Ruuhkavuodet vai itseaiheutettu liika kuormitus

Voihan ruuhkavuodet ja ihana keskustelu siitä mikä ihan oikeasti on ruuhkavuosimeininkiä ja mikä ei. Olen itse ollut aika varovainen käyttämään termiä ruuhkavuodet, koska aikaisemmin ei ole tuntunut, että olisi ihan sitä. Aiemmin oli vain vauva ja taaperovuodet kahden pienen kanssa. Silloin luin jostain kommenttia siitä, että ruuhkavuodet tarkoittaa sitä, kun on myös harrastuksiin kuskaamista. Nyt tuntui ruuhkavuosilta jo ennen harrastusrumban alkamista elokuun alussa. Toki viime vuosi on taas ollut vauvavuosi, mutta kahden vanhemman lapsen ja kaiken muun härdellin kanssa ehdottomasti ruuhkavuosia meneillään. Senkin olen jostain keskusteluista lukenut ja olen täysin samaa mieltä, että ruuhkavuodet ovat hektisiä rankkoja vuosia ihan kenelle vaan ja mistä syystä vaan. Myös lapsettomalla voi olla ruuhkavuodet. On myös ihan ok jos puhut ruuhkavuosista, mutta myöhemmin huomaatkin, että nyt vasta ruuhkavuodet onkin ja aikaisemmin oli helppoa.

Yksi ystävä on monesti todennut minulle, että meillä on ruuhkavuodet ja hänen kanssaan puhunkin ruuhkavuosista. Mielessäni käyn vielä välillä taistelua, onko nyt vielä ruuhkavuodet kun on vain yhden lapsen treenit, toisella vasta pelkkä uimakoulu ja kolmannella ei mitään minkä lisäksi olen vielä kotona hänen kanssaan. Viime vuosien hurjaa menoa ja kuormitusta on lisännyt talon remontti, asunnon myyminen ja muutto. Sen lisäksi kaksi kolmesta eläimestä sairastui ja jouduttiin lopettamaan. Siihen päälle olin raskaana lähes koko remontin ajan ja muutettiin 1,5 kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Jostain syystä ajattelen usein, että nämä ovat omia valintoja. Oma ajatuskela on, että voinko kutsua ruuhkavuosiksi jos itse olen hankkinut useamman eläimen ja päättänyt ostaa talon ja aloittaa ison remppaprojektin. No tietystihän voi koska kaikki muukin on omaa valintaa, silti omassa päässä on aina ajatus, että ei saa valittaa, tätä olen itse halunnut.

Rankoista ajoista saa kuitenkin puhua, saa purkaa kuormitusta ja väsymystä sanoittaen omaa oloa. Mitään en vaihtaisi pois, mutta se ei poista kuormitusta. Jollain on aina vaikeampaa, mutta se ei missään nimessä poista sitä jos sinulla on rankka elämänvaihe menossa syystä tai toisesta. Tällä hetkellä itseä ahdistaa oma mielentila kun väsymyksen ja kuormituksen takia tuntuu, että on liian vähän positiivisia keskustelun aiheita. Sekin pitäisi vain hyväksyä, tämäkin vaihe menee ohi. Ja hei jotain, positiivista, aivot toimivat sen verran tänään, että sain kirjoitettua tämän teksin! Toivottavasti tässä oli jotain järkeä ja toivon pääseväni kirjoittamaan pian taas uudestaan. Vertaistukea väsymykseen ja ruuhkavuosiin tulossa, ei välttämättä super positiivisia, iloisia ja motivoivia tekstejä, mutta sellaista mitä näillä unenpuutteen ja ruuhkavuosien kuormittamilla aivoilla saa aikaan.

Ihanaa joulukuun alkua!

-Mallu

Terkut arkikaaoksen keskeltä

 Täällä blogin puolella on taas ollut aivan liian pitkään hiljaista. Kevät on ollut todella rankka monestakin syystä, eikä voimavarat tai aika ole riittänyt blogin ylläpitämiseen. Vauva on jo 11 kuukautta ja nukkuu vieläkin huonosti. Unet muuttuivat todella rikkonaisiksi siinä neljän kuukauden hulinoiden kohdalla, mutta väsymys on lisääntynyt pikkuhiljaa koko ajan.

Muitakin kuormittavia asioita on käyty läpi, mitkä ovat vieneet paljon voimia. Itselle tuli iso ongelma appivanhempien kanssa kun he leikkasivat esikoisen tukan ilman lupaa vaikka olivat hyvin tietoisia siitä ettemme halunneet vielä leikata tukkaa. Kun tämä kriisi oli jotenkin käsitelty menetin rakkaan karvaisen ystäväni. Labbiksemme Mango olisi juuri täyttänyt 12, mutta kolme viikkoa ennen sitä jouduimme aivan yllättäen sanomaan hyvästit.

Koiran kuolema oli yllättävän kova paikka, mieli oli pitkään todella maassa. Luulin olleeni valmis, koska koiralla oli jo niin paljon ikää ja jonkin aikaa oli myös kärsinyt ruuansulatuskanavan ongelmista. Ajattelin koko ajan, että lähtö voi tulla milloin vaan, mutta en kuitenkaan ollut ollenkaan valmis luopumaan rakkaasta karvalapsestani.

Lisätvistin loppukevääseen ja alkukesään on tuonut puolison lisäkouluttautumiset. Homman piti olla paketissa jo maaliskuussa, mutta lähiopetuksia jouduttiin siirtämään koronatilanteen takia kerta toisensa jälkeen. Onneksi tänä viikonloppuna on viimeiset! Tämä siis tarkoittaa sitä, että koulutusviikonloppujen takia on useampana viikonloppuna jäänyt levot väliin kun toinen on istunut luennoilla ja toinen on sitten yksin lasten kanssa. Itsestäni on tuntunut siltä, että olisin jaksanut paljon paremmin jos nuo viikonloput olisi voinut pitää aikataulun mukaan, sillä energiatasot oli aivan toista alkuvuodesta vaikka silloin myös väsytti.

Viime aikoina on myös noussut pieni huoli oman mielenterveyden suhteen. Toivottavasti tähän riittää omat toimet ja ystävien apu. Olen aina ollut huono pyytämään apua, mutta nyt avauduin rehellisesti yhdelle kaverille joka totesi, että pidetään kerran viikossa piknikki kunhan hänen loma alkaa. Vaikka kerran viikossa ei toteutuisikaan, niin ajatus kyllä lämmitti uskomattoman paljon! Väsymyksen takia en ole kauheasti jaksanut viestitellä ja sopia näkemisiä, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni, koska tämä voi olla yksi reitti pois tästä kuopasta!

Toivottavasti sulla siellä menee paremmin, ihanaa kesää!

-Mallu

Tänään 14.10.2020

 Tänään väsyttää. Tänään väsyttää paljon. Vauva valitti mahaansa yöllä, joten uni jäi vähiin. Nyt kello on 16.15 ja olen ihan poikki, onneksi on kahvia!

Tänään kahvi on maistunut erityisen hyvältä!

Tänään mittari näytti 6 astetta. Eilen mittari näytti 12 astetta, mutta tuntui aika samalta kuin tänään.

Tänään kotona on kaaos. Taaperon leikit pitkin poikin. Taapero myös heitti suurimman osan lounaastaan koirille ja kissa söi tonnikalavuokaa suoraan vuoasta.

Tänään käytiin neuvolassa. Vauva on kasvanut hyvin ja taapero leikki innoissaan. Sain kausi-influenssarokotteen.

Tänään käytiin puistossa leikkimässä. Taapero innostui kun puistoon oli ilmestynyt viisi palloa. Pallot ovat parhaita.

Tänään tuli postia. Postissa tuli tilaamani isänpäivälahja puolisolle, en malta odottaa isänpäivää!

Tänään aion vielä tehdä kehonhuoltoa, sillä varsinkin selkä on aivan jumissa. Haluaisin saada paljon muutakin tehtyä, mutta aion olla itselleni armollinen ja tehdä sen mikä tuntuu hyvältä.

Tänään tuli tämmöistä tekstiä. On ollut tarkoitus kirjoittaa syyskuulumisia, mutta ne tulee myöhemmin. Tänään tuli tämän päivän kuulumisia.

Mitä sulle kuuluu tänään?

-Mallu

Raskausviikko 27

Huhhuh kun aika menee nopeasti! Tänään on jo rv26+4. Eipä tässä viime aikoina ole myöskään ollut raskaus päällimmäisenä mielessä. Toki raskaus muistuttaa kyllä koko ajan itsestään kipuineen.

Jonkin aikaa sitten kirjoitin pesänrakennusvietistä ja se puuhailu avasi selkeästi oven liitoskivuille, joita aikaisemmin oli vain vähän. Nyt turhauttaa todella paljon, kun tekisi mieli puuhailla vaikka mitä ja käydä kävelyillä, mutta kroppa pistää vastaan. Tässä ollaan nyt menty kuukausi kovemmilla liitoskivuilla, jotka kyllä rauhoittuvat jonkun verran kun lepää, mutta lepääminen on jotain mitä en vaan osaa vaikka kuinka olen vuosien varrella yrittänyt opetella. Taapero tekee tietenkin senkin aika mahdottomaksi, mutta suurin syypää olen kuitenkin minä itse.

En vaan osaa olla puuhailematta kotona kaikkea perussiivousta ja helposti innostun tekemään vähän kaikkea muutakin. Istuminen ja löhöily saa turhautumaan kun huomaa kaikenlaista minkä haluaisi saada siivottua. Aina välillä kun sitten uskaltautuu pienelle kävelylle, on loppupäivä ja ainakin seuraava päivä aikamoista kidutusta. Liitoskipujen lisäksi kävely aiheuttaa repivää kipua alavatsaan. Tukivyö helpottaa sitä jonkun verran, mutta tukivyö päällä en pysty istumaan, eli jos ulkoilun lomassa on luvassa istumista, en voi laittaa vyötä.

Viime aikoina turhautuminen on ollut vahvasti läsnä myös koronan takia, sehän rajoittaa tekemistä vielä enemmän. En voi mennä kaverin luo leikkitreffeille taaperon kanssa, vaan ollaan kotona missä kropan rajoitukset huomaa paljon herkemmin kun koko ajan koittaa jotain siivota tms. Koska liikkuminen on niin hankalaa, en myöskään ulkoiluta koiria tällä hetkellä, vaan se on jäänyt miehelle. Nyt on pakko alkaa suunnitella päiviä paremmin niin, että myös minä saan omaa aikaa. Eli tällä hetkellä istun makkarissa meidän sängyssä kirjoittamassa, ihanaa!

Mennäänpä hetkeksi vähän positiivisempiin kuulumisiin. Pienen toukan liikkeet tuntuvat koko ajan enemmän, mikä on aivan ihanaa kaikkien synkkien asioiden keskellä. Lisäksi sain tietää, että on olemassa salmiakkeja joita voi raskaana syödä! Kunhan kotihoidontuki tulee, niin tilaan niitä, sillä himo on ollut valtava! Tällä hetkellä on hyvä ettei rahaa ole ollut yhtään ylimääräistä, sillä makeanhimo on ollut niin älytön, että olisi tullut syötyä ihan liikaa kaikkea hyvää. Suurin himo on kuitenkin salmiakkiin ja lakritsiin. Niitä tuleekin sitten varmaan vedettyä överi paljon synnytyksen jälkeen, niin kuin viime kerrallakin.

Voimia kaikille, olitte sitten raskaana tai ette. <3

-Mallu

Pieni hetki itselle

Mitä sinä tekisit jos saisit pienen tai vaikka pidemmänkin hetken itsellesi? Arjen tuoksinnassa "ylimääräinen" aika saattaa helposti tuoda ajatuksen siitä, että nyt ehtii siivota tai hoitaa sitä sun tätä. Varsinkin kotiäitinä kun lapsi nukkuu, sitä helposti käyttää koko ajan touhuamiseen. Tai vaihtoehtoisesti nykypäivänä monen ongelmana on jonkin ruudun edessä jumittaminen.

Melkein aina tuo pienen hetken "saaminen" ei siis pidä paikkaansa. Mitä jos siis antaisit itsellesi pienen hetken? Mitä tekisit? 15 minuuttia on lyhyt aika, mutta se on jo paljon kun haluat saada jotain aikaan. Jos et vaikka millään "kerkeä" treenaamaan, niin mitä jos kokeilisit 15 minuutin treeniä tai kehonhuoltoa? Se on jo paljon jos vaihtoehtona on viikosta toiseen treenin väliin jääminen.

Itselleni olen  ottanut uudeksi päivärutiiniksi syvärentoutuksen. Youtubesta löytyy vaikka minkälaisia ja itse olen viime aikoina tehnyt noin 15 minuutin mittaisia. Tutkimusten mukaan jopa niin lyhyt syvärentoutus saattaa vastata jopa kahden tunnin yöunia kun katsotaan palautumista. Se ei siis missään nimessä tarkoita, että yöunista voisi tinkiä jos harrastaa syvärentoutusta, mutta voi auttaa jaksamaan paremmin jos kärsii väsymyksestä. Meditaatio ja mindfulness kehittää myös aivojamme.

Jos ensimmäisen kokeilun jälkeen tuntuu siltä, ettei syvärentoutus ole oma juttu, niin suosittelen kuitenkin jatkamaan. Pysähtyminen ja läsnäolo on monille ahdistavaa, mutta sitä voi myös harjoitella ja siinä voi kehittyä vaikka kuinka hyväksi. Itsellä oli joskus se olo ettei meditaatio todellakaan ole mun juttu vaan jotain hihhuleiden hommaa, joka vaan ahdisti minua. Sillon en ollut läsnä vaan koko ajan suorittamassa jotain. Läsnäolo unohtuukin helposti kun on koko ajan "kiire".

Mitä jos siis ottaisit pienen hetken itsellesi ollaksesi läsnä ja rauhoittuaksesi. Se voi olla vaikka treeniä tai kehonhuoltoa omaa kehoa tunnustellen, tai rentoutusharjoitus omalla tavalla. Pieni hetki itselle auttaa kummasti jaksamaan paremmin ja selkeyttää ajatuksia (mikä tekee tekemisestä tehokkaampaa -jos tarvitset lisämotivaatiota antaaksesi hetken itsellesi). Pieni hetki voi tietenkin olla myös ulkoilua, kunhan puhelin ja kuulokkeet jäävät taskuun.

Ihanaa omaa aikaa sinulle, nauti!

-Mallu

Miltä haluaisin arkeni näyttävän?

Viime aikoina on ollut ihan liian paljon jumittamista. Väsyneenä on helppo jäädä sohvalle jumittamaan. Nytkin vauva on nukkunut ekoja päikkäreitään jo 30min enkä ole jaksanut nostaa takapuoltani sohvalta muuten kun kahvia hakeakseni. Päätinkin motivoida itseäni pohtimalla minkälaisen arjen haluaisin. Tältä se siis näyttäisi:

Herään hyväntuulisena ja virkeänä. Aamurutiinit sujuu nopeasti ja helposti, saan itsenikin heti aamusta laitettua siihen kuntoon, että voidaan vaikka heti lähteä jonnekin. Nautin aamupalaakin heti aamusta. Pieni aamujooga tai kehonhuolto avaa ja herättelee kroppaa ihanasti. Rutiinit sujuvat niin hyvin, että kämppäkin pysyy siistinä, tai ainakin niin siistinä, että pikasiivous lapsen nukkumaan mentyä riittää palauttamaan järjestyksen.

Päivärutiineihin kuuluu ulkoilu isona osana, sekä koirien kanssa, että ilman. Lähes joka päivä ohjelmassa on jotain kivaa, jos ei muuta niin vaikka kävely kirppikselle tai puhelintreffit kaverin kanssa. Kun lapsi kasvaa niin leikkitreffejä alkaa olla enemmän, eli myös enemmän äitiseuraa. Omaa aikaakin on, sosiaalista elämää, opiskelua, blogin kirjoittamista ja treeniä. Kerkeän myös välillä mökille puuhailemaan. Parisuhdekin voi hyvin ja pidetään välillä treffi-iltoja.

Voin todella hyvin fyysisesti ja psyykkisesti koska pidän itsestäni hyvää huolta, näin olen myös parempi äiti. Muistan syödä hyvin ja treenata.

Näillä väsyneillä aivoilla ei nyt synny pidempää haaveilua, vaikka jotain varmasti unohtui. Väsymykseen auttaisi tietenkin kunnon unet, mutta tällä hetkellä väsymystä lisää myös sisällä jumittaminen, huonosti syöminen, kodin kaaos ja pieni stressi. Sosiaalinen elämä tuo myös yllättävän paljon hyvää oloa ja energiaa, sitä siis lisää!

Minkälaiselta sun unelma-arki näyttäisi?

-Mallu

Kuka olen?

Koska blogi on ollut pitkään enemmän tai vähemmän tauolla, ajattelin kirjoittaa itsestäni esittelyn nyt kun pääsen taas enemmän kirjoittelemaan. Tänne varmaan eksyy sen verran uusia lukijoita, että jonkinlainen esittely on tarpeen. Elämäni on myös muuttunut aikalailla vuosien takaisesta esittelypostauksesta.

Suurin muutos on varmasti äitiys, olen ihanan pienen pojan äiti. Vanhempainvapaa loppuu elokuussa ja sen jälkeen jään vielä hoitovapaalle. Kun törmää tuttuihin joita ei ole vuosiin nähnyt niin seuraava kysymys onkin, että mitä tein ennen äitiyslomaa? Noh, eipä ehkä ole mukavin kysymys, sillä olin silloin työttömänä, mutta valmistuin myös life coachiksi! Eli työkuviot on todella auki. Aikaisemmin olen tehnyt todella paljon keikkatyöhommia enimmäkseen hoitoalalla ja myynnin parissa. Olin pitkään ollut hoitoalalla ennen kuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot jätin kuitenkin kesken 1,5 vuoden jälkeen, sillä se ei ikinä ollut sitä mitä halusin tehdä. Kaikki oli vaan väliaikaista sillä tajusin jo viidennellä luokalla, että haluan lääkäriksi. Lääkis on edelleen tavoitteena, mutta pari vuotta sitten tajusin, että pää täytyy saada ensin kuosiin.

Olen suorittaja tyyppiä ja perfektionisti. Suurin kompastuskivi lääkikseen hakemisessa oli jättimäinen epäonnistumisen pelko. Teini-ikäisenä sairastuin myös masennukseen, mikä ei todellakaan helpottanut koulunkäyntia tai sen jälkeistä lääkikseen hakua. Masennus myös uusiutui ja kun siitäkin selvisin jatkoin suorittamista ja poltin itseni loppuun pariin otteeseen. Pari vuotta sitten tuli kuitenkin täys stoppi kun kroppa alkoi toden teolla hajota uupumuksen takia. Tilanteen vakavuuden tajusin vasta kun olin sairauslomalla yhden työsuhteen päättymisen jälkeen, työkyvyttömänä rikkinäisen olkapään takia. Jos olisin ymmärtänyt paremmin kehoni viestejä olisi ehkä jo 9 vuotta sitten alkanut krooninen selkäkipu voinut herättää minut, tai sitten ei.

Vajaa kaksi vuotta sitten taisin vasta olla valmis ymmärtämään. Aloin pohtimaan enemmän elämääni ja sitä mitä haluan sekä miten pääsisin sinne. Jos ylimääräistä rahaa olisi ollut olisin palkannut jonkinlaisen valmentajan. Sitten saikulla satuinkin törmäämään ilmaisiin ryhmävalmennuksiin (joiden tarkoituksena oli mainostaa life coach koulutusta). Yhtäkkiä tajusin, "vau, toi ois just mun juttu!". Valmentajakoulutuksen jälkeen minusta voisi tulla vielä parempi lääkäri jonain päivänä ja samalla minulla olisi mieleinen työ siihen asti, että pääsen uratavoitteeseeni!

Samaan syssyyn kun olkapääni hajosi, kävin myös läpi yhden keskenmenon. Onneksemme ei mennyt pitkään ennen kuin olin uudestaan raskaana ja 31.10.2018 saimme vihdoin tavata pienen poikamme. Tunnen etten edelleenkään ole täysin toipunut uupumuksesta, mutta toipumisen kannalta minulle oli kyllä parasta jäädä mammalomalle. Kotona meillä on myös neljä karvaista lasta (kolme koiraa + kissa), joten härdelliä on. Lisää lapsia haluamme, mutta ei lisää eläimiä. :D

Kaikki omat harrastukset jäivät vauvan myötä melkein kokonaan tauolle. Siirryin kuuntelemaan äänikirjoja, se on ollut oma juttuni. Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omasta ajastani, että saan tehdä omia juttuja. Blogi on ehdottomasti yksi niistä asioista mitä haluan tehdä! Toinen on liikunta, tosin se harmittaa, että täytyy aloittaa ihan kevyesti melkeinpä pelkällä kuntoutuksella. On selvää, että me voidaan koko perhe paremmin jos minä voin ja jaksan paremmin. Itsestä on tärkeä pitää huolta, jotta voi pitää huolta muista. <3

Vielä pieni lisäys mikä usein kiinnostaa ihmisiä, olen kohta 29 vuotta. :D

-Mallu

Vauva-arki ja aikaansaamisen mahdottomuus

Täällä ollaan taas piiiiitkän tauon jälkeen! Tämä on se teksti jonka mainitsin varmaankin joulukuussa ja kerroin, että teksti on ollut jo kuukauden kesken. Päätinkin aloittaa kokonaan alusta sillä arki on muuttunut, mutta edelleenkin aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta koski se melkein mitä tahansa.

Kun aloitin tekstin kirjoittamisen tilanne oli vielä vaikeampi kuin nyt. Silloin vauva ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan halusi hereillä ollessaan olla koko ajan sylissä. Aamulla vauva nukkui yleensä sen verran, että kerkesin joko siivota keittiön, syödä tai pukea ja laittaa itseni sen näköiseksi, että kehtasin lähteä ovesta ulos. Jos oli lähtö jonnekin niin lähdin useimmiten syömättä ja kotiinpalatessa vastassa oli kaaos, jopa kakkavaippa saattoi olla sohvalla vastassa kun ulkovaatteita pukiessa piti vielä pikaisesti vaihtaa vaippa.

Nyt tilanne on pikkuisen helpottanut vaikka pieni edelleen haluaisi olla enimmäkseen sylissä. Suuri syy siihen, että saan vähän enemmän aikaiseksi on se, että vauva on kasvanut ja kannattelee itseään paljon paremmin. Eli niskaa ei tarvitse enää tukea ja pystyn paremmin yhdellä kädellä tekemään asioita kun vauva on toisessa kainalossa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty yhdellä kädellä tekemään ja vauvakin tarvitsee toisenlaista virikettä. En kuitenkaan ole kokenut vauvan sylissä viihtymistä suurena ongelmana sillä en kuitenkaan jättäisi vauvaa itsekseen esim. leikkimatolle pitkäksi aikaa. Meidän arkea hankaloittaa eniten se, että päikkäreitä nukutaan niin huonosti.

Jo joulun aikaan alkoi päikkäriongemat, silloin nukuttiin enemmän, mutta päikkäreistä tuli yhtäkkiä 10-40 minuutin pituisia, joista suurin osa lähempänä 10 minuuttia. Aloin tuolloin käymään joka päivä pitkällä kävelyllä, koska vauva nukkuu hyvin vaunuissa (jos ne ovat liikkeessä). En ole vähään aikaan jaksanut käydä iltapäiväkävelyillä säännöllisesti sillä haluaisin saada muutakin aikaiseksi (kämpän siistiksi). Usein jos olemme koko päivän kotona, niin meillä nukutaan päivän aikana suunnilleen 3x30 minuuttia + muutama tissille torkahtaminen josta herätään heti jos koittaa siirtää tai tissi katoaa suusta. Jos vauva nukkuukin pidemmät päikkärit niin aikaa menee siihen, että sitä ihmetellään ja huolestutaan, että onko toinen kunnossa, vaikka siitähän pitäisi ottaa kaikki irti, että toinen nukkuu.

Kun vauva nukahtaa menee usein aivan liian pitkään ajatusten kasaamiseen. Mitä pitikään tehdä tai mitä halusin tehdä? Tällä hetkellä vauva nukahtaa harvoin muualle kuin vierelle, eli sohvalla ja meidän sängyssä nukutaan paljon. Silloin tulee koko ajan valvottua vauvan unta, katsottua ettei koirat jostain syystä mene sänkyyn nukkumaan ja sohvalla olen koko ajan lähellä jos herääkin tai unissaan lähtisi liikkumaan. Sohvan divaaniosalla nukkuessa pitäisi vauvan kierähtää muutama kierros, että putoaisi ja vielä meillä ei kieritä, mutta outoja putoamistapauksia olen kuullut ihan tarpeeksi, eli en jätä valvomatta sohvalle nukkumaan tyynymuurista huolimatta. Eli vaikka saisikin ajatukset nopeasti kasattua, niin olen usein aika kiinni vauvassa myös hänen nukkuessa.

Eniten harmittaa, että omat jutut ovat jääneet melkein kokonaan pois. En ole saanut blogia kirjoitettua tai puuhailtua muitakaan omia juttuja. Vauvan kanssa on kuitenkin ihanaa olla, enkä ole toisaalta paljoa kaivannut omaa aikaa, vaikka joitain juttuja kaipaakin (kuten blogin kirjoittamista). Voisin kirjoittaa mun vauva-arjen omista jutuista toisessa postauksessa, tästä höpötyksestä tuli jo tarpeeksi pitkä. :D

-Mallu

Minä 2.0

Jo marraskuussa aloin kasaamaan "minä 2.0" ajatuskarttaa. Halusin saada paperille kaikki ne pienetkin asiat mitkä haluan arkeeni ja pystyä hahmottamaan koko homman paremmin. Uskon, että suurin osa ihmisistä kaipaa muutosta arkeensa, valitettavasti. Aina on asioita joita ajattelee tekevänsä tai aloittavansa, mutta jostain syystä ne ne jäävät tekemättä. Vaikka sinulla olisi arki hyvin hanskassa, niin saattaa olla monikin asia mitä olet ajatellut tekeväsi. Kyseessä saattaa olla pienet asiat, joilla voin olla suuria vaikutuksia kuten esimerkiksi vitamiinien muistaminen tai riittävä veden juonti.

Olen miljoona kertaa päättänyt muuttaa arkeani ja saada hyvät arkirutiinit. Moni saattaa ajatella rutiineja aikataulutuksena, mutta itselleni arkirutiinit tarkoittaa monia asioita. Aikataulujen puolesta rutiineihin haluan hyvän unirytmin ja säännölliset syömiset. Muista asioista puhun arkirutiineina, koska haluan niistä asioita jotka kuuluvat arkeeni ja ovat minulle itsestäänselvyys.

Kuten olen monesti aikaisemminkin maininnut, aivot vievät valtaosan päivän energiasta ja kaikki normaalista arjesta poikkeava tarkoittaa enemmän aivotyötä, eli paljon enemmän energiankulutusta. Kun jostain tulee tapa, eli rutiini, vie se täten paljon vähemmän energiaa. Minä 2.0-ajatuskarttani kertoo niistä asioista jotka haluan itsestäänselvyyksiksi elämääni, asioista joita tulen tekemään automaattisesti.

Ajatuskartta on siitä hyvä, että siihen voi lisätä asioita sitä mukaan kun niitä tulee mieleen. Tällä hetkellä elämästäni puuttuu kunnolla itsestäni huolehtiminen. On aivan liian normaalia, että stressaavassa tai kiireisessä elämäntilanteessa unohtaa pitää itsestään huolta. Treenit putoaa pois, hyvät ruokailutottumukset katoavat, aika ei muka riitä itsensä hemmotteluun tai rauhoittumiseen.

Jotenkin musta tuntuu, ettei ajatuskarttani ole vielä valmis. Muutaman kuukauden se on pysynyt poissa silmistä, mutta nyt halusin ottaa sen esiin ja muistaa miltä haluan arkeni näyttävän. Mindmap:ia oli kiva tehdä ja edelleen kun katson sitä, se motivoi minua.

-Mallu

Suoritus moodissa

Olen ollut nyt muutaman päivän suoritus moodissa. Olen koko ajan tekemässä asioita, vaikka suorittaminen ei kauhean tehokasta olekaan ollut. Nyt on vain kauhea hinku saada asioita tehtyä, hoidettua alta pois, koska niitä tulee koko ajan lisää tiuhaan tahtiin. Osittain keksin itse koko ajan lisää, toisin sanoen tulee mieleen tekemättömiä asioita.

En ole edes kerennyt istua alas kirjoittamaan blogia, koska olen siivonnut ja tehnyt kymmentä muuta asiaa samaan aikaan. Paljon aikaa vievät asiat turhauttavat, koska silloin tuntuu, ettei ole kerennyt tekemään paljon mitään. Eilen meni paljon  aikaa yhteen työhakemukseen ja tänään sain jo vastauksen ettei uusia työhaastatteluja nyt pystytä sopimaan, sillä hakemuksia on tullut niin paljon. Todennäköisesti paikka menee siis jollekin muulle, enkä saa edes mahdollisuutta näyttää työnantajalle kuka oikeasti olen. Harmittaa, että tuo työhakemukseen laitettu aika todennäköisesti oli ajan hukkaa.

Tänään haluan saada paljon aikaiseksi! Miten voikaan olla niin paljon tekemistä? Ihan sama, illalla niitä on paljon vähemmän!

-Mallu

Elämää omaan tahtiin

Nykypäivänä kaikilla tuntuu olevan jatkuvasti kova kiire. Heti nuorena pitäisi hankkia ammatti, lapsia ei kannata hankkia liian aikaisin, koska pitää keretä kaikkea muuta ensin. Yhteiskunta painostaa siihen, että kaikki nuoret aikuiset valmistuisivat mahdollisimman nopeasti johonkin ammattiin. Pitää saavuttaa jotain. Mikä susta tulee isona? Mitä opiskelet? Mitä teet työksesi? Ihmiset ovat sitä mitä he tekevät, mutta mitä jos kaikki olisivatkin vain ihmisiä elämässä omaa elämäänsä?

Monesti unohtuu se mikä elämässä on tärkeää, elämästä nauttiminen. Tehkää niitä asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Kokeilkaa uusia asioita, nauttikaa myös arjen pienistä asioista. Stressin alle unohtuu usein se, mitä oikeasti haluaa, se mistä oikeasti nauttii. Nämä tulevaisuuden suunnitelmista kyselemiset luovat myös varsinkin nuorille ihmisille paljon paineita ja stressiä. Pitäisi tietää mitä haluaa, pitäisi olla hyvä koulussa, jotta voi saavuttaa omat urahaaveensa, pitäisi myös harrastaa. Pitäisi sitä, tätä ja tota. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä, mistäköhän monen masennus kumpuaa? Mitä jos lapsia ja nuoria opetettaisiinkin nauttimaan elämästä, huomaamaan arjen ihanat asiat ja käsittelemään stressiä?

Moni on sitä mieltä ettei välivuotta voi pitää, mutta minne on kiire? Ei se elämä minnekään karkaa, se on tässä ja nyt! Monelle nuorelle voisi tehdäkin ihan hyvää pitää välivuosi, saada kokemusta työelämästä ja pientä taukoa opiskelemisesta. Ehkä välivuotena herääkin varmuus siitä mitä haluaa tehdä. Mutta ei, tässä yhteiskunnassa ei ole ihan ok pitää välivuotta. Monella nuorella on paineet päästä heti opiskelemaan vaikka se ei olisikaan unelma-alaa. Mistäköhän nämä paineet ja kiire tulevat? Yhteiskunnan pitäisi kannustaa enemmän ihmisten hyvinvointiin, eikä lisätä paineita. Ja jos oletkin jo valmistunut ja työelämässä, mutta et viihdy työssäsi. Miksi et voisi pitää välivuotta, tehdä vaihteeksi jotain perusduunia ja miettiä mitä oikeasti haluat.

Me ollaan palloiteltu ajatuksen kanssa, että muutettaisiin vuodeksi lappiin. Ei nyt, kun juuri ollaan ostettu uusi asunto, mutta joidenkin vuosien päästä, ennen kuin tulevat lapsemme aloittavat koulun. Irtiotto, uudet maisemat ja vähän perspektiiviä elämään. Voi olla ettei vuosi onnistu, mutta ehkä puoli vuotta? Katsotaan sitten elämäntilanteen mukaan.

Muistakaa elää omaa elämäänne!

-Mallu

Viikonlopun euforian jälkeinen masennus

Minulla oli ihan huippu viikonloppu, aivan mahtava fiilis. Olin koko viikonlopun life coach koulutuksessa ja kun pääsin kotiin päivän jälkeen meni loppu päivä prosessoiden asioita. Maanantaina iski taas todellisuus päin naamaa.

Usein kun on jotain kivaa ohjelmaa, tulee sen jälkeen jotenkin  tyhjä olo. Jollain tavalla on hetken hukassa, että "mitä nyt sitten". En tiedä onko muilla tätä, mutta näin ainakin meidän taloudessa molempien mieli toimii.

Tällä kertaa minulla kävi vähän sama kun silloin kun olen mökillä. Mökki on ollut se pakopaikka jonne olen päässyt stressiä pakoon. Nyt olin jonkinlaisessa kuplassa koko viikonlopun. Perjantaina jäi asioita hoitamatta kun piti ehtiä kurssille ja maanantaina iski ihan älytön stressi. Olen monen viikon ajan hoitanut asioita joka päivä, vähintään yksi asia alta pois. Nyt olinkin viikonlopun tekemättä ja hitsi miten maanantai aamuna iski paniikki. Tuntui, että asioita on nyt aivan liikaa vaikka niitä on saman verran kuin perjantaina. Miljoona  asiaa hoidettavana ja viikonlopun kiva meni jo.

Nykyään onneksi huomaan kun stressi ja huono fiilis iskee ja tiedän myös mistä se johtuu. Tiedän myös, mitä voin tehdä, että olo paranee. Sitä en ole vielä selvittänyt, että miksi hoitamattomista asioista iskee stressipaniikki ja ahdistus. Ehkä siihen liittyy häpeä siitä, että asia on jäänyt hoitamatta ja epäonnistumisen tunne.

Tuohon masentuneeseen fiilikseen liittyy minulla usein väsymys. Moni kiva aktiviteetti tai ohjelma vie myös paljon energiaa. Tottakai ne myös tuo sitä valtavasti, mutta itse kun imen kaiken sisääni, se tuntuu myös todella raskaalta jälkeenpäin. Aivot saavat valtavan kasan informaatiota prosessoitavaksi ja aivothan vievät suurimman osan energiasta.

Onneksi sain kuitenkin eilen yhden todella stressaavan asian hoidettua, jonka jälkeen päätin ottaa päivän rennosti kun siihen oli mahdollisuus. Tänään lähdetään ihan uudella energialla liikenteeseen!

-Mallu

Hyvä draivi päällä

Mulla on nyt jonkin aikaa ollut todella hyvä draivi päällä. Se on näkynyt blogissakin, kun suunnittelemani kaksi postausta viikossa onkin lisääntynyt seitsemäksi. Olen noussut ajoissa aamulla ja saanut hoidettua ihan hyvin asioita päivän aikana. Täysillä en voi aloittaa sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että silloin hommat kaatuu yleensä siihen, että teen liikaa kaikkea samaan aikaan. Energiat yksinkertaisesti loppuu, sillä kaikki uuden opetteleminen vie paljon enemmän energiaa.

Nyt olen todella hyvällä fiiliksellä toteuttamassa elämäntapamuutostani! Haluan arkirutiinit kuntoon! Ei enää päättömänä kanana juoksemista miljoonan asian kanssa yhtä aikaa. Ei miljoonaa tavoitetta samalla päivälle ja mieletön epäonnistumisen tunne kun kaikki menikin mönkään. Pieniä tavoitteita joista saa positiivista energiaa jatkaa projektia! Pieniä valintoja jotka vaikuttavat paljon omaan hyvinvointiin. Esimerkiksi olen viime viikkojen aikana tuntenut huomattavan eron siihen, että aamu alkaisi muutaman viikon takaisella monen tunnin jumituksella versus se, että juon kaksi lasia vettä heti noustuani. En olisi ikinä uskonut, että tunnen näin valtavan eron! Tunnen, että kroppa lähtee käyntiin, mieletöntä!

Muistan miten paljon helpompaa arki oli kun minulla oli paremmat rutiinit. Elämääni on sen jälkeen tullut muutama koira lisää sekä yksi mies, joten rutiinien takaisin saaminen on ollut hieman haastavampaa. Mutta tiedän, että se on mahdollista ja uskon, että minulla on nyt tarvittavat työkalut siihen. Olen jo hoitanut monta asiaa jotka ovat roikkuneet pitkään tehtävä listalla ja aion jatkaa samaan malliin. Ehkäpä saadaan vihdoin taulutkin seinille, eihän muutosta ole kun kohta 9 kuukautta.. Rutiinit kuntoon ja roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä, sitä kohti mennään hurjaa vauhtia!

-Mallu

Elämä remonttiin

Minulla on jo pitkään ollut elämäntapamuutos tavoitteena. Hyvinvointi on minulle todella tärkeää, joten siihen pyrin koko ajan. Muutos on kuitenkin vaikea toteuttaa. On todella vaikeaa ohjelmoida aivonsa uudelleen, siitähän siinä on kyse. Kun arki puskee päälle aivot toimii automaattisesti vanhan kaavan mukaan, eli uusien rutiinien luominen on todella haastavaa.

Nyt keskenmenon jälkeen olen entistä enemmän pohtinut mitä oikeasti haluan elämässäni. Jo ennen keskenmenoa suunnittelin, että arkirutiinit on saatava kuntoon ennen vauvan syntymää, jotta silloin jaksaisi paremmin, mutta nyt olen miettinyt itseäni. Mitä minä haluan ja miten itse voisin hyvin. Vaikka vauva on se mitä tällä hetkellä kaikesta eniten haluaisin on nyt mietittävä omaa hyvinvointia ja jaksamista, siten voin myös jonain kauniina päivänä olla parempi äiti.

Koska olen nyt sairauslomalla olkapään takia, minulla on paremmat mahdollisuudet lähteä toteuttamaan muutosta, ainakin ajallisesti. Tietysti psyykkisesti tämä saattaa olla haastavampi ajanjakso, hormonit heittelevät häränpyllyä keskenmenon jälkeen ja olkapään tilanne ahdistaa ja huolestuttaa. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että nyt se onnistuu! Nyt ei ole liikaa kaikkea, aikaa on enemmän. Toimintasuunnitelma on tehty, nyt vaan askel kerrallaan. Joka päivä täytyy muistaa tavoite, teen tätä itseäni varten, omaa hyvinvointiani varten, sitähän minä haluan!

Unirytmi on yksi tärkeimmistä asioista, mulla on yleensä unikin huonompaa jos rytmi oon sekaisin. Eli vaikka olen vapaalla, täytyy aamulla nousta ajoissa. Seuraava askel onkin se, että vaikka kuinka väsyttäisi aamulla, niin koitan olla jumittamatta. Pientä aamujoogailua tai venyttelyä alkuun ja sitten hommat käyntiin! Ennen tätä päätöstä saatoin huomaamatta istua monta tuntia aamulla jumittamassa puhelin kädessä selaillen kaikki blogit ja muut somet. Tv on myös ollut vaarallinen loukku, sohvalle on helppo jämähtää. Nyt täytyy suunnitella päiviä hieman paremmin. Ruokailut täytyy myös suunnitella, koska syöminen on osittain unohtunut ja sitten onkin syöty mitä sattuu.

Haluan myös muistaa kaikki pienet mutta suuret asiat jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja jaksamiseen kuten esimerkiksi sen, että juo tarpeeksi. Nyt täytyy myös kaivaa kirkasvalolamppu esiin aamuja auttamaan. Olen innoissani, nyt tämä tulee onnistumaan!

-Mallu

Arjen kaaos

Se fiilis kun pyykkikasa kuivaustelineen päällä vaan kasvaa ja kaivat päivittäin kasasta puhtaita vaatteita. Kuivausrummusta tyhjennetään pyykit telineen päälle ja onneksi löytyy toinen kuivausteline niitä pyykkejä varten, joita ei kuivausrumpuun saa laittaa. Tiskiä on läjäpäin, vaikka päivittäin koitat tehdä asialle jotain ja imuriin ei ole koskettu aikoihin. Mikroruokaa on tullut syötyä viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin vuosiin yhteensä.

Tuosta on tilanne hieman parantunut nyt kun olen ollut saikulla, mutta koska olkapää rajoittaa tekemistä aika lailla, on tässä vielä työmaata. Varastotyö oli raskasta ja vei paljon voimia. Se oli myös yksi syy siihen, että blogi pysyi hiljaisena. Halusin kertoa, että kaikki menee paremmin, että arjen rutiinit ovat löytyneet ja energiaa on, mutta niin ei ollut. Onneksi nyt menee jo paremmin, en ole yhtä väsynyt ja aikaahan on paljon enemmän. Kunhan vaan olkapään saisi parempaan kuntoon edes niin, ettei se kotioloissa häiritsisi.

Kun on miljoona tekemätöntä asiaa ja kämppä kaaoksen vallassa, menen helposti omaan stressi kuplaan. Yritän suorittaa kaikkea ja minulla on jatkuvasti ajatuksissa to do-lista. Kun mies haluaa tehdä jotain kivaa yhdessä, iskee usein pieni stressipaniikki, "enhän mä millään kerkee kun on toi, toi ja toi asia". Sitten iskeekin huono omatunto siitä, etten jaksa innostua miehen ehdotuksista. Jos olisi asiat paremmin järjestyksessä, olisi rennompi mieli ja helpompi heittäytyä extempore juttuihin mukaan. En itse huomaa stressiä arjessani, koska yritän tehdä rennosti ja rauhassa, mutta sitten kun yhtäkkiä pitäisi jättää hommat kesken, iskee stressi ja paniikki siitä, etten ikinä saa hommia hoidettua. Myös nukkumaan mennessä stressi nostaa usein päätään.

Nyt kun saikkua on vielä koko lokakuu, niin eiköhän järjestys ala löytymään! Lisäksi on pakko muistaa huilata ja nauttia kivoista asioista, sillä niistä saa lisäenergiaa!

-Mallu

Bucket list viikonlopulle!

Koska viikonloput ovat viimeisen puolentoista kuukauden aikana menneet aivan liian nopeasti ja tuntuu muutenkin ettei aika riitä mihinkään, ajattelin tehdä bucket listan viikonlopulle. Viime viikkoina viikonloput ovat olleet täynnä to do-asioita, eli oikeastaan kotitöitä jotka ovat jääneet tekemättä. Sellaisia hommia pitäisi myös tehdä taas viikonloppuna, mutta nyt ajattelin listata asioita joita olen viime aikoina kaivannut ja joita ei ole mahdoton toteuttaa tämän viikonlopun aikana!

Sauna- En ole varmaan kuukauteen käynyt saunassa! Liian kiire muka.. Nyt on rentoutumisen aika!

Sali- Viikkojen ajan olen suunitellut salille menoa, mutta kotitreeniksi on jokainen treeni jäänyt.

Mindfulness värittäminen- Värikirjaan olen vissiin tarttunut viimeksi viime kesänä, eiköhän ole aika                                              kaivaa taas kirja esiin.

Pitkä kävely koirien kanssa- Pidempiä kävelylenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä vähemmän,                                                      mutta niiden jälkeen on aina hyvä fiilis. Viimeksi "kerkesin" pitkälle                                                      kävelylle sunnuntaina, nyt aion taas nauttia raikkaasta ilmasta!

Blogin kirjoittaminen- Blogin kirjoittaminen on valitettavasti kaiken kiireen keskellä jäänyt taka-                                             alalle, mutta nyt kun olen taas päässyt käyntiin, niin toivon, että aikaa                                                   kirjoittamiselle jäisi enemmän jatkossa.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Mallu

Pikakuulumiset ja uuden työn outouksia

Ihanaa, että kerkesin vihdoin edes pikaisesti tänne blogin pariin! Itseasiassa olisin mielelläni mennyt jo nukkumaan, mutta olen kaivannut blogin pariin koko viikon, joten päätin sinnitellä rättiväsyneenä vielä hetken, että saan edes jotain ajatuksia kirjoitettua tänne. Mulla on miljoona postausta mielessä, mutta en ole kerennyt mitään!

Tällä viikolla alkoi siis uusi työ joka on vienyt suurimman osan ajastani. Olen tehnyt ti-to iltoja, jolloin lähtö töihin on ollut puolen päivän jälkeen ja kotona olen ollut 21.30 aikoihin. Siinä ei paljoa kerkeä, varsinkin kun nyt pt-valmennuksen myötä (siitä lisää myöhemmin!) on joka toinen päivä treenipäivä. Tänään tein aamuvuoron, koska illalla oli luvassa setäni 60 vuotis kakkukahvit. Uusi työ on ollut melko uuvuttavaa näin alussa kun on niin paljon uutta opittavaa. Lisäksi olen jostain syystä (uuden työn luoma jännitys??) nukkunut aivan älyttömän huonosti tällä viikolla. Onneksi nyt on viikonloppu! En jaksa vielä stressata sitä, että sunnuntaina tänne tulee iso kasa vieraita ja paikat pitäisi olla tiptop. :D

Uudella työpaikalla on tullut aika..öhöm.. mielenkiintoisia juttuja vastaan. :D Olen tottunut hoitoalalla ja promohommissa siihen, että työkaverit ovat sosiaalisia ja aina kun menet uuteen paikkaan, saat/joudut kertomaan mm.  kuka olet ja mitä teet muuta kun kyseisiä keikkoja ja kauan olet tehnyt keikkaa/ollut alalla, juttua riittää. Nyt kukaan ei kysynyt mitään.. Tai noh, muutama taisi kysyä, että aloitinko kokoaikaisena, mutta muuten kukaan ei edes esitellyt itseään (paitsi tietenkin henkilö joka "joutui" perehdyttämään minut). Huomasin heti, että tässä menee aikaa ennen kuin tulen pääsemään mukaan porukkaan. Ehkäpä varastohommissa suuri osa on vähemmän sosiaalisia ihmisiä? Onneksi huomasin eilen kolmantena päivänä, että uudet työkaverit pikkuhiljaa alkavat lämpenemään ja muutama onkin uskaltanut vaihtaa muutaman sanan kanssani. :D

Jotenkin tuntuu, että noissa hommissa on tietyt tavat joita on vaikea muuttaa ja niihin kuuluu näköjään myös uudet työkaverit. Ehkäpä ihmiset pelkäävät muutosta? Sain tänään aivan älyttömän oudon huomautuksen.. Olin laittanut väärän wc oven lukkoon.. Laitoin wc:kopin oven lukkoon, mutta kuulemma kaikki muut laittavat ulomman wc:oven lukkoon ja jos laitan sisemmän niin porukka menee hämilleen.. Oli hieman vaikeaa pidättää naurua siinä tilanteessa, vielä kun tästä herneen nenään vetänyt ei siitä itse voinut mainita vaan lähetti rohkeamman työkaverinsa asialle. :D Ehkäpä tässä pikkuhiljaa opin talon tavoille, ettei kukaan vaan joudu enää hämmentymään. :D

-Mallu

Edelleen elossa!

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Kiire ja stressi on vienyt mukanaan, enkä ole ehtinyt koneelle. Tekstejä olen luonnostellut päässäni, mutta koneelle asti eivät ole päätynyt. Tänään illalla pitäisi kaiken jo hieman rauhoittua, mutta katsotaan kerkeänkö blogin kimppuun. Edellisen viikon viikkokatsaus on jäänyt roikkumaan ja sen lupaan julkaista viimeistään huomenna.


Kohta täytyykin jäädä bussista ja suunnata töihin, joten ihanaa perjantaita kaikille! <3


-Mallu

Kivun kourissa

Viime aikoina selkä on ollut taas huonommassa jamassa. Kipu on välillä ollut todella kovaa. Myös migreeniä on ollut viime kuukauden aikana lähes päivittäin, mikä varmasti viittaa siihen, että selkä (+niska&hartiat) on todella jumissa. En oikein tiedä mitä tehdä kivun suhteen, kun kaikki selkään auttavat keinot pahentavat kipua, esim. hieronta, osteopatia, monet selkää kuntouttavat liikkeet.

Olen todella huono ottamaan lääkkeitä. Toisin sanoen, en halua syödä lääkkeitä ellei ole pakko, eli kidun kipuni kanssa kunnes se on niin kovaa etten pysty edes hengittämään normaalisti. Kuitenkin otan joka ilta tunnollisesti kipukynnystä kohottavan lääkkeen joka minulla on minimi annoksella. Selkäkipuuni ei tehoa ibuprofeiini tai parasetamoli, niitä on nykyään ihan turha ottaa selkäkipuun. Ainoa selkäkipuun tehoava lääke mitä minulta löytyy kotoa on Panacod ja sitä ei todellakaan kannata ottaa liian usein! Tällä viikolla olen syönyt Panacodia kahtena päivänä, mikä on todella huono merkki..

Nyt on pakko aloittaa liikkuminen, se on ikävästi jälleen kerran stressin takia pudonnut pois.. Tiedän, että selkään kohdistuva salitreeni usein lisää kipua (ainakin kun selkä on tässä jamassa), mutta esim. tanssilliset tunnit ovat usein tehneet hyvää. Joogaakin kaikki ovat aina suositelleet minulle, mutta en ole ikinä ollut joogatunnilla. Kotona olen joogaillut mm. telkkarista nauhoitettujen joogatuntien mukaan. Pilates ja terve selkä tunneilla olen käynyt mutta siitäkin on aikaa. Ryhmäliikuntaa luvassa siis! Nielen  myös ylpeyteni ja nostan lääkityksen annosta, kuten minulle jo lääkityksen aloittamisen yhteydessä suositeltiin.

Kun elää päivittäin kivun kanssa, sitä ei heti huomaa kun se pahenee. Salakavalasti pikkuhiljaa ja nyt ollaan taas tässä jamassa. Stressi johtaa siihen, että liikunta jää pois ja  nämä molemmat puolestaan lisäävät kipua. Kipu itsessään lisää stressiä eikä millään tavalla houkuttele liikkumaan.. Olen hyväksynyt kivun, se on osa minua ja voi olla, että joudun elämään sen kanssa koko loppu elämäni. Sen takia en kiinnitä kipuun juurikaan huomiota, jolloin kovempi kipu pääsee aina välillä yllättämään, sitä kun on vaikeampi jättää huomiotta.

Uskon kuitenkin parempaan huomiseen. Huomiselle olenkin jo varannut paikan tanssitunnille. I can do it!

-Mallu

Etenee, etenee.. vai?

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki junnaa paikoillaan, mistään ei tule mitään ja mitään ei kerkeä tekemään vaikka koko ajan tekee kaikkea.. Tämä koko elämänmuutos-projekti ajoi ojaan jossain vaiheessa ja takaisin raiteille pääseminen on vienyt oman aikansa. Tuli väsymys, tuli flunssa, tuli syksy ja tuhat juttua siihen päälle. Nyt kun kun vihdoin alkoi tuntua, että juna lähtee taas liikkeelle, on kurkku taas kipeänä.

Mitä tästä tulee, tuleeko tästä yhtään mitään? Fiilikset on ollut sekavat ja suunnitelmien tekeminen hakusessa. Vuorokausirytmi on kuitenkin pysynyt ihan hyvänä, vaikka aamulla väsyttää älyttömän paljon. Alkuviikon valvomiset World cup-lätkän parissa ei tietenkään ole siihen auttanut. Treeni, lukeminen ja kaikki muu tuntuu junnaavan paikoillaan. Miten on mahdollista, että koko ajan puuhailee kaikkea, mutta kuitenkin jää tärkeät asiat tekemättä. Keskitynkö aivan vääriin asioihin? Tai sitten en vain tajua mitä kaikkea saan aikaan.

Olen älyttömän pettynyt itseeni lukemisen suhteen ja treenien myös, mutta vielä ei ole myöhäistä. Tällä hetkellä tuntuu, että pää lyö tyhjää, mutta tiedän, että sieltä löytyy tietoa, olenhan lukenut asiat jo moneen kertaan. Nyt päätin aloittaa lukemiset ihan alusta, jotta saan itsevarmuutta, askel kerrallaan. Ensi viikolla siis vuorossa fysiikan ja kemian ykköskurssit.

Päätin eilen, että nyt alkaa toden teolla tapahtua. Tein ensi viikolle aikataulun ja ajattelin, että tästä se lähtee. Tänään piti jo aloittaa, mutta migreeni iski.. Sen jälkeen iski ahdistus ja stressi siitä, ettei mistään tule mitään. Herätys! Ei kaikki ole tästä päivästä kiinni! Stressaaminen ei todellakaan helpota migreeniä. Tänään lepoa, niin jaksaa sitten huomenna paremmin. Panikoiminen ei auta mihinkään

-Mallu