Pitkästä aikaa täällä taas. Olen keskittynyt saamaan perusarjen rullaamaan ja vaikka haluaisin, että blogi olisi osa siitä, niin se ei kuitenkaan ole ollut prioriteetti. Ja niin kuin varmasti olen todennut miljoona kertaa, väsyneenä ei vain tule tekstiä, sitä ei voi pakottaa. Nyt tuli kuitenkin erittäin motivoiva syy kirjoittaa, kun sain idean asettaa itselleni loppuvuodeksi muutamia tavoitteita. Olen pitkään ollut matkalla kohti paremmin voivaa minää ja nämä tavoitteet liittyvät samaan prosessiin ja itsensä ylittämiseen.
Kun aloin kirjoittamaan tätä tuli mieleen, että tavoitteissa täytyy ehdottomasti olla blogin kirjoittamista. Eli ensimmäisenä tavoitteena siis vähintään kaksi julkaisua tämän jälkeen. Se on ehdottomasti realistinen tavoite ja haluankin, että kaikki loppuvuoden tavoitteet ovat realistisia ja saavutettavissa ilman, että kuormitan itseäni liikaa. Jos lykkään asioita niin silloin toki tulee kiire ja stressi, mutta jos aloitan heti pienin askelin, niin kaikki menee varmasti hyvin.
Idea tavoitteista sai alkunsa kun pohdin kirjan lukemista ja tajusin, että suunnittelin vuodenvaihteessa postausta "12 kirjaa tälle vuodelle". Onneksi en saanut postausta tehtyä, sillä olisi harmittanut vielä enemmän se, etten ole saanut luettua yhtäkään kirjaa tänä vuonna. Nyt nousi siis ajatus, että haluaisin saada luetuksi yhden kirjan vuoden loppuun mennessä, ehkä siitä voisi sitten jatkaa tavoitellen 12 kirjaa ensi vuodelle.
Kolmantena perinteinen loppuvuoden tavoite missä en rehellisesti ole onnistunut kertaakaan elämäni aikana, perusteellinen joulusiivous! En ole kotoa muuton jälkeen montaa kertaa viettänyt edes yhtä joulupäivää kotona, eli joulusiivous ei ole tuntunut niin tärkeältä vaikka olenkin aina haaveillut "täydellisesti siivotusta" kodista jouluksi. Pari kertaa meillä on ollut yhtenä joulupäivänä vieraita ja valitettavasti ensimmäisenä kertana ängettiin tavaraa piiloon meidän makkariin sängyn alle. Seuraavalla kerralla onnistuttiin paremmin, mutta jätin monta vähemmän tärkeää asiaa tekemättä. Nyt on kuukausi aikaa, eiköhän koti kiillä jouluna!💖
Yksi todella tärkeä tavoite loppuvuodelle on sanoa hei hei yksinäisyydelle. Jos näkisin edes yhtä kaveria ennen vuoden loppua olisin onnellinen. Pariin kuukauteen en ole nähnyt kuin yhden kaverin ohi mennen kun vein vauvatavaraa lainaan. Osa syy tähän eristäytymiseen on päiväkodinaloitus, joka on vienyt aikaa ja energiaa sekä tuonut viisi eri flunssaa meidän perheeseen. Toisaalta korona on iso syy myös, sillä osa ihmisistä on todella varovaisia ja koska itse alkuun eristäytyi täysin tuntuu, että monesta ihmisestä on etääntynyt. Mammakaverit esikoisen vauva-ajalta ovat palanneet töihin ja taaperon vauva-ajalta jäi kaikki uudet tuttavuudet pois kun oltiin niin eristyksissä. Onneksi on sentään yksi parhaista ystävistäni jonka kanssa ollaan yhteydessä lähes päivittäin, joten ihan yksin en ole. Meidän välillämme on kuitenkin melkein viiden tunnin ajomatka, joten viimeksi nähtiin kesällä eikä tiedetä milloin onnistuisi seuraavan kerran.
Lisäksi haluan nauttia loppuvuodesta, muistaa olla kiitollinen ja onnellinen joka päivä, muistaa mistä saan energiaa ja muistaa ottaa omaa aikaa.
Miltä haluaisit oman loppuvuotesi näyttävän?
-Mallu
