, en olekaan ollut aivan niin epäonninen kuin aikaisemmin.

Huono tuuri muistuttaa kuitenkin itsestään aika ajoin. Nyt taitaa olla taas epäonnen jakso käynnissä. Suurimman stressin on aiheuttanut sen, että olen saanut liikaa palkkaa. Osittain omaa tyhmyyttä kun en ole tarkistanut palkkalaskelmaa, mutta työnantajahan on vastuussa siitä, että palkanmaksu menee oikein. Palkka tulee palvelun kautta jonne palkkalaskelmat myös tulee. En siis yksinkertaisesti jaksanut alkuvuodesta rekisteröityä sinne kun haluttiin ties mitä tietoja, ajattelin tekeväni sen myöhemmin, mutta sepä sitten unohtui kun koitin vaan selvitä hengissä työpäivistä.



Nyt joudun maksamaan takaisin 2500 euroa! Koska kela on maksanut osan palkastani, en tajunnut saaneeni ylimääräistä. Varsinkin kun käteen näköjään oikeasti pitäisi jäädä saman verran kun mitä joskus sain palkkaa pienemmällä tuntimäärällä ja pienemmällä tuntipalkalla.. En tiedä onko eläkeprosentti noussut sen verran, että tilanne on tämä, vai onko jossain vielä joku muu virhe..

Sinne menee sitten kaikki säästöt vauvantarvikkeita varten. Raha-asiat ei muutenkaan ole mennyt nyt putkeen. Olen vuokrannut kirpparipaikkaa, joka jäi kevään aikana suureksi osaksi hoitamatta väsymyksen ja ajanpuutteen takia. Taisin olla muutaman satasen miinuksella, mutta ajattelin, että saisin rahani takaisin kesän aikana jolloin myyntiä aina tulee enemmän. Juuri kun homma alkoi taas luistaa ja myyntiä alkoi tulla hyvin, ilmoitti kirppis lopettavansa toimintansa. No, ei voi mitään.



Aikaisemmin keväällä puhelimeni kameran lasi halkesi, olin suunnitellut ostavani kunnon kameran, joten ajattelin ettei halkeama haittaa. Halkeama ei näy kuvissa, mutta aurinkoisella säällä kuviin tulee sateenkaaren värejä halkeaman takia. Nyt ei ole varaa kameraan, joten lasi olisi kiva saada korjautettua, mikä tietenkin myös maksaa. Lisäksi samana päivänä kun sain tietää palkka-asiasta, puhelimen näyttöön ilmestyi myös halkeama. Ja ainiin, arkilenkkarinikin hajosivat muutama viikko sitten, mutta niillä vielä mennään!

Oon tottunut, että mun elämä nyt on tällaista, mutta nyt taas stressaa vähän liikaa. Eiköhän kaikki selviä jotenkin, mutta ei lottovoittokaan pahitteeksi olisi! Tästä vuodatuksesta jäi vielä pois kaikki raskausvaivat, mutta ne tarvitsevat kyllä ihan oman postauksen.

-Mallu

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Syy hiljaisuuteen

Olisiko ehkä aika herättää blogi taas eloon? Toivon todellakin niin! Toivon myös, että lukijat löytää takaisin blogin pariin, vaikka hiljaiselo onkin kestänyt ikuisuuden.

Väsymys on jatkunut koko tämän kevään, ensin töihin paluun takia, sitten iski kevätväsymys ja siitä väsymys jatkuikin raskausväsymyksenä! Halusin kertoa raskaudesta jo paljon aikaisemmin, mutta olin aivan loppu ja kaikki energia meni työpäivistä selviytymiseen. Nyt ollaankin jo yli puolenvälin rv21+5 tänään, väsymystä on edelleen jonkin verran, mutta vähän on kuitenkin helpottanut.


Muut raskausoireet vaivaa pahemmin kuin väsymys, mutta niistä lisää toisessa postauksessa. Työ on ollut todella raskasta koko kevään, mutta onneksi minulla on usein ollut mahdollisuus päikkäreihin. Vaikka usein olen ajatellut, että olisin mielummin tekemässä jotain ihan muuta, niin tämä työ on kuitenkin todennäköisesti ollut paras tilanteeseeni nähden.

Voi olla, etten saa blogia päivitettyä ennen kuin työt loppuvat, vaikka kuinka haluaisin, mutta katsotaan miten käy. Tällä hetkellä tuntuu ainakin, että olisi paljon kerrottavaa kun pää ei ole niin sumussa kuin aikaisemmin.

Toivottavasti siellä vielä on joitain lukijoita ja teillä on kaikki hyvin!

-Mallu



keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaus 15/2018

Viime viikko meni taas yllättävän nopeasti, vaikka monesti tuntuikin siltä, ettei työpäivät ikinä lopu. Arkena en tehnyt mitään erikoista, odottelin viikonloppua malttamattomana. Turhautumisesta  avauduin torstaina ja täytyy sanoa, että taas kerran kirjoittaminen helpotti oloa.


Viikonloppu meni osittain aivan plörinäksi. Nukuin todella vähän pe-la yönä kun mies lähti autolla käymään kaverinsa synttäribileissä. Paikalla oli ollut vanhoja kavereita, joten ilta venyi pitkäksi. Heräsin itse noin 1,5 tunnin unien jälkeen ja päässäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Me kuitenkin mennään aina todella ajoissa nukkumaan ja ajattelin, että muiden ryypätessä mies tuskin jaksaa yömyöhään. Lauantaina oli sitten molemmilla todella krapulainen olo huonojoen yöunien jälkeen.

Sunnuntai meni vähän paremmissa merkeissä. Käytiin leffassa katsomassa Black panther ja sain samalla reissulla vihdoin ostettua aktiivisuusrannekeen, jonka oli ajatellut ostaa jo tammikuussa.

Tylsä lyhyt viikkokatsaus, ensi viikolla ehkä vähän mielenkiintoisempaa luvassa. ;)

-Mallu

torstai 12. huhtikuuta 2018

Turhautuminen

Olen tällä hetkellä todella turhautunut. Olen turhautunut väsymykseeni, treenaamattomuuteen, blogitaukoon, kodin sotkuisuuteen ja ennen kaikkea töihin. Työt ovat turhauttavin asia tällä hetkellä, työ vie kaiken ajan ja energian tai siltä ainakin tuntuu. Olen itselleni hieman vihainen, sillä en muistanut kuinka puuduttavaa on tehdä lastenhoitoa perheessä. Nyt kun olen laskenut päiviä kesälomaan, muistin yhtäkkiä, että vuosi sitten kun aloitin varastohommissa, puhuin uusille työkavereille siitä, kuinka halusin hetken tehdä jotain "aivot narikkaan" työtä, mutta ennen kaikkea halusin tehdä hommia missä on työkavereita. Nyt teen vähintään yhdeksän tunnin päiviä seurana ainoastaan lapset.

Tietysti voisin täyttää vapaa-ajan kaikenmaailman sosiaalisilla kanssakäymisillä, mutta siihen ei ole riittänyt energiaa. Viime viikkoina olen alkanut jopa vihaamaan työtäni välillä, onneksi tunne on enimmäkseen ärtymystä, enkä pura sitä lapsiin. Viime viikolla huomasin, että saan ihanasti energiaa kun pääsen juttelemaan samanhenkisen ihmisen kanssa. Voin selkeästi huonosti kun en tapaa ihmisiä joiden kanssa klikkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja silloin myös energiatasot tipahtaa.



En ehkä olisi niin turhautunut tällä hetkellä jos tietäisin minne seuraavaksi. Tämä on väliaikainen homma, mutta mitä sen jälkeen? Kesälomaa odotan ehdottomasti, mutta jotain töitäkin pitäisi tehdä jossain vaiheessa. En halua takaisin varastohommiin, enkä lastenhoitohommiinkaan, ainakaan perheeseen. Ehkä päiväkotihommat voisi toimia, mutta nyt ei oikein innosta. Vanhainkoditkin olisi yksi vaihtoehto, mutta kun ei innosta ollenkaan. Olen tehnyt paljon kaikkea ihan motivoituneena, mutta sillä ajatuksella, että se on väliaikaista. Mitä jaksaisin tehdä pidemmän aikaa? Mistä löytyisi niin helmi työporukka, että työ olisi ihanaa? Vai teenkö taas erilaisia keikkahommia kunnes syyskuun loppupuolella valmistun life coachiksi ja teen sen jälkeen valmennushommia?



Tiedän, että pitäisi elää hetkessä ja minulla on hyvin aikaa miettiä mitä haluan. Tämä hetki ei vaan nappaa tällä hetkellä ollenkaan. Haluaisin jotain mitä odottaa. Haluaisin kivan työn, koska työtä on kuitenkin pakko tehdä. Haluaisin työn josta myös saan energiaa, sillä tiedän sen olevan mahdollista, vaikka motivaationi onkin kadonnut niihin hommiin mistä olen sitä saanut. Lääkishaaveita ei edelleenkään ole haudattu, mutta jotain pitää tehdä työkseen kunnes sinne pääsee (ja varmasti myös opintojen ohessa).

Vaikka kerroinkin olevani turhautunut eri asioihin, niin tosiasiassa olen turhautunut itseeni. Ehkä minun kuuluu elää nyt jossain turhautuneessa kuplassa kunnes saan jonkin oivalluksen. Nyt on vaan avaimet hukassa, enkä löydä ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta ehkä se tulee kun energia lisääntyy.

-Mallu

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaukset 13+14/2018

Oho, miten tässä taas kävi näin? Päätin, että blogitauko saa luvan olla ohi, mutta hupsista, taisinkin olla pidemmän loman tarpeessa. Viikko 13 oli haikea viikko kun siskoni lähti keskiviikkona Israeliin töihin. Onneksi kyseessä on vain 2,5 kuukauden työrupeama, mutta silti mietin sitä koko viikon paljon.

Onneksi pääsin torstaina töistä vähän aikaisemmin viettämään pääsiäislomaa. Suunnitelmissa oli lähteä mökille perjantaina aamulla ja olla siellä yksi yö. Sen jälkeen kun ostimme muutama vuosi sitten kotiin uuden sängyn, olemme huomanneet kuinka surkeat sängyt meillä on mökillä ja selkä menee todella pahasti jumiin jos olemme pidempään kuin yhden yön mökillä. Lopulta päädyimme kuitenkin aloittamaan lomamme rauhallisesti kotona ja lähdimmekin vasta lauantai aamuna mökille. Sunnuntaina tulimme äitini ruokapöydän kautta kotiin rentoutuneena. Mökille olin ottanut tietokoneen mukaan ja innoissani ajattelin saavani kirjoitettua blogia, mutta ehkä oli vain hyvä, että nautin takkatulesta ja lepäsin.


Viikko 14 alkoi ihanasti lomapäivällä. Oli ihanaa aloittaa loma rauhassa kotona ja myös lopettaa se samalla tavalla, ei tarvinnut stressata lähdöstä eikä ahdistua kotiin tulessa. Tiistai aamuna töihin paluu alkoikin sitten ahdistaa, siitä ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää. Keskiviikkona kävin osteopatiassa ja olin loppuillan ihanassa rentoutuneessa kuplassa. Taisin nukkuakin paremmin osteopatian jälkeen, mutta herätessäni huomaasin saaneeni hoitolapsen flunssan. Loppuviikko menikin sitten flunssan kourissa, työpäivät sinnitelin läpi ja ajattelin voivani viikonloppuna jo paremmin, mutta sohva olikin paras ystäväni koko viikonlopun.

Treeniä en ole saanut käyntiin, mutta kävelylenkkejä on tullut tehtyä ja mökillä tein spiraalistabilisaatiota miehen ohjeistuksella (hän opiskelee ohjaajaksi). Spiraalistabilisaatiota täytyy alkaa tehdä enemmänkin, sillä selkäni tykkäsi todella paljon. Ensin täytyy päästä eroon tästä flunssasta ja sitten toivon, että näihin viikkokatsauksiin alkaa taas sisältyä treenipäiväkirja.

-Mallu

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevätväsymystä?

Olen monesti potenut kevätväsymystä, mutta olen aina liittänyt sen opintoihin. Sairaanhoitajan opinnoissa kevät tuntui todella raskaalta ja lukion jälkeenhän olen melkein joka kevät hakenut lääkikseen. Ajattelin, että stressi lisääntyy ja väsymys kasvaa. Tänä keväänä olen kuitenkin joutunut pohtimaan kevätväsymystä uudestaan. Juuri kun uusi työ alkoi tuntua enemmän rutiinilta ja energia alkoi lisääntyä, tulikin yhtäkkiä takapakkia.



Olen huomannut matkustellessa sen, että väsyn nopeasti rantalomalla kun aurinko yhtäkkiä paistaa koko ajan. Siitähän pitäisi saada enemmän energiaa, mikä minussa on vikana? Ehkä kropan kestää tottua muutokseen? Keväällä kun on vielä kaamoksen uuvuttama, niin ei ehkä olekaan ihme, että niin moni väsähtää.

Auringosta saa tietenkin myös paljon energiaa, mutta nyt tuntuu siltä, että se kuluukin todella nopeasti. Jaksan selkeästi aamulla paremmin kun on vähän valoisampaa, mutta muuten olo on aika sama kuin ensimmäisenä työviikkona uudessa työpaikassa. Tiedän, että väsymykseni johtuu myös huonosti nukutuista öistä, mutta olen vakuuttunut siitä, että kohta helpottaa! Odotan innolla sitä, että pääsen omasta kevätväsymyksestä eroon!

-Mallu