Ja taas vierähti muutama kuukausi..

 Pitkästä aikaa täällä taas! Meillä on flunssakierre helpottanut, mutta siltikään en ole kerennyt blogin pariin, toivon todella, että siihen tulee muutos. Stressi, ahdistus ja väsymys ovat ottaneet liikaa tilaa monesta syystä. Isoimpina stressinaiheina on ollut kissan sairastelu ja se, että joku naapuri tekee meistä täysin perättömiä eläinsuojeluilmoituksia ja ei, nämä asiat eivät liity toisiinsa koska ilmoitukset koskevat ainoastaan koiriamme ja naapuri tuskin tietää kissan olemassaolosta.

Täällä on myös stressailtu, että pysytäänkö terveenä niin, että onnistuu molempien poikien neuvolakäynnit. Pojistakin on ollut huolta kun toisella on jatkuvasti pieni korvatulehdus päällä ja toisella todettiin toisessa silmässä pientä karsastusta. Energiaa on mennyt myös uusien rutiinien rakentamiseen, tosin treenit on taas ollut tauolla vähän aikaa.

Kissa voi onneksi jo hyvin!

Mitään erityisiä suunnitelmia meillä ei ole keväälle. Jatkan elämäntapamuutos projektiani ja uuden kodin etsimistä. Olisi aivan ihanaa päästä eroon häirikkönaapurista ettei tarvitsisi elää pelossa mitä joku seuraavaksi keksii. Yritän aina elää rakkaudesta käsin, mutta nyt pelko ottaa helposti vallan kun tuntuu, että ollaan hyökkäyksen kohteena. Nyt siis odotellaan, että meidän uusi ihana koti tulisi myyntiin. Käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa yhtä asuntoa jo ennen koronaa, mutta sillon meillä ei ollut kiire muuttaa, joten oli varaa olla nirso ja jäädä pohdiskelemaan. Viime vuonna tehtiin tarjous kolmesta eri asunnosta mutta kaikki menivät eri syistä metsään. Tämä on meidän vuosi, nyt on meidän vuoro!

Olen innoissani valon lisääntymisestä, sillä nyt pääsen taas paremmin mökille puuhailemaan! Aion jatkaa samaa kuin syksyllä, eli vähintään kerran viikossa mökille hommiin! Lumenkolaushommissa on tultu käytyä, että saa ainakin kaksi autoa parkkiin, mutta viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa puuhailemassa muutakin. Oli ihanaa olla ulkohommissa auringonpaisteessa kun taapero nukkui päikkärit rattaissa.

Katsotaan saanko nyt herätettyä blogin taas henkiin, intoa on ainakin!

Ihanaa kevään alkua, kyllä se sieltä tulee vaikka lunta tuli lisää!

-Mallu

Vuosi kunnolla käyntiin!

 Jostain syystä kaamosväsymys ottaa minusta vallan aina joulun jälkeen ja tahmea meno jatkuu ainakin viikkoja sen jälkeen. Nyt päätin sunnuntai iltana, että tällä viikolla revin itseni irti siitä tahmasta! Väsynyt olen ollut, todella väsynyt, mutta siitä huolimatta viikko on mennyt aikalailla niin kuin suunnittelin. Pojat ovat vihdoin molemmat terveenä, joten esikoinen on ollut koko viikon päiväkodissa ja kuopuksen kanssa ollaan käyty joka päivä puistossa, paitsi tiistaina kun kävästiin mökillä niin, että sain kolattua kahdelle autolle paikat ennen kuin kaikki muuttui jääksi.

Koska olen ollut niin väsynyt, olen ollut armollinen itselleni ja ottanut aika rennosti vaikka olen saanut tärkeitä asioita hoidettua. Olen monena päivänä katsonut telkkaria päikkäriaikaan, vaikka pyrin yleensä tekemään kaikenlaista muuta mitä en pysty tekemään lasten ollessa hereillä. Nyt olen enemmän kuunnellut mitä kehoni kaipaa. Väsymys on valtava ja nyt täytyy todella tsempata ja mennä nukkumaan ajoissa. Olen saanut parannettua kuopuksen yöunia lyhentämällä päikkäreitä ja lisäämällä ulkoilua, hän heräilee usein vielä kerran tai kaksi yössä, mutta monen tunnin hereillä olot ovat jääneet pois.

Mitään uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt, sillä jatkan samalla muutoksen polulla millä olen ollut jo melkein 1,5 vuotta. Okei, voisin ottaa tavoitteeksi lukea ne 12 kirjaa tänä vuonna mikä oli ajatuksena jo viime vuonna. Ja blogia tulen ehdottomasti päivittämään useammin!

Nyt väsyneet aivoni eivät keksi enempää kirjoitettavaa, joten jääköön tämä tällaiseksi lyhyeksi alkuvuoden pikakuulumis-postaukseksi.

-Mallu