perjantai 11. tammikuuta 2019

Alkuvuoden pikakuulumiset

Täällä taas pitkän hiljaisuuden jälkeen! Olen jo yli kuukauden yrittänyt saada yhtä tekstiä valmiiksi, mutta aika ja aivokapasiteetti ovat olleet vähissä. Toistan taas itseäni, mutta toivon todella, että pääsisin takaisin blogin pariin! Useasti postausaiheet pyörivät päässäni esimerkiksi vaunulenkeillä. Harmittaa kun saatan luonnostella tekstiä päässäni, mutta en saa sitä ikinä kirjoitettua. Harvoin avaan edes tietokonetta nykyään!



Meillä ei ole mikään hankala vauva, ei ainakaan näin lastenhoitajan näkökulmasta. Ja tietenkin kun tuon lauseen kirjoitin, niin vauva heräsi ja kaikki jäi taas kesken. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että saadaan nukkua öisin (1-2 herätystä 00.30 ja 8 välillä) ja pieni on useimmiten tyytyväinen päivisin kunhan saa olla sylissä. Meidän päivistä kirjoittelinkin enemmän siihen tekstiin jota en ole saanut vielä julkaistua.

Koska blogi on kohta vuoden verran ollut enemmän tai vähemmän tauolla, on kirjoitusaiheita kertynyt enemmänkin. Vaikka asiat eivät olekaan enää tuoreessa muistissa, niin haluan jakaa joitain raskausajan juttuja, synnytyskertomusta sekä juttua ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa. Vuodenvaihteeseen liittyen haluan tehdä postauksen vuodesta 2018 sekä siitä mitä odotan vuodelta 2019. Katsotaan kuinka käy, jos poika alkaa nukkumaan päivisin enemmän niin blogi varmasti herää taas eloon!

-Mallu

lauantai 1. joulukuuta 2018

Apua, joulukuu on jo täällä!

Hurjaa miten aika menee nopeasti! Vauvamme on jo kuukauden vanha ja olen nyt vasta toista kertaa blogin parissa. Toki aikaa kirjoittamiselle olisi ollut vähän enemmänkin, ei tämä vauva-arki ihan niin hektistä ole ollut, mutta väsyneenä on ollut pakko valita välillä pelkkä löhöäminen. Vanha ystäväni migreeni on myös tehnyt paluun, ihanasti pysyikin lähes koko raskauden poissa. Nyt migreeniä on ollut melkein joka päivä, tällä hetkellä onneksi vähän lievempänä niin pystyy keskittymään kirjoittamiseen.

Postausideoita on pyörinyt vaikka kuinka usein päässä, mutta en ole edes saanut niitä kirjattua mihinkään, eli vähintään puolet varmaan jo unohtunut. Vauvan kanssa kaikki on mennyt hyvin, vähän on vatsa vaivannut, mutta pääosin meillä on ihanan tyytyväinen vauva. Paljon halutaan olla sylissä, mikä tietenkin hankaloittaa hieman kaikkea mitä itse haluaisi saada tehtyä. Päikkäreitä ei välillä haluta nukkua muualla kuin sylissä, mikä alussa ei kauheasti haitannut kun omat kivut rajoitti liikkumista, mutta nyt olisi ihan kiva saada tehtyä muutakin kun vaan olla patjana. Vauva on myös oikea kakkakone ja kymmenen kertaa päivässä kakkaava tyyppi vaatii aika monta vaipanvaihtoa päivän aikana, mikä tietenkin vie aikaa.



Usein tuntuu mahdottomalta saada tehtyä perus asioita tai ainakin joutuu usein valitsemaan mitä tekee. Jos vauva nukkuu omassa korisängyssä olen usein joutunut miettimään, että laitanko itseni siihen kuntoon, että voidaan lähteä ulos, nukunko itse, meenkö suihkuun, laitanko itselleni syötävää vai jotain muuta (useimmiten päädyn siivoilemaan). Kun vauva nukahtaa, alan puuhailla tiskin ja pyykin parissa, huonolla tuurilla vauva herää heti sen jälkeen tai sitten kerkeän vielä laittaa itselleni syötävää. Joskus ehdin myös syödä rauhassa, mutta useimmiten pientä kitinää alkaa kuulua ihan viimeistään siinä vaiheessa kun muutama suupala on jäljellä.

Vaunuissa nukutaan onneksi hyvin! Jos saan meidät ulos kävelylle/kauppaan, niin vaunuihin nukahdetaan heti ja kun tullaan sisälle niin unet jatkuu. Väsymyksen ja migreenin kanssa tekeminen ei myöskään ole ollut yhtä tehokasta kuin normaalisti. Silloin kun nukutaankin yhtäkkiä kolme tuntia, niin tuntuu ettei kuitenkaan kerkeä paljon mitään ja pisimmät unet tulevat yleensä aina silloin kun on vieraita, eli silloinkaan ei pysty karata omien juttujen pariin. Pyykkiä pestään joka päivä, sillä en halua jättää maito, kakka ja pissa pyykkejä pitkäksi aikaa haisemaan. Muuta sotkua tulee myös paljon kun vauva olkapäällä koittaa tehdä asioita nopeasti, astiat jää sikin sokin, roskia sinne tänne. Päivät menee nopeasti kun on koko ajan tekemistä. Yhtäkkiä vauva onkin jo kuukauden ikäinen ja nyt on jo joulukuu! Ristiäisiä ei olla keretty suunnittelemaan ja kaikki joululahjat on ostamatta. Ristiäiset oli tarkoitus pitää vielä joulukuussa, mutta päätettiin nyt suosiolla siirtää ne tammikuulle. Mitä joululahjoihin tulee, niin onneksi on nettikauppoja!

Tästä tuli aika sekalainen postaus, toivottavasti saan pian järkevämpää tekstiä aikaiseksi!

-Mallu

torstai 15. marraskuuta 2018

Hän on täällä!

Olisikohan aika herättää blogi taas kerran eloon? Toivon niin, mutta katsotaan miten jaksan. Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen siitä, kun pieni perheemme täydentyi pienellä pojalla. Synnytyksen jälkeen en ole avannut tietokonetta kertaakaan, ennen kuin nyt. Somekin on jäänyt  huomattavasti vähemmälle. Olen kai ollut jonkinlaisessa vauvakuplassa.



Vauvamme on aivan ihana! Toki välillä turhauttaa kun tuntuu siltä, ettei mikään kelpaa kiukkuiselle pienelle, mutta enimmäkseen pieni aarteemme on ihana hymypoika. Vauvamme onkin hymyillyt ihan ensimmäisistä päivistä lähtien ja vaikka se ei ehkä vielä tarkoita mitään, niin on se super hurmaavaa. Itse kyllä uskon, että hymyily liittyy hyvään oloon, sillä parin päivän vatsavaivojen aikana hymyt olivat vähissä, nyt kuitenkin hymyillään taas enemmän!

Tämä postaus jää nyt näin lyhyeksi, koska pää ei enää toimi, mutta halusin vain ilmoittaa, että täällä on kaikki hyvin! Vauva-aiheisia postauksia on luvassa, kunhan kerkeän kirjoittelemaan.

-Mallu

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Rv 39+6, tulisipa jo..

Taas on ollut pidempi tauko kirjoittamisesta kuin mitä olin ajatellut, mutta täällä sitä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Kunnon mukaan olen touhuillut täällä kotona ja kaikki alkaa olla aikalailla järjestyksessä. Viikko sitten liitoskivut tosin yltyivät taas sen verran, että olen joutunut jarruttelemaan. Välillä tuntuu  myös, että vauva on painautunut niin alas, että koko alavatsa halkeaa, jolloin mukavin asento on takakeno = löhöäminen sohvalla. Luulen, että synnytyksen käynnistyminenkin on lykkääntynyt kun kovat kivut ovat rajoittaneet liikkumista. Onneksi olen kuitenkin jotain puuhaillut joka päivä täällä kotona, vaikka en olisikaan päässyt ulos asti.



Eilen oli jostain syystä todella surkea päivä. Olo oli aamulla aivan kamala, tuntui, että voin kaikin puolin todella huonosti. Onneksi olotila koheni siitä hieman, mutta en kuitenkaan pystynyt lähtemään minnekään. Harmitti todella paljon kun olin odottanut innoissani yhtä ilmaisluentoa, joka nyt jäi väliin. Ulos lähteminen on sen takia niin älyttömän haastavaa tällä hetkellä, koska pukeminen on niin vaivalloista ja kivuliasta. En siis kulje täällä alasti päivästä toiseen, vaan yleensä mekossa. Legginssien tai housujen pukeminen on helvettiä, samoin sukkien ja kenkien. Ensin kumartelut tuntuvat todella epämiellyttäviltä ja välillä kivuliailta, puhumattakaan siitä kuinka haastavaa se mahan kanssa on. Kumartelujen jälkeen onkin vuorossa kipeät supistukset, jotka kumartelu aiheuttaa. Supistuksia, kipuja ja tukalaa oloa aiheuttaa myös kävelyt, mutta silti kävisin mielelläni lyhyillä happihyppelyillä aktivoidakseni supistuksia. Kuitenkin valitsen jäädä sisälle silloin kun muutenkin on todella vaikea olla. En silloin yksinkertaisesti jaksa käydä läpi sitä helvettiä jonka ulos meneminen vaatii. Pelkät kivuliaat supistukset olisivat ihan ok, koska ajattelen jokaisen edistävän synnytyksen käynnistymistä, mutta kaikki liitoskivut sun muut saisivat jäädä pois.



Tänään olin kuitenkin päättänyt lähteä käymään lähikaupassa ja niin teinkin. Koska ollaan siivottu niin tehokkaasti parina päivänä, ei olekaan ollut enää kauhean paljon tekemistä tälle päivälle tai ainakaan sellaista joka aiheuttaisi supistuksia. Koska olo on sen takia ollut parempi, otinkin jo askeleita kohti ulos menemistä aikaisemmin päivällä. Jotta ei tarvinnut kärsiä niin paljon kerralla, laitoin legginssit ja sukat jalkaan tunteja ennen lähtöä! Tätä taktiikkaa olisin tietenkin voinut käyttää aikaisemminkin, mutta olen touhunnut niin paljon muuta, etten muka ole kerennyt pukea kuin vasta pakon edessä. Monesti mielessäni on käynyt, että kävisin edes pyörähtämässä ulkona joka päivä, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Aamulla on hankala saada kroppaa liikkeelle, yön jälkeen kun nousee niin tuntuu, että lantion alue hajoaa. Sitten kun olen hitaasti liikuskellut vähän ja olo alkaa helpottamaan, niin olenkin alkanut laittamaan kotia järjestykseen ja hupsista yhtäkkiä koko päivä onkin mennyt.



Yhden lupauksen itselleni olen kuitenkin pystynyt pitämään. Päätin viikko sitten maanantaina, että käyn saunassa nyt joka päivä ennen kuin pieni päättää saapua masun tälle puolelle. Ihan vain siksi, koska rakastan saunomista ja sillä "pakotan" itseni rentoutumaan ainakin hetkeksi joka päivä, eikä sitä sitten tiedä milloin pääsen vauvan syntymän jälkeen taas saunaan. Sanotaanhan sitä myös, että saunominen voisi käynnistää synnytyksen, mutta minun kohdallani se ei näytä toimivan. Koska olen niin hyvin pystynyt jo 1,5 viikkoa pitämään kiinni tuosta yhdestä jokapäiväisestä rutiinista, voisin lisätä nyt toisen. Eli tästä päivästä lähtien käyn joka päivä myös ulkona kävelemässä edes pari sataa metriä, kunnes synnytys käynnistyy.

On todella turhauttavaa kun tuntuu, että on oman kehonsa vankina. Vauva saisi todellakin jo luvan syntyä, jotta oma olotila pikkuhiljaa paranisi. Samalla herää pieni pelko siitä, että jatkossa se onkin vauva joka rajoittaa kaikkea tekemistä, enkä pysty sittenkään tekemään mitään. Mutta vaikka vauva olisikin koko ajan sylissä, olisi liikkuminen vähemmän vaivalloista ja kivuliasta, eli todella toivon pienen saapuvan pian! <3

-Mallu

torstai 11. lokakuuta 2018

Rv 38+0 kuulumiset

Huhhuh, vielä ollaan yhtenä kappaleena. Viikon verran pikku tyyppi on ollut täysiaikainen ja olokin on ollut sellainen, että lähtö voi tulla milloin tahansa. Kivuliaita supistuksia tulee päivin ja öin, mutta vain muutamaan otteeseen supistukset ovat tulleet säännöllisin välein.

Olen touhunnut nyt viikon sisään enemmän kuin pariin viikkoon aikaisemmin, koska lääkäri suositteli olla provosoimatta supistuksia siihen asti, kunnes vauva on täysiaikainen. Joudun kuitenkin pitämään paljon taukoja ja tekemään rauhallisemmin kuin mitä normaalisti, kroppa ei vaan pysty enempään. Kotona on vielä kaaos ja haluaisin todellakin saada kaiken järjestykseen ennen vauvan syntymää, mutta samalla olisin jo aika valmis puskemaan tämän tyypin ulos.



Koska lähtö oikeasti voi tulla milloin tahansa, on päässäni ajatus siitä, että kilpailen aikaa vastaan. En tiedä milloin aika loppuu kesken, mutta kaikki mitä saan tehtyä on pois siitä mitä jää tehtäväksi synnytyksen jälkeen. Joka hetki onnittelen itseäni siitä mitä olen jo saanut tehtyä, sillä hyvin olisi voinut käydä niin, että vauva olisikin jo täällä. Vielä on paljon sellaista mitä haluaisin saada tehtyä ennen, mutta aika vähän pakollista. Sairaalakassi on tosin jäänyt vielä pakkaamatta, koska kodin kaaos on vienyt huomioni muualle, mutta sitä on tullut mietittyä sen verran, että pakkaaminen onnistuu varmasti helposti vaikka lähtö tulisikin yhtäkkiä.

Olisi ihana jos saisin "lomaa" vielä ennen synnytystä, päiviä jolloin voisin ihan vaan olla ja levätä, käydä ulkona nauttimasta raikkaasta syysilmasta, maalata, lukea ja juoda teetä parvekkeella. Toisaalta olo on jo niin tukala, että ehkä haluaisinkin oman pienen syliin heti kun kodin kaaos ei enää ahdista. Vielä olisi kuitenkin hyvä jos pikkuinen pysyy masussa, sillä sain silmätulehduksen, enkä todellakaan halua tartuttaa vauvaa!



Olin olettanut, että tässä vaiheessa kodin kaaos olisi jo selvitetty, mutta väärässä olin. Minulle järjestettiin ylläri babyshowerit lauantaina ja sain lisää pyykättävää ja järjesteltävää. Lisäksi sain valtavan kasan vaatteita täysin tuntemattomalta ihanalta ihmiseltä joka halusi lähettää omia ylimääräisiä vauvanvaatteita joita hän oli saanut, koska yhdessä facebookin vauvaryhmässä mainitsin siitä, ettei meillä ole juuri ollenkaan 50-56 kokoja. Myös toinen ihana ihminen otti yhteyttä ryhmän kautta ja antoi muutaman pienen vaatekappaleen. Pyykkiä on siis riittänyt, vaikka luulin vielä ennen viikonloppua, että pesemättä oli vain villavaatteet ja muutama kestovaippa. Lisäksi siivousvimman kohteeksi on joutunut muutama kaappi. Tässä menee helposti viikko kun vielä siivoilen ja järjestelen jäljellä olevaa kaaosta, etenkin kun pinnasänky on vielä kokoamatta ja leikkikehä maalaamatta.

Täällä siis unelmoidaan ihanasta järjestyksestä ja puhtaudesta, jotta voi rauhallisin mielin lähteä synnyttämään ja palata vauvan kanssa ihanan siistiin kotiin! <3 Saa nähdä miten käy, blogillekin haluaisin antaa enemmän aikaa, mutta nyt menee muut asiat edelle.

-Mallu

tiistai 2. lokakuuta 2018

Ihana raskausjooga

Pari viikkoa sitten oli viimeinen raskausjoogatunti. Raskausjoogassa oli ihana käydä, todella rentouttavaa ja rauhoittavaa. En ole pystynyt koko raskausaikana treenaamaan, eikä raskausjooga mitään kunnon joogaa ollutkaan, mutta sellaista rentouttavaa kehonhuoltoa.

Suosittelen erittäin lämpimästi pk-seutulaisille Manipuran raskausjoogaa! Eikä siis todellakaan ole mikään maksettu mainos (blogini on edelleen vain harrastus, enkä tienaa tällä senttiäkään). En tietenkään osaa verrata muihin palveluntarjoajiin, koska olen kokeillut vain Manipuran raskausjoogaa. Joogakurssiin kuului 6 joogakertaa ja kaksi synnytysluento kertaa. Joogatunnit olivat 1h40min johon sisältyi pieni info/jutustelu loppuun ja synnytyskerrat olivat 2,5h sisältäen luennon ja "harjoitusta". Koko kurssin hinta oli muistaakseni 140euroa, mikä ei mielestäni ole todellakaan paha hinta kuudesta pitkästä joogatunnista ja kahdesta luentokerrasta.

Kuva elokuun alkupuolelta
Vaikka alkusyksy olikin todella kiireinen, en missään nimessä olisi jättänyt raskausjoogaa pois. Vaikka oli päiviä kun liikkuminen oli tuskaa, niin tiesin saavani rennon hyvän olon joogatunnilta. Keholleni teki todella hyvää saada edes vähän rauhallista kehonhuoltoa. Synnytykseenkin tuli paljon apukeinoja, erilaisia asentoja joissa sitten voi olla hyvä olla. Samalla teki todella hyvää pysähtyä. Joogastudiossa ajatukset olivat vain ja ainoastaan siinä hetkessä vaikka olisinkin tullut sinne super stressaantuneena.

En tiedä lähtisinkö tulevaisuudessa edes kokeilemaan muuta raskausjoogaa, koska kokemus Manipuran raskausjoogasta oli niin ihana. Tietysti jos rahaa ja aikaa löytyisi, niin voisin käydä siinä ohessa jossain toisessakin raskausjoogassa. Ihan sama mikä raskausjooga on kyseessä, niin tekee varmasti hyvää tuleville äideille! Itse oli käynyt joogatunnilla vain kaksi kertaa ennen raskausjoogakurssia, eikä kurssilla tosiaan tehty mitään kunnon joogaa, eli rohkeasti vain mukaan, kokemusta ei tarvitse olla! Sain kuitenkin inspiraation aloittaa "oikean" joogan jossain vaiheessa. Taidankin raskauden jälkeen aloittaa Manipuran äiti-vauva joogasta.

-Mallu

lauantai 29. syyskuuta 2018

Mitä vielä tekemättä ennen vauvan tuloa?

Tänään on jo rv36+2 ja edelleen on vaikka mitä tekemättä. Flunssa on tällä viikolla hidastanut tahtia entisestään. Vielä on vaikka mitä hankkimatta, vauvanvaatteet pesemättä ja työhuone ei ole edelleenkään muuntautunut lastenhuoneeksi.

Sain viime viikolla järjestettyä tilaa vauvan vaatteille ja muulle. Vielä en kuitenkaan ole saanut täytettyä laatikoita, sillä kaikki vaatteet ovat pesemättä ja äitiyspakkaus oli vielä eiliseen iltaan asti jopa avaamatta! En halunnut heinäkuussa sitä avata koska ajattelin, että ihanat karvalapsemme onnistuvat vielä tuhoamaan laatikon ja likaamaan sisällön. Päätin avata laatikon vasta kun pääsen pesuhommiin, mutta niinkään pitkälle en ole vielä edennyt, mutta kohta. Haluamme siirtyä kokonaan luonnonmukaisempiin pesuaineisiin ja olen yrittänyt käyttää pois vanhat pesuaineet. Ainetta kuitenkin riittää sen verran, että käytetään sitä varmasti omiin pyykkeihin vielä kuukausia. Vauvalle haluan kuitenkin myrkyttömämpiä ja hajusteettomampia aineita käyttöön heti, mutta sekin on vielä ostamatta.

Kiitos siskolle kuvasta <3


Akuutimmat asiat ovat varmastikin pyykinpesu, joidenkin tarvikkeiden hankkiminen ja sairaalakassin pakkaaminen. Muut asiat saa helpommin hoidettua synnytyksen jälkeen tarvittaessa. Pinnasänkyä meillä ei ole vielä, mutta ensimmäiset kuukaudet pieni tulee nukkumaan ihanassa korisängyssä, joten pinniksen suhteen ei suurta hätää ole, vaikka haluaisinkin saada kaikki valmiiksi etukäteen. Isäni ja miehen vanhemmat haluavat ostaa muutaman isomman jutun, joten niitä odotellaan vielä (ja toivotaan, että saadaan ajoissa!). Ihana äitini on jo ostellut vaatteita ja siskoltani sain synttärilahjaksi imetyspaidan ja kylpyammeen. Imetysvaatteita ei sen enempää ole, joten niitä pitäisi hankkia (ainakin imetysliivit!).

Eilen käytiin siskon kanssa ottamassa vähän raskauskuvia, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että valo ei enää ollut paras ja sitten pimenikin nopeasti. Sovittiin uusi kuvaussessio torstai aamulle, mutta onneksi joitain kuvia on jo jos pikkuinen päättäisikin putkahtaa yllättäen tähän maailmaan. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu sairaalakassin pakkaaminen, pesuaineen ostaminen ja pyykinpesu! Taidan kuitenkin aloittaa listaamalla kaikki tekemättömät asiat ja tehdä ihan kalenteriin suunnitelman niiden suhteen.

Ihanaa viikonloppua!

-Mallu