tag:blogger.com,1999:blog-63231649014569934552024-03-18T21:02:01.483+02:00Katse kohti valoa30 vuotiaan naisen elämää. Arki keskittyy perheeseen johon kuuluu avopuoliso, pienet pojat (10/18 ja 7/20), kolme koiraa ja kissa.Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.comBlogger449125tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-51628275012924775262024-03-18T21:01:00.000+02:002024-03-18T21:01:25.774+02:00Kotiäidin maanantai<p> Maanantai alkoi aikaisin, jostain syystä heräsin jo klo.4. Alaselkää jomottaa toiselta puolelta enkä saa unen päästä kiinni uudestaan, hyvää asentoa ei vaan löydy. Vihdoin noin 5.40 jomotusta ei tunnu enää selinmakuulla ja torkahdan. Herään uudelleen klo.6.04 siihen, että on jo valoisaa ja vauvakin on hereillä vieressäni. Äitini sileäkarvainennoutaja, joka on ollut meillä hoidossa huomasi myös, että ollaan hereillä ja yrittää ryömiä vauvan viereen meidän sänkyyn. Torkahdetaan vielä hetkeksi uudelleen ennen kuin herätys soi 6.45.</p><p>Apua, herätys soi uudestaan! Yhtäkkiä kello onkin jo 7, nopeasti ylös ja soittoa hammaspäivystykseen. Takaisinsoittopalvelu, alan pukemaan ja kuljen ympäri kotia puhelin ja keskimmäisen lapsen kelakortti kädessä, koska eihän aivot juuri nyt toimi niin, että muistaisin koko hetun ulkoa. Voi ei, pakko mennä vessaan.. Istun pöntöllä kun puhelin soi. Kerron lapsen pudonneen eilen tuolilta ja lyöneen etuhampaansa. Saadaan aika 9.30 hammashoitolaan joka ei kuulu meidän lähimpiin. Laitan viestiä päiväkotiin, että lapsi tulee myöhemmin tänään.</p><p>Pakkaudutaan autoon kun kaikki on syöneet ja puettu, äidin koira otetaan myös mukaan. Ajan päiväkodille viemään esikoista, koira odottaa autossa, vauva ja 3v mukaan. Seuraavaksi äidille viemään koiraa ja sieltä hammaslääkärille. Pikatarkastus ja matka jatkuu takaisin päiväkodille. Päiväkodilta takaisin äidille kahville ja imettämään vauvaa. Vauva onnistuukin kakkaamaan niin, että ollaan molemmat kakassa. Onneksi ollaan vielä äidillä ja vauvalle on varavaatteet mukana. Itse saan lainata äidiltä pitkähihaista, imetystoppi säilyi onneksi puhtaana.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26N-ql2renm-qtfmL2yv0E9YkSlpiFASpTx2JmAslusVECc022F0wqe8zANKi-Z2RoHSRYIqOk5UfiZkPZWkgrOrMBVovDxpooMAXauqvINRbBIN_dFppXArfLDfuNGTtqCZpSFrwXsvEfyDTlBUexOoAAiEa4DDeMyhj8Ly-OJPvhyKd1Sukmkf1cNIt/s4032/20240318_091419.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26N-ql2renm-qtfmL2yv0E9YkSlpiFASpTx2JmAslusVECc022F0wqe8zANKi-Z2RoHSRYIqOk5UfiZkPZWkgrOrMBVovDxpooMAXauqvINRbBIN_dFppXArfLDfuNGTtqCZpSFrwXsvEfyDTlBUexOoAAiEa4DDeMyhj8Ly-OJPvhyKd1Sukmkf1cNIt/s320/20240318_091419.jpg" width="240" /></a></div><p>Matka jatkuu yhdessä äidin kanssa ikeaan. Syödään lounasta ja saan ostettua verhonipistimet, että saan vihdoin pimennysverhot laitettua, ettei tarvitse enää herätä joka aamu ihan liian aikaisin. Palataan takaisin äidille missä oma auto odottaa. Aahh vihdoin kotiin! Ei sittenkään, punaisissa valoissa tajuan äkkiä vaihtaa kaistaa koska ruokakaupassa on pakko käydä! Meidän pieni hammaspotilas tarvitsee pehmeää syötävää. Kaupan jälkeen vihdoin kotiin.</p><p>Ajan kotipihaan ja kannan tavarat ja nukkuvan vauvan turvakaukalossa sisälle. Jätän oven auki ja päästän meidän oman koiran pissalle pihalle. Nautin hetken auringonvalosta ulkona. Sisko soittaa, kerkeän laittaa kuulokkeet korviin ja sitten vauva herääkin. Puhun puhelimessa samalla kun imetän. Vauva on levoton ja ehkä minäkin. Rauhoitutaan molemmat kun kävelen ympäri olkkaria ja keittiötä samalla kun imetän ja puhun puhelimessa. Kun vauva viihtyy hetken itsekseen, saan purettua ostoskassin ja laitettua pyykkikoneen päälle. Lopetan puhelun siskoni kanssa, otan vauvan taas syliin ja ajattelen, että "huhh nyt vasta tuntuu, että olen kotona". Sitten näen jo puolison kävelevän pihaan, mikä tarkoittaa iltapäiväkahveja, jonka jälkeen puoliso hakee pojat päiväkodista ja minä alan laittaa ruokaa.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-25779620778686167492023-10-01T20:59:00.002+03:002023-10-01T20:59:15.073+03:00Pakkaamista, pakkaamista..<p> Voiko laskea, että meillä on jo muutto käynnissä kun laatikoita on jo lähemmäs 20 ja päästään viemään tavaraa yhteen huoneeseen talolle jo ensi viikolla? Siltä ainakin tuntuu kun muuttolaatikot ovat vallanneet asunnon ja pakkaaminen on koko ajan mielessä. Oikeasti arvioitu muuttoajankohta on marras-joulukuun vaihteessa ja ajatuksena oli, että olisi ihanaa päästä siirtämään tavaraa pikkuhiljaa uuteen kotiin. Yhtäkkiä tulikin kiire asian suhteen, kun tajuttiin kuinka paljon kamaa täytyy saada pois ennen nykyisen asunnon myyntikuvien ottamista.</p><p>Onneksi meidän hyvä ja luotettava urakoitsija hoiti homman niin, että päästään jo ensi viikolla siirtämään tavaraa vaikka alunperin oli puhe, että aikasintaan viikolla 41. Pakkaamisessa täytyy nyt miettiä miten pakkaa ja mitä, sillä raksapölyähän siellä tulee olemaan. Laatikot kieputetaan kelmuun, niin saa ainakin suurimman osan pölystä pysymään poissa. Muovilaatikot ovat aika tiiviitä ja astiat suojattu paperilla, mutta pahvilaatikoiden kahvanrei´istä pääsee pöly sisään. Olenkin suuren osan pahvilaatikoista pakannut niin, että pohjalla on kirjoja ja päällä tekstiilejä muovipusseissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98JUau_ll-Pnd_1zyiTlXzk2p8s6g36up5ZcqiRud00chXzK93qQP6hOQfAlRZaGEwpKvK5Vwmv2A1FsDyHhpPpgcdTD5RwVXI_J4mVilyvUUs-AUwNr9d8lC6DB8bf3tQdwhrNyBL_ZmKz6NPYnv8-lQWAHEzMmrXkxSioyCK7cOdHjaNjWqZlTxC7Dm/s4032/20230912_110440.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98JUau_ll-Pnd_1zyiTlXzk2p8s6g36up5ZcqiRud00chXzK93qQP6hOQfAlRZaGEwpKvK5Vwmv2A1FsDyHhpPpgcdTD5RwVXI_J4mVilyvUUs-AUwNr9d8lC6DB8bf3tQdwhrNyBL_ZmKz6NPYnv8-lQWAHEzMmrXkxSioyCK7cOdHjaNjWqZlTxC7Dm/w300-h400/20230912_110440.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>En haluaisi, että lämpimät säät loppuvat, mutta toisaalta olisi ihanaa päästä jo pakkaamaan ohuempaa vaatetta pois. Osan kesävaatteista olenkin jo pakannut, mutta odotan sitä, että voin kaivaa esiin vähän paksumpia takkeja ja pakata pois ohuet. Nyt on vielä kaapeissa kaikki kesätakeistä toppavaatteisiin ja turhauttaa ettei mitään voi vielä pakata. Synnytyksen jälkeen voin myös pakata ison osan omia vaatteita kun yläosan täytyy olla imetykseen sopiva, nyt kaapissa on vielä kaikkea mikä sopii päälle nyt raskaana ja ne vaatteet jotka mahdollisesti menee synnytyksen jälkeen.</p><p>Nyt jo olen järkyttynyt tavaran määrästä vaikka olen karsinutkin paljon. Miten voi olla jo niin monta laatikkoa pakattuna vaikka tavaraa on vaikka kuinka paljon pakkaamatta? Edellistä muuttoa tehdessä ajattelin laatikoita purkaessani, etten enää ikinä pakkaa samalla tavalla, mutta nyt olen sen taas tehnyt. Eli aloittanut pakkaamisen niin aikaisin, että laatikot ovat aika "sekalaatikoita" kun tarvitaan vielä isoa osaa tavaroista. Yhtä laatikkoa ei voi laittaa täyteen kirjoja, koska siitä tulee liian painava, joten pohjalle olen laittanut kirjoja tai muuta painavampaa ja päälle olen yrittänyt keksiä kevyempää sekalaista tavaraa. Purkaminen tulee olemaan kamalaa, mutta sen voi onneksi tehdä rauhassa, varsinkin kun meillä tulee olemaan niin paljon enemmän tilaa uudessa kodissa. </p><p>Tähän mennessä ollaan viety vähän sellaista tavaraa mitä on voinut laittaa ulkovajaan. Vaja oli ensin tarkoitus purkaa koska on sellaisessa kunnossa, että se täytyy uusia jossain vaiheessa. Kun budjetti ylittyi roimasti ja jouduttiin karsimaan esimerkiksi aurinkopaneelit nyt pois, tajuttiin ettei uutta vajaa tule ainakaan pariin vuoteen, sillä paneelit ja pari muuta asiaa menee edelle. Muutettiin suunnitelmaa ja pidettiin vaja, mutta sinne ollaan ehditty viemään vasta osa tavarasta minkä voi sinne laittaa. Tänään vietiin itseasiassa ensimmäiset kaksi laatikkoa meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Autoon ei paljon mahdu kerralla kun on vain takaluukku käytössä. Luultavasti viedään melkein joka päivä ensi viikolla jotain, ellei vauva päätä syntyä yllättäen.</p><p>Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-32335484781111974332023-09-26T21:30:00.000+03:002023-09-26T21:30:16.486+03:00Raskauden loppumetrit<p> Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt nyt kolmannessa raskaudessa! Kun perheessä on jo kaksi alle viisivuotiasta niin se ei ole yllättävää, mutta vielä kun talorempan kanssa on ollut koko ajan niin hulluna hommaa etten ole juurikaan ottanut kuvia vatsasta. Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, ettei kuvia juuri ole mikä kyllä harmittaa. Itse otettujen kuvien lisäksi toivon, että valokuvaaja siskoni ehtisi vielä ottamaan minusta ihania kuvia muistoksi.</p><p>Olo on ollut viime aikoina sellainen, että joka toinen päivä tuntuu siltä, että synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. Uni on niin surkeaa, että välillä vähän pelottaakin miten edes jaksan synnyttää jos tätä jatkuu vielä kuukauden. Molemmat pojat ovat syntyneet noin viikko lasketun ajan jälkeen, joten todennäköistä on, että menee samalla kaavalla, mutta ikinä ei voi tietää!</p><p>Laskettu aika on 13.10 ja se lähestyy hurjaa vauhtia! Liikaa kaikkea kesken, mutta viikon sisään pitäisi isoja juttuja selvitä ja päästään eteenpäin ainakin asunnon myynnissä. Nyt ollaan kaivettu kellarista esiin vauvanvaatetta ja muuta pikkuvauva-aikaan liittyvää tavaraa. Vähän olen niitä käynyt läpi, mutta en tiedä missä vaiheessa pitäisi järjestellä paikoilleen. Onko nyt liian aikaista jos pikkuinen syntyykin vasta kuukauden päästä? Toisaalta en halua olla myöhässäkään sen suhteen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnKoEeY4Ap33RvRhxbUfOuvsItfmSQZb0Jux1r9T_-DFWr7fegPy7CE69FzqIN_0gdUUl-K6K7_UzI36lB36-G842Ku1qfDWfuapRhP6f07TnqcLBn1LLdD5pcUWNB_PzEITikxj09tczJz9gdcT3gdFFjMmPiPfJdbNngCA38bgvE-WhT9026jYUJ2HB/s2944/20230925_095230.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2208" data-original-width="2944" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnKoEeY4Ap33RvRhxbUfOuvsItfmSQZb0Jux1r9T_-DFWr7fegPy7CE69FzqIN_0gdUUl-K6K7_UzI36lB36-G842Ku1qfDWfuapRhP6f07TnqcLBn1LLdD5pcUWNB_PzEITikxj09tczJz9gdcT3gdFFjMmPiPfJdbNngCA38bgvE-WhT9026jYUJ2HB/w400-h300/20230925_095230.jpg" width="400" /></a></div><p>Tämän loppuraskauden tukalan olon ovat aiheuttaneet moni asia. Osittain en edes haluaisi näitä vatvoa tai vaipua mihinkään itsesääliin, jos joku kysyy, niin sanon yleensä, että hyvin menee on vain vähän liitoskipuja. Rehellisesti liitoskivut ovat helvetilliset jos olen tehnyt jotain enemmän fyysistä edellisinä päivinä ja se fyysinen voi olla pelkkää hidasta kävelyä ja seisomista tai tehokkaampaa siivousta, pienen risusavotan jälkeen olin kolme päivää kovissa kivuissa. Olen joutunut suunnittelemaan tekemiset sen mukaan, että pystyn istumaan mahdollisimman paljon ja sen mukaan jakamaan hommat eri päiville, niin ettei tule liikaa jaloilla olemista yhdelle päivälle tai sitten sellaisen päivän jälkeen paljon hommaa mitä pystyy istualteen tekemään.</p><p>Supistuksia on myös alkanut tulemaan enemmän ja niihin ei vaikuta pelkkä fyysinen kuormitus vaan myös psyykkinen. Kun pojat temppuilevat ja alkaa menemään hermo, niin alkaa supistamaan, varsinkin jos se tapahtuu illalla. Närästys vaivaa varsinkin illalla ja öisin. Hengästyttää helposti ja pissalla täytyy ravata ihan liian usein. Viikko sitten ilmestyi ihana peräpukama, jalkapohjia alkaa herkästi särkemään ja välillä on lantionpohjassa inhottavaa paineentunnetta. Osa minusta haluaisi synnyttää vaikka heti, mutta suurempi osa ei ole vielä valmis, koska tekemistä on vielä. Eli olon puolesta tervetuloa vauva, mutta jos odottaisit ainakin siihen asti, että keretään käymään isin kanssa elokuvissa 30.9 niin olisi ihan kiva.</p><p>Toivottavasti muilla raskaana olevilla on helpompaa!</p><p>Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-60927660974878570462023-09-21T20:23:00.007+03:002023-09-21T20:23:59.815+03:00Hektinen syksy<p> Elokuun alusta asti olen odottanut rauhallisempaa ajanjaksoa ennen vauvan syntymää. Nyt olen joutunut toteamaan, ettei sitä tule. Elokuun alussa nuorempikin pojista aloitti päiväkodin ja ajattelin, että viikko tai pari tehokasta tekemistä niin alkaa helpottamaan ja kerkeän lepäämään kunnolla ennen kuin vauva päättää saapua. Olin siis työttömänä kotona ja aikaa päivisin vähän vajaa 6,5 tuntia kun pojat ovat päiväkodissa. Nyt on jo raskausvapaa alkanut ja edelleen hommaa riittää.</p><p>Meni kuukausi ennen kuin edes pääsin tekemään kunnon siivousta kotona. Tietysti tuli siivottua joka päivä, mutta kaaos oli ja pysyi kun piti hoitaa niin paljon kaikkea muutakin. Moni asia ei ehkä vauvan, remontin tai muuton kannalta ole ollut välttämättömiä, mutta en halua raahata miljoonaa keskeneräistä asiaa uuteen kotiin. Nyt voinkin todeta, että onpa ihanaa kun saa hoidettua puoli vuotta tai pidempään tekemättömänä roikkuneita asioita.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfpzTAVaVkNrfxexDJ8WAnmoTK_5mdb8JU6oCXcdwWRjFmSSFNuOSolHOinIQ3EZl8zknyUT_n7l7lmZF6_ZRI-THi3asoSHKvJbiGhCg0P8RQMz608YXxtZL3jPEgXLiWr4OT7EbMGQWKv96h5aag3Oi2CtJNmMETqLlgqV9TKR3ZQsLUm1OHOJzfsOWb/s4032/20230914_173510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfpzTAVaVkNrfxexDJ8WAnmoTK_5mdb8JU6oCXcdwWRjFmSSFNuOSolHOinIQ3EZl8zknyUT_n7l7lmZF6_ZRI-THi3asoSHKvJbiGhCg0P8RQMz608YXxtZL3jPEgXLiWr4OT7EbMGQWKv96h5aag3Oi2CtJNmMETqLlgqV9TKR3ZQsLUm1OHOJzfsOWb/w300-h400/20230914_173510.jpg" width="300" /></a></div><p>Välillä on tuntunut, että on tehnyt niin paljon asioita listalta, että alkaa todellakin helpottamaan, mutta sitten onkin istunut hetkeksi alas miettimään mitä seuraavaksi ja löytyy taas miljoona ainiin juttua. Ylimääräisiä hommia olen myös kehitellyt itselleni, kuten myyntijakso kirpputorilla. Nämä ovat kuitenkin olleet minulle itsestäänselviä tärkeitä asioita hoitaa. Halusin karsia tavaraa ennen muuttoa ja kaikki lisätienestit todellakin kelpaavat tällä hetkellä. Eteisen kenkäkaapin alla oli puolivuotta ollut lumesta löytyneitä ruosteisia hevosenkenkiä odottamassa putsausta, nyt on putsattu ja spraymaalikin ostettu, jota muuten tarvitsen toiseenkin projektiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAJcD4sYmuwVCHwYx4VhBzCiKYTWryWORv8VQRvZMyaJeoikaMP6-lFo-h6D586yVFgt_Irh9jdiSOXFe4BxmH2S4-uED97kQ_1SX8Y5v5o2rEsfaeDuKsivRodQq25sndXmDtRh7AaxYWi3UC1Bg3Yf2IDv_hHfW2gQFlpgNPB-lg78FkXTnncmWG_zZq/s4032/20230913_162650.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAJcD4sYmuwVCHwYx4VhBzCiKYTWryWORv8VQRvZMyaJeoikaMP6-lFo-h6D586yVFgt_Irh9jdiSOXFe4BxmH2S4-uED97kQ_1SX8Y5v5o2rEsfaeDuKsivRodQq25sndXmDtRh7AaxYWi3UC1Bg3Yf2IDv_hHfW2gQFlpgNPB-lg78FkXTnncmWG_zZq/w640-h480/20230913_162650.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">sepelin valintaa pihalle</td></tr></tbody></table><p>Eli vaikka ulkopuolistenkin silmin tässä on paljon meneillään kun on taloremppaan liittyvää hommaa, asunnon myyntiin liittyvää hommaa ja kaikki valmistelut synnytystä ja vauvaa varten sekä perus pikkulapsiarki koirineen, niin olen myös itse kehitellyt lisähommia itselleni kuten aina. Mitään isompaa stressiä ei ole tehtävälistasta ollut, vain toive siitä, että saisi vielä levättyä kunnolla ennen synnytystä ja välillä suurta turhautumista kun tehtävälista ei tunnu lyhenevän.</p><p>Tänään tätä kirjoittaessani meillä kävi välittäjä arviointikäynnillä ja tehtävälista kasvoi aikalailla kun tavaraa täytyy saada enemmän pois ennen kuvien ottamista kuin mitä itse ajattelin. Eli yksi iso asia hoidettu, mutta paljon lisää tehtävää taas. Lisäksi tälle viikolle on joka päivälle joku erityinen meno tai sovittu juttu. Mutta kyllä tästä selvitään ja tuntuu varmasti ihanalta sitten kun ollaan päästy muuttamaan.</p><p>Toivottavasti sulla on rauhallisempi syksy!</p><p>Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-44557725689132519242023-09-15T20:31:00.000+03:002023-09-15T20:31:32.802+03:00Aika palata blogin ääreen?<p> Onpas ollut pitkään hiljaista täällä blogin puolella. Minä kai sitten kliseisesti kadotin itseni äitiyteen ja kaikki omat harrastuksen jäi ainakin osittain tauolle. Ai että olen kaivannut luovaa minääni, kirjoittamista, maalaamista ja kaikenlaista muuta mitä nyt keksinkään. Keväällä sain kirjoitettua tekstin julkaisuvalmiiksi, mutta ilmeni ongelmia kuvien kanssa, laatu oli surkea bloggeriin siirtäessä. En saanut millään ongelmaan ratkaisua ja julkaiseminen jäi. Aikomukseni on jossain vaiheessa siirtää blogi omalle alustalle, mutta ehkä käynnistelenkin taas kirjoitushommia täällä kera surkeiden kuvien (ellen saa tällä kertaa toimimaan), niin pääsen taas kirjoittamisen makuun.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvG-0z2dNM-wkQvhoS-5mS9zpAb9zkByWoVFXajUdjX6JjZpADW8QBDVI9SZc09AkTWk0K8IxbU_AilVWlMjyba4RnftMLv8cq4ueoaRkEBwWlGfG9cvO4G_0d_qZNwr9Q4gu2qN-GQ8SAK0c6uPtiKactfSekSYDbvmOhq-LV0BrZpmga1VDLJn3SQmRL/s4032/20230903_114949.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvG-0z2dNM-wkQvhoS-5mS9zpAb9zkByWoVFXajUdjX6JjZpADW8QBDVI9SZc09AkTWk0K8IxbU_AilVWlMjyba4RnftMLv8cq4ueoaRkEBwWlGfG9cvO4G_0d_qZNwr9Q4gu2qN-GQ8SAK0c6uPtiKactfSekSYDbvmOhq-LV0BrZpmga1VDLJn3SQmRL/w300-h400/20230903_114949.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Todella paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi olen jotain julkaissut. Isoimmat jutut ovat lokakuussa syntyvä kolmas lapsemme ja marras-joulukuussa valmistuva taloremontti. Vihdoin viimein melkein kolmen vuoden etsinnän jälkeen tarjouksemme ihanasta talosta hyväksyttiin ja teimme kaupat tammikuussa. Olimme jo päättäneet ennen sitä, että vauva saa tulla, mutta kävimme pikaisen keskustelun vielä asiasta kun tiedossa oli jättimäinen remontti. Todettiin, että miksi pistää elämä tauolle rempan takia, eikä sitä tiedä milloin tärppää. Yhdessä todettiin, että all in, kyllä me pärjätään vaikka vuosi olisikin rankka.</p><p>Maaliskuun viimeinen päivä saimme talon avaimet ja silloin olin jo kärsinyt raskauspahoinvoinnista 1,5 kuukautta. Helppoa ei ole ollut, enkä tiedä kerkeenkö paljoa lepäämään ennen synnytystä, mutta unelmakotiin pääsemme näillä näkymin ennen joulua. Valitsen itse sen, että yritän saada mahdollisimman paljon asioita hoidettua ennen synnytystä, sillä haluaisin pystyä pesimään vauvan kanssa rauhassa, ettei silloin ole kiire miljoonan asian kanssa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-mrJKIxrWob2EE0qFAnaHImAQhl3S3ksRZXklK_BQ34D71xckkzkGgedJQXnOZOgxjbC9VX4WigwLkYZGephaE9VjX7hflIR-5GtRswKG9TsZdhax3SUwybwJ4wE5md801cIDfYrIBUuohbvbdO6Es8rL7PI57X8UFmsFcbxAmDAlc2Q8e6X7UpnuiTCf/s4032/20230825_141325.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-mrJKIxrWob2EE0qFAnaHImAQhl3S3ksRZXklK_BQ34D71xckkzkGgedJQXnOZOgxjbC9VX4WigwLkYZGephaE9VjX7hflIR-5GtRswKG9TsZdhax3SUwybwJ4wE5md801cIDfYrIBUuohbvbdO6Es8rL7PI57X8UFmsFcbxAmDAlc2Q8e6X7UpnuiTCf/w300-h400/20230825_141325.jpg" width="300" /></a></div><p>Asumme siis edelleen vanhassa asunnossamme joka täytyy myydä. Haluan saada tavarat läpikäytyä ennen muuttoa, ettei turhaa tavaraa tule mukaan. Suunnitelmamme on alkaa muuttamaan vähän tavaraa kerrallaan kunhan joku huone talossa valmistuu. Pölyistä tulee olemaan, joten täytyy pakata niin, ettei tavarat ole ihan pölyssä sitten. Jatkuva kaaos kotona täytyy saada kunnolla kuriin niin, että saa hyvät myyntikuvat ja on helppo siistiä asunto näyttöjä varten.</p><p>Pojista vanhempi täyttää viisi vähän vauvan lasketun ajan jälkeen ja nuorempi täytti heinäkuussa kolme, kolmas lapsi on myös poika. Karvaisesta laumastamme on enää jäljellä kaksi koiraa, kleinspitz Demi 10 vuotta ja staffi Panda kohta 8 vuotta. Kissan jouduimme hyvästelemään alkukesästä. Tälläkin kombolla arjessa riittää hommaa ja olisikin paljon mistä haluaisin kirjoittaa. Katsotaan saisinko tällä kertaa homman taas käyntiin, toivotaan niin!</p><p>Ihanaa syksyn alkua!</p><p>Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-42080462468466761842022-03-08T17:47:00.002+02:002022-03-08T17:47:43.317+02:00Ja taas vierähti muutama kuukausi..<p> Pitkästä aikaa täällä taas! Meillä on flunssakierre helpottanut, mutta siltikään en ole kerennyt blogin pariin, toivon todella, että siihen tulee muutos. Stressi, ahdistus ja väsymys ovat ottaneet liikaa tilaa monesta syystä. Isoimpina stressinaiheina on ollut kissan sairastelu ja se, että joku naapuri tekee meistä täysin perättömiä eläinsuojeluilmoituksia ja ei, nämä asiat eivät liity toisiinsa koska ilmoitukset koskevat ainoastaan koiriamme ja naapuri tuskin tietää kissan olemassaolosta.</p><p>Täällä on myös stressailtu, että pysytäänkö terveenä niin, että onnistuu molempien poikien neuvolakäynnit. Pojistakin on ollut huolta kun toisella on jatkuvasti pieni korvatulehdus päällä ja toisella todettiin toisessa silmässä pientä karsastusta. Energiaa on mennyt myös uusien rutiinien rakentamiseen, tosin treenit on taas ollut tauolla vähän aikaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUF3Yrti9pU6ASffjNL3rnOWOVkETi6KqUpkkCy1X7YTRGvm_vO15fDLma-Sy12QTN9NRiVqgj-lkDB98eiNHf8Lt1ddcUgmZQfJ06zrmJydj0UtrHHvpgRqO0KRYshcPa0-U9YT-bf9WFHEiVbkutJDyWHF1a8P-olxHFZzfKkStnBNlu8oq9EwTqlw=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUF3Yrti9pU6ASffjNL3rnOWOVkETi6KqUpkkCy1X7YTRGvm_vO15fDLma-Sy12QTN9NRiVqgj-lkDB98eiNHf8Lt1ddcUgmZQfJ06zrmJydj0UtrHHvpgRqO0KRYshcPa0-U9YT-bf9WFHEiVbkutJDyWHF1a8P-olxHFZzfKkStnBNlu8oq9EwTqlw=w480-h640" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kissa voi onneksi jo hyvin!</td></tr></tbody></table><p>Mitään erityisiä suunnitelmia meillä ei ole keväälle. Jatkan elämäntapamuutos projektiani ja uuden kodin etsimistä. Olisi aivan ihanaa päästä eroon häirikkönaapurista ettei tarvitsisi elää pelossa mitä joku seuraavaksi keksii. Yritän aina elää rakkaudesta käsin, mutta nyt pelko ottaa helposti vallan kun tuntuu, että ollaan hyökkäyksen kohteena. Nyt siis odotellaan, että meidän uusi ihana koti tulisi myyntiin. Käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa yhtä asuntoa jo ennen koronaa, mutta sillon meillä ei ollut kiire muuttaa, joten oli varaa olla nirso ja jäädä pohdiskelemaan. Viime vuonna tehtiin tarjous kolmesta eri asunnosta mutta kaikki menivät eri syistä metsään. Tämä on meidän vuosi, nyt on meidän vuoro!</p><p>Olen innoissani valon lisääntymisestä, sillä nyt pääsen taas paremmin mökille puuhailemaan! Aion jatkaa samaa kuin syksyllä, eli vähintään kerran viikossa mökille hommiin! Lumenkolaushommissa on tultu käytyä, että saa ainakin kaksi autoa parkkiin, mutta viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa puuhailemassa muutakin. Oli ihanaa olla ulkohommissa auringonpaisteessa kun taapero nukkui päikkärit rattaissa.</p><p>Katsotaan saanko nyt herätettyä blogin taas henkiin, intoa on ainakin!</p><p>Ihanaa kevään alkua, kyllä se sieltä tulee vaikka lunta tuli lisää!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-57342152890173694412022-01-15T16:23:00.001+02:002022-01-15T16:23:20.282+02:00Vuosi kunnolla käyntiin!<p> Jostain syystä kaamosväsymys ottaa minusta vallan aina joulun jälkeen ja tahmea meno jatkuu ainakin viikkoja sen jälkeen. Nyt päätin sunnuntai iltana, että tällä viikolla revin itseni irti siitä tahmasta! Väsynyt olen ollut, todella väsynyt, mutta siitä huolimatta viikko on mennyt aikalailla niin kuin suunnittelin. Pojat ovat vihdoin molemmat terveenä, joten esikoinen on ollut koko viikon päiväkodissa ja kuopuksen kanssa ollaan käyty joka päivä puistossa, paitsi tiistaina kun kävästiin mökillä niin, että sain kolattua kahdelle autolle paikat ennen kuin kaikki muuttui jääksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimD3EYzj34Cet7SQoN7gBlV6QqsdbqeMOXAgRB3Y3-Wjjo60QvYlwwVwTiPSiNvom0f2Rby70O1slD8iDABfzEzflDhsZbl8AixYHo1q7OlryjCXiwu60SjJq3YQYGl-Xvm77xf9oXy2fZblaWs-FimMgyXgI5FJ_Gskf1yHlgdZHjo4yrsmC4T0Gixg=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimD3EYzj34Cet7SQoN7gBlV6QqsdbqeMOXAgRB3Y3-Wjjo60QvYlwwVwTiPSiNvom0f2Rby70O1slD8iDABfzEzflDhsZbl8AixYHo1q7OlryjCXiwu60SjJq3YQYGl-Xvm77xf9oXy2fZblaWs-FimMgyXgI5FJ_Gskf1yHlgdZHjo4yrsmC4T0Gixg=w640-h480" width="640" /></a></div><p>Koska olen ollut niin väsynyt, olen ollut armollinen itselleni ja ottanut aika rennosti vaikka olen saanut tärkeitä asioita hoidettua. Olen monena päivänä katsonut telkkaria päikkäriaikaan, vaikka pyrin yleensä tekemään kaikenlaista muuta mitä en pysty tekemään lasten ollessa hereillä. Nyt olen enemmän kuunnellut mitä kehoni kaipaa. Väsymys on valtava ja nyt täytyy todella tsempata ja mennä nukkumaan ajoissa. Olen saanut parannettua kuopuksen yöunia lyhentämällä päikkäreitä ja lisäämällä ulkoilua, hän heräilee usein vielä kerran tai kaksi yössä, mutta monen tunnin hereillä olot ovat jääneet pois.</p><p>Mitään uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt, sillä jatkan samalla muutoksen polulla millä olen ollut jo melkein 1,5 vuotta. Okei, voisin ottaa tavoitteeksi lukea ne 12 kirjaa tänä vuonna mikä oli ajatuksena jo viime vuonna. Ja blogia tulen ehdottomasti päivittämään useammin!</p><p>Nyt väsyneet aivoni eivät keksi enempää kirjoitettavaa, joten jääköön tämä tällaiseksi lyhyeksi alkuvuoden pikakuulumis-postaukseksi.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-70579602586705868192021-12-23T16:07:00.001+02:002021-12-23T16:07:00.166+02:00Joulun this or that<p> Kiitos haasteesta <a href="http://jasukuvaa.blogspot.com/" target="_blank">jasukuvaa</a>. Koko perheen sairastelun vuoksi meinasi jäädä koko postaus tekemättä, mutta nyt aiheeseen. Jouluaiheisia kysymyksiä ja vastauksia siis!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh-oBgydm22L4tsMGm-ZeTX0DKufkUpRJjmPb5LTV1EW0UNlBZbHy1tIUJxqQeeYs9FQ0Ga8SPyI3qabGuD3pkmiCRgifuwh1xYfgun6BOUbrITWnnM-nN8SoKbowTAZe0nSup3eCeeZ24Ytno9c_D25vdF1JXuWrUOuk72DGHqQgZZrbi25JqF6_yn3w=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh-oBgydm22L4tsMGm-ZeTX0DKufkUpRJjmPb5LTV1EW0UNlBZbHy1tIUJxqQeeYs9FQ0Ga8SPyI3qabGuD3pkmiCRgifuwh1xYfgun6BOUbrITWnnM-nN8SoKbowTAZe0nSup3eCeeZ24Ytno9c_D25vdF1JXuWrUOuk72DGHqQgZZrbi25JqF6_yn3w=w640-h480" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Missä vietät joulua?</b></div><p style="text-align: left;">Valitettavasti tämä on vielä hieman auki.. Meillä on vielä vähän flunssaoireita joten voi olla, että suunnitelmat muuttuu ja olemmekin vain kotona. Jos kaikki menee hyvin niin olemme minun perheeni kanssa aattona siskoni perheen luona, joulupäivä puolisoni vanhemmilla hänen perheen kanssa ja tapanina tapaisimme isäni puolen sukulaisia ulkona.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?</b></p><p style="text-align: left;">Tapaamme varmasti perhettä jos emme jouluna pysty, mutta muuten lepäilemme ja ulkoilemme ihanassa talvisäässä lasten kanssa. Ja koska suursiivousta en ole pystynyt jouluksi tekemään flunssan takia, niin haluan viimeistellä siivousurakan ja aloittaa seuraavan vuoden ihanan puhtaassa kodissa.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?</b></p><p>Ei kumpikaan. Molempia olen lapsena katsonut silloin tällöin, mutta meidän perheessä tärkein perinne on ollut katsoa joulurauhan julistus. Ennen suoraa lähetystä Turusta on ollut kiire ja stressi viimeisten jouluvalmisteluiden kanssa ja sen jälkeen ollaan sammutettu tv ja rauhoituttu joulun viettoon.</p><p><br /></p><p style="text-align: center;"><b>Joulusauna aamulla, päivällä tai illalla?</b></p><p style="text-align: center;">Päivällä!</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joulukinkku vai graavilohi?</b></p><p style="text-align: center;">Kylmäsavu graavilohi ehdottomasti.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Perinteiset jouluruuat vai erilainen joulumenu joka vuosi?</b></p><p style="text-align: center;">Perinteiset, toki uusia juttuja voi kokeilla siinä rinnalla.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Mitä kuuluu joulupöytääsi?</b></p><p>Kalat ensin; silli, peruna, graavilohet, mäti+smetana+sipuli (mäti ei kuulu omiin suosikkeihin).</p><p>Toisena ruokalajina piirakat. Tehdään liha-riisi ja muna-riisi piirakoita pellilliset. Piirakat ovat osalle suomalaisista jouluperinne, kun taas toiset eivät ole ikinä kuulleetkaan. Olen siinä käsityksessä, että perinne olisi tullut isoäitini suvun puolelta Karjalasta. Osa tekee myös lohi-riisipiirakkaa. Näihin tulee siis jonkinlainen voitaikina alle, riisi+muu sekoitus päälle ja vielä siihen päälle toinen taikinakerros ja riisisekoitus "paketoidaan" taikinan sisälle.</p><p>Lopuksi tietysti laatikot ja kinkku + parsa ja herneet.</p><p>Ehkä unohdin jotain, mutta nyt ei tule muuta mieleen.</p><p>Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?</p><p>Joitain jämiä tapaniin asti, mutta tapanina syödään yleensä tätini luona jotain aivan muuta. Piirakoita riittää yleensä moneksi päiväksi aamupalaksi ja välipalaksi.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1NbItlZAk3hs8kAXjnJtCW96c9wZX3NafyhnkYkxofZa5rGFKqW8aXi0EqKLJHyFt0b5Ps_J7G_SRsLAh5GyurKQ1okqjXVMZ7_AbROHfqMf-PiYxxQv4hdR4d9m7d-OT-O1dh-UQ4T764v6AOtlqvJUV2KCCZSwFWXZyP5SMsKAnh7_7o2vfM6XFpQ=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1NbItlZAk3hs8kAXjnJtCW96c9wZX3NafyhnkYkxofZa5rGFKqW8aXi0EqKLJHyFt0b5Ps_J7G_SRsLAh5GyurKQ1okqjXVMZ7_AbROHfqMf-PiYxxQv4hdR4d9m7d-OT-O1dh-UQ4T764v6AOtlqvJUV2KCCZSwFWXZyP5SMsKAnh7_7o2vfM6XFpQ=w640-h480" width="640" /></a></div><b><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p>Vaalea vai tumma glögi?</b><p></p><p style="text-align: center;">Tumma</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?</b></p><p style="text-align: center;">Suklaa ehdottomasti!</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Piparit vai joulutortut?</b></p><p style="text-align: center;">Joulutortut ja piparitaikina</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Parasta joulussa?</b></p><p style="text-align: center;">Tunnelma</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joululahjojen saaminen vai antaminen?</b></p><p style="text-align: center;">Antaminen</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Pehmeät vai kovat paketit?</b></p><p style="text-align: center;">Riippuu siitä mitä on toivonut</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Avaatko lahjat aattona vai joulupäivänä?</b></p><p style="text-align: center;">Aattona</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Aito joulukuusi vai tekokuusi?</b></p><p style="text-align: center;">Aito, vaikka meillä ei olekaan omassa kodissa puolisoni kanssa ollut kuusta.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?</b></p><p style="text-align: center;">Suomenkieliset, mutta välillä myös jotain Michael Bubleta ja ruotsinkielisiä.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?</b></p><p style="text-align: center;">Juhlavaatteet + villasukat</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?</b></p><p style="text-align: center;">Ei mikään, koska kissa syö kaikki kasvit. Ulkonäöltään olen aina suosinut joulutähteä, mutta hyasintin tuoksu olisi ihana.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?</b></p><p style="text-align: center;">Lautapelejä</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Kuvaile perinteistä jouluaattoasi.</b></p><p>Aamulla riisipuuro, joulurauhanjulistus, ehkä ulkoilua tähän väliin, joulusauna ja sen jälkeen laittautumista + ruokailun valmistelu. Jouluruokailu ja sen jälkeen pakettien jako ja avaaminen. Yleensä jälkiruoka syödään pakettien avaamisen jälkeen jos syödään.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotona?</b></p><p>Lapsena oli rennosti yökkärissä kotona, mutta nyt vietetään joulua aattona toisen ja joulupäivänä toisen perheen kanssa.</p><p style="text-align: center;"><b><br /></b></p><p style="text-align: center;"><b>Joulukoristeet heti pois pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?</b></p><p style="text-align: center;">Loppiaisena</p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjztcHI86AxRyLEPfxCyLoA1NdiF5aBdCjzTE4fBVuZPhG5jx1m9oRniR8Bu92TwV-_UAO_gnjI24GlwGyRuC1JjKH9Kp7_4JyaxitNyGYtaKBP9zd02mmrDX5d4A0N6pwOqrTLR4_JQvCdD6yhMQEQbeAoLMiwFN_s8dokGoW3LgFRB0pOdnwmYyaCYg=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjztcHI86AxRyLEPfxCyLoA1NdiF5aBdCjzTE4fBVuZPhG5jx1m9oRniR8Bu92TwV-_UAO_gnjI24GlwGyRuC1JjKH9Kp7_4JyaxitNyGYtaKBP9zd02mmrDX5d4A0N6pwOqrTLR4_JQvCdD6yhMQEQbeAoLMiwFN_s8dokGoW3LgFRB0pOdnwmYyaCYg=w300-h400" width="300" /></a></b></span></div><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b><br /><u><br /></u></b></span><p></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><b style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><u>Kumpi mielummin</u></b></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Skippaisit joulun - <b>Skippaisit uudenvuoden</b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Luopuisit suklaasta - <b>Luopuisit juustoista</b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b>Joulutee </b>- Joulukahvi<br /></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Tekstiviesti - <b>Joulukortti</b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b>Paljon lahjoja (lahjojen antamista)</b> - Lahjaton joulu</span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Joulu ilman musiikkia - <b>Joulu ilman leffoja</b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><b>Joulu kotona</b> - Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)</span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Voisit syödä vain jälkkäreitä - <b>Voisit syödä vain suolaista</b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">Valokuvaisit kaiken - <b>Et voisi käyttää kameraa ollenkaan </b></span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: center;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;">(Jouluna jää usein kuvaamatta, vaikka rakastan valokuvaamista, rauhoitun vaan nauttimaan tunnelmasta)</span></p><p style="background-color: white; font-family: Allerta; font-size: 13.2px; text-align: left;"><span face="arial, helvetica, sans-serif" style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><br /></span></p><p style="background-color: white; text-align: left;"><span style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><span style="font-family: inherit;">I</span><span style="font-family: arial;">hanaa ja rauhallista joulua</span></span></p><p style="background-color: white; text-align: left;"><span style="font-size: 13.5px; letter-spacing: 1px;"><span style="font-family: arial;">-Mallu</span></span></p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-31073073495712584252021-12-21T18:14:00.000+02:002021-12-21T18:14:24.021+02:00Lähes koko joulukuu flunssassa<p> Eipä ole jouluvalmistelut mennyt ihan suunnitelmien mukaan.. Katsotaan onnistunko myöskään loppuvuoden tavoitteissa. Flunssakierteestä ei vaan olla päästy eroon. Itsenäisyyspäivän ohjelma jouduttiin perumaan kun kuopus oli edellisenä päivänä hieman kuumeinen. Sen jälkeen kaikki olikin ok ja hihkuin jo, että saatiin "kokonainen" päiväkotiviikko esikoiselle vaikka maanantai olikin vapaapäivä. Eipäs kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä sinä perjantainahan soitettiin jo klo.11 päiväkodista, että lapsi yskii todella paljon. Sen jälkeenhän ollaan sitten kaikki oltu vuorotellen kipeänä, puoliso ja kuopus seuraavasta päivästä lähtien.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgA5oEnIINSMsu6-BVrLz2tFt0V7jqkutqzCG1gFI_6AlbnhG8CoEZ1sUOSXeLfRzDecPqu1HotUMn0zEtpTfmkceV6-9g482-tx2PaqnS-jKsYcpwKho-fAI9zCYBL4Wl3hjYZil1oGCGoeukvJ0mUI1rCX8N6jT-N6_D9tABKlFfzv54yHyZvVXzTLg=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgA5oEnIINSMsu6-BVrLz2tFt0V7jqkutqzCG1gFI_6AlbnhG8CoEZ1sUOSXeLfRzDecPqu1HotUMn0zEtpTfmkceV6-9g482-tx2PaqnS-jKsYcpwKho-fAI9zCYBL4Wl3hjYZil1oGCGoeukvJ0mUI1rCX8N6jT-N6_D9tABKlFfzv54yHyZvVXzTLg=w640-h480" width="640" /></a></div><br /><p>Esikoinen oli pari päivää kuumeessa ja sen jälkeen vielä pari päivää kotona, mutta on ollut ihan päiväkotikuntoinen sen jälkeen. Itse olen ollut aivan rikki kun olen valvonut kipeän taaperon kanssa joka sai todella rajun flunssan, joinain öinä jopa pohdin, että miten tehdään jos joudutaan lähtemään sairaalaan. Flunssa äityikin korvatulehdukseksi ja lieväksi keuhokuumeeksi. Nyt ollaan jo selkeästi voiton puolella ja tänään on viimeinen päivä antibioottikuuria.</p><p>Itsehän sitten sairastuin yli viikko sen jälkeen kun muut perheestä sairastuivat. Olen onneksi päässyt helpolla, sillä itselläni on vain nuha. Toki nyt stressaa, että jos olen näin tukkoinen aattona niin taitaa jäädä suunnitellut joulunvietot välistä. Mutta ne jouluvalmistelut.. Olo vaihtelee "iik,apua"-fiiliksestä "mä luovutan"-fiilikseen jos ajattelen joulua. Suurin osa lahjoista on hankkimatta ja koti siivoamatta. Ehkä ehtisin molemmat asiat hoitamaan, mutta miten se lepo jotta paranisin ajoissa? Onneksi osaan näköjään sulkea koko joulun pois mielestä ja ottaa välillä rauhallisesti, menee niin kuin menee, toivottavasti kuitenkin yhdessä läheisten kanssa!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-27322735130334055402021-12-13T17:30:00.003+02:002021-12-13T17:30:00.173+02:00Nukkumaan oppimista<p> Olen pienestä pitäen ollut huono nukkumaan, mutta noin 22 vuotiaana löysin avaimet paljon parempaan uneen. Viime vuosina nukkuminen on taas huonontunut. Tuntuu siltä, että kun on herännyt vauvan kanssa todella paljon niin keho ei vaan osaa enää nukkua.</p><p>Esikoinen nukkui mielestäni todella hyvin, tai näin ainakin itse ajattelin, sillä olin varautunut siihen, että vauva voisi herätä vaikka tunnin välein. Esikoinen heräsi kolmen tunnin välein ja tiheän imun kausina aina pari yötä tunnin välein. Tajusin vasta kun vauva oli seitsemän kuukautta ja kaverit joiden vauvat olivat parikuisia puhuivat siitä kuinka olivat saaneet nukkua 5-7 tuntia putkeen, että ehkä vauvani ei nukukaan niin hyvin, sillä en ollut itse saanut kokea tuota vielä kertaakaan. Onneksi esikoinen alkoi yhtäkkiä kahdeksan kuisena nukkumaan kokonaisia öitä kun oppi käyttämään tuttia joka oli ollut sängyssä pelkkänä unileluna. Tuota kokonaisten öiden ihanuutta kesti kuukauden verran ja sitten vauva alkoikin heräämään 4-5 aikaan aamulla leikkimään pariksi tunniksi.. Sitä kesti ehkä kuukauden ja sitten jatkui kokonaiset yöt.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhjqsbbDdg7hbKj0vdyub0qBZsAlgPt2w1aCpVmI4SgBpeW5CZBKpZ5ynnduEqyxOqRCjS6s3xwBLT0aIFZ36HXPe5zB70O7CAFJy9g1KSyYvGRVYmVxL-CgzE-mhPu_6rr-LvGbA0j1rn9fJZc1cogVCALVRLREkUJZ-gJA1q-sz58tyJ9pnNToEAMzQ=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhjqsbbDdg7hbKj0vdyub0qBZsAlgPt2w1aCpVmI4SgBpeW5CZBKpZ5ynnduEqyxOqRCjS6s3xwBLT0aIFZ36HXPe5zB70O7CAFJy9g1KSyYvGRVYmVxL-CgzE-mhPu_6rr-LvGbA0j1rn9fJZc1cogVCALVRLREkUJZ-gJA1q-sz58tyJ9pnNToEAMzQ=w640-h480" width="640" /></a></div><p>Tein positiivisen raskaustestin kun esikoinen täytti vuoden. Siitä alkoi taas unet huonontumaan, sillä olen molemmat raskaudet nukkunut todella huonosti, mikä ilmeisesti on ihan normaalia? Mulla on mennyt niin, että ensin tulee levottomat unet ja painajaiset, sitten alkaa unettomuus, ei meinaa saada unta ja heräilee öisin. Viimeisessä vaiheessa närästää makuulla, vauvalla on hikkaa, ei löydy hyvää asentoa ja pitää juosta yöllä vessassa. Tämän jälkeen kun vauva syntyy on hyvin oppinut jo valvomaan.</p><p>Itsellä on hormonit auttanut jaksamaan yövalvomisissa, eikä heräily ole tuntunut ollenkaan pahalta ensimmäisinä kuukausina. Monet kaverit ovat kompanneet, että noin kolmen kuukauden kohdalla alkaa tuntua siltä ettei hormoneista ole enää apua. Täytyy myöntää, että toisen lapsen kanssa tuntui hieman raskaammalta kun ei voinut mennä vain vauvan unien mukaan ja rankan yön jälkeen hieman torkkua päiväuniaikaan, vaan piti jaksaa touhuta myös esikoisen kanssa. Pikkuveljellä ei ollut selkeää rytmiä niin kuin veljellään, vaan heräili hieman useammin, mutta alkuun sain myös kokea muutaman yön jolloin nukuttiin 4-5 tuntia putkeen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiOhmDfrzt0_W_OVnSyrec5ofDw33-4R9IqlTjIbmugaSVTWR0xOAMzXjM2UudvRgZWfmsil2IONfGHAaV0MntvuDBrWvB2vaAGIXMl2MvTHKrHvG8RgyoQEfEHxlmX_ivFxHD6HObR_1EmU0bbHpBpS5Xglc8r05fYkEq3kXQIk37xHGHfHeoILalf8A=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiOhmDfrzt0_W_OVnSyrec5ofDw33-4R9IqlTjIbmugaSVTWR0xOAMzXjM2UudvRgZWfmsil2IONfGHAaV0MntvuDBrWvB2vaAGIXMl2MvTHKrHvG8RgyoQEfEHxlmX_ivFxHD6HObR_1EmU0bbHpBpS5Xglc8r05fYkEq3kXQIk37xHGHfHeoILalf8A=w640-h480" width="640" /></a></div><p>Ja sitten tuli neljän kuukauden hulinat ja viiden kuukauden kohdalla tilanne vain paheni.. En osannut laskea kuinka paljon meillä heräiltiin, sillä heräämisiä oli niin paljon. Usein kun koitin laskea pääsin ehkä kuuteen asti alkuyön aikana ja sitten olin jo niin väsynyt etten muistanut laskea. Serkullani on ollut huonosti nukkuvat lapset ja kun juttelin hänen kanssaan niin hän tunnisti kuvaamani tilanteen täysin. Kun lapsi herää miljoona kertaa putkeen ja on niin väsynyt, että nukahtaa jo siinä vaiheessa kun on laskemassa päätä tyynyyn ja sitten pitääkin herätä jo uudestaan. Kun tilanne hieman parani hetkeksi sain laskettua paremmin heräämisiä ja niitä oli 20-30 per yö, ehkä pahimpina öinä enemmänkin.</p><p>Olin niin väsynyt etten tajunnut hakea apua nukkumiseen. Menin jollain automaattiohjauksella ja kahvin voimalla. Kesää kohti kun mentiin niin unet alkoivat parantua. Siinä vaiheessa kun tajusin, että ulkopuolinen apu olisi voinut olla hyvä mentiin jo niin hyvää vauhtia parempaan suuntaan, että totesin ettei enää tarvitakaan. Valitettavasti meillä ei edelleenkään nukuta kokonaisia öitä vaikka kuopus on jo 1v5kk. Jokainen vaihe on vaikuttanut pienen uniin todella paljon, motorinen kehitys ja hampaiden puhkeaminen ym. Kun käytiin tutustumassa esikoisen päiväkotiin loppui kuopuksen melko hyviksi tulleet yöt kuin seinään. Sen jälkeen on ollut flunssia ja myös hampaita on tulossa. On myös ollut outo vaihe kun pikku mies on hereillä kello kolmen ja neljän välissä ja haluaa leikkimään autoilla ja junilla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjw9H8mTaC3N22wlUbS_129hzkOD4Q_3vFnBtdNCmAfyNi1jiepHvlKfB-Qs29geVPpCSW_ddaTcNCBe5bZcaxVaBRjVNI0O3shh9Pb9ybLXLDbxvQ2IZ9RVLxNyLCWp7X7CdnhMbQZkyBWrsD_-6Gl1cOl-6n3DbaLotNn2Yxttht98ezG0dKi7VRYFg=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjw9H8mTaC3N22wlUbS_129hzkOD4Q_3vFnBtdNCmAfyNi1jiepHvlKfB-Qs29geVPpCSW_ddaTcNCBe5bZcaxVaBRjVNI0O3shh9Pb9ybLXLDbxvQ2IZ9RVLxNyLCWp7X7CdnhMbQZkyBWrsD_-6Gl1cOl-6n3DbaLotNn2Yxttht98ezG0dKi7VRYFg=w640-h480" width="640" /></a></div><p>Välillä tuntuu kuitenkin siltä, ettei sillä ole väliä miten lapset nukkuu, sillä minä en osaa enää nukkua kaiken yöheräilyn ja valvomisen jälkeen. On ollut muutamia öitä kun taaperomme on nukkunut koko yön, mutta itse olen siitä huolimatta herännyt. Olen herännyt siihen kun pieni on hieman unissaan ähissyt tai ihan muuten vaan tiettyyn kellonaikaan kun normaalisti on ollut herätys. En ole kohta puoleentoista vuoteen nukkunut kokonaista yötä.. Miehelle olen monesti sanonut, että haluaisin jonnekin yksin nukkumaan edes yhden yön, toisaalta en ole tätä toteuttanut, sillä en tiedä osaisinko kuitenkaan nukkua. Elän koko ajan siinä uskossa, että kohta helpottaa. Lapsi alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja sitten minä pikkuhiljaa opin taas nukkumaan. Sitä odotellessa isot tsempit myös kaikille muille valvoville vanhemmille!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-42852569838885695502021-12-07T17:07:00.001+02:002021-12-07T17:07:00.182+02:00Flunssaa flunssan perään..<p> Esikoinen aloitti lokakuun alussa päiväkodin ja sehän tarkoittaa sitä, että flunssapöpöjä on riittänyt! Ensimmäinen flunssa iski perheeseemme jo ennen päiväkodin aloitusta. Se olikin ensimmäinen flunssa meidän perheessä yli 1,5 vuoteen. Kolmevuotiaamme oli edelleen hieman räkäinen päiväkodin alkaessa, vaikka flunssasta oli jo pari viikkoa. 1,5 viikkoa päiväkodin aloituksesta ja seuraava pöpö iski, sitten meni taas pari viikkoa ja pojalle nousi päiväkodissa yli 39 asteen kuume. Tämän jälkeen esikoinen on ollut vielä kaksi kertaa flunssassa ja kerran joutui olemaan poissa koska itse olin kipeänä enkä olisi pystynyt viemään ja hakemaan.</p><p>Meillähän ei tietenkään olla sairastettu samaan aikaan, mikä tuntuu vielä kuluttavammalta. Itselleni on osunut kaksi viidestä flunssapöpöstä ja tietysti olen hoitanut kipeät lapset ja huolehtinut lapset, lemmikit ja kodin kun mies on sairastanut ja sitten viimeiseksi olenkin itse sairastunut ja mies on jo palannut töihin. Esikoinen on siis vielä viiden tunnin päiviä hoidossa, joten puolisoni joutuu lähtemään töihin jo ennen kuin sovittu hoitoaika alkaa ja tulee kotiin kun poika on jo haettu. Joten olen sitten sairastanut kotona kahden pienen kanssa. Olen todella helpottunut ja onnellinen siitä, että kuopuksella vaikuttaa olevan vielä hyötyä siitä, että imetin häntä yli vuoden, viimeiset kuukaudet kylläkin vain kerran vuorokaudessa. Viimeinen kerta taisi olla joskus elo-syyskuun vaihteessa. Esikoinen on ollut viidesti kipeänä, kun kuopus taas on ollut kolmesti eikä ollenkaan niin rajussa flunssassa kun veljensä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgaR6ZnTzs5oFxB93dUVSEStrmlryCQH8-WortS37Hr3CAcV5h_qIIbl6HVYmq0TnfLAqU7cYeJV4SleJu4lyWQ-p3jMjbiF0vbcGJDNnUWxSmg4kgGXaPAe5wCdg_ZXDpzQqic9-bshQSJnWOSXIlDefQGSB9s-O48KzWfkZTaCm3FbjxzVwlz9veuDg=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgaR6ZnTzs5oFxB93dUVSEStrmlryCQH8-WortS37Hr3CAcV5h_qIIbl6HVYmq0TnfLAqU7cYeJV4SleJu4lyWQ-p3jMjbiF0vbcGJDNnUWxSmg4kgGXaPAe5wCdg_ZXDpzQqic9-bshQSJnWOSXIlDefQGSB9s-O48KzWfkZTaCm3FbjxzVwlz9veuDg=w640-h480" width="640" /></a></div><br /><p>Olisi tosiaan helpompaa jos edes lapset sairastaisivat samaan aikaan, sillä tämä syksy on ollut aikamoista valvomista. Vaikka mies onkin nukkunut paljon esikoisen huoneessa, niin herään silti yskimisiin. Kuopus on tosiaan ollut vähemmän kipeänä, mutta hän nukkuu muutenkin huonommin ja hänen unensa häiriintyy pienemmästäkin flunssasta. Laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä kohta alkaisi helpottamaan! Serkkuni toivotti tsemppiä vastustuskyvyn kasvattamiseen ja todella todella toivon, että viimeistään joulun jälkeen kääntyisi parempaan. Tämä äiti alkaa olla aika väsynyt ja sekoamassa kun ei tapaa ihmisiä.</p><p>Yhdestä flunssasta olen iloinen, sillä se osui juuri niille päiville kun päiväkotiryhmässä oli noroa, sitä en todellakaan olisi halunnut meidän perheeseen. Kun esikoinen oli 1v3kk sain paluulennolta Lissabonista oksennustaudin, eikä todellakaan ollut helppoa hoitaa taaperoa kun itse oli oksennustaudissa. Silloin mies oli työharjoittelussa eikä voinut olla poissa, mutta sai onneksi lähteä aikaisemmin kotiin. Kyllä se noro varmasti vielä joskus osuu meillekin, en odota innolla..</p><p>Tätä kirjoittaessani esikoinen on edellisen flunssapoissaolon jälkeen ollut kaksi päivää päiväkodissa ennen viikonloppua ja nyt tiistaina. Toivottavasti loppuviikko menisi putkeen, ettei tulisi taas rikkonaista päiväkotiviikkoa.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-38127757174177424922021-11-25T18:28:00.001+02:002021-11-25T18:28:46.260+02:00Loppuvuoden tavoitteet<p> Pitkästä aikaa täällä taas. Olen keskittynyt saamaan perusarjen rullaamaan ja vaikka haluaisin, että blogi olisi osa siitä, niin se ei kuitenkaan ole ollut prioriteetti. Ja niin kuin varmasti olen todennut miljoona kertaa, väsyneenä ei vain tule tekstiä, sitä ei voi pakottaa. Nyt tuli kuitenkin erittäin motivoiva syy kirjoittaa, kun sain idean asettaa itselleni loppuvuodeksi muutamia tavoitteita. Olen pitkään ollut matkalla kohti paremmin voivaa minää ja nämä tavoitteet liittyvät samaan prosessiin ja itsensä ylittämiseen.</p><p>Kun aloin kirjoittamaan tätä tuli mieleen, että tavoitteissa täytyy ehdottomasti olla blogin kirjoittamista. Eli ensimmäisenä tavoitteena siis vähintään kaksi julkaisua tämän jälkeen. Se on ehdottomasti realistinen tavoite ja haluankin, että kaikki loppuvuoden tavoitteet ovat realistisia ja saavutettavissa ilman, että kuormitan itseäni liikaa. Jos lykkään asioita niin silloin toki tulee kiire ja stressi, mutta jos aloitan heti pienin askelin, niin kaikki menee varmasti hyvin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRf6fZRwqC4dGj4KT3FFpy7ajfo9CU-KqmaEjJszM-gYIseoWQemHUGXhG_5x-_ndKIgFYT_3plOIsN1EwdLZOp32V_J9YsQtt0KZc7F1t83VuXpzwX-DtYCa5der9838KhENgIlxM87Tq/s2048/IMG_20181126_115349.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRf6fZRwqC4dGj4KT3FFpy7ajfo9CU-KqmaEjJszM-gYIseoWQemHUGXhG_5x-_ndKIgFYT_3plOIsN1EwdLZOp32V_J9YsQtt0KZc7F1t83VuXpzwX-DtYCa5der9838KhENgIlxM87Tq/w640-h480/IMG_20181126_115349.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Idea tavoitteista sai alkunsa kun pohdin kirjan lukemista ja tajusin, että suunnittelin vuodenvaihteessa postausta "12 kirjaa tälle vuodelle". Onneksi en saanut postausta tehtyä, sillä olisi harmittanut vielä enemmän se, etten ole saanut luettua yhtäkään kirjaa tänä vuonna. Nyt nousi siis ajatus, että haluaisin saada luetuksi yhden kirjan vuoden loppuun mennessä, ehkä siitä voisi sitten jatkaa tavoitellen 12 kirjaa ensi vuodelle.</p><p>Kolmantena perinteinen loppuvuoden tavoite missä en rehellisesti ole onnistunut kertaakaan elämäni aikana, perusteellinen joulusiivous! En ole kotoa muuton jälkeen montaa kertaa viettänyt edes yhtä joulupäivää kotona, eli joulusiivous ei ole tuntunut niin tärkeältä vaikka olenkin aina haaveillut "täydellisesti siivotusta" kodista jouluksi. Pari kertaa meillä on ollut yhtenä joulupäivänä vieraita ja valitettavasti ensimmäisenä kertana ängettiin tavaraa piiloon meidän makkariin sängyn alle. Seuraavalla kerralla onnistuttiin paremmin, mutta jätin monta vähemmän tärkeää asiaa tekemättä. Nyt on kuukausi aikaa, eiköhän koti kiillä jouluna!💖</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiku-4E9N9XEP1uPV7X6-J5OdXKLvzBrJuaPN9IVsEOgwRapIMmRLeW2ZeOEuwf_11C-ryyf8XN-Kw09SItW24guP43E2btwd-m6P_fMYxxo2ZoTBXuyHHjBS3v8Tjk70RK4jZ0d34S3Z0s/s2048/IMG_20181126_115359.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiku-4E9N9XEP1uPV7X6-J5OdXKLvzBrJuaPN9IVsEOgwRapIMmRLeW2ZeOEuwf_11C-ryyf8XN-Kw09SItW24guP43E2btwd-m6P_fMYxxo2ZoTBXuyHHjBS3v8Tjk70RK4jZ0d34S3Z0s/w640-h480/IMG_20181126_115359.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Yksi todella tärkeä tavoite loppuvuodelle on sanoa hei hei yksinäisyydelle. Jos näkisin edes yhtä kaveria ennen vuoden loppua olisin onnellinen. Pariin kuukauteen en ole nähnyt kuin yhden kaverin ohi mennen kun vein vauvatavaraa lainaan. Osa syy tähän eristäytymiseen on päiväkodinaloitus, joka on vienyt aikaa ja energiaa sekä tuonut viisi eri flunssaa meidän perheeseen. Toisaalta korona on iso syy myös, sillä osa ihmisistä on todella varovaisia ja koska itse alkuun eristäytyi täysin tuntuu, että monesta ihmisestä on etääntynyt. Mammakaverit esikoisen vauva-ajalta ovat palanneet töihin ja taaperon vauva-ajalta jäi kaikki uudet tuttavuudet pois kun oltiin niin eristyksissä. Onneksi on sentään yksi parhaista ystävistäni jonka kanssa ollaan yhteydessä lähes päivittäin, joten ihan yksin en ole. Meidän välillämme on kuitenkin melkein viiden tunnin ajomatka, joten viimeksi nähtiin kesällä eikä tiedetä milloin onnistuisi seuraavan kerran.</p><p>Lisäksi haluan nauttia loppuvuodesta, muistaa olla kiitollinen ja onnellinen joka päivä, muistaa mistä saan energiaa ja muistaa ottaa omaa aikaa.</p><p>Miltä haluaisit oman loppuvuotesi näyttävän?</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-72591890150113921272021-10-21T18:07:00.001+03:002021-10-21T18:07:00.196+03:00Takaisin<p> Takaisin terapiaan.. Epäonnistunut, heikko, huono, luuseri - et pärjää tässä elämässä. Sellaista huutelee pieni ääni pääni sisällä. Toinen ääni kertoo toista; uskomattoman hienoa, että tunnet itsesi niin hyvin, että osaat hakea apua hyvissä ajoin, yksin ei kukaan pärjää!</p><p>Epäonnistumista huutava ääni on ollut sen verran vallalla, etten aluksi kertonut heti puolisollenikaan, että varasin ajan psykoterapeutille. 7-8 vuotta sitten loppui viimeisin terapiasuhde, silloin tein päätöksen etten ikinä enää tule olemaan siinä jamassa, että tarvitsisin terapiaa. Tuntuu epäonnistumiselta, mutta samalla tiedän, että selviytyisin varmasti jotenkin ilmankin ja tiedän myös sen, että tämä on oma valinta. Tällä kertaa panostan itseeni, hoidan itseäni ajoissa. Eikä tämän raskaan vuoden kriisit ole olleet minun päätettävissäni.</p><p>Miten olen edes voinut ajatella, etten "saisi" olla siinä kunnossa, että tarvitsisin terapiaa. Mieleeni ei mitenkään mahtunut, että eteen voi tulla vaikka minkälaisia kriisejä, jotka ei millään tavalla johdu siitä, minkälainen pään sisäinen tilanne on. Tämä vuosi on ollut täynnä lyhyitä ja olemattomia yöunia, liikaa kuolemaa ja liikaa kaikenlaisia kriisejä ja vastoinkäymisiä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTNbxHFiKEiNweNJwt923Tu5Ftijpbj-z_6nh3n_eccurh3NCfRR6Ec3yrsrlGe75qmFN8xyR97lIL5KcFXcxolAav2hwAxW0pQ9t5pLhlQnCLzC1CLkgSWmFXIJlcfHxTFqdRVPPL0TLj/s2048/IMG_2331.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTNbxHFiKEiNweNJwt923Tu5Ftijpbj-z_6nh3n_eccurh3NCfRR6Ec3yrsrlGe75qmFN8xyR97lIL5KcFXcxolAav2hwAxW0pQ9t5pLhlQnCLzC1CLkgSWmFXIJlcfHxTFqdRVPPL0TLj/w640-h426/IMG_2331.JPG" width="640" /></a></div><br /><p>Kahden pienen lapsen kanssa en vaan ole pystynyt prosessoimaan loppukesän järkyttävää onnettomuutta ja kuolemantapausta lähipiirissäni. Vaikka kaiken muun saisinkin kursittua kasaan ajan kanssa, niin nuoren ihmisen onnettomuudessa menehtyminen on jotain niin hirveää, että nyt kaiken muun sonnan keskellä rämpiessä tunsin tarvitsevani apua. Ja samalla saan tietenkin apua sen muunkin sonnan prosessointiin.</p><p>Vaikka pieni ääni pääni sisällä yrittää välillä sanoa muuta, niin haluan sanoa jokaiselle: terapiassa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin! On todella hienoa jos olet pystynyt ja jaksanut hakea apua! Terapia on myös todella hyvä tapa itsensäkehittämiseen, ei tarvitse olla kriisejä, masennusta tai uupumusta tms.</p><p>Itse varasin ajan psykoterapeutti-opiskelijalle, jolloin hinta on noin puolet tavallisesta. Tiukkaa tulee tekemään, mutta oma hyvinvointihan on paras sijoitus.</p><p>Toivon myös, että otsikko takaisin myös tulisi viittaamaan siihen, että olen nyt oikeasti takaisin täällä blogin puolella. Tämäkin on minulle terapiaa.</p><p>Ihanaa syksyä, pidä huolta itsestäsi.</p><p>-Mallu</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-49046548871270712942021-08-15T12:07:00.000+03:002021-08-15T12:07:25.718+03:00Kun elämä loppuu liian aikaisin..<p> Tämä vuosi on ollu rankka monella tapaa. Muut asiat tuntuvat kuitenkin pieniltä kun tapahtui jotain todella järkyttävää, epätodellista ja pysäyttävää, veljeni puoliso menehtyi liikenneonnettomuudessa.</p><p>Ei löydy oikeita sanoja, mikään ei helpota tilannetta. Järkyttävää, kamalaa, epätodellista, eihän tällaista tapahdu kuin elokuvissa. Niin nuori, kiltti ja ihana ihminen. Tuntuu siltä, että juuri aloin tuntea häntä paremmin ja nyt hän on jo poissa.</p><p>Suru ja järkytys iski kovaa, en voi mitenkään ymmärtää miten vaikeaa pikkuveljelläni on. Onneksi hän omaa paljon paremmat unenlahjat kuin mitä minulla on. Ensimmäiset viisi yötä heräilin koko ajan ja ensimmäinen ajatus oli onnettomuus tai se ihana ihminen jota ei enää ole. Itkin monta kertaa päivän aikana, onneksi on kuitenkin lapset jotka vie ajatuksia muualle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyjLHxMEwMVwZrRz-FqYCWXifHhVEdT_W7McB-PX2B1Fq211FTAxaNzHm5GZx7OafEloXz6LvPHx6jMZxGKouPcHoajMTg_9JDxmauVoVxm53-fpuLPYlvM89cCqIpBc0fiNt_843yA52d/s2048/IMG_2416.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyjLHxMEwMVwZrRz-FqYCWXifHhVEdT_W7McB-PX2B1Fq211FTAxaNzHm5GZx7OafEloXz6LvPHx6jMZxGKouPcHoajMTg_9JDxmauVoVxm53-fpuLPYlvM89cCqIpBc0fiNt_843yA52d/w640-h426/IMG_2416.JPG" width="640" /></a></div><br /><p>Veljeni päätti aika pian palata kotiin, ettei kynnys kasva ja kodista tule paikka missä ei pysty olemaan. Koska heidän koti on toisessa kaupungissa, huomasin viikon jälkeen, ettei tapahtunut ole mielessä enää niin usein. Reilun viikon päästä huomasin, ettei itkuakaan tullut enää joka päivä.</p><p>Tajusin, että koska tapahtunut tuntuu niin epätodelliselta, pääni on kääntänyt asiat niin, että siellä he ovat normaalisti kotonaan toisessa kaupungissa. Eihän tapahtunut vaikuta omaan arkeen mitenkään ja koska on pakko jatkaa eteenpäin, mieleni haluaa ajatella, että onnettomuus oli vain jotain unta.</p><p>Tätä kirjoittaessa mieleni suostui taas uskomaan tapahtuneen. Kyyneleet ja suru palasivat. Tuntuu siltä, että tekstistä tuli sekava. En vaan tiedä oikein mitä sanoa, mutta tuntui siltä, että tästä on pakko kirjoittaa ennen kuin pystyn jatkamaan muihin juttuihin.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-39395239691699247412021-06-19T10:53:00.000+03:002021-06-19T10:53:13.038+03:00Terkut arkikaaoksen keskeltä<p> Täällä blogin puolella on taas ollut aivan liian pitkään hiljaista. Kevät on ollut todella rankka monestakin syystä, eikä voimavarat tai aika ole riittänyt blogin ylläpitämiseen. Vauva on jo 11 kuukautta ja nukkuu vieläkin huonosti. Unet muuttuivat todella rikkonaisiksi siinä neljän kuukauden hulinoiden kohdalla, mutta väsymys on lisääntynyt pikkuhiljaa koko ajan.</p><p>Muitakin kuormittavia asioita on käyty läpi, mitkä ovat vieneet paljon voimia. Itselle tuli iso ongelma appivanhempien kanssa kun he leikkasivat esikoisen tukan ilman lupaa vaikka olivat hyvin tietoisia siitä ettemme halunneet vielä leikata tukkaa. Kun tämä kriisi oli jotenkin käsitelty menetin rakkaan karvaisen ystäväni. Labbiksemme Mango olisi juuri täyttänyt 12, mutta kolme viikkoa ennen sitä jouduimme aivan yllättäen sanomaan hyvästit.</p><p>Koiran kuolema oli yllättävän kova paikka, mieli oli pitkään todella maassa. Luulin olleeni valmis, koska koiralla oli jo niin paljon ikää ja jonkin aikaa oli myös kärsinyt ruuansulatuskanavan ongelmista. Ajattelin koko ajan, että lähtö voi tulla milloin vaan, mutta en kuitenkaan ollut ollenkaan valmis luopumaan rakkaasta karvalapsestani.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy4xPneFgQ31PIDtLKgcsQUld1OTbocb6-e5h0fjKUudwzJNjOQG0ZqJEq3lq3JVULJlT-lnEs-J4xJTnglRv5Rb6SwSOv4LyN7WJuIu8y6vI_82AbJMJlSBVm9hrnHTrDv6gwlkCe-8Ct/s4000/IMG_20210615_140919MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy4xPneFgQ31PIDtLKgcsQUld1OTbocb6-e5h0fjKUudwzJNjOQG0ZqJEq3lq3JVULJlT-lnEs-J4xJTnglRv5Rb6SwSOv4LyN7WJuIu8y6vI_82AbJMJlSBVm9hrnHTrDv6gwlkCe-8Ct/w640-h480/IMG_20210615_140919MP.jpg" width="640" /></a></div><p>Lisätvistin loppukevääseen ja alkukesään on tuonut puolison lisäkouluttautumiset. Homman piti olla paketissa jo maaliskuussa, mutta lähiopetuksia jouduttiin siirtämään koronatilanteen takia kerta toisensa jälkeen. Onneksi tänä viikonloppuna on viimeiset! Tämä siis tarkoittaa sitä, että koulutusviikonloppujen takia on useampana viikonloppuna jäänyt levot väliin kun toinen on istunut luennoilla ja toinen on sitten yksin lasten kanssa. Itsestäni on tuntunut siltä, että olisin jaksanut paljon paremmin jos nuo viikonloput olisi voinut pitää aikataulun mukaan, sillä energiatasot oli aivan toista alkuvuodesta vaikka silloin myös väsytti.</p><p>Viime aikoina on myös noussut pieni huoli oman mielenterveyden suhteen. Toivottavasti tähän riittää omat toimet ja ystävien apu. Olen aina ollut huono pyytämään apua, mutta nyt avauduin rehellisesti yhdelle kaverille joka totesi, että pidetään kerran viikossa piknikki kunhan hänen loma alkaa. Vaikka kerran viikossa ei toteutuisikaan, niin ajatus kyllä lämmitti uskomattoman paljon! Väsymyksen takia en ole kauheasti jaksanut viestitellä ja sopia näkemisiä, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni, koska tämä voi olla yksi reitti pois tästä kuopasta!</p><p>Toivottavasti sulla siellä menee paremmin, ihanaa kesää!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-81346191521263660612021-03-19T18:50:00.001+02:002021-03-19T18:50:39.740+02:00Elämäntapamuutoksessa takapakkia?<p> Tämä alkuvuosi on jostain syystä ollut todella raskas. Väsymys on vallannut arjen ja usein tuntuu, että pelkät perus asiat on hankala puskea läpi, puhumattakaan mistään uusista rutiineista. Tämä on se kohta mihin moni aikaisempi elämäntapamuutokseni on tyssännyt. Tosin se on yleensä iskenyt aikaisemmin kuin tällä kertaa. Tällä kertaa muutos kuitenkin jatkuu!</p><p>Tiedän minkälaisen arjen ja fiiliksen haluan ja olen todellakin valmis tekemään töitä sen eteen. Vaikka viime aikoina ei ole kaikki mennyt ihan putkeen, niin olen kuitenkin todella tyytyväinen. Olen tehnyt paljon enemmän ruokia kuin aikaisemmin vaikka väsyneenä olisi helppo mennä eineksillä. Kämppä ei ole räjähtänyt niin paljon kuin joskus väsyneenä on saattanut. Hiljaa hyvää tulee, nyt mennään vähän rauhallisempaa tahtia projektin kanssa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsBr8lu7UpBYhtz3Vs1lVVd0OG8_349-L4Wpo0-DCKWISW_gHjN0CiRcWdnLPkWK2ItcagucrLVHxy43pDGAZUfxwt17gRy3G7ldaDO71QP5BBuUeHbZVriA4myMQLLc-zgnHM1IhuNwQn/s4000/IMG_20210308_144354MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsBr8lu7UpBYhtz3Vs1lVVd0OG8_349-L4Wpo0-DCKWISW_gHjN0CiRcWdnLPkWK2ItcagucrLVHxy43pDGAZUfxwt17gRy3G7ldaDO71QP5BBuUeHbZVriA4myMQLLc-zgnHM1IhuNwQn/w400-h300/IMG_20210308_144354MP.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Huonot yöunet ovat myös saaneet kropan niin jumiin, että nyt on aivan pakko ryhtyä kunnolla hommiin treenin ja kehonhuollon kanssa. Olisi myös kiva plussa jos mahtuisi omiin housuihin sitten kun tuolla ulkona ei tarvitse enää ulkohousuja. Nyt mennään legginsseillä ja treenitrikoilla. Päätettiin pitää jonkinlainen herkkulakko maaliskuun alusta pääsiäiseen asti ainakin. Yhdet muffinssit ollaan syöty lakon alkamisen jälkeen, mutta muuten olen ylpeä siitä, miten hyvin olen onnistunut olemaan ilman herkkuja. Ajattelin lakon olevan mahdoton kun väsymys painaa päälle ja olen oikein kunnolla sokerikoukussa.</p><p>Herkuista haaveilen edelleen päivittäin ja olenkin suunnitellut ostavani ison kasan kaiken maailman herkkuja pääsiäiseksi, mutta taidan jatkaa lakkoilua vielä sen jälkeen tai ainakin ottaa käyttöön karkkipäivän. Ihania jätski uutuuksia on pakko päästä maistamaan!</p><p>To do listat on jotenkin unohtunut väsymyksen keskellä, mutta eiköhän nekin ole aika kaivaa takaisin esiin, sillä väsyneillä aivoilla en oikein muista kaikkia asioita. Olen tehnyt hienot ruksilistatkin päivittäisistä asioista mitkä olisi hyvä muistaa, mutta ei ne listat auta muistamaan kun ne on jossain piilossa.</p><p>Tänään on ollut todella hyvä päivä ja olen saanut vaikka mitä tehtyä! Otan tämän uutena alkuna pienen "lomailun" jälkeen, tästä se jatkuu!</p><p>-Mallu</p><p><br /></p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-668105154551855092021-03-15T18:24:00.000+02:002021-03-15T18:24:22.605+02:00Äitiysloma + koronapandemia<p> Vähän väliä ottaa niin päähän olla kotona lasten kanssa kun pandemia jyllää. Kotiäidin arki voi muutenkin olla aika yksinäistä. Nyt on alkanut harmittaa erityisen paljon myös pienen taaperoni puolesta, joka ei tapaa juuri ollenkaan muita lapsia pikkuveljeä lukuun ottamatta. Viime keväänä oli tarkoitus aloittaa taaperosirkus harrastus, mutta kaikki peruttiin koronan takia. Vauvan takia en halunnut syksyllä aloittaa mitään muskareita, koska vauvan ollessa ihan pieni oltiin erityisen varovaisia.</p><p>En enää pelkää koronaa niin kuin viime keväänä, voisin mennä ja tehdä asioita. Yksi iso mutta on vaan se, että haluan välttää viemästä lapsiani paikkoihin missä käytetään maskia. Meidän ihmisten kuuluisi nähdä toistemme kasvot ja lapsille se on erityisen tärkeää. En ole maskivastainen ja käytän itse maskia esim. kaupoissa ja neuvolassa, mutta en käy turhaan paikoissa missä on maskisuositus ja vielä vähemmän lasten kanssa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyfFIJUDJwY-pueYpQrwZ5QkjIB7UEpJ3QuVFYa3Zl7aJd4DllaSFT31zLQRqgTqBchwnZmdk1zUGuhAIBWQJTHBE9F2Mv6FyJYWBOILwLQVqknkDczVV8UD0MQzwyoBCMnWTa9aj2KYsj/s2048/IMG_2830.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyfFIJUDJwY-pueYpQrwZ5QkjIB7UEpJ3QuVFYa3Zl7aJd4DllaSFT31zLQRqgTqBchwnZmdk1zUGuhAIBWQJTHBE9F2Mv6FyJYWBOILwLQVqknkDczVV8UD0MQzwyoBCMnWTa9aj2KYsj/w400-h266/IMG_2830.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>Moni äitikaveri esikoisen vauva-ajoilta on jo takaisin töissä ja tämän heinäkuisen osalta on koronan takia jäänyt uudet äitikaverit löytymättä. Kesällä kävin yksillä äiti-vauva treffeillä, mutta meitä oli iso porukka, enkä kerennyt saada ketään yksittäistä kaveria sieltä. Puhuttiin uusista treffeistä, mutta ei keretty ennen kuin korona tilanne taas paheni, eikä se enää ollut fiksua. Tuntuu myös hankalemmalta kun lapsia on kaksi ja haluaisi molemmille ikäistänsä seuraa.</p><p>Olisi ihanaa voida käydä eri paikoissa lasten kanssa. Tavattiin pitkästä aikaa yhden äitikaverin kanssa ulkona noin kuukausi sitten ja oma taapero oli todella innoissaan leikkikaverista. Meidän pihalla on harvoin ketään muita, joten taapero oli leikkinyt toisen taaperon kanssa suunnilleen kuukautta aikaisemmin. Reilu viikko sitten taapero pääsi leikkimään siskonpoikani kanssa ja oli ihanaa nähdä serkuksien oikeasti leikkivän yhdessä ensimmäistä kertaa. Lapseni on juuri alkanut kiinnostumaan kunnolla muiden kanssa leikkimisestä, mutta ei ole kavereita joiden kanssa leikkiä edes viikottain. Toivon, että säiden lämmetessä pihalta ja puistoista löytyisi kavereita.</p><p>Olin jo päättänyt etsiä seuraa sekä itselleni, että taaperolleni, mutta sitten koronatilanne taas paheni. Eli kai tässä vaan jatketaan samalla tavalla, nähdään silloin tällöin (harvoin) ketään ja toivotaan, että ulkoillessa tulisi samanikäisiä lapsia vastaan.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-60942909241204898992021-03-10T17:55:00.001+02:002021-03-10T17:55:00.417+02:00Voihan väsymys!<p> Olen vaarallisen tottunut väsymykseen. Ei todellakaan tunnu siltä, että nukahtaisin pystyyn, mä vaan toimin ja jumitan ja toheloin.. En myöskään muista asioita. Sunnuntaina säikähdin kun ovikello soi, kuka ihme soittaa ovikelloa nyt korona aikaan? Kun pääsin eteiseen muistin, että kummisetäni tuo yhden koiristamme takaisin kotiin, viikon heidän kanssa lomailun jälkeen.. Lisäksi kummisetäni oli melkein puoli tuntia myöhässä sopimastamme ajasta, mutta ei se mitään, sillä olin väsymyksissäni unohtanut koko koiran! Enkä väsyneenä myöskään juurikaan huomannut viikon aikana, että yksi koira puuttuu..</p><p>Eniten harmittaa kun ne asiat putoavat pois, mitkä antavat minulle energiaa. Kuten esimerkiksi blogin kirjoittaminen ja treeni. Väsyneenä joko unohdan koko asian tai en juuri siinä hetkessä kun kerkeäisi pysty kirjoittamaan tai jaksa treenata johtuen väsymyksestä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTHm9yL0q3g6OhoBD9_SY4SORjiTAL3nCaObTop1goehch9IOLqy7erCgzio8Q_eMPf3WxDOOcDZb1STMf-_hS0RCoqw5UbyXA2B_LlrE3suA3uT90xOpe_zK0yRi9aXlpcl8xVFkK_fjY/s4000/IMG_20210218_105610MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTHm9yL0q3g6OhoBD9_SY4SORjiTAL3nCaObTop1goehch9IOLqy7erCgzio8Q_eMPf3WxDOOcDZb1STMf-_hS0RCoqw5UbyXA2B_LlrE3suA3uT90xOpe_zK0yRi9aXlpcl8xVFkK_fjY/w300-h400/IMG_20210218_105610MP.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Viime aikoina vauva on nukkunut huonommin johtuen mahdollisesti hampaiden puhkeamisesta. Vauvan unet ovat huonontuneet, eikä ruoka tai maito meinaa oikein maistua. Lisäksi unta huonontaa pinsettiotteen harjoittelu mitä pitää näköjään tehdä unissakin, eli nipistellä äitiä ja kauhea huuto alkaa ellei tätä saa unissaan tehdä. Aamut ovat myös aikaistuneet, mikä on ihan tervetullutta, mutta silloin olisi myös ihan mukava jos saisi nukkua yöllä.</p><p>Huomaan olevani ihan mustelmilla kun väsyneenä törmäilen ovenkahvoihin ja -karmeihin. Tosin sitä nyt sattuu minulle muutenkin, mutta nyt vaan tavallista enemmän. Pahinta väsymyksessä on tällä hetkellä aivosumu. En muista asioita ja esimerkiksi kirjoittaminen on usein ollut mahdotonta. Aivot vaan jumittaa. Edelleen olen onnellinen kahvista ja nyt myös ihanasta kevätauringosta! Kyllä vauva vielä oppii jossain vaiheessa nukkumaan paremmin ja saan ladattua akkujani!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-34698166709252856312021-03-08T17:55:00.002+02:002021-03-08T17:55:35.372+02:00Helmikuun parhaat 2021<p> Ja taas on kuukausi vierähtänyt! Helmikuu meni kyllä älyttömän nopeasti! Väsymys on vaivannut ja kuun puolessa välissä tajusin miksi olen voinut niin huonosti jonkun aikaa. En ollut nähnyt kun yhden kaverin yhden kerran 1,5 kuukauteen! Sen lisäksi olin nähnyt siskoani, äitiäni ja miehen perhettä. Asia korjaantui nopeasti ja näin kahta kaveria loppukuusta, molemmat treffit kuuluu todellakin kuukauden parhaisiin! Varsinkin äitikaverin tapaaminen kun taapero sai leikkiseuraa ja nautti silminnähden! Kävin myös osteopaatilla yli vuoden tauon jälkeen. Yleensä olen nauttinut rentoutumisesta ja hiljaisuudesta lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen, mutta nyt tuli tarpeeseen tunnin juttelutuokio hoidon lomassa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixWfXM6VceFMGk_iHOFGx7Sry_-YZUPSI0Fx9L1lsNsbMNgtCbK5l_sDUI6PvQQzCJxt_wrO3XHL09mhXs75yOx0fyZmaQRxXcDGzW0EU7__1s6VIkC9gpaDBAwosyv2JqW7vun937IFmh/s4000/IMG_20210223_113655MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixWfXM6VceFMGk_iHOFGx7Sry_-YZUPSI0Fx9L1lsNsbMNgtCbK5l_sDUI6PvQQzCJxt_wrO3XHL09mhXs75yOx0fyZmaQRxXcDGzW0EU7__1s6VIkC9gpaDBAwosyv2JqW7vun937IFmh/w300-h400/IMG_20210223_113655MP.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Helmikuussa nautittiin vielä täysiä talvesta ja myös auringosta! Loppukuusta alkoi olla enemmän kevään tuntua mistä myös nautittiin. Tehtiin päiväreissuja miehen äidin suvun mökille ja mun perheen mökille. Viime kuussa myös herkuteltiin paljon, ehkä liikaakin.</p><p>Väsymystä on riittänyt, joten auringosta ollaan nautittu myös sisällä kun en ole jaksanut aamusta tapella taaperolle vaatteita päälle. Ihan loppukuusta päästiin myös nauttimaan auringon lämmöstä lasitetulla parvekkeella. Taaperon mielestä oli ihan parasta syödä välipala lämpösellä parvekkeella. Sisäpihalla on paljon varjoa ja taapero jää tietysti usein leikkimään varjoon, joten ihanaa, että sisälläkin voi nauttia auringosta!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV3s-2PZjyd4o3j0oSO3mPAhj3YfkXzy-4avISxKVR79sI19QaVF_0ndjS8W-BjhMkoJbM9vUpG2NF9PPhkJHZJwEV-ad4tVEE3136TxLGEqbYetJa3Vvbd_Lqa-7ZV3Pbesk5XqGy50ip/s4000/IMG_20210223_113657MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV3s-2PZjyd4o3j0oSO3mPAhj3YfkXzy-4avISxKVR79sI19QaVF_0ndjS8W-BjhMkoJbM9vUpG2NF9PPhkJHZJwEV-ad4tVEE3136TxLGEqbYetJa3Vvbd_Lqa-7ZV3Pbesk5XqGy50ip/w300-h400/IMG_20210223_113657MP.jpg" width="300" /></a></div><p></p><p>Tästä tuli pikainen kuukausi katsaus ja viikon myöhempään kuin mitä oli tarkoitus. Seuraavassa postauksessa kerron vähän syitä tähän.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-67930622611076768722021-02-15T18:43:00.000+02:002021-02-15T18:43:21.101+02:00Vauva 7kk<p> On ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee, meidän vauva täytti jo 7 kuukautta 1,5 viikkoa sitten! Tahmean kotiarjen keskellä en ole edes kerennyt tätä postausta saamaan valmiiksi ja alkuperäinen otsikko oli puolivuotias, joten vähän piti myös päivittää alkuperäistä tekstiä. Tuntuu ettei vauva ole enää pitkään vauva kun aloitettiin kiinteätkin reilu kuukausi sitten. Pikku herra on alkanut olla tyytymättömämpi, koska turhautuu kun ei ole keksinyt miten pääsisi eteenpäin. Jalat vispaavat hurjaa tahtia ilmassa, mutta ei auta. Viimeisten päivien ajan hän on jo päässyt ihan vähän eteenpäin, mutta ei ole itse huomannut kuin sen, että kurottelemalla hän saa minkä haluaa.😄</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRdkbC0DSRXhXoTd4BAL1GmzsGoose1I70u3ZACH0WC63xbDmArw4OnLkNw0y4lAGUEYxlNEUx3DQv4fmznu19tHd7XtzNRY5UOIWlituu4QCA9V4TLXpKvqveKgam5dIqL3xbLEjaeoGk/s4000/IMG_20210214_165446MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRdkbC0DSRXhXoTd4BAL1GmzsGoose1I70u3ZACH0WC63xbDmArw4OnLkNw0y4lAGUEYxlNEUx3DQv4fmznu19tHd7XtzNRY5UOIWlituu4QCA9V4TLXpKvqveKgam5dIqL3xbLEjaeoGk/w640-h480/IMG_20210214_165446MP.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div>Tulee paljon vertailtua lastemme kehitystä ja luonteita. Vauva on on ollut selkeästi paljon liikkuvaisempi ja kovempi juttelemaan kuin mitä isoveljensä oli. Siltikään pikkuveli ei ole vielä keksinyt miten pääsisi eteenpäin ja sehän vasta turhauttaa. Isoveli ei viihtynyt juurikaan itsekseen ja oli paljon sylissä, hyvin jäntevä ja tarkkaavainen vauva. Ehkä hän sen takia oppikin istumaan todella aikaisin. Pikkuveli ei vielä istu kunnolla ja on viihtynyt paljon paremmin lattialla. Pikkuveli olisikin koko ajan menossa jonnekin, jos koittaa laittaa istumaan niin aina edessä on jotain mielenkiintoista mitä havitella, ellei muuta niin omat varpaat. Istumista vaikeuttaa varmasti myös pitkä selkä. Syöttötuolissa taas on kivempi heilua edes takaisin kuin harjoitella istumista. Toki istuminen on kehittynyt nyt valtavasti parin viikon aikana kun on istunut enemmän syöttötuolissa.<p></p><p>Hampaita ilmestyi aika nopeasti kaksi kappaletta kun aloitettiin kiinteät. Niillähän onkin sitten kiva purra aina välillä imetyksen päätteeksi ja samalla vetää päätä sivulle, au.. Päikkäreitä meillä nukutaan kahdet tai kolmet päivässä. Jos jotkut unet ovat pitkät (meidän mittarilla kaksi tuntia) niin yhdet päikkärit putoavat pois. Aika normaali on 3x45min, tosin viime aikoina ollaan useammin menty kaksilla päikkäreillä ja saatu vauva aiemmin yöunille. Yöt vaihtelevat todella paljon, välillä tuntuu, että heräillään koko ajan ja joskus saisi nukkua jopa neljä tuntia putkeen. Saisi, sillä tämä äitihän herää vaikka vauva ei heräisi.. Koska vauva on heräillyt aika tiheästi on oma uni pirstaloitunut. En saa nukuttua vaikka vauva kerrankin nukkuisi. Onneksi tiedän, että tämä on vain vaihe, jossain vaiheessa me molemmat nukutaan hyvin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWYmUbdWilXGuSrId5Ulq_ucsjIvSamx3Ek8PkZWt_wH-CJheKDZ-kgno1xf0ek0NO7swtflAn8m0PznRaG_KZIFhyqJKDcmckwYiLrQCUYC74sPA_AGk64uyDU_C5Os33sf2kaSddGgCy/s4000/IMG_20210214_165426MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWYmUbdWilXGuSrId5Ulq_ucsjIvSamx3Ek8PkZWt_wH-CJheKDZ-kgno1xf0ek0NO7swtflAn8m0PznRaG_KZIFhyqJKDcmckwYiLrQCUYC74sPA_AGk64uyDU_C5Os33sf2kaSddGgCy/w640-h480/IMG_20210214_165426MP.jpg" width="640" /></a></div><p>Ainoa selkeä sana on mamma jota on hoettu jo yli kuukauden, mutta vasta viime aikoina on tullut se tunne, että se todellakin tarkoittaa äitiä. Pappaa harjoitellaan kovasti ja muutamia kertoja on kuulunut nam tai nam nam. Isoveljen perässä on myös alettu matkimaan "nejnejnejnej", sitä on kuulunut välillä kun vauva on ollut tyytymätön, eli ehkä se on liitetty sanaan ei. Ihanasti kun pikkuveli on alkanut harjoittelemaan sanoja, on esikoinenkin alkanut puhumaan paljon enemmän ja yrittää välillä opettaa sanoja pikkuveljelle.</p><p></p><p>Saatiin äidiltäni käytetty kävelykärry jonka avulla vauva nousee jo seisomaan! Voi olla, että meidän pieni lähteekin aikaisin kävelemään, sillä seisomista harjoitellaan nyt todella paljon! Ei tarvitsisi olla ihan niin kiire, aika kun menee muutenkin niin nopeasti!</p><p>Ihanaa alkanutta viikkoa!</p><p>-Mallu</p><br /><br />Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-65114104762713894212021-02-01T15:02:00.000+02:002021-02-01T15:02:21.778+02:00Tammikuun parhaat 2021<p> Oho, vuoden ensimmäinen kuukausi on jo takana! Päätin omaksi ilokseni alkaa summaamaan kuukauden parhaita juttuja. Aika kun menee niin hurjan nopeasti niin on kiva muistella kivoja juttuja.</p><p>Ensimmäisenä tulee mieleen lumi! Yhden lumettoman talven jälkeen on tullut tirautettua muutamia kertoja onnen kyyneleitä talvisesta maisemasta. Itsehän olen tämmöinen hullu joka rakastaa myös kovia pakkasia ja olen aina ollut sitä mieltä, että mitä enemmän lunta sen parempi! Mielummin överit kun vajarit.😄 Tammikuun parhaisiin kuuluu ehdottomasti monet lumileikit ja ulkoilut ihanassa talvimaisemassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MpHZ1Qnm-laLTF5qjjaa909dd8cMKeNLBAN2SExqNsrT4G00EJpRYf49iuUOsgZ_eHx8XFb03cvbYfFBFf_D0wxQv9vqAg4gQpK0yyUM2XnAWO7bRpmM9XrbVbdSkksJwe9LWX2xeL84/s4000/IMG_20210121_105110MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MpHZ1Qnm-laLTF5qjjaa909dd8cMKeNLBAN2SExqNsrT4G00EJpRYf49iuUOsgZ_eHx8XFb03cvbYfFBFf_D0wxQv9vqAg4gQpK0yyUM2XnAWO7bRpmM9XrbVbdSkksJwe9LWX2xeL84/w300-h400/IMG_20210121_105110MP.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Kuun alussa mies toi yllättäen kukkakimpun minulle, se onkin todella mainitsemisen arvoinen juttu koska on niin harvinaista. Tuli melkein itku kun taapero ylpeänä kantoi kimpun minulle. Muuten tammikuussa tuli vietettyä perus kotiarkea, puoliso valmistui ja aloitti kokopäivätyöt kuun alussa, joten on pitänyt sumplia arkirutiineja uusiksi. Kuun puolessa välissä otin pikkuruisen irtioton kun lähdin päiväksi siskon mökille viettämään tyttöjen päivää äidin ja siskon kanssa. Pieni tissitakiainen pääsi tottakai mukaan. Hemmottelupäiväksi ajateltu päivä oli ihana, vaikka meni liian nopeasti. Kaivettiin yksi lumeen hautautunut auto esiin, syötiin tacoja ja saunottiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgS0EAjyJo9DwBs01VYZSI8QhN2PzEPz2z3fgtjDaWTeKmJIj9b9tX7YCeldD9MywDx4FSkD1eUqV4g1mG1JhzXpKFCNJRq5tmczgwQWly8q42QopjmpMlRscz7BaBheT7L9Q7nh-4X2BN/s4000/IMG_20210121_103405MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgS0EAjyJo9DwBs01VYZSI8QhN2PzEPz2z3fgtjDaWTeKmJIj9b9tX7YCeldD9MywDx4FSkD1eUqV4g1mG1JhzXpKFCNJRq5tmczgwQWly8q42QopjmpMlRscz7BaBheT7L9Q7nh-4X2BN/w300-h400/IMG_20210121_103405MP.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Koronan takia ei tule nähtyä paljon ihmisiä, eikä varsinkaan vierailtua ihmisten kotona, mutta tammikuussa kävin lasten kanssa ystävän luona teellä. Nähdään harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta todellisuudessa voitaisiin helposti nähdä useamminkin sillä ajomatkaa on kuitenkin vaan reilu puoli tuntia. Helsingin sisälläkin saattaa kestää pidempään. Tänä vuonna lupaan siis ajaa Tuusulaan useammin!</p><p>Kuukauden parhaimpiin kuuluu tietenkin myös päivieni pelastaja, kahvi! Loppukuusta huomasin, että vauvan uni on hieman parantunut, joten sormet ristiin, että sama jatkuu niin voin ehkä jossain vaiheessa siirtyä takaisin kofeiinittomaan kahviin!😄</p><p>Ihanaa helmikuun alkua!💜</p><p>-Mallu</p><p><br /></p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-63760810801765873722021-01-18T18:57:00.000+02:002021-01-18T18:57:14.942+02:00Loppuvuoden ja tämän vuoden projekti<p> Eipä taas mennyt suunnitelmat ihan putkeen tässä lapsiperhe arjessa. Tämän postauksen piti ilmestyä viime viikolla, mutta nyt on onneksi vasta maanantai. Molemmille pojille tulee nyt hampaita samaan aikaan ja jostain syystä meillä oli jonkinlainen epäonnenviikko viime viikolla, on ollut vähän tahmeaa meininkiä täällä, mutta nyt asiaan! Aloitettiin joskus marraskuun alussa ystävän kanssa projekti josta ollaan molemmat oltu todella innoissamme. Viime blogikirjoituksessa mainitsinkin elämäntapamuutoksesta.</p><p>Kaikki sai alkunsa siitä kun juttelimme yhdessä siitä miten molemmat olimme päättäneet ryhtyä toden teolla toimeen. Itsellä oli ajatuksena lähteä purkamaan roikkumaan jääneiden asioiden listaa niin, että saisin loppuvuoden aikana tehtyä mahdollisimman paljon. Ystävälläni taas oli tullut ajatus siitä, että saisi tehtyä todella perusteellisen joulusiivouksen jos aloittaisi ajoissa. Molemmilla oli täysin sama ajatus, vaikka ajatus lähti hieman eri asioista, nyt on aika purkaa älyttömän pitkäksi kasvanut to do lista!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyaowXqlPsqBUm1wzH4FeeGnTsSLnDNA5MVOPAec4evWS0ozBgJtih5h1TTjU7b5EAYYgBw_XvqEVjgPin5TT6mfxE-IJGi960rjcb98YV_bqqA0RH_aa-4LEeUytAfUj8OWpzW8DOTk3t/s4000/IMG_20210117_162948MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyaowXqlPsqBUm1wzH4FeeGnTsSLnDNA5MVOPAec4evWS0ozBgJtih5h1TTjU7b5EAYYgBw_XvqEVjgPin5TT6mfxE-IJGi960rjcb98YV_bqqA0RH_aa-4LEeUytAfUj8OWpzW8DOTk3t/w640-h480/IMG_20210117_162948MP.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Listaan kuului ja kuuluu tietenkin perussiivous myös, sillä eihän sitä voi jättää pois. Päätimme alkaa sparraamaan toisiamme ja jaettiin toisillemme koko loppuvuoden ajan jokaviikkoiset to do- listat ja olimme yhteyksissä lähes päivittäin. Ensimmäisen viikon jälkeen tajusimme, että joka viikolle täytyy olla kaksi listaa. Yksi jossa on perus arkijuttuja ja toinen missä muut asiat. Nopeasti tajusimme, ettei kaikkea voi änkeä loppuvuoteen, mutta loppuvuodesta voisi tulla hyvä alkuspurtti. Eli tavoitteena oli hoitaa mahdollisimman paljon loppuvuodesta ja jatkaa hommaa tänä vuonna vähän rennommalla otteella.</p><p>Loppuvuosi menikin todella loistavasti projektin kanssa! Yhtäkkiä huomasimme, että molemmat olimme lisänneet listoillemme myös toisenlaisia asioita. Aloimme tekemään myös muita hyvinvointiamme lisääviä asioita, esimerkiksi enemmän ulkoilua ja treeniä. Huomasimme myös, että vaikka joku viikko ei mennytkään putkeen niin silti tuli tehtyä kaikenlaista.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuigQMoDwlMOLUve2nrWMznKkp5foH20bHc9K_vbrGSYmfD_y5S5dXZI7IYLBV0V8pMxKL8OBZ338LKgIl49NHOHyznNv9vOgYMpurj1naG3RLA35Hs6waktHPxYVATFI4SiCY2CQixG7l/s4000/IMG_20210110_132754MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuigQMoDwlMOLUve2nrWMznKkp5foH20bHc9K_vbrGSYmfD_y5S5dXZI7IYLBV0V8pMxKL8OBZ338LKgIl49NHOHyznNv9vOgYMpurj1naG3RLA35Hs6waktHPxYVATFI4SiCY2CQixG7l/w300-h400/IMG_20210110_132754MP.jpg" width="300" /></a></div><p></p><p>Joulun jälkeen ja tämän vuoden alku on mennyt vähän tahmeammissa merkeissä ja listakin on ollut piilossa enimmäkseen. Ystävälläni on mennyt hieman paremmin, mutta vähän samaa on ollut siellä myös ilmoilla. Ollaan kuitenkin todettu, että muutos entiseen on valtava! Nyt jos on väsynyt ja tahmea päivä, se ei tekemisten suhteen ole ollut yhtään niin väsynyt ja tahmea kuin ennen! Me ollaan molemmat saatu homma rullaamaan ja tästä jatketaan vaan eteenpäin! Luulenpa, että meidän molempien elämät ovat menneet paljon enemmän kohti omia ajatuksiamme unelmien arjesta kun vuoden päästä katsotaan taaksepäin.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-1162822705751836772021-01-09T18:22:00.003+02:002021-01-09T18:22:31.328+02:00Tervetuloa 2021!<p> Taas se vuosi vaihtui ja tätä vuotta on mennyt jo yhdeksän päivää! Vuodesta 2020 on aika ristiriitaiset tunteet. En voi ajatella sitä kauhean synkkänä vuotena, sillä yksi elämäni ihanimmista asioista tapahtui viime vuonna, toinen lapsemme syntyi. Toisaalta korona toi vuoteen paljon ahdistusta, stressiä, epätietoisuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Korona toi toisaalta hyvääkin, herätteli ihmisiä siihen, mikä oikeasti on itselleen tärkeää. En tiedä onko syynä koronan nostattamat mietteet vai kolmenkympin kriisi, mutta minä aloitin elämäntapamuutoksen. Kyllähän noita elämäntapamuutoksia on tullut aloitettua vaikka kuinka paljon, mutta nyt tämä on pysyvää. Tästä kerron lisää ensi viikolla!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZZWkVhB5HRMME_bkOp5Z0STIG31qrXHQo5KcgDbM8b6Lai-jg3jfPpMm5dMWAUpkEow1YmL4MrYhxdl8FJVS2-pVLhUO7MG7IFm4DFtA8F-nOqvjAxojDF6-NlIDKEBoWPkMpvoSJ6mW/s2048/IMG_2828.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZZWkVhB5HRMME_bkOp5Z0STIG31qrXHQo5KcgDbM8b6Lai-jg3jfPpMm5dMWAUpkEow1YmL4MrYhxdl8FJVS2-pVLhUO7MG7IFm4DFtA8F-nOqvjAxojDF6-NlIDKEBoWPkMpvoSJ6mW/w640-h426/IMG_2828.JPG" width="640" /></a></div><p><br /></p>Olen todella onnellinen siitä, että saatiin lunta heti vuoden toisena päivänä, se on piristänyt todella paljon! Muuten tämä alkuvuosi on tuntunut aika tahmealta väsymyksen takia. Suuria muutoksia on myös tapahtunut meidän perheessä, kun mies valmistui ja aloitti kokopäivätyöt. Toisaalta oli turhauttavaa kun toinen oli kotona, mutta kuitenkin jatkuvasti omien hommien parissa, silti toisen sai apuun esimerkiksi kun imetin ja esikoinen kaipasi apua tai kun molemmat lapset huusivat samaan aikaan. Eli nyt turhauttaa välillä kun joutuu pärjäämään yksin mutta samalla tuntuu siltä, että saisin paljon enemmän apua kun mies nyt pystyy jättämään työt töihin, eikä ole jatkuvasti koneella viimeistelemässä jotain kouluhommaa.<p></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlgwelj3YDBQthLkfUE3-OCfQYjNB_IvLvWWUcxfVHoSSEs7_SwX-UBzKcwRhLKfzwpcszgz1GiCI5O5H-LCLFGH0JjXPF-lX0O32sEHQLpZxP4qakE2PrKunxOBGr4oTPn_3wmOVl6A6H/s2048/IMG_2827.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlgwelj3YDBQthLkfUE3-OCfQYjNB_IvLvWWUcxfVHoSSEs7_SwX-UBzKcwRhLKfzwpcszgz1GiCI5O5H-LCLFGH0JjXPF-lX0O32sEHQLpZxP4qakE2PrKunxOBGr4oTPn_3wmOVl6A6H/w640-h426/IMG_2827.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Nyt kun arkemme on selkeämpi, on myös sovittu, että minä saan päivittäin omaa aikaa. Tästä olen enemmän kuin innoissani! Toisille tämä on ollut itsestäänselvyys vauvan syntymästä lähtien, mutta meillä ei ja minulla on ollut omaa aikaa todella vähän viimeiset reilu kaksi vuotta. Meidän oli tarkoitus alkaa totuttelemaan esikoinen menemään hoitoon muille viime keväänä. Noh, pari kertaa hän kerkesi olla äidilläni pari tuntia kerrallaan, mutta sitten tuli korona. Siinä ei sitten kerennyt levätä kauheasti ennen vauvan tuloa, joten nyt jos saan 0,5-1h/päivä omaa aikaa niin se tuntuu todella luksukselta! Ehkä pystyn vihdoin jatkamaan säännöllisesti blogin kirjoittamista, mikä hiipui esikoista odottaessani.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_K6n3bJEbnrm18ma49iK52KbMDVu4u9pM9GwBKgdLIQjr_3WBFGEhro7D_DeltLP7N4yZaEjUtQnNm_kmy2jHriwiFA60xP7GYMzbbONxWGpiAUwG-BDFNY9E23J9AtikbZ1HGD9DKBQ/s2048/IMG_2826.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_K6n3bJEbnrm18ma49iK52KbMDVu4u9pM9GwBKgdLIQjr_3WBFGEhro7D_DeltLP7N4yZaEjUtQnNm_kmy2jHriwiFA60xP7GYMzbbONxWGpiAUwG-BDFNY9E23J9AtikbZ1HGD9DKBQ/w640-h426/IMG_2826.JPG" width="640" /></a></div><br /><p>Tälle vuodelle on paljon suunnitelmia ja haaveita. Kuvissa olevasta tämän vuoden unelmakartastani voikin bongailla eri juttuja, vaikka jokainen varmaan tulkitsee sitä omalla tavallaan. Elämäntapamuutoksen toivon tuovan kokonaisvaltaista hyvinvointia mikä näkyy unelmakartallakin isoimpana teemana. Aion myös panostaa siihen, että saan herätettyä blogin taas eloon ja pääsen taas nauttimaan kirjoittamisesta niin kuin vuosia sitten. Aion pitää kiinni siitä, että tehdään kivoja juttuja koko perheen kanssa, eikä jäädä kotiin jumittamaan, kuten joskus oli tapana ja mihin on helppo palata. Toivon, että saadaan mökillä paljon tehtyä ja rantamökin remppaa aloitettua. Yksi suuri haave tälle vuodelle on myös uuden kodin löytäminen, silmiä on pidetty auki viime keväästä lähtien, mutta sopivaa kotia ei ole osunut kohdalle, ehkä tänä vuonna sitten!</p><p>Ihanaa vuotta 2021 kaikille!</p><p>-Mallu</p><br />Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-68406604969726877422020-12-19T19:30:00.001+02:002020-12-19T19:30:35.177+02:00Hyvästit lapsuudenkodille<p> Tänään kävin viimeistä kertaa lapsuudenkodissani. Äidin viimeiset tavarat siirtyivät uuteen kotiin ja loppusiivouksen jälkeen äitikään ei enää siellä käy. Lapsuudenkodin avain ei enää roiku avainkaapissamme.</p><p>Kun ajelin kohti Espoonlahtea alkoi puolessa välissä itku nousta kurkkuun. Olin seitsemän kun muutettiin kerrostalosta paritaloon, silti koen sen lapsuudenkotinani. Olin juuri täyttänyt 19 kun muutin omilleni, eli 12 vuotta asuin tuossa kodissa. Se kuitenkin tuntuu paljon pidemmältä ajalta, lapsena kun aika meni hitaammin. Ehkä asunkin vielä joskus paljon kauemmin jossain toisessa kodissa. Ajaessani kohti lapsuudenkotia kelailin päässäni asioita.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUdW_3ON48pmfZRBSjAvzyU9POE3BJkNc6kJFchHOYV0JRsK7xJuqTOJl5i2nmnPQmbAeu7SLkmr4uE14Kzpd_h357nBXUhwZZYz9UrBgZXkx_z-ADxYNyNsU-fsf3kOrPrQzUV1s_cn_T/s4000/IMG_20201219_142136MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUdW_3ON48pmfZRBSjAvzyU9POE3BJkNc6kJFchHOYV0JRsK7xJuqTOJl5i2nmnPQmbAeu7SLkmr4uE14Kzpd_h357nBXUhwZZYz9UrBgZXkx_z-ADxYNyNsU-fsf3kOrPrQzUV1s_cn_T/s320/IMG_20201219_142136MP.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">valoja ei enää ollut, joten kuva onkin surkea laadultaan</td></tr></tbody></table><p>Avomieheni sanoi lähtiessäni, että mieti kuinka ihanaa kun myöhemmin voi lähteä alueelle kiertelemään ja muistelemaan vanhoja. Voin toki käydä ulkoilemassa alueella, mutta muuten moni asia on muuttunut ja muuttuu edelleen. Vanhaa esikouluani ja ala-astettani ei ole enää olemassa, Ne revittiin maan tasalle ja paikalla on nyt muita rakennuksia. Vanha yläasteeni on edelleen vanhalla paikallaan, mutta nimi on muuttunut. Lapsuudenkodin lähistölle on noussut uusia taloja ja niitä tulee lisää. Vanha ostoskeskus Lippulaiva on revitty aikoja sitten ja uusi ostoskeskus nousee tilalle. Lähes kaikki bussilinjat ovat muuttuneet ja jossain vaiheessa metrokin valmistuu.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFbpjCLDQReq9iFrIfBJtFwF8gsD54FSCKkbWXpKLyCa8wCQRZv6fN-n1g78VjmYe4x5Cx-2x_57Hw5jMCCzjgihBHT3kk-NuTi9Ou_ywgDfvYD8ZP_hx-kzzYuMdEz77kdbAu3MoUDX-J/s4000/IMG_20201219_142425MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFbpjCLDQReq9iFrIfBJtFwF8gsD54FSCKkbWXpKLyCa8wCQRZv6fN-n1g78VjmYe4x5Cx-2x_57Hw5jMCCzjgihBHT3kk-NuTi9Ou_ywgDfvYD8ZP_hx-kzzYuMdEz77kdbAu3MoUDX-J/s320/IMG_20201219_142425MP.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Rapussa on markka, jonka lapsena sain vahingossa siihen jumiin . Kyllä harmitti kun karkkirahoista jäi markka pois. Isä oli kuitenkin kiltti ja korvasi markan minulle, koska tostahan tuli ihan kiva koriste.</i>😄</td></tr></tbody></table><p>Koska vanhempani erosivat vähän sen jälkeen kun muutin kotoa, niin lapsuudenkotini ei ole pitkään aikaan tuntunut samalla tavalla kodilta. Sen takia yllätyin siitä, että matkalla aloin epäilemään etten selviäisi reissusta ilman kyyneliä. Paikan päällä tunsin kuitenkin vain pientä haikeutta. Koti ei ole ollut kotini pitkään aikaan ja jopa ilman huonekaluja, se näytti erilaiselta kuin silloin kun käytiin vuonna 1997 katsomassa uutta kotiamme tyhjillään. Muutamat maalatut seinät ja yhden huoneen vaihdettu lattia saivat tajuamaan etten voi enää hyvästellä lapsuudenkotiani paikan päällä, sillä sitä ei enää ole. Luopumisprosessi täytyy käydä läpi toisella tapaa, ehkä osa siitä on tämä kirjoitus?</p><p>Paikan päällä ei itkettänyt, nyt itkettää. Yksi ajanjakso on päättynyt ja se tuntuu isolta asialta, vaikka se ei paljoa vaikuta omaan elämääni.</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6323164901456993455.post-89491845188932734842020-11-13T18:00:00.001+02:002020-11-13T18:00:00.280+02:00Syyskuulumiset 2020<p>Täällä on taas ollut pitkään hiljaista kun ajatukset ovat olleet muualla. Muistaakseni mainitsin jossain vaiheessa siitä, että koiravanhuksemme oli huonossa kunnossa. Tämän lisäksi vauvan kakassa alkoi olla verta ja vaikka siitä sanottiin, että se on "normaalia" ja loppuu luultavasti neljän kuukauden ikään mennessä niin kyllähän se stressasi. Oli huolta koirasta ja vauvasta.</p><p>Kun vauvan veriulosteesta sanottiin ettei ole mitään hätää jos vauva voi normaalisti ja kasvaa hyvin niin siitähän vasta alkoi kunnon tarkkailu. Stressitasot nousivat aina kun vauvalla oli mahavaivaa tai nukkui enemmän. Sitten yhtäkkiä 2kk neuvolassa kasvu oli hidastunut ja meille sanottiin ettei haittaa vaikka tulisi enemmän painoa. Vaikka verta ei ole ollut ulosteessa nyt yli kuukauteen, niin taustalla oli huoli siitä, että kasvaako pieni mies hyvin edelliseen neuvolakäyntiin saakka. Onneksi neuvolassa todettiin, että poika kasvaa hyvin ja pituutta on tullut todella reilusti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipAoJqYzlH7SDwnu6ijzVIQlelEEPwxxTUE5CfaaJ_C0n8iIssEpuHBbjFgJiUcKtzhmflUEG4gRCDfqpbokLxgVNPdipouK40ABNejsxgzPYXSVR363svVJR5gPFkf_05IibqfEgjNkNX/s4000/IMG_20201030_172745.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipAoJqYzlH7SDwnu6ijzVIQlelEEPwxxTUE5CfaaJ_C0n8iIssEpuHBbjFgJiUcKtzhmflUEG4gRCDfqpbokLxgVNPdipouK40ABNejsxgzPYXSVR363svVJR5gPFkf_05IibqfEgjNkNX/w640-h480/IMG_20201030_172745.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Syksy toi myös tullessaan miehen viimeisen työharjoittelun, mikä on vienyt voimia meiltä molemmilta. Toisella on ollut kahdeksan tunnin työpäivät ja kouluprojekti + opinnäytetyö siihen päälle, eli minulle on jäänyt lasten ja kodin hoito kokonaan. Onneksi mies on käyttänyt koirat, sillä muuten olisin varmaan ihan palasina kun olen hoitanut lähes kaiken muun. Onneksi työharjoittelu on nyt ohi ja kotihommissakin saa apua.</p><p>Yleensä olen innoissani syksyn alkaessa, rakastan kaikkia vuodenaikoja. Tällä kertaa on fiilikset yllätyksekseni olleet vähän erilaiset, olisin mielelläni nauttinut kesästä vähän pidempään. Siihen liittyy varmasti se, että kesä meni niin nopeasti. Ensin odoteltiin vauvan syntyvän milloin tahansa ja sen jälkeen vietettiin paljon aikaa kotona vastasyntyneen kanssa. Myös korona rajoitti tekemisiä alkukesästä, koska jos mies olisi sairastunut edes normi flunssaan, hän ei olisi saanut tulla synnytykseen, eli ei haluttu ottaa mitään riskejä. Tuntuu siltä ettei ehditty nauttia kesästä juuri ollenkaan, mutta ensi vuonna sitten!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuqBg-9CZ3unTz6cYP8R5SqXHHR_viNnarCIW8Qh12OeVjqWbbuw2HV3nsS4wcGY_-pcj2P5RFj9c9cg9mUnp_A-tSrugNEfqqHRIM9lDYtPSgwUHESWzKD1w0gyPhvPiPsv4nrkQsYEbV/s4000/IMG_20201030_172732MP.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuqBg-9CZ3unTz6cYP8R5SqXHHR_viNnarCIW8Qh12OeVjqWbbuw2HV3nsS4wcGY_-pcj2P5RFj9c9cg9mUnp_A-tSrugNEfqqHRIM9lDYtPSgwUHESWzKD1w0gyPhvPiPsv4nrkQsYEbV/w300-h400/IMG_20201030_172732MP.jpg" width="300" /></a></div><br /><p>Vaikka nyt kahden pienen lapsen kanssa ja pimeyden lisääntyessä olen väsyneempi kuin koskaan, niin olen myös todella onnellinen. Hermot ovat usein kireällä, mutta pienetkin asiat tuovat iloa. En ole ikinä aikaisemmin ollut yhtä kiitollinen kahvista!😄Ja onhan se ihanaa, että pystyy ulkoilemaan valoisaan aikaan, eikä ole töissä kiinni. Täytyy vaan saada meidän päivärytmi siihen kuntoon, että päästään jo aamupäivällä ulos! Nyt käy valitettavan usein niin, että vauva herää niin myöhään ettei ehditä ulos ennen esikoisen lounasaikaa. Koska mies tekee opinnäytetyötään kotona, olen saanut nukkua yhtä pitkään kuin vauva, eli toisinsanoen olen itse nukkunut niin pitkään ettei ehditä ulos. Tänään puoliso oli kurssilla ja jouduin heräämään jo ennen kahdeksaa esikoisen kanssa ja kas kummaa vauva päätti nukkua melkein 1,5 tuntia normaalia pidempään juuri kun ajattelin, että päästään ulos jo aamulla. Noh, pikkuhiljaa kohti uutta päivärytmiä!</p><p>-Mallu</p>Malluhttp://www.blogger.com/profile/12468756812021844394noreply@blogger.com0