Pieni hetki itselle

Mitä sinä tekisit jos saisit pienen tai vaikka pidemmänkin hetken itsellesi? Arjen tuoksinnassa "ylimääräinen" aika saattaa helposti tuoda ajatuksen siitä, että nyt ehtii siivota tai hoitaa sitä sun tätä. Varsinkin kotiäitinä kun lapsi nukkuu, sitä helposti käyttää koko ajan touhuamiseen. Tai vaihtoehtoisesti nykypäivänä monen ongelmana on jonkin ruudun edessä jumittaminen.

Melkein aina tuo pienen hetken "saaminen" ei siis pidä paikkaansa. Mitä jos siis antaisit itsellesi pienen hetken? Mitä tekisit? 15 minuuttia on lyhyt aika, mutta se on jo paljon kun haluat saada jotain aikaan. Jos et vaikka millään "kerkeä" treenaamaan, niin mitä jos kokeilisit 15 minuutin treeniä tai kehonhuoltoa? Se on jo paljon jos vaihtoehtona on viikosta toiseen treenin väliin jääminen.

Itselleni olen  ottanut uudeksi päivärutiiniksi syvärentoutuksen. Youtubesta löytyy vaikka minkälaisia ja itse olen viime aikoina tehnyt noin 15 minuutin mittaisia. Tutkimusten mukaan jopa niin lyhyt syvärentoutus saattaa vastata jopa kahden tunnin yöunia kun katsotaan palautumista. Se ei siis missään nimessä tarkoita, että yöunista voisi tinkiä jos harrastaa syvärentoutusta, mutta voi auttaa jaksamaan paremmin jos kärsii väsymyksestä. Meditaatio ja mindfulness kehittää myös aivojamme.

Jos ensimmäisen kokeilun jälkeen tuntuu siltä, ettei syvärentoutus ole oma juttu, niin suosittelen kuitenkin jatkamaan. Pysähtyminen ja läsnäolo on monille ahdistavaa, mutta sitä voi myös harjoitella ja siinä voi kehittyä vaikka kuinka hyväksi. Itsellä oli joskus se olo ettei meditaatio todellakaan ole mun juttu vaan jotain hihhuleiden hommaa, joka vaan ahdisti minua. Sillon en ollut läsnä vaan koko ajan suorittamassa jotain. Läsnäolo unohtuukin helposti kun on koko ajan "kiire".

Mitä jos siis ottaisit pienen hetken itsellesi ollaksesi läsnä ja rauhoittuaksesi. Se voi olla vaikka treeniä tai kehonhuoltoa omaa kehoa tunnustellen, tai rentoutusharjoitus omalla tavalla. Pieni hetki itselle auttaa kummasti jaksamaan paremmin ja selkeyttää ajatuksia (mikä tekee tekemisestä tehokkaampaa -jos tarvitset lisämotivaatiota antaaksesi hetken itsellesi). Pieni hetki voi tietenkin olla myös ulkoilua, kunhan puhelin ja kuulokkeet jäävät taskuun.

Ihanaa omaa aikaa sinulle, nauti!

-Mallu

Syysahdistus

Syksy on ihana vuodenaika! Nautin ihanista syysväreistä, viilenevästä ilmasta sekä pimenevistä illoista. Kuitenkin jostain hiipii ahdistus. En tiedä onko se osittain pimenevien päivien aiheuttamaa väsymystä vai enemmänkin suorittamisen paineen aiheuttamaa?

Monet ovat sitä mieltä, että syksy on uudenvuoden tapaan uuden alku. Se tunne on varmasti jäänyt monelle vaikka koulut olisivatkin jo käyty. Ja jos päättää kouluttautua lisää, alkavat useimmat opinnot syksyllä. Itse tykkään opiskella itseäni kiinnostavia asioita ja koska en ole vielä päässyt lääkikseen on syksyisin opiskelu paljonkin mielessä. Avoimen yliopiston kurssit ovat kiinnostaneet kovasti ja niitä olen käynytkin vuosia sitten.

Syksyllä tulee siis aina mieleen, että mitäs seuraavaksi? Aika uudistua, mutta millä tavalla? Syysahdistukseeni taitaa paljoltikin vaikuttaa tunne siitä, että jumitan paikoillani. Tänä vuonna ahdistusta on lisännyt se, ettei minun kannata mennä töihin ennen kuin meillä on lapsiluku täynnä. Eli tuntuu siltä, että ura junnaa paikoillaan vielä vuosia, ihan vaan siksi, että tuet laskisivat niin paljon jos päättäisin välissä mennä töihin (mikä kohdallani tarkoittaa yrityksen perustamista). En kuitenkaan laittaisi lastamme vielä päiväkotiin, joten työhön paluu ei ole siinäkään mielessä ajankohtainen, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin usein mielessä.

Toki, voin opiskella ja sen olenkin aloittanut liikunnan ja terveyden perusopinnot avoimessa yliopistossa nyt syyskuussa. Siinäpä seuraava ahdistuksen aihe, heh.. En ole saanut juuri mitään tehtyä opintojen eteen. Alkoikin jo mietityttämään, että mihin olen pistänyt pääni. Miehellä on viimeinen vuosi opintoja + keikkatyö, itsellä päävastuu kodista, miten ehdin/jaksan opiskella? Onneksi pari viikkoa sitten oli ensimmäinen lähiopetus mikä lisäsi intoa ja motivaatiota, samalla ahdistus väheni huomattavasti. En kuitenkaan ole sen jälkeen taaskaan "kerennyt" opiskelun pariin ja ahdistus alkaa taas lisääntymään.

Tuntuu siltä, että syksyisin pitäisi olla itselleen armollisempi, mutta samalla tavallaan suunnitelmallisempi. On niin helppo jäädä vain jumittamaan ja rypemään ahdistuksessa ja itsesäälissä. Kun asiat sitten kasaantuu, niin stressiahdistus lisääntyy entisestään. Listaihmisenä olenkin nyt suunnitellut joka päivälle pienen to do-listan. Siinä ei ole pelkästään ahdistavia ja stressaavia asioita, vaan myös rentoutumista ja muuta jaksamista tukevaa. Kun asioiden määrä on ennalta päätetty, voi hyvällä omalla tunnolla siirtää seuraaville päiville muita asioita, eivätkä ne pyöri tekemättöminä päässä koko ajan stressaamassa.

Omat keinoni ahdistuksen selättämiseen ovat siis suunnitelmallisuus, armollisuus ja itsestään huolehtiminen. Pikku hiljaa asia kerrallaan ja väliin niitä asioita joista saa itse energiaa ja mistä keho voi paremmin. Mitkä asiat helpottavat juuri sinun syysahdistusta?

-Mallu

Vauva kohta 12kk!

Aika se vaan rientää ja kuun viimeinen päivä meidän pieni täyttää jo vuoden! Apua, miten meidän vauvasta voi tulla jo taapero? Samalla kun tuntuu siltä, että äskenhän vauva syntyi, niin synnytyksestä tuntuu olevan ikuisuus!

On se hurja ajatella, että ihan pian vauvavuosi on jo takanapäin. Vähän on iskenyt haikeus kun muistelee sitä hidasta arkea vastasyntyneen kanssa. Sitä rauhaa ei tule enää olemaan. Haaveillaan kyllä useammasta lapsesta, mutta kun esikoinen tietenkin  myös pyörii arjessa mukana, on esikoisen kanssa koettu hidas pikkuvauva-aika historiaa.

Samalla kun välillä iskee haikeus on myös ihana nähdä oman lapsensa kasvavan ja oppivan hurjasti uusia asioita. Taaperon uhmaa alkaa olla jo pikkuisen, mutta vielä se on enemmän huvittavaa kun hermoja raastavaa. Päivärutiinit ja unet heittävät vähän väliä häränpyllyä. Varmaan yli puoli vuotta meillä nukuttiin enimmäkseen kolmet 30 minuutin päikkärit. Nyt nukutaan jo usein pidempiä unia (tällä hetkellä kahdet päikkärit), välillä jopa 2-3 tuntia, mutta toisaalta on päiviä kun ei meinata nukkua ollenkaan.

Yötkin meni aivan sekaisin elokuun alussa ja sen jälkeen on ollut todella vaihtelevaa, mutta herätyksiä enimmäkseen 3-6/yö. Viimeiset pari yötä ovat menneet paremmin (1-2 herätystä), eli toivotaan, että tämä jatkuu (kopkopkop). Uskon, että monet herätykset ovat johtuneet siitä, että poika nousee istumaan tai seisomaan unissaan ja havahtuu sitten siinä. Voisikohan olla niin, että kun liikkuminen ei enää ole niin uusi juttu, alkaisi yötkin sujumaan paremmin? Taitaa olla vaan toiveajattelua, koko ajanhan noin pieni ihminen oppii valtavasti uutta.

On hassua, että kohta täytyykin puhua jo taaperosta eikä vauvasta, hurjaa! Mutta kai ne lapset tavallaan ovat äidin vauvoja koko loppuelämän. On jännä miten ritsiriitaiset fiilikset voi olla, toisaalta haluaisi pysäyttää ajan, mutta toisaalta odottaa innolla tulevaisuutta, sitä että voidaan tehdä erilaisia juttuja yhdessä.

On hämmentävää miettiä, miten tuo niin rakas pieni ihminen on oikeasti ollut vasta vajaan vuoden elämässämme, kun tuntuu siltä, että hän on ollut täällä aina. 💗

-Mallu

Miltä haluaisin arkeni näyttävän?

Viime aikoina on ollut ihan liian paljon jumittamista. Väsyneenä on helppo jäädä sohvalle jumittamaan. Nytkin vauva on nukkunut ekoja päikkäreitään jo 30min enkä ole jaksanut nostaa takapuoltani sohvalta muuten kun kahvia hakeakseni. Päätinkin motivoida itseäni pohtimalla minkälaisen arjen haluaisin. Tältä se siis näyttäisi:

Herään hyväntuulisena ja virkeänä. Aamurutiinit sujuu nopeasti ja helposti, saan itsenikin heti aamusta laitettua siihen kuntoon, että voidaan vaikka heti lähteä jonnekin. Nautin aamupalaakin heti aamusta. Pieni aamujooga tai kehonhuolto avaa ja herättelee kroppaa ihanasti. Rutiinit sujuvat niin hyvin, että kämppäkin pysyy siistinä, tai ainakin niin siistinä, että pikasiivous lapsen nukkumaan mentyä riittää palauttamaan järjestyksen.

Päivärutiineihin kuuluu ulkoilu isona osana, sekä koirien kanssa, että ilman. Lähes joka päivä ohjelmassa on jotain kivaa, jos ei muuta niin vaikka kävely kirppikselle tai puhelintreffit kaverin kanssa. Kun lapsi kasvaa niin leikkitreffejä alkaa olla enemmän, eli myös enemmän äitiseuraa. Omaa aikaakin on, sosiaalista elämää, opiskelua, blogin kirjoittamista ja treeniä. Kerkeän myös välillä mökille puuhailemaan. Parisuhdekin voi hyvin ja pidetään välillä treffi-iltoja.

Voin todella hyvin fyysisesti ja psyykkisesti koska pidän itsestäni hyvää huolta, näin olen myös parempi äiti. Muistan syödä hyvin ja treenata.

Näillä väsyneillä aivoilla ei nyt synny pidempää haaveilua, vaikka jotain varmasti unohtui. Väsymykseen auttaisi tietenkin kunnon unet, mutta tällä hetkellä väsymystä lisää myös sisällä jumittaminen, huonosti syöminen, kodin kaaos ja pieni stressi. Sosiaalinen elämä tuo myös yllättävän paljon hyvää oloa ja energiaa, sitä siis lisää!

Minkälaiselta sun unelma-arki näyttäisi?

-Mallu

Vauva-arjen aivosumu

Tuossa pari kuukautta sitten olin varma siitä, että aika ja energia riittäisi taas blogin kirjoittamiseen. Noohh, täällä sitä ollaan taas parin kuukauden hiljaiselon jälkeen, heh.. Harmittaa tietenkin, mutta kyllä täältä vielä noustaan ja saan blogihommat taas rullaamaan!

Taisin nuolaista ennen kuin tipahti, oltiin nimittäin saatu poika nukkumaan paremmin lempeällä unikoululla. Heinäkuussa blogi jäi osittain sen takia koska koitin nauttia kesästä, mutta elokuun alusta alkoi kunnon aivosumu kun vauvan unet heittivät häränpyllyä.

Koko elokuu meni järkyttävän nopeasti, koska olen ollut niin väsynyt. Ensinnäkin olin saanut nauttia kuukauden verran siitä, että yöheräämisissä riitti, että laittoi toiselle tutuin suuhun ja yhtäkkiä 9 kuisena alkoi vissiin tiheän imun vaihe ja oli pakko alkaa taas imettää öisin. Toiseksi poika keksi alkaa herätä 4-5 aikaan aamusta sillä mielellä, että pitäisi nousta leikkimään. Toki koitin saada vauvan nukahtamaan uudestaan, mutta usein tyyppi repi tukkaani, naamaani ja nipisteli tunnin pari meidän välissä ollessaan, kunnes nukahti uudelleen. Mikähän siinä muuten on, että äitiä kiusataan, eikä isää?

Tällä hetkellä meillä herätään yleensä kaksi kertaa yön aikana tissille ja saadaan nukkua jopa 7-8, jee! Haluan kuitenkin lopettaa yöimetykset taas, joten vaikka tässä on ehkä viikon verran nukuttu hieman paremmin, on taas luvassa rankempia öitä. Viime yönä oli ensimmäinen yritys vähentää imetyskertoja ja huutoa kyllä riitti. Poika olisi taas halunnut nousta viideltä leikkimään kun ei saanut maitoakaan.

Tuo väsymyksen aiheuttama aivosumu on tavallaan aika vaarallinen ilmiö. Jos muuten onnistuu toimimaan arjessa ilman suurempia mokia niin itse ainakin huomaan jääväni jumittamaan. Ellei päivälle ole sovittu mitään ohjelmaa, on todella helppo jäädä kotiin jumittamaan. Elokuussa oli todella monia päiviä jolloin puin itselleni päivävaatteet vasta iltapäivästä kun totesin, että pojan täytyy saada vähän raitista ilmaa. Aivosumun huomaan myös sosiaalisissa tilanteissa kun ei keksi itse mitään keskustelun aiheita. Onneksi perheen ja hyvien ystävien kanssa on  myös ihan ok olla hiljaa, heh. :D Omasta arjesta puhuminen ei usein innosta, sillä omaa oloani ei kohenna väsymyksestä valittaminen ja usein sitä kaipaa jotain muuta ajateltavaa.

Onnekseni rakas poikani on alkanut nukkumaan hieman enemmän päivällä, joten saan enemmän omaa aikaa (kunhan malttaisin tehdä enemmän kivoja energiaa antavia juttuja, enkä vaan siivota). Oman ajan ja kahvin voimalla alkaa tämän naisen aivosumu hellittämään. Toivotaan, että tämä suunta jatkuu!

Ps. Tsemppiä ja energiaa ihan jokaisen arkeen! <3 Aivosumu ei ole mikään äitien yksinoikeus, jokaisella on arjessaan omat haasteensa. <3

-Mallu

Kuka olen?

Koska blogi on ollut pitkään enemmän tai vähemmän tauolla, ajattelin kirjoittaa itsestäni esittelyn nyt kun pääsen taas enemmän kirjoittelemaan. Tänne varmaan eksyy sen verran uusia lukijoita, että jonkinlainen esittely on tarpeen. Elämäni on myös muuttunut aikalailla vuosien takaisesta esittelypostauksesta.

Suurin muutos on varmasti äitiys, olen ihanan pienen pojan äiti. Vanhempainvapaa loppuu elokuussa ja sen jälkeen jään vielä hoitovapaalle. Kun törmää tuttuihin joita ei ole vuosiin nähnyt niin seuraava kysymys onkin, että mitä tein ennen äitiyslomaa? Noh, eipä ehkä ole mukavin kysymys, sillä olin silloin työttömänä, mutta valmistuin myös life coachiksi! Eli työkuviot on todella auki. Aikaisemmin olen tehnyt todella paljon keikkatyöhommia enimmäkseen hoitoalalla ja myynnin parissa. Olin pitkään ollut hoitoalalla ennen kuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot jätin kuitenkin kesken 1,5 vuoden jälkeen, sillä se ei ikinä ollut sitä mitä halusin tehdä. Kaikki oli vaan väliaikaista sillä tajusin jo viidennellä luokalla, että haluan lääkäriksi. Lääkis on edelleen tavoitteena, mutta pari vuotta sitten tajusin, että pää täytyy saada ensin kuosiin.

Olen suorittaja tyyppiä ja perfektionisti. Suurin kompastuskivi lääkikseen hakemisessa oli jättimäinen epäonnistumisen pelko. Teini-ikäisenä sairastuin myös masennukseen, mikä ei todellakaan helpottanut koulunkäyntia tai sen jälkeistä lääkikseen hakua. Masennus myös uusiutui ja kun siitäkin selvisin jatkoin suorittamista ja poltin itseni loppuun pariin otteeseen. Pari vuotta sitten tuli kuitenkin täys stoppi kun kroppa alkoi toden teolla hajota uupumuksen takia. Tilanteen vakavuuden tajusin vasta kun olin sairauslomalla yhden työsuhteen päättymisen jälkeen, työkyvyttömänä rikkinäisen olkapään takia. Jos olisin ymmärtänyt paremmin kehoni viestejä olisi ehkä jo 9 vuotta sitten alkanut krooninen selkäkipu voinut herättää minut, tai sitten ei.

Vajaa kaksi vuotta sitten taisin vasta olla valmis ymmärtämään. Aloin pohtimaan enemmän elämääni ja sitä mitä haluan sekä miten pääsisin sinne. Jos ylimääräistä rahaa olisi ollut olisin palkannut jonkinlaisen valmentajan. Sitten saikulla satuinkin törmäämään ilmaisiin ryhmävalmennuksiin (joiden tarkoituksena oli mainostaa life coach koulutusta). Yhtäkkiä tajusin, "vau, toi ois just mun juttu!". Valmentajakoulutuksen jälkeen minusta voisi tulla vielä parempi lääkäri jonain päivänä ja samalla minulla olisi mieleinen työ siihen asti, että pääsen uratavoitteeseeni!

Samaan syssyyn kun olkapääni hajosi, kävin myös läpi yhden keskenmenon. Onneksemme ei mennyt pitkään ennen kuin olin uudestaan raskaana ja 31.10.2018 saimme vihdoin tavata pienen poikamme. Tunnen etten edelleenkään ole täysin toipunut uupumuksesta, mutta toipumisen kannalta minulle oli kyllä parasta jäädä mammalomalle. Kotona meillä on myös neljä karvaista lasta (kolme koiraa + kissa), joten härdelliä on. Lisää lapsia haluamme, mutta ei lisää eläimiä. :D

Kaikki omat harrastukset jäivät vauvan myötä melkein kokonaan tauolle. Siirryin kuuntelemaan äänikirjoja, se on ollut oma juttuni. Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omasta ajastani, että saan tehdä omia juttuja. Blogi on ehdottomasti yksi niistä asioista mitä haluan tehdä! Toinen on liikunta, tosin se harmittaa, että täytyy aloittaa ihan kevyesti melkeinpä pelkällä kuntoutuksella. On selvää, että me voidaan koko perhe paremmin jos minä voin ja jaksan paremmin. Itsestä on tärkeä pitää huolta, jotta voi pitää huolta muista. <3

Vielä pieni lisäys mikä usein kiinnostaa ihmisiä, olen kohta 29 vuotta. :D

-Mallu

Vappusauna

Heipparallaa pitkästä aikaa! Päätin keretä julkaisemaan tänään edes pikakuulumiset. Meillä ei ollut mitään sovittuja vappumenoja ja hyvä niin, sillä tästä tulikin kotivappu kun pikkumiehelle iski pöpö. Ensin olin aika mieli maassa, sillä vappu on lempi juhlani. Tajusin kuitenkin nopeasti, että voin tehdä kivoja juttuja kotonakin.

Nyt olen sitten ensimmäistä kertaa käynyt vappusaunassa! Oli kyllä ihanan rentouttavaa huonosti nukutun yön päälle. Mies olikin saanut pojan nukahtamaan saunomiseni aikana ja kerettiin juoda lasilliset lehtikuohua parvekkeella ennen kuin pieni potilaamme heräsi. Parvekkeella oli muuten myös aika sauna kiitos lasituksen.

Tämä onkin ensimmäinen kunnon flunssa pikkuisellamme. Rokotuksista nousi viimeksi kuume, mutta muuten ei kuumeflunssia ole ollut. Toivotaan, että menee nopeasti ohi! Huominen neuvola täytyy kuitenkin siirtää. Edelleen harmittaa älyttömän paljon ettei minulla ole ollut aikaa blogille, mutta kai tämä pieni mies jossain vaiheessa alkaa nukkua enemmän päivisin (toivottavasti).

Toivottavasti sinä siellä ruudun takana olet saanut nauttia vapusta haluamallasi tavalla! <3

Aurinkoista loppuviikkoa!

-Mallu

Vauva-arki ja aikaansaamisen mahdottomuus

Täällä ollaan taas piiiiitkän tauon jälkeen! Tämä on se teksti jonka mainitsin varmaankin joulukuussa ja kerroin, että teksti on ollut jo kuukauden kesken. Päätinkin aloittaa kokonaan alusta sillä arki on muuttunut, mutta edelleenkin aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta koski se melkein mitä tahansa.

Kun aloitin tekstin kirjoittamisen tilanne oli vielä vaikeampi kuin nyt. Silloin vauva ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan halusi hereillä ollessaan olla koko ajan sylissä. Aamulla vauva nukkui yleensä sen verran, että kerkesin joko siivota keittiön, syödä tai pukea ja laittaa itseni sen näköiseksi, että kehtasin lähteä ovesta ulos. Jos oli lähtö jonnekin niin lähdin useimmiten syömättä ja kotiinpalatessa vastassa oli kaaos, jopa kakkavaippa saattoi olla sohvalla vastassa kun ulkovaatteita pukiessa piti vielä pikaisesti vaihtaa vaippa.

Nyt tilanne on pikkuisen helpottanut vaikka pieni edelleen haluaisi olla enimmäkseen sylissä. Suuri syy siihen, että saan vähän enemmän aikaiseksi on se, että vauva on kasvanut ja kannattelee itseään paljon paremmin. Eli niskaa ei tarvitse enää tukea ja pystyn paremmin yhdellä kädellä tekemään asioita kun vauva on toisessa kainalossa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty yhdellä kädellä tekemään ja vauvakin tarvitsee toisenlaista virikettä. En kuitenkaan ole kokenut vauvan sylissä viihtymistä suurena ongelmana sillä en kuitenkaan jättäisi vauvaa itsekseen esim. leikkimatolle pitkäksi aikaa. Meidän arkea hankaloittaa eniten se, että päikkäreitä nukutaan niin huonosti.

Jo joulun aikaan alkoi päikkäriongemat, silloin nukuttiin enemmän, mutta päikkäreistä tuli yhtäkkiä 10-40 minuutin pituisia, joista suurin osa lähempänä 10 minuuttia. Aloin tuolloin käymään joka päivä pitkällä kävelyllä, koska vauva nukkuu hyvin vaunuissa (jos ne ovat liikkeessä). En ole vähään aikaan jaksanut käydä iltapäiväkävelyillä säännöllisesti sillä haluaisin saada muutakin aikaiseksi (kämpän siistiksi). Usein jos olemme koko päivän kotona, niin meillä nukutaan päivän aikana suunnilleen 3x30 minuuttia + muutama tissille torkahtaminen josta herätään heti jos koittaa siirtää tai tissi katoaa suusta. Jos vauva nukkuukin pidemmät päikkärit niin aikaa menee siihen, että sitä ihmetellään ja huolestutaan, että onko toinen kunnossa, vaikka siitähän pitäisi ottaa kaikki irti, että toinen nukkuu.

Kun vauva nukahtaa menee usein aivan liian pitkään ajatusten kasaamiseen. Mitä pitikään tehdä tai mitä halusin tehdä? Tällä hetkellä vauva nukahtaa harvoin muualle kuin vierelle, eli sohvalla ja meidän sängyssä nukutaan paljon. Silloin tulee koko ajan valvottua vauvan unta, katsottua ettei koirat jostain syystä mene sänkyyn nukkumaan ja sohvalla olen koko ajan lähellä jos herääkin tai unissaan lähtisi liikkumaan. Sohvan divaaniosalla nukkuessa pitäisi vauvan kierähtää muutama kierros, että putoaisi ja vielä meillä ei kieritä, mutta outoja putoamistapauksia olen kuullut ihan tarpeeksi, eli en jätä valvomatta sohvalle nukkumaan tyynymuurista huolimatta. Eli vaikka saisikin ajatukset nopeasti kasattua, niin olen usein aika kiinni vauvassa myös hänen nukkuessa.

Eniten harmittaa, että omat jutut ovat jääneet melkein kokonaan pois. En ole saanut blogia kirjoitettua tai puuhailtua muitakaan omia juttuja. Vauvan kanssa on kuitenkin ihanaa olla, enkä ole toisaalta paljoa kaivannut omaa aikaa, vaikka joitain juttuja kaipaakin (kuten blogin kirjoittamista). Voisin kirjoittaa mun vauva-arjen omista jutuista toisessa postauksessa, tästä höpötyksestä tuli jo tarpeeksi pitkä. :D

-Mallu

Alkuvuoden pikakuulumiset

Täällä taas pitkän hiljaisuuden jälkeen! Olen jo yli kuukauden yrittänyt saada yhtä tekstiä valmiiksi, mutta aika ja aivokapasiteetti ovat olleet vähissä. Toistan taas itseäni, mutta toivon todella, että pääsisin takaisin blogin pariin! Useasti postausaiheet pyörivät päässäni esimerkiksi vaunulenkeillä. Harmittaa kun saatan luonnostella tekstiä päässäni, mutta en saa sitä ikinä kirjoitettua. Harvoin avaan edes tietokonetta nykyään!

Meillä ei ole mikään hankala vauva, ei ainakaan näin lastenhoitajan näkökulmasta. Ja tietenkin kun tuon lauseen kirjoitin, niin vauva heräsi ja kaikki jäi taas kesken. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että saadaan nukkua öisin (1-2 herätystä 00.30 ja 8 välillä) ja pieni on useimmiten tyytyväinen päivisin kunhan saa olla sylissä. Meidän päivistä kirjoittelinkin enemmän siihen tekstiin jota en ole saanut vielä julkaistua.

Koska blogi on kohta vuoden verran ollut enemmän tai vähemmän tauolla, on kirjoitusaiheita kertynyt enemmänkin. Vaikka asiat eivät olekaan enää tuoreessa muistissa, niin haluan jakaa joitain raskausajan juttuja, synnytyskertomusta sekä juttua ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa. Vuodenvaihteeseen liittyen haluan tehdä postauksen vuodesta 2018 sekä siitä mitä odotan vuodelta 2019. Katsotaan kuinka käy, jos poika alkaa nukkumaan päivisin enemmän niin blogi varmasti herää taas eloon!

-Mallu