keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaus 15/2018

Viime viikko meni taas yllättävän nopeasti, vaikka monesti tuntuikin siltä, ettei työpäivät ikinä lopu. Arkena en tehnyt mitään erikoista, odottelin viikonloppua malttamattomana. Turhautumisesta  avauduin torstaina ja täytyy sanoa, että taas kerran kirjoittaminen helpotti oloa.


Viikonloppu meni osittain aivan plörinäksi. Nukuin todella vähän pe-la yönä kun mies lähti autolla käymään kaverinsa synttäribileissä. Paikalla oli ollut vanhoja kavereita, joten ilta venyi pitkäksi. Heräsin itse noin 1,5 tunnin unien jälkeen ja päässäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Me kuitenkin mennään aina todella ajoissa nukkumaan ja ajattelin, että muiden ryypätessä mies tuskin jaksaa yömyöhään. Lauantaina oli sitten molemmilla todella krapulainen olo huonojoen yöunien jälkeen.

Sunnuntai meni vähän paremmissa merkeissä. Käytiin leffassa katsomassa Black panther ja sain samalla reissulla vihdoin ostettua aktiivisuusrannekeen, jonka oli ajatellut ostaa jo tammikuussa.

Tylsä lyhyt viikkokatsaus, ensi viikolla ehkä vähän mielenkiintoisempaa luvassa. ;)

-Mallu

torstai 12. huhtikuuta 2018

Turhautuminen

Olen tällä hetkellä todella turhautunut. Olen turhautunut väsymykseeni, treenaamattomuuteen, blogitaukoon, kodin sotkuisuuteen ja ennen kaikkea töihin. Työt ovat turhauttavin asia tällä hetkellä, työ vie kaiken ajan ja energian tai siltä ainakin tuntuu. Olen itselleni hieman vihainen, sillä en muistanut kuinka puuduttavaa on tehdä lastenhoitoa perheessä. Nyt kun olen laskenut päiviä kesälomaan, muistin yhtäkkiä, että vuosi sitten kun aloitin varastohommissa, puhuin uusille työkavereille siitä, kuinka halusin hetken tehdä jotain "aivot narikkaan" työtä, mutta ennen kaikkea halusin tehdä hommia missä on työkavereita. Nyt teen vähintään yhdeksän tunnin päiviä seurana ainoastaan lapset.

Tietysti voisin täyttää vapaa-ajan kaikenmaailman sosiaalisilla kanssakäymisillä, mutta siihen ei ole riittänyt energiaa. Viime viikkoina olen alkanut jopa vihaamaan työtäni välillä, onneksi tunne on enimmäkseen ärtymystä, enkä pura sitä lapsiin. Viime viikolla huomasin, että saan ihanasti energiaa kun pääsen juttelemaan samanhenkisen ihmisen kanssa. Voin selkeästi huonosti kun en tapaa ihmisiä joiden kanssa klikkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja silloin myös energiatasot tipahtaa.



En ehkä olisi niin turhautunut tällä hetkellä jos tietäisin minne seuraavaksi. Tämä on väliaikainen homma, mutta mitä sen jälkeen? Kesälomaa odotan ehdottomasti, mutta jotain töitäkin pitäisi tehdä jossain vaiheessa. En halua takaisin varastohommiin, enkä lastenhoitohommiinkaan, ainakaan perheeseen. Ehkä päiväkotihommat voisi toimia, mutta nyt ei oikein innosta. Vanhainkoditkin olisi yksi vaihtoehto, mutta kun ei innosta ollenkaan. Olen tehnyt paljon kaikkea ihan motivoituneena, mutta sillä ajatuksella, että se on väliaikaista. Mitä jaksaisin tehdä pidemmän aikaa? Mistä löytyisi niin helmi työporukka, että työ olisi ihanaa? Vai teenkö taas erilaisia keikkahommia kunnes syyskuun loppupuolella valmistun life coachiksi ja teen sen jälkeen valmennushommia?



Tiedän, että pitäisi elää hetkessä ja minulla on hyvin aikaa miettiä mitä haluan. Tämä hetki ei vaan nappaa tällä hetkellä ollenkaan. Haluaisin jotain mitä odottaa. Haluaisin kivan työn, koska työtä on kuitenkin pakko tehdä. Haluaisin työn josta myös saan energiaa, sillä tiedän sen olevan mahdollista, vaikka motivaationi onkin kadonnut niihin hommiin mistä olen sitä saanut. Lääkishaaveita ei edelleenkään ole haudattu, mutta jotain pitää tehdä työkseen kunnes sinne pääsee (ja varmasti myös opintojen ohessa).

Vaikka kerroinkin olevani turhautunut eri asioihin, niin tosiasiassa olen turhautunut itseeni. Ehkä minun kuuluu elää nyt jossain turhautuneessa kuplassa kunnes saan jonkin oivalluksen. Nyt on vaan avaimet hukassa, enkä löydä ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta ehkä se tulee kun energia lisääntyy.

-Mallu

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaukset 13+14/2018

Oho, miten tässä taas kävi näin? Päätin, että blogitauko saa luvan olla ohi, mutta hupsista, taisinkin olla pidemmän loman tarpeessa. Viikko 13 oli haikea viikko kun siskoni lähti keskiviikkona Israeliin töihin. Onneksi kyseessä on vain 2,5 kuukauden työrupeama, mutta silti mietin sitä koko viikon paljon.

Onneksi pääsin torstaina töistä vähän aikaisemmin viettämään pääsiäislomaa. Suunnitelmissa oli lähteä mökille perjantaina aamulla ja olla siellä yksi yö. Sen jälkeen kun ostimme muutama vuosi sitten kotiin uuden sängyn, olemme huomanneet kuinka surkeat sängyt meillä on mökillä ja selkä menee todella pahasti jumiin jos olemme pidempään kuin yhden yön mökillä. Lopulta päädyimme kuitenkin aloittamaan lomamme rauhallisesti kotona ja lähdimmekin vasta lauantai aamuna mökille. Sunnuntaina tulimme äitini ruokapöydän kautta kotiin rentoutuneena. Mökille olin ottanut tietokoneen mukaan ja innoissani ajattelin saavani kirjoitettua blogia, mutta ehkä oli vain hyvä, että nautin takkatulesta ja lepäsin.


Viikko 14 alkoi ihanasti lomapäivällä. Oli ihanaa aloittaa loma rauhassa kotona ja myös lopettaa se samalla tavalla, ei tarvinnut stressata lähdöstä eikä ahdistua kotiin tulessa. Tiistai aamuna töihin paluu alkoikin sitten ahdistaa, siitä ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää. Keskiviikkona kävin osteopatiassa ja olin loppuillan ihanassa rentoutuneessa kuplassa. Taisin nukkuakin paremmin osteopatian jälkeen, mutta herätessäni huomaasin saaneeni hoitolapsen flunssan. Loppuviikko menikin sitten flunssan kourissa, työpäivät sinnitelin läpi ja ajattelin voivani viikonloppuna jo paremmin, mutta sohva olikin paras ystäväni koko viikonlopun.

Treeniä en ole saanut käyntiin, mutta kävelylenkkejä on tullut tehtyä ja mökillä tein spiraalistabilisaatiota miehen ohjeistuksella (hän opiskelee ohjaajaksi). Spiraalistabilisaatiota täytyy alkaa tehdä enemmänkin, sillä selkäni tykkäsi todella paljon. Ensin täytyy päästä eroon tästä flunssasta ja sitten toivon, että näihin viikkokatsauksiin alkaa taas sisältyä treenipäiväkirja.

-Mallu