torstai 30. marraskuuta 2017

Hyvinvointi joulukalenteri

Huomenna blogissani alkaa hyvinvointijoulukalenteri! Idea kävi mielessä jo viime vuonna, mutta en silloin ehtinyt sitä toteuttamaan. Vielä on moni luukku suunnittelematta, mutta kyllä ne sieltä hahmottuu. Joulukiireiden keskellä on tärkeää muistaa oma hyvinvointi ja sen takia haluan tehdä tämän joulukalenterin.



Kalenteriin tulee kaikenlaista hyvinvointiin liittyvää, mutta pääasiassa kaikki jutut mitkä luukkuihin tulee, auttavat rauhoittamaan mieltä joulukiireen/stressin keskellä jollain tavalla. Olen innoissani toteuttamassa itsekin jokaisen luukun teemaa ja ehkä tänä vuonna muistankin pitää itsestäni hieman parempaa huolta, sen sijaan, että aina suunnittelen niin mutta huomaan aattoiltana, kun vihdoin ehtii rentoutua, olevani aivan puhki kaikesta stressistä kiireestä.

Luukkujen lisäksi blogitekstejä tulee keskiviikkoisin ja sunnuntaisin nyt ennen joulua. Ihan hullua, että huomenna on jo joulukuu!

-Mallu

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Mihin laitan nimeni?

Nykyään kerätään koko ajan nimiä ties mihin adresseihin tai muille listoille. Olen huomannut, että olen erittäin varovainen siitä, että mihin laitan nimeni. Haluan tietää tarkkaan miksi minun pitäisi laittaa nimeni listalle ja onko siitä oikeasti jotain hyötyä, mitä minä tuen jos kirjoitan nimeni listaan?

Tänään on julkaistu metoo-kampanjaan liittyvä dammenbrister-kampanja, joka kertoo suomenruotsalaisen yhteisön sisällä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Kun minut lisättiin salaiseen facebook ryhmään koskien tapahtumaa ja kertomusten keruuta, ensimmäinen tunne oli inho. Ensimmäiset ajatukset olivat, että "me too" on muoti-ilmiö ja nyt suomenruotsalaiset ovat taas kärkipäässä nostamassa itseään esille. Kamala ajatus, tiedän. Sydämeni särkyy niiden puolesta jotka ovat joutuneet kokemaan hirvittäviä asioita, mutta kai jokainen ymmärtää, että tätä tapahtuu kaikkialla ja kaikkialla tähän pitäisi tulla muutos. En ole ikinä kokenut kuuluvani suomenruotsalaiseen yhteisöön, olen aina tuntenut itseni siellä ulkopuoliseksi. Missä siis "tavallisten" ihmisten turvapaikka ja tuki? On todella tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille, sillä muuten ei muutosta tule, mutta kaikilla naisilla pitäisi olla mahdollisuus jakaa tarinoitaan ja saada tukea muilta, ei vain suomenruotsalaisilla.



En tiedä johtuuko se heikosta kielitaidosta, mutta en ymmärtänyt mihin dammenbrister-kampanjassa kerättiin nimiä. En ymmärtänyt miksi minun pitäisi laittaa nimeni listalle. En voinut "allekirjoittaa", koska en olisi osannut selittää kenellekään miksi olen sen tehnyt. Nyt kun en sitä tehnyt, tunnen syyllisyyttä. Tuntuu, että se oli asia joka olisi pitänyt tehdä, että se olisi jollain tavalla ollut oikein. Toisaalta tuntuu hyvältä, että en muiden painostuksesta laittanut nimeäni, onhan tärkeää tietää mihin nimensä laittaa.


Toinen asia johon en laittanut nimeäni on otsikoissa ollut bussilinjan säilyttäminen. En ollut ollenkaan samaa mieltä barrikaadeille lähteneiden ihmisten kanssa. On tietysti kurjaa, että viereisen bussipysäkin sijaan pitääkin kävellä vähän matkaa metrolle, mutta matka on mukavampi ja matka-aika lyhyempi. Reittiopas näyttää paljon pidempää kävelymatkaa metrolle, mutta luulisi alueella asuvien tietävän mikä on lyhin reitti. Lisäksi jatkuvasti on tuotu esille sitä, että matka-aika kolminkertaistuisi. Kyllä, näin on jos kävelee etanavauhtia metrolle aikaisin viikonloppuaamuna. Ainoa kerta jolloin itse olen päässyt bussilla niin nopeasti kuin barrikaadeilla huutelevat ihmiset väittävät, on ollut lauantai aamuna 7.30. Bussit ovat usein olleet ruuhkassa jumissa ja täpöten täynnä. Monesti olen melkein jäänyt aikaisemmin bussista kun on iskenyt niin huono olo, koska bussissa on ollut niin tukala olla huonon ilman takia. Kävely tekee sitäpaitsi hyvää. Ennen työpäivää tai työpäivän jälkeen on hyvä tehdä pieni happihyppely ja jos se ei kiinnosta, niin jatkossa pääsee bussilla suoraan metrolle. Vuosaaressa asuessani metrolle oli paljon pidempi matka, eikä se ollut mikään ongelma. Ongelma taitaa olla se, että helppoon tottuu ja kaiken pitäisi tulla kotiovelle asti.

Jos olisin vain kuunnellut muita, olisin allekirjoittanut nämä molemmat mainitsemani asiaa ajattelematta itse. Haluan kuitenkin olla varma siitä, että tiedän mihin nimeni laitan ja että se tukee asiaa johon minä uskon tai mitä kannatan. Jos minulla ei ole aikaa perehtyä, niin asia saa jäädä. Toivottavasti tekin perehdytte siihen mihin nimenne laitatte, ettekä tee sitä vain koska joku muu ajattelee, että niin pitää tehdä.

-Mallu

tiistai 28. marraskuuta 2017

Muutama vinkki treenien aloittamiseen

Onko vaikea päästä liikkeelle, treenit jää koko ajan väliin? Itse olen monesti kamppaillut sen kanssa, että pitäisi saada treenit taas käyntiin. Miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Tykkään siitä ja siitä on minulle hyötyä, niin miksi se sitten jää aina ensimmäisenä pois kun stressi ja väsymys iskee? Nyt olen onneksi saanut treenit taas käyntiin ja se tuntuu hyvältä koko kropassa. Tässä muutama vinkki miten saada treenit alkuun jos on haasteita lähteä treenaamaan.

-Kaikki on plussaa!- Muista, että kaikki pienikin tekeminen on parempi kuin ei mitään. Kävely tai pieni venyttely kotona on ihan ok! Jostain pitää aloittaa, älä ole liian ankara itsellesi. Onnittele itseäsi jokaisesta pienestäkin onnistumisesta, jokainen minuutti jonka keskityt omaan kroppaasi tekee vain hyvää ja ehkä huomenna voit jo tehdä minuutin lisää.


-Treeniä yhdessä- Olen monesti todennut, että kimppatreenien sopiminen jonkun kanssa on aivan loistava tapa päästä oikeasti sinne treenipaikalle asti! On niin helppo itse perua omat suunnitelmansa kun väsyttää tai aikataulu venyikin, eikä ehdi enää. Kun on treenit sovittu ystävän kanssa, niin kynnys perua on todella paljon suurempi. Kävin aikoinaan yhden kaverin kanssa uimassa vähintään joka toinen viikko ja silloin uitiin vähintään 1km. Sen jälkeen kun kaverini muutti toiselle paikkakunnalle olen käynyt uimassa alle kymmenen kertaa ja tästä on vuosia aikaa! Fiilis uimisen jälkeen on ihana, mutta jostain syystä en saa itseäni yksin raahattua uimahallille. Muukin treeni on nyt koko syksyn ollut tauolla, mutta hitsi kun oli helppoa lähteä ryhmäliikuntatunnille pitkästä aikaa kun mentiin ystävän kanssa yhdessä!



-Kokeilukerta- Tämä on asia jota en ollut tullut edes ajatelleeksi ennen tätä syksyä. Monella paikalla saattaa olla ilmainen kokeilukerta tai ensimmäinen kerta edulliseen hintaan. Itse löysin joogastudion, jolla oli ensimmäinen tunti ilmaiseksi. Kun olet varannut paikan tunnilta kokeilua varten, menetät kokeilukerran jos et mene. Minä halusin mennä kokeilemaan joogastudion tuntia ja vaikka väsytti niin raahauduin paikalle. Jos olisin varannut paikan ryhmäliikuntatunnille omaan liikuntakeskukseen, olisin varmaan perunut varauksen, koska olin niin väsynyt ja varauksen pystyy perumaan vielä tuntia aikaisemmin. Nyt halusin kuitenkin päästä kokeilemaan uutta, enkä halunnut menettää ilmaista kertaa. Monelle salille pääsee myös kokeilemaan, kolmen päivän kokeilupasseja olen nähnyt useasti. Jos sellaisen hankkii, kannattaa se hakea/aktivoida samalla kun menee treenaamaan, jos ei vaikka muina päivinä jaksakaan lähteä, niin ainakin on tullut tehtyä yksi treeni!

Personal trainerin palkkaaminen auttaa varmasti treenin aloittamiseen, mutta siihen ei kaikilla ole varaa. Liikuntakeskuksien uusilla jäsenillä saattaa olla oikeus muutamaan personal trainer tapaamiseen ja ne kannattaakin hyödyntää. Uusien lajien kokeilemista suosittelen lämpimästi, sieltä saattaa löytyä uusi intohimo liikuntaan ja innostusta treeniin. Jos ryhmäliikuntatunnilla tai muissa treeneissä tuntuu, ettei osaa ja oma kroppa ei vaan ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, niin muista, että olet siellä kehittymässä. Haastavimpia asioita tehdessäsi kehität tehokkaasti heikkouksiasi. Muista, että treenaat itseäsi varten, sinun hyvinvointiasi varten, eikä muiden tekemisillä ole väliä!

-Mallu

maanantai 27. marraskuuta 2017

Sisäinen voimasi

Uskon, että kaikilla on uskomaton voima sisällään, se on vain usein vaikea löytää. Me too-kampanjan myötä muistin itse yhtäkkiä tapahtuman jolloin oma sisäinen voimani näyttäytyi.

Olimme kaverin kanssa Brasiliassa lomailemassa ja yhtenä iltana päädyimme paikalliseen yökerhoon. Itselläni oli ollut maha sekaisin aikaisemmin päivällä, joten olo oli hieman heikko, mutta olin luvannut kaverilleni, että jakaisin lähteä hetkeksi ulos. Tapasimme kaksi brasilialaista miestä ja kaverini lähti toisen kanssa tanssimaan, toinen mies yritti houkutella minua tanssilattialle, mutta  oloni oli sen verran surkea, etten halunnut lähteä tanssilattian tungokseen. Mies jätti  minut rauhaan ja melkein heti bongasin tutun norjalaismiehen, johon oltiin tutustuttu aikaisemmin toisten suomalaisten brasilialaisen ystävän kautta. Juttelin norjalaisen kanssa jonkin aikaa. Maha alkoi oireilla enemmän koko ajan ja kävin pyytämässä ystävääni useasti mukaani hotellille, huonoin tuloksin. Odottelin ystävääni tanssilattian vieressä kun brasilialaismies ilmestyi taas paikalle ja heitti minut saman tien seinälle.



Hän oli nähnyt minun juttelevan iloisesti norjalaismiehen kanssa ja ottanut siitä nokkiinsa. Tajusin sekunnissa, että olen pulassa, käteni olivat tiukassa otteessa seinää vasten, molemmin puolin päätäni. Seuraavassa sekunnissa tajusin, etteivät ympärillä olleet ihmiset reagoinneet mitenkään tilanteeseeni, nähtävästi tapahtuma oli normaali brasilialaisella klubilla. Mies haukkui minua huoraksi ja pelkäsin mitä hän tekee seuraavaksi. Montaa sekuntia en kuitenkaan ehtinyt olla kiperässä tilanteessa jumissa, kun pelon sijasta sisälläni alkoi kiehua. En uskonut pääseväni otteesta irti, mutta tuo raivo vapautti sisäisen voimani ja salaman nopeasti olin vääntäytynyt otteesta irti, uskomattoman vaivattomasti. Mies selkeästi säikähti voimaa ja olisi yhtä hyvin voinut hajota atomeiksi edessäni, niin nopeasti hän katosi paikalta. Hyvä niin, sillä olin niin vihainen, että olisin ehkä käynyt hänen kimppuunsa seuraavaksi. Seuraavaksi kävinkin ilmoittamassa kaverilleni, että nyt riitti, lähden hotellille tulet sitten mukaani tai et.


Uskon, että tuon sisäisen voiman voi hyödyntää mihin vain ja se löytyy jokaiselta. Monet löytävät sisäisen voimansa hankalassa tilanteessa tai raskaassa elämäntilanteessa. Toiset taas hyödyntävät voimaansa tavoitellessaan unelmiaan. Liian moni ei kuitenkaan löydä sisäistä voimaansa ikinä. Itse olin unohtanut sen olemassa olon. Aion kuitenkin löytää taas voimani ja uskoa itseeni. Minä pystyn toteuttamaan unelmani ja niin pystyt sinäkin. Muista, sinussa on voimaa. Mikä sinun unelmasi onkaan, sinä pystyt siihen!

-Mallu

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pinaattimunakas

Tehtiin alkukesästä ystäväni kanssa hänen ehdotuksestaan pinaattimunakasta ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä aika monta kertaa. Jos sinulla on kiire tai et jaksaisi laittaa ruokaa, pinaattimunakas on loistava vaihtoehto! Pinaattimunakas on myös hyvä hätävararuoka, kunhan kananmunia löytyy kotoota ja pakastimessa on pinaattia. Olen alkanut hamstraamaan pakastepinaattia pakastimeen, koska se on helppo lisätä moneen ruokaan ja pinaattimunakas on niin loistava välipala tai lounasvaihtoehto!



Itse teen pinaattimunakkaan yksinkertaisesti niin, että sulatan pussillisen pinaattia mikrossa ja samalla sekoitan lasissa/mukissa kolme kananmunaa. Kun pinaatti on sulanut sekoitan joukkoon kananmunat ja tämän jälkeen eikun munakas pannulle paistumaan. Joukkoon voi oman mielen mukaan laittaa mausteita, itse unohdan ne aina, mutta pärjään hyvin ilman. Joukkoon voi myös hyvin laittaa kaikennäköistä mitä mieleen tulee, esimerkiksi tomaattia, paprikaa, sieniä ja/tai leikkeleiden palasia.


En yleensä syö munakasta pelkästään, vaan lisukkeiden kanssa. Useimmiten kaverina on ollut raejuustoa, eilen oli kermaviiliä, mutta moni muukin syötävä sopii pinaattimunakkaan kanssa. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös esimerkiksi lohi, kana, avokado, täytetyt tuorepastat sekä tuoreet kasvikset. Tästä ruuasta saa kevyen lounaan tai isomman aterian, riippuen siitä, mitä joukkoon lisää tai mitä valitsee lisukkeiksi. Kolmesta kananmunasta ja yhdestä pakastepinaattipussillisesta tulee yksi iso annos tai kaksi pientä.

Olen todella iloinen siitä, että ystäväni jakoi tämän loistavan herkullisen välipala/ruokavinkin minulle ja toivon, että tästä vinkistä on hyötyä teillekin.

Ihanaa sunnuntaita!

-Mallu

lauantai 25. marraskuuta 2017

Lukuintoa

Tällä hetkellä kun olen sairauslomalla, minulla olisi aikaa lukea. Ainakin pitäisi olla, mutta näköjään minulla on niin paljon keskeneräisiä asioita etten ole kerennyt sitä tekemään. Tv:tä pystyn katsomaan sivusilmällä samalla kun siivoan, mutta kirjaa lukiessa pitää laittaa muut asiat sivuun. Lisäksi minulle on iskenyt valinnanvaikeus, on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa!


Tarkoitukseni oli kesällä keskittyä itseään kehittäviin kirjoihin, eli kirjoihin kuten esimerkiksiTunne lukkosi, Hyvän mielen taidot, Stressin säätely, Aivovoimaa jne. Lista kirjoista on loputon, kokoajan tulee lisää ja vanhojakin on miljoona lukematta. Kesän lukemiset jäivät, koska kaikki energia meni töihin ja perus arkihommiin. Lisäksi minulla ei ole kirjastokorttia, sillä laukkuni varastettiin teini-iässä, enkä hankkinut uutta kirjastokorttia, koska tiesin tililläni olevan iso lasku. Unohdin nimittäin kerran palauttaa ison pinon cd-levyjä ennen leirille lähtöä ja lasku taisi kivuta yli satasen. Aina kun muistan asian, rahat on tiukilla, enkä kehtaa mennä kyselemään tilannetta kirjastosta jos en samalla pysty maksamaan velkaa. Nyt aion hoitaa asian heti kun veronpalautukset tulevat, sillä vuosien jälkeen tuntuu siltä, että minulla oikeasti on aikaa lukea kaikkea kiinnostavaa.


Myös kotoota löytyy kirjoja, jotka ovat kesken tai joita en ole vielä kerennyt edes aloittamaan. Ajattelin kesällä lukevani yhden kirjan per viikko, nyt jos sairauslomani jatkuu se voisi hyvinkin olla mahdollista, riippuu tietenkin kirjasta. Haluaisin opiskella mielenkiintoisia asioita ja lukea kaikennäköisiä kirjoja, kunhan vain osaisin valita mistä aloittaa. Aloittaminen ei ehkä kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin ajattelen, onhan minulla muutama kirja kesken, joten aloitan lukemalla ne loppuun. Pitää opetella rauhoittumaan ja istumaan alas kirjan pariin.

-Mallu

perjantai 24. marraskuuta 2017

Suoritus moodissa

Olen ollut nyt muutaman päivän suoritus moodissa. Olen koko ajan tekemässä asioita, vaikka suorittaminen ei kauhean tehokasta olekaan ollut. Nyt on vain kauhea hinku saada asioita tehtyä, hoidettua alta pois, koska niitä tulee koko ajan lisää tiuhaan tahtiin. Osittain keksin itse koko ajan lisää, toisin sanoen tulee mieleen tekemättömiä asioita.



En ole edes kerennyt istua alas kirjoittamaan blogia, koska olen siivonnut ja tehnyt kymmentä muuta asiaa samaan aikaan. Paljon aikaa vievät asiat turhauttavat, koska silloin tuntuu, ettei ole kerennyt tekemään paljon mitään. Eilen meni paljon  aikaa yhteen työhakemukseen ja tänään sain jo vastauksen ettei uusia työhaastatteluja nyt pystytä sopimaan, sillä hakemuksia on tullut niin paljon. Todennäköisesti paikka menee siis jollekin muulle, enkä saa edes mahdollisuutta näyttää työnantajalle kuka oikeasti olen. Harmittaa, että tuo työhakemukseen laitettu aika todennäköisesti oli ajan hukkaa.

Tänään haluan saada paljon aikaiseksi! Miten voikaan olla niin paljon tekemistä? Ihan sama, illalla niitä on paljon vähemmän!

-Mallu

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Mielen päällä tänään

Muutaman päivän blogihiljaisuus yllätti minut, mutta täällä ollaan taas! Perjantaina ajastin tekstit viikonlopulle ja sen jälkeen en olekaan saanut kirjoitettua. Maanantaina olin aamulla aloittamassa, mutta tietokoneeni päättikin toisin ja aloitti pitkään kestävän päivityksen.

Viikonloppuna oli taas life coach-koulutusviikonloppu, joten tiesin etten välttämättä silloin saa kirjoitettua mitään. Maanantaina koulutuksesta tulleen hyvän fiiliksen kupla hajosi kun piti palata arkeen. Sunnuntai iltana alkanut kova migreenikohtaus ei ole vieläkään kunnolla hellittänyt ja olkapää on vaivannut taas vähän enemmän, joten alkuviikko on mennyt ihan pää sumussa. Tänään fiilis on jo vähän parempi, sumu alkaa hälvetä.



Sunnuntai iltana olin väsynyt, mutta todella inspiroitunut. Halusin päästä tekemään kaikenlaista, mutta kroppa on pistänyt vastaan. Onneksi tänään olo on alkanut muuttumaan. Väsymys painaa päälle, mutta mieli on kuitenkin positiivisempi. Rahahuolet ovat painaneet mieltä, mutta tänään tein soijarouhe-pakastevihanneskastikkeen ja tajusin, että ruuat riittää sittenkin siihen asti, että veronpalautukset tulevat! Pakastin saattaa olla tyhjä sen jälkeen, mutta me pärjätään, enää vajaa kaksi viikkoa.

Harmittaa kun energiaa ei ole, mutta kauheasti haluaisi saada kaikenlaista aikaan. Tänään haluan vielä käydä läpi kirpparikamaa, kirjoittaa ja opiskella, mutta nyt aion käydä ulkona kun vielä on valoisaa!

-Mallu

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Karma

Uskotteko karmaan? Minä uskon, ainakin osittain. Entä uskotteko, että olette eläneet ennen? Sen minä myös uskon. En tiedä muista eikä minulla mitään fiksua teoriaa ole, mutta minulla on aina ollut vahva tunne siitä, että olen elänyt ennenkin. Kaikki eivät ehkä ole? Mutta eihän näistä asioista voi tietää, ne ovat pelkkiä uskomuksia.

Koska minulla useimmiten on epäonni matkassa ja monesti olen ajatellut, että miksi aina minä, olen monesti päätynyt ajattelemaan, että olen jossain edellisessä elämässä tehnyt jotain todella pahaa. Olen todella kiltti ihminen, enkä koe ansaitsevani kaikkea mitä olen joutunut käymään läpi. Toki vastoinkäymiset kasvattaa ja vahvistaa, mutta ei niitä tarvitsisi ämpärikaupalla kaataa niskaan.



Jos mietitään karmaa, niin en usko, että tämän elämän omenavarkaissa käymiset tai kerran kokeilumielessä näpistely tulisivat karman kautta takaisin mielenterveysongelmilla, kroonisina kipuina, keskenmenona ja jatkuvana epäonnena. Jos karman kautta ajatellaan, niin mielestäni olisi loogista, että edellisen elämän teot aiheuttavat nyt minulle harmia.

En todellakaan väitä kenellekään, että asiat olisivat näin. Sitä ei voi tietää, mutta minusta on hauska välillä pyöritellä näitä ajatuksia. En tiedä uskonko itsekään aina tuohon teoriaan, mutta useimmiten haluan uskoa. On kivempi uskoa karmaan kun siihen miten joskus ajattelin. Pitkään uskoin, ettei minun kuulu elää. Ilman antibiootteja olisin kuollut 10 vuotiaana ja jossain vaiheessa (jo aikuisena) sain päähäni, että minun epäonneni johtuu siitä, että minun piti kuolla jo. Kauheaa, että olen ajatellut noin, eli kyllä, karma on paljon kivempi juttu.



Eikä elämässäni onneksi vain kurjia asioita ole, olen vain useimmiten joutunut kulkemaan hieman rankemman tien. Olen oikeasti onnellinen tällä hetkellä, vaikka se saattaa aina hetkeksi unohtua kun murehtii jotain asiaa. Onneksi olen oppinut pysähtymään ja rauhoittamaan mieleni, näin huomaan, että asiat kuitenkin ovat ihan hyvin.

-Mallu

lauantai 18. marraskuuta 2017

Koira hoidossa vaikka itse on kotona?

Kun vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa lapset saatetaan viedä jonnekin hoitoon tai palkataan lastenhoitaja kotiin. Koirat voi jättää kotiin jos haluaa lähteä leffaan tai ulos syömään. Mutta mitä jos tarvitsisikin "kotilomailua", hieman kevennystä arkeen. Onko se ok?

Meillä kahdella kolmesta koirasta on vakkari hoitopaikka. Demillä (kleinspitz) on itseasiassa useampikin. Ehkä muut koiranomistajat reissaavat niin usein, että koiranhoitajat saavat koiria lainaan useammin, mutta me ollaankin laitettu rahat sen sijaan asuntoon ja muuhun meille tärkeään. Koska me ei useinkaan tarvita koiranhoitajia, tulee välillä kyselyitä, että milloin saisi koiran hoitoon.



Yllättäen on todella paljon helpompaa kun yhtäkkiä onkin vain kaksi koiraa hoidettavana ja silloin huomaa kaipaavansa välillä vähän lomaa, vaikka ikäväkin tulee. Kun sitten ihmiset saavat tietää, että yksi koira on hoidossa, herättää se useimmiten ihmetystä, miksi ihmeessä? Siihen on aina vastaus, että hoitopaikka haluaa koiran lainaan kun ei ole omaa. Mutta entä jos koira olisikin hoidossa sen takia, että omistaja tarvitsee enemmän aikaa ja energiaa itsensä hoitamiseen, onko se väärin?

Vaikka koirien ulkoilutuksesta voikin saada lomaa jos puoliso ulkoiluttaa koirat, niin kotona ei voi olla niin kuin koiria ei olisikaan, kyllä täällä aina härdelli on käynnissä.  Jos labbis on hoidossa, saadaan taukoa jokapäiväisestä imuroinnista (labbiksen älytön karvanlähtö!) sekä staffin ja labbiksen ärinäpaini leikeistä, joissa staffi kyllä pitää eniten ääntä. Kun kleinspitz on hoidossa on ihanaa saada lomaa vahtihaukusta ja kissalle + muille koirille haukkumisesta. Staffi ei ole ikinä ollut hoidossa kun itse ollaan oltu kotona, mutta se vasta olisikin lomaa! Tuo energiapallo kyllä vie paljon energiaa vaikka sitä myös tuo.

Pikku labbista harmittaa kun ei mahtunutkaan lelulaatikkoon nukkumaan :D

Olisi ihan mielenkiintoista päästä joskus kokeilemaan koiratonta (ja kissatonta) viikonloppua ihan kotona vaan, mutta jotenkin se tuntuu kielletyltä. Kun vanhemmat purkavat tuntemuksiaan siitä, että lapsien kanssa on rankkaa, niin Suomessa vastataan, että itseppä olet hankkinut ja saman vastauksen olen saanut miljoona kertaa koiranomistajana. Miksi ei saisi pyytää apua? Miksi pitää vaan aina jaksaa ilman tukea. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että saisin apua koirien kanssa, varsinkin kun oikea olkapää ei ole koiranulkoilutus kunnossa. Silti tunnen syyllisyyttä siitä, että tunnen tarvitsevani apua juuri nyt.

Ensi kesänä veljeni on kuitenkin lupautunut ainakin yhdeksi viikonlopuksi staffin ja kissanhoitajaksi, joten kai me siihen asti porskutetaan normaalisti eteenpäin. :D

-Mallu

perjantai 17. marraskuuta 2017

Sain ystävältäni maailman parhaan lahjan

Eilen oli ihana päivä kun pääsin viettämään aikaa rakkaan ystäväni kanssa. Pelkäsin tapaamista jonkin verran, koska ystävälläni on laskettu aika kolme päivää sen jälkeen kun meillä oli. Heti kamalan ultran jälkeen pelkäsin sitä, etten pysty olemaan yhteyksissä parhaan ystäväni kanssa. Pelkäsin, että se tuntuu niin pahalta, että alan jollain tapaa vihaamaan häntä.

Tottakai mielessä kävi muutaman kerran se, kuinka epäreilua on, että toisen raskaus jatkuu normaalisti, kun minulla meni kesken. Vielä kun toisella on jo kaksi lasta, niin miksi keskenmeno osui juuri minun ensimmäisen raskauden kohdalle, eikä vaikka hänen kolmannen. Otin keskenmenon jälkeen vähän etäisyyttä ystävääni, koska pelkäsin näitä ajatuksia jotka pikaisesti kävivät mielessä heti keskenmenon jälkeen. Onneksi ne jäivätkin ensijärkytyksen jälkeen pois.


Eilen ystäväni kertoi hänenkin antaneen minulle tilaa sen takia, että ajatteli hänen raskauden tuntuvat minusta pahalta. Eikoina päivinä kyllä, mutta nyt voin rehellisesti sanoa, etten voisi olla onnellisempi toisen puolesta. Hän ansaitsee kaiken onnen ja on ihanasti tukenani. Heti kun näin ystäväni eilen mietin, että miksi ihmeessä ajattelin, että hänen raskautensa vielä tuntuisi pahalta. Rakastan ystävääni ja haluan hänelle kaikkea hyvää, oli ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä.

Vein lahjaksi ystävälleni teetä ja jättimukin norsun kuvalla, norsut tuovat onnea ja sitä haluan hänelle. Yllättäen sainkin ystävältäni maailman parhaan lahjan, minusta tulee huhtikuussa kummitäti! Enää en odota huhtikuuta peläten miten reagoin kun meidän laskettu aika lähestyy, mutta vauvaa ei tule. Nyt odotan innolla huhtikuuta, koska silloin kummilapseni syntyy, tuntuu niin ihanalta ja hienolta! <3

-Mallu

torstai 16. marraskuuta 2017

Pimenevät päivät

Meinasin kirjoittaa otsikkoon pimenevät illat, mutta tällä hetkellä pimeys laskeutuu jo iltapäivällä ja päivät sen kun lyhenevät. Huomaan joka vuosi pimeyden vaikuttavan vierystasooni, tänä vuonna olen huomannut sen aikaisemmin kuin ennen. Yleensä huomaan jossain vaiheessa olevani todella väsynyt, mutta nyt minulla on ollut aikaa tutkailla kehoni toimintaa ja huomannut selkeästi väsymyksen iskevän pimeän myötä. Tuntuu siltä kun voisi mennä nukkumaan jo viiden aikaan, mutta on pakko tsempata vielä monta tuntia.

Vaikuttaako pimeys teihin ja onko teillä keinoja selviytyä siitä? Itse käytän aamuisin kirkasvalo lamppua ja kahvia apuna, mutta illalla molemmat ovat täysin nou nou, muuten menee yöunet. Lähdin eilen pohtimaan apukeinoja miten selvitä tästä pimeydestä. Ainakin kaikki enemmän ajatustoimintaa vaativat hommat pitää siirtää valoisaan aikaan, ettei väsymys iske juuri kun on päässyt vauhtiin. Pimeänä aikana voisin myös treenata, jolloin uni olisi parempaa ja jaksaisin vielä paremmin. Minulle tärkeää olisi myös suunnitelmallisuus, sillä kun pimeys laskeutuu ja aivot siirtyy yötilaan, alkaa jumitus ja ihme haahuilu kun en saa mitään aikaiseksi, enkä jaksa miettiä ja suunnitella mitään.



Tällä hetkellä olen enemmän koittanut nauttia pimeydestä, sytyttänyt kynttilöitä ja katsellut telkkaria kun en muuhun ole jaksanut keskittyä. Tietenkään joka päivä ei tarvitsekaan tehdä kaikenlaista vaan voi myös ottaa rennosti, pitää saunailta tai ihan vaan nauttia kynttilänvalosta. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tarvitsen enemmän suunnitelmallisuutta, pimeys jatkuu kuitenkin vielä pitkään. Tasan viiden viikon päästä on vuoden pimein päivä (ja myös äitini synttärit), sen jälkeen mennään parempaan suuntaan. Toivon myös, että saataisiin runsasluminen talvi tänne etelään, sillä lumi auttaa minua jaksamaan ja tekee päivistä valoisampia.

Jos teillä on hyviä vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen, niin kommentoikaa! :)

-Mallu

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Burn outin partaalla

Niin kuin olen aiemmin jo kertonutkin, olen nyt saikulla huomannut olevani todella uupunut. Se ei ole mitenkään uutta minulle, sillä olen taitava puskemaan itseäni siihen asti, että uuvun. Yleensä huomaan uupumisen vasta jonkin ison jutun jälkeen, useimmiten muuton jälkeen. Sen jälkeen tajuan ottaa hetken hieman rennommin ja sitten viikon-kahden jälkeen jatkuu sama suorittaminen.

Vasta nyt olen herännyt siihen, että olen jo monta vuotta keikkunut burn outin partaalla. Vaikka olen tiedostanut uupumuksen, en ole osannut lopettaa suorittamista. Avopuolisoni on useasti sanonut, että minun täytyy pitää lomaa, mutta aina olen väittänyt ettei meillä ole siihen varaa tai ettei se juuri nyt ole mahdollista. Nyt olen ajanut itseni siihen pisteeseen, ettei edes kahden kuukauden sairausloma ole helpottanut väsymystäni. Toisaalta olen tämän aikana sairastanut kaksi flunssaa ja käynyt läpi todella stressaavia asioita, joten yksikään päivä ei ole tuntunut levolta.


Vaikka olkapään tilanne stressaa, pitäisi kai olla iloinen siitä, että voi nyt pitää "lomaa". Ainakin olen erittäin iloinen siitä, että olen vihdoin herännyt, tajunnut missä mennään. Olen myös todella iloinen siitä, etten kerennyt ajaa itseäni täydelliseen romahduspisteeseen. On pelottava ajatus, etten olisi tajunnut pysähtyä, ellei olisi ollut pakko. Uskon, että aivan liian moni kokee saman, suorittamisesta on niin vaikea päästä pois.

Tunnen epäonnistuneeni, kun olen jatkuvasti väsynyt, mutta en osaa antaa itselleni aikaa levätä. Haluan kunnon rutiinit arkeeni juuri sen takia, että jaksaisin paremmin, kunhan vain jaksaisin opetella uudet rutiinit. En usko olevani ainoa joka väsymyksestä huolimatta puskee jatkuvasti eteenpäin. Meidän pitäisi pitää paremmin huolta itsestämme, ottaa aikaa itsellemme ja tehdä ihania rentouttavia asioita. Toissa päivänä meinasin jo ilmoittaa ystävälleni, etten kerkeäkään näkemään tällä viikolla kun on niin paljon stressinaiheita. Olin jo kirjoittanut viestin, kun poistin tekstin ja totesin, että sopiiko torstai. Eihän se stressi minnekään katoa, vaikka jäisin kotiin hoitamaan asioita ja vellomaan ahdistuksessa, ei ainakaan kun suurin stressinaihe on pelot oman kropan kunnon suhteen. Jaksan myös paremmin hoitaa asioita kun minulla on myös kivaa ohjelmaa, joka antaa minulle energiaa. Nyt aion hoitaa itseäni ja voittaa tämän uupumuksen!

-Mallu


tiistai 14. marraskuuta 2017

Miljoona asiaa päässäni

Viimeisen kuukauden aikana päässäni on ollut aivan liikaa ajatuksia, suunnitelmia, pelkoja, miljoona stressin aihetta ja ideoita vaikka muille jakaa. Koko kropassa on tuntunut omituista levottomuutta, keskittymiskyky on viimeisten viikkojen aikana ollut kateissa, jopa blogin kirjoittaminen on ollut sen takia haastavaa. Levoton olo on seurannut minua uniin asti ja viimeiset kaksi viikkoa olen herännyt muutaman tunnin välein tunteeseen, että pitäisi olla tekemässä jotain. Tekeminen on kuitenkin päivisin ollut haastavampaa kun keskittymiskyky on ollut niin huono. Eli tervetuloa seuraamaan terapiaistuntoa itseni kanssa. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja päätin nyt kirjoittaa ajatukseni auki, jotta pystyn paremmin hahmottamaan sekasortoa pääni sisällä.


Olen huolissani siitä, että väsyn todella helposti. Uupumuksesta toipuminen on pitkä matka, mutta tämä pimeys on pistänyt pakkaa vielä enemmän sekaisin, se ahdistaa. Olen myös huolissani oman kropan toiminnasta. Olenkohan toipunut kaavinnasta hyvin? Mitä jos vielä tulee komplikaatioita? Entä milloin olkapää lähtee paranemaan? Mitä jos kaikki stressi ja ongelmat kropassa vain pahentavat toinen toistaan? Paranenko koskaan? Mitä jos en saa ikinä omia lapsia? Ahdistaa.. Pelottaa.. Silti odotan aina uutta parempaa päivää ja petyn kun se ei ollutkaan tänään.

Stressaan monesta asiasta tällä hetkellä. Stressiä aiheuttavat huolenaiheet, mutta myös rahatilanne. Vakuutusyhtiö ei korvaakaan työtapaturmasta mitään, joten nyt odotellaan Kelan päätöstä sairauspäivärahasta. Kauankohan se kestää? Mitä jos rahat loppuvat kesken? Veronpalautukset olivat menossa vauvakassaan, mutta taitavatkin mennä suoraan käyttöön. To do-listani on todella pitkä, onneksi siellä ei ole montaa stressaavaa asiaa mutta se, että en jaksa olla tehokas, se stressaa.


En tiedä onko se stressin välttelyä vai mitä, mutta olen alkanut suunnitelemaan kaikenlaista. Olen innostunut katselemaan erilaisia kursseja mm. avoimessa yliopistossa ja jos olisi sitä rahaa, olisin varmasti jo ilmoittautunutkin. Tosin mietin myös omaa jaksamista. Haluaisin kuitenkin opiskella mielenkiintoisia asioita nyt kun pääsykoelukeminenkin on tauolla. Kyllä, onhan minulla life coach opinnot, mutta ne eivät vie niin paljon aikaa ja haluaisin opiskella myös muita asioita. Olen myös miettinyt paljon minkälaista työtä haluaisin sairausloman jälkeen tehdä. En saanut sitä työpaikkaa jonka kaikesta eniten halusin, mutta en ole enää varma olisiko se ollutkaan se oikea työpaikka minulle. Paljon olen myös miettinyt treenejä, mutta kauheasti en ole vielä saanut aikaan. Olen myös yrittänyt suunnitella synttäri- ja joululahjoja, sekin on viime viikkoina ollut haastavaa kun ajatukset poukkoilevat asiasta toiseen.



Elämäntapamuutostanikin olen suunnitellut ja murehtinut kun se ei kauheasti ole edistynyt. Toisaalta olen saanut useamman asian rutiiniksi. Haluaisin saada kämpän siistiksi, to do- asiat tehtyä ja elämäntapamuutoksen monta harppausta eteenpäin. Kaikkeen tuohon tarvitsen energiaa, sitä haluan kaikesta eniten. Ehkä se, että sain suurimman osan ajatuksistani nyt kirjoitettua auttaa säästämään energiaa, ehkä se jopa parantaa unenlaatuani? Ainakin oloni keveni hetkeksi, sumu päässäni hälveni ja nyt aion nauttia siitä!

-Mallu

maanantai 13. marraskuuta 2017

Joulukalenteri askartelua

Monena vuonna mielessä on käynyt erilaiset joulukalenteri askartelut, mutta aina ne on jääneet. Tänä vuonna aloin askartelemaan siskolleni synttärilahjaksi joulukalenteria. Pilttipurkki idea oli käynyt mielessä joskus aikaisemmin ja siskoni itseasiassa tekikin niistä muutama vuosi sitten kalenterin. Ennen kun lähtee askartelemaan on hyvä keksiä idea. Purkkeihin voi tietenkin laittaa suklaakalenterin tavoin erilaisia konvehteja, mutta niihin voin myös keksiä vaikka minkälaista teemaa. Voit myös tehdä sekalaisen kalenterin jossa on vähän kaikenlaista. Itse halusin tehdä Nespresson kahvikapseleista kalenterin siskolleni, sillä lahjoitin samalla vanhan Nespressokoneeni hänelle, koska olin itse hankkinut meille uuden.


Mitä siis tarvitset askarteluun?

-24 pilttipurkkia kansineen (tietysti voi käyttää myös muunlaisia purkkeja, tai vaikka sekaisin eri kokoisia ja näköisiä lasipurkkeja)

-Tusseja/ värejä jotka pysyvät metallikannessa

-Paperia (värikästä/lahjapaperia-oman mielen mukaan)

-Saippuavillaa

Meillä syödään välillä pilttejä välipalaksi tai jälkkäriksi, joten purkkeja oli kertynyt sopivasti kalenteria varten, mutta tietysti muutkin purkit käy. Purkkien puhdistaminen on se turhauttavin osuus, ainakin minun mielestäni. Etikettien liimat ovat hankalia, mutta olen löytänyt loistoratkaisun! Isommat liimat raaputan veitsellä irti, mutta loput lähtevätkin loistavasti saippuavillalla! Kun purkit ja kannet olivat puhdistettu ja kuivattu, aloin väsäämään numeroita kansiin. Minulta löytyi kaksi tussia jotka soveltuivat tähän. Koska kannet ovat metallia, täytyy käyttää sellaisia kyniä tai värejä, joissa lukee, että ne soveltuvat myös metallille. Olen aikaisemmin kokeillut esimerkiksi kynsilakkaa, mutta haju ei lähde kannesta eikä värikään pysy yhtä hyvin kun kunnon väreillä.


Nyt on siis purkit ja kannet valmiina, mutta jos purkit nyt täyttää, niin jokaisesta näkyy mitä siellä on. Tietysti sellainenkin joulukalenteri voisi aikuiselle sopia, vielä jos sisältö on jotain kaunista. Itse kirjoitin jokaisesta kahvista esittelyn jokaisen kapselin mukaan. Paperilappu ja kapseli eivät yhdessä näyttäneet mitenkään tyylikkäältä joten päätin peittää ne. Koska olen myynyt Nespresson koneita, oli minulla vuosien takaa Nespresson koulutuksesta jäänyt luentolehtiö, jonka yläkulmassa oli Nespresson logo. Sinne meni viimeiset sivut kun leikkelin sopivat siivut pilttipurkkeihin. Laitoin paperin sisäpuolelle kiertämään kapselia. Tähän voi käyttää värikästä paperia tai vaikka jouluista lahjapaperia! Tietysti voi myös itse maalailla paperille jotain, ihan mitä haluaa, miljoona ihanaa ideaa löytyy varmasti. Eli jokaiseen purkkiin jotain + näkösuoja ja eikun purkit kiinni ja valmista on!

Oma kalenteri oli aikalailla pikaväsäys, enkä ole ulkonäöstä mitenkään ylpeä, mutta siskoni tykkäsi lahjastaan ja itse sain miljoona ideaa siitä, miten kalenterista saisi nätimmän. :D

-Mallu

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Työkaluja unettomuuden hoitoon

Haluan jakaa teille hieman oman unettomuuteni historiaa ja muutamia työkaluja unettomuuden hoitoon.

Kun unettomuuteni oli pahimmillaan aloin pohtia, että milloin uniongelmani oikein ovat alkaneet? Muistan jo pienenä tyttönä kärsineeni nukahtamisvaikeuksista ja painajaisista. Kun äidiltä kysyin tokaisi hän vastaukseksi, että "sinähän et ole ikinä nukkunut". Sain melko äskettäin myös tietää, että olen lopettanut päiväunet jo kaksi vuotiaana.

Viitisen vuotta sitten uniongelmani olivat pahimmillaan ja valvottuja öitä oli aivan liikaa putkeen, silloin oli pakko yrittää keksiä ratkaisua asiaan. Luin kaksi kirjaa (joita olen ylistänyt täällä blogissa aikaisemminkin) ja tsädääm! Yhtäkkiä nukahtaminen ei ollutkaan niin vaikeaa. Unen laatu ei parantunut, mutta siihen mennessä oli koko ikäni kärsinyt vähintään kerran kuussa niin pahoista nukahtamisvaikeuksista, että uni tuli aikasintaan 6-7 aikaan aamulla ja silloin pitikin usein jo herätä. Olin tottunut siihen, että aina välillä tuli vähintään yksi uneton yö. Aloin tunnistaa sen jossain vaiheessa, "jaahas, tää on taas se yö". Unen taidot kirjassa puhuttiin siitä, että pelko siitä ettei selviä seuraavasta päivästä, estää nukahtamisen. Kirjassa sanottiin suoraan, että näitä öitähän on ollut monesti aikaisemmin ja aina on selvitty. Ajatus siitä, että vaikka en nukkuisi sekunttiakaan, niin selviän kyllä seuraavan päivän hommista, rentoutti minut niin, että unettomat yöt ei ole vaivanneet sen jälkeen. Myönnän sen, että edelleen saattaa tulla todella hankalia öitä, mutta ne ovat todella harvassa ja nykyään saan aina vähintään muutaman tunnin unta.


Pelkkä Unen taidot-kirja ei taikaiskusta parantanut untani. Siitä oli todella paljon hyötyä, mutta niin oli Joustava mieli-kirjastakin. Jos ainoastaan luet kirjat, voin luvata, etteivät ne auta sinua. Tärkein asia kirjoissa on mindfullnes, tietoisuuden harjoittelu. Varsinkin alussa vihasin harjoitusten lukemista ja tekemistä, kaikki harjoitukset ei välttämättä sovi kaikille (tämä on vain minun mielipide). Mindfullnes harjoitusten avulla saan rauhoitettua mielen, stressitasot laskevat ja kroppa rentoutuu. Rauhoittuminen on tärkeää, jotta saa unta. Jos mielessä on miljoona asiaa ja stressihormonit kiihdyttävät kroppaa, niin ethän sinä voi nukkua hyvin. Kroppa on taistele tai pakene tilassa, et voi nukkua hyvin.


Kun lähdin työstämään nukahtamistaitojani, aloin rauhoittamaan illat ja pidin samat iltarutiinit. Vaikka moni sanoo, että pitäisi sulkea kaikki ruudut, niin minua auttoi telkkari. Ilman sitä ajatukseni saivat liikaa valtaa ja stressitasot nousivat. Eli iltarutiinit menivät suunnilleen niin, että ennen yhdeksää olin käynyt koiran kanssa ulkona ja syönyt iltapalan tai tehnyt sen valmiiksi. Yhdeksältä aloin katsomaan yhden jakson jotain sarjaa ja aina mainoskatkolla kävin tekemässä iltapuuhia, hampaitten pesut ym. Kun ohjelma kymmeneltä loppui olin yöpuvussa valmiina nukkumaan.

Voisin kirjoittaa enemmänkin vinkkejä unettomuuden hoitoon, mutta ne saavat odottaa toiseen kertaan. Mielestäni isoin minua auttanut asia oli ajattelutavan muutos, sitä ei ole helppo tehdä ja se ei välttämättä toimi heti. Jos joka ilta toistaa itselleen, ettei haittaa vaikka ei nukkuisi ollenkaan niin luultavasti opit jossain vaiheessa uskomaan sen ja kun sen oikeasti uskoo, niin unikin tulee paremmin.

-Mallu

lauantai 11. marraskuuta 2017

Hemmetin hormonit

Loppukesä ja syksy on ollut todella rankkaa aikaa. Raskaushormonit alkoivat pistämään kroppaa sekaisin jo heinäkuussa ja jatkoivat samaa hommaa muutaman kuukauden. Kun raskaus menikin kesken, naistenklinikalla ei puhuttu mitään siitä, että hormonit taas heittävät häränpyllyä.

Raskaushormoneihin oli jo jotenkin kerennyt tottumaan, eikä heittelyt ainakaan olleet enää rajuja. Kun juttelin lääkäri-isäni kanssa joitain päiviä lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen mainitsin, että yllättäen yhtenä päivänä oli todella masentunut olo vaikka muuten on ollut hyvä vointi. Isäni sanoi sen olevan täysin normaalia, sillä raskaushormonit olivat lähteneet rajuun laskuun ja se vaikuttaa myös mielialaan.


Nyt syksyn aikana on välillä ollut synkempiä päiviä, mutta en ole hätääntynyt, sillä ne ovat olleet aika harvassa. Tämä viikko on kuitenkin jostain syystä ollut vaikea. Oletan sen johtuvan viime viikkoisesta kaavinnasta, lähti viimeiset raskausmateriaalit pois ja viimeiset raskaushormonit rajuun laskuun. Tietenkin pimenevät päivät vaikuttavat myös mielialaan, mutta mielialan heittely on ollut päivästä toiseen niin rajua (säästä riippumatta), että veikkaan hormoneita syyksi.

Kun tämä hormonisekoilu päättyy, ei pitäisi mennä montaa viikkoa siihen, että kuukautiset alkaa - siis seuraava hormonikaaos. Sitähän tietenkin toivon, sillä silloin tiedän kropan toipuneen ja toimivan normaalisti, mutta ei naisen elämä helppoa ole. :D

-Mallu

perjantai 10. marraskuuta 2017

Selkäkatsaus marraskuu 2017

En ole tainnut pitkään aikaan päivittää kroonisen selkävaivani kuulumisia. Voin onneksi kertoa, että selkä oli paljon parempi kesällä. Fysioterapeutti pt:ni kanssa tekemäni treenit, sekä kotitreenit alkoivat selkeästi vaikuttamaan, vaikka alussa tuntui ettei mitään tapahdu. Myös fyysinen työ auttoi varmasti kun ei ollut istumista ja paikoillaan seisomista.


Valitettavasti syksyn sairastelut ovat taas pahentaneet selkäkipuja. Se, että en olkapään takia ole pystynyt treenaamaan, on varmasti vaikuttanut suuresti. Tiedän myös, että flunssat aina pahentavat kipuja ja niitähän on ollut jo kaksi tänä syksynä. Onneksi flunssien jälkeen tilanne parani hieman, mutta välillä on hankalia päiviä. Erityisesti jos joudun istumaan pitkiä aikoja, huomaan selän valittavan.

Kivut eivät kuitenkaan yllä samalle tasolle mitä olivat jatkuvasti muutama vuosi sitten. Istumistakaan ei toki ole samalla tavalla. Kunhan saisin olkapääni kuntoon, niin voisin jatkaa fysioterapeutti personal trainerini kanssa treenejä. Nyt koitan saada itseni liikkumaan niillä tavoin kun pystyn, liike on lääke!

-Mallu

torstai 9. marraskuuta 2017

Olipa kerran elokuu

Kesämuistoja elokuulta:

Päiväreissu Turkuun siskon ja veljen kanssa. Käyttiin myös hautausmaalla moikkaamassa ukkia.

Saikuulla oli aikaa lähteä isän kanssa purjehtimaan. Eikun junalla Hankoon! Isä sai tietää raskaudestani ja halusi tarjota kuohuvaa, tosin minä jouduin tyytymään alkoholittomaan siideriin. :D

Maisemia Hangon vesitornista.

Sukulaisten kanssa ravintolassa, setäni kun sattui olemaan perheineen myös Hangossa.

Aamupalaa ulkona <3 Raikas meri-ilma helpotti raskauspahoinvointia niin, että minullekin maistui hyvin!

Ihana purjehdus <3

Saavuimme Merikarhujen suojaisaan Kifskär satamaan. Setäni oli ennättänyt sinne ennen meitä ja lisäksi siellä oli yksi toinen vene. Seuraavalle päivälle oli luvattu hurjaa myrskyä, joten yllätyimme kuinka vähän veneitä paikalla oli. Illan, yön ja aamun aikana veneet lisääntyivät ja taisin lopulta laskea, että meitä oli kaiken kaikkiaan 15 venekuntaa myrskyn suojassa.

Jäimme vielä toiseksi yöksi Kifskäriin, sillä olisimme joutuneet suoraan myrskyn silmään jos olisimme lähteneet. Odottelimme isän kanssa innoissamme myrskyä, mutta valitettavasti se meni juuri meistä ohi. Komeat jyrinät kyllä kuului.

Ensimmäinen ultra (yksityisellä). Näimme sydämen sykkivän ja olimme niin onnellisia <3

Miehen vanhempien hääpäivää juhlimassa. Rapuja alkuruuaksi!

 Yllättävän vähän löytyi kuvia elokuulta. Puhelimen kamera alkoi vetää viimeisiään joten kauheasti ei tehnyt mieli kuvata surkeita kuvia, lisäksi raskauspahoinvointi ja väsymys vei minut sohvan pohjalle, joten kauheasti ei tullut tehtyäkään mitään. Yksi kesän kohokohdista oli kyllä se, että pääsin purjehtimaan! Harmitti etten itse voinut olkapään takia osallistua purjehtimiseen, mutta sain nauttia täysillä matkustajana. :)

-Mallu












keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ovatko luovat ihmiset hulluja?

Olen huomannut, että monella artistilla tai näyttelijällä on tai on ollut mielenterveysongelmia. Se saikin minut yhtenä päivänä miettimään, onko luovilla ihmisillä enemmän mielenterveysongelmia? Meillä on suvussa masennustaipumusta ja sen yhden onnistuneen itsemurhan jonka tiedän, oli taiteilijan tekemä. Tuntuu siltä, että monella kirjailijalla, taiteilijalla tai muilla luovuutta tarvitsevilla aloilla on mielenterveysongelmia enemmän.

En useinkaan osaa pitää itseäni luovana ihmisenä, mutta ehkä pitää vaan rohkeasti myöntää se. Rakastan kirjoittaa ja rakastan maalaamista. En koe olevani kovinkaan hyvä kummassakaan, mutta pääasia, että nauttii siitä mitä tekee. Olenko minä sitten hullu? No aivan sekopää! Masennuksen kanssa kamppailin pitkään ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriökään ei ole ollut mukava kaveri, mutta nykyään olenkin enemmän omituinen hörhö, ainakin kotona. :D



Uskon, että luovat ihmiset ovat herkempiä. Herkät ihmiset aistivat enemmän kaikkea ja imevät itseensä enemmän tunteita. Koska tämän kaiken täytyy jollain tavalla myös päästä purkautumaan, purkautuu se luovuuden muodossa. Usein se ei kuitenkaan pelkästään riitä, mikä johtaa ongelmiin. Me ihmiset olemme todella hyviä patomaan asioita sisällemme ja se ei ole hyvä asia. Puhuminen ja tunteiden näyttäminen on todella tärkeää, muuten ihminen alkaa voida psyykkisesti huonosti. Kaikki eivät ehkä masennu, paha olo voi purkautua myös muilla tavoin esimerkiksi vihan tai agressiivisuuden kautta.

En tiedä onko tulkintani siitä, että luovilla ihmisillä olisi enemmän mielenterveysongelmia ollenkaan paikkansa pitävä. Jossain vaiheessa aloin vain pohtimaan asiaa. Toisaalta kaikissa meissä on jonkinlaista luovuutta ja mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä, vaikka niistä ei paljon puhutakaan. Niin tai näin, mielenterveysongelmat eivät ole leikin asia, eikä saisi olla niin tabu kuin mitä vielä on.

Jos kärsit mielenterveysongelmista muista, et ole mitenkään epäonnistunut!

-Mallu

tiistai 7. marraskuuta 2017

Mitä jos kirjoitusaiheet loppuvat?

Tällä hetkellä minulla on todella hyvä flow päällä. Kirjoitusaiheita on vaikka kuinka paljon, mutta mitä jos ne loppuvat? Voiko ne loppua? Tietysti voi tulla vaiheita jolloin tekstiä ei vaan synny, mutta loppuvatko aiheet koskaan kesken?

En oikeastaan usko, että ideat loppuisivat kokonaan. Ehkä joskus voi olla ettei hyviä aiheita meinaa keksiä, mutta pääni on aina täynnä ajatuksia. Joku ajatuksistani tulee varmasti olemaan sellainen josta haluan kirjoittaa. Tykkään kirjoittamisesta, olen aina tykännyt siitä, eli ei se varmaan koskaan lopu. Voi tietenkin olla, että pitkiäkin taukoja tulee, kuten viime kesän tauko tai ehkä vielä pidempiä. Voi olla, että blogin pitäminen joskus loppuu tai, että teen kokonaan uuden blogin, ei voi tietää.


Tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu todella hyvältä, tekstiä vaan tulee. Iltaisin on usein vaikea saada kirjoitettua, koska väsymys alkaa painaa päälle ja ajatustoiminta hidastuu, mutta välillä väsymyskään ei haittaa. Kirjoitan itselleni, koska pidän siitä ja välillä tekstien kirjoittaminen on kuin terapiaa minulle, esimerkiksi keskenmenoon liittyvät tekstit. Samalla kirjoitan muille, haluan auttaa muita. Olen itse tavallaan saanut vertaistukea lukiessani muiden kokemuksia ja jos voin antaa sitä muille, olen erittäin onnellinen. Haluan myös jakaa vinkkejä ja herättää ajatuksia teksteilläni, toivottavasti teen sitä.

Ehkä kirjoitusaiheet eivät voi ikinä loppua, koska itse kehityn ihmisenä koko ajan ja koska blogini on aika päiväkirjamainen, tulee tekstiä varmasti paljon jatkossakin. Nyt sairauslomalla on ollut ihanaa, kun on aikaa kirjoittaa. Blogi saattaakin hieman hiljentyä sitten kun pääsen taas töihin, tai ehkäpä olen silloin saanut itselleni niin hyvät arkirutiinit, että aikaa ja energiaa riittää töistä huolimatta. No, sen näkee sitten. Nyt nautin siitä, että saan kirjoittaa!

-Mallu

maanantai 6. marraskuuta 2017

Miten pääsen taas liikkeelle?

Haluaisin niin kovasti saada treenit taas käyntiin. Nyt kun tämä muutos projektini on lähtenyt niin hyvin rullaamaan, voisin saada treenitkin sujumaan. Kapuloita rattaisiin heittää olkapää, joka ei edelleenkään kestä kauheasti mitään. Tiedän, että voin tehdä jalkatreeniä, mutta haluan tehdä muutakin!

Haluaisin kovasti ryhmäliikuntatunneille, mutta en uskalla mennä, jos en pystykään tekemään. Suurin riski on kylläkin siinä, että minä teen ja olkapää huutaa hoosiannaa jälkeenpäin. Olkapään tilanne ahdistaa kovasti tällä hetkellä. Kävelylenkeillä olen vähän käynyt, mutta koska tuntuu hölmöltä lähteä ilman koiria, olen jäänyt kotiin niinä päivinä kun en ole vasemmassakaan kädessä pystynyt pitämään koiria. Vasen käsivarsi on eri kohdista kiukutellut kun olen joutunut käyttämään enemmän sitä, esimerkiksi olen koko syksyn ulkoiluttanut koiria vasemmalla kädellä kun normaalisti käytän vaihdellen kumpaakin kättä.



Aloin kuitenkin viime viikolla katsomaan lähelläni olevia liikuntavaihtoehtoja. Voisin käydä kokeilemassa yhdellä joogastudiolla terve selkä tuntia. Kävin aikoinaan Elixian terve selkä tunneilla ja selkäni tykkäsi niistä paljon! Harmi ettei niitä enää ole, siellä olin enimmäkseen eläkeläisten kanssa, joten ehkä suosio ei ollut niin huima. Huomasin nyt myös, että pääsisin ehkä kahdeksi viikoksi testaamaan yhtä liikuntakeskusta jos tarjous vielä on voimassa. Jos siitä ei maksa mitään eikä matka ole pitkä, niin ei ehkä harmita niin paljoa jos treeni ei kuljekaan.

Taidankin laittaa tälle viikolle kaksi tavoitetta, saada kelan sairaslomakorvaus asiat hoidettua ja päästä taas liikkeelle!

-Mallu

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Elämää omaan tahtiin

Nykypäivänä kaikilla tuntuu olevan jatkuvasti kova kiire. Heti nuorena pitäisi hankkia ammatti, lapsia ei kannata hankkia liian aikaisin, koska pitää keretä kaikkea muuta ensin. Yhteiskunta painostaa siihen, että kaikki nuoret aikuiset valmistuisivat mahdollisimman nopeasti johonkin ammattiin. Pitää saavuttaa jotain. Mikä susta tulee isona? Mitä opiskelet? Mitä teet työksesi? Ihmiset ovat sitä mitä he tekevät, mutta mitä jos kaikki olisivatkin vain ihmisiä elämässä omaa elämäänsä?


Monesti unohtuu se mikä elämässä on tärkeää, elämästä nauttiminen. Tehkää niitä asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Kokeilkaa uusia asioita, nauttikaa myös arjen pienistä asioista. Stressin alle unohtuu usein se, mitä oikeasti haluaa, se mistä oikeasti nauttii. Nämä tulevaisuuden suunnitelmista kyselemiset luovat myös varsinkin nuorille ihmisille paljon paineita ja stressiä. Pitäisi tietää mitä haluaa, pitäisi olla hyvä koulussa, jotta voi saavuttaa omat urahaaveensa, pitäisi myös harrastaa. Pitäisi sitä, tätä ja tota. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä, mistäköhän monen masennus kumpuaa? Mitä jos lapsia ja nuoria opetettaisiinkin nauttimaan elämästä, huomaamaan arjen ihanat asiat ja käsittelemään stressiä?


Moni on sitä mieltä ettei välivuotta voi pitää, mutta minne on kiire? Ei se elämä minnekään karkaa, se on tässä ja nyt! Monelle nuorelle voisi tehdäkin ihan hyvää pitää välivuosi, saada kokemusta työelämästä ja pientä taukoa opiskelemisesta. Ehkä välivuotena herääkin varmuus siitä mitä haluaa tehdä. Mutta ei, tässä yhteiskunnassa ei ole ihan ok pitää välivuotta. Monella nuorella on paineet päästä heti opiskelemaan vaikka se ei olisikaan unelma-alaa. Mistäköhän nämä paineet ja kiire tulevat? Yhteiskunnan pitäisi kannustaa enemmän ihmisten hyvinvointiin, eikä lisätä paineita. Ja jos oletkin jo valmistunut ja työelämässä, mutta et viihdy työssäsi. Miksi et voisi pitää välivuotta, tehdä vaihteeksi jotain perusduunia ja miettiä mitä oikeasti haluat.

Me ollaan palloiteltu ajatuksen kanssa, että muutettaisiin vuodeksi lappiin. Ei nyt, kun juuri ollaan ostettu uusi asunto, mutta joidenkin vuosien päästä, ennen kuin tulevat lapsemme aloittavat koulun. Irtiotto, uudet maisemat ja vähän perspektiiviä elämään. Voi olla ettei vuosi onnistu, mutta ehkä puoli vuotta? Katsotaan sitten elämäntilanteen mukaan.

Muistakaa elää omaa elämäänne!

-Mallu

lauantai 4. marraskuuta 2017

Rankka syksy

Olen koko syksyn tuntenut tarpovani suossa, yllättävän positiivisin mielin tosin. Olen kokoajan uskonut siihen, että kohta helpottaa, kohta pääsen kuivalle maalle. Olen viime aikoina huomannut, että suo onkin isompi kuin luulin, mutta usko elää yhä.

Keskenmenon kanssa ei ollutkaan kaikki ohi, vaan jouduin vielä kaavintaan. Sen jälkeen meni muutama päivä ja kaikki tuntui todella hyvältä. Keskenmenoon liittyvät asiat olivat ohi ja vakuutusasiat olivat vihdoin edenneet jonnekin! Eilen sainkin sitten ikävän puhelun. Vakuutus ei korvaa yhtikäs mitään ja yli kuukauden kestänyt vakuutus-stressi vaihtuukin nyt kelan kanssa säätämiseen.


Olkapää ei edelleenkään ole työkunnossa, olen siis edelleen työtön ja työkyvytön. Minulla ei ole mitään hajua siitä kauan tämän olkapään paranemiseen menee tai paljonko tukea tulen saamaan. Milloinkohan rahat loppuvat? Pääsenkö tänä vuonna ollenkaan enää töihin? Sain jo varattua ensi viikolle ajan ortopedille ja saan varmasti lähetteen vihdoin magneettikuvaukseen. Onneksi isäni pystyy auttamaan rahallisesti, sillä muuten olisin pulassa. Olen kuukausia odottanut magneettiin pääsyä, ensin työterveyslääkäri ei pitänyt magneettia tarpeellisena ja sitten odoteltiinkin pääsyä vakuutusyhtiön oma sairaalaan ja siellä ortopedin konsultaatioon ja magneettiin. Toivottavasti kaikki näyttäisi hyvältä.



Ehkäpä pääsisin ensi viikolla jo suosta ylös? Kela asiat hoidettua ja hyvät tulevaisuuden näkymät olkapään suhteen, se olisi ihanaa. Olisi ihanaa jos elämä olisi hetken helpompaa tai jos olisi energiaa hoitaa muita vähän pienempiä stressin aiheita, jolloin elämä tuntuisi helpommalta. Välillä on käynyt mielessä, että onko tämä vain loputon suo, mutta en sitä oikeasti usko. Pakkohan tämän on helpottaa!

Odotan talvea, ihanaa valkoista puhdistavaa lunta. Lumi tuo lisää valoa ja energiaa, olisipa tämä rankka syksy jo ohi.

-Mallu

perjantai 3. marraskuuta 2017

Päivä sairaalassa - kaavinta

Lupailin kirjoittaa teille siitä, miten pelottava päivä sitten meni. Onneksi piti olla jo 7.30 sairaalassa, joten aamulla ei kauheasti kerennyt stressaamaan. Sairaalassa menin heti ilmoittautumaan päiväkirurgiselle osastolle ja pääsin melkein heti vaatteiden vaihtoon. Siinä vaiheessa kun olin sairaalavaatteissa ja joutunut jättämään kaikki tavarani kaappiin, alkoi taas pelottamaan ja jännittämään.

Minua ennen oli kaksi toimenpidettä ja molemmat potilaat olivat myöhässä! Hoitaja ehti jo kertoa, että koittavat muuttaa aikataulua, että pääsisin aikaisemmin, kun vuorotellen molemmat naiset pölähtivät paikalle. Siinä vaiheessa lääkäri kerkesi istua hetkeksi seuraani ja kertoa toimenpiteestä. Jostain syystä se auttoi todella paljon, pelko ja jännitys hellitti heti.


Istuin odotustilassa 7.30-10.00, kunnes minut vietiin leikkausosaston odotustilaan. Siellä en kerennyt varmaan minuuttiakaan istua kun minut haettiin saliin. Siinä vaiheessa alkoi taas jännittämään ja pelottamaan. Alkuvalmistelut menivät sutjakkaasti, nopeasti oli kanyyli laitettu ja EKG + verenpainemittarit kytketty kiinni. Siinä vaiheessa tärisi koko alakroppa jalat jalkatukien päällä, vaikka olin lämpöpeitteen alla ihanasti peiteltynä, ihan pikkasen jännitti. Anestesialääkäri esitteli itsensä ja aloitti anestesian, kertoen koko ajan mitä suoneen laittoi ja mitä lääkkeet tekee. Nopeasti alkoikin pyöriä päässä ja tiesin nukahtavani sekunneissa.

Heräsin heräämöstä kesken jonkin unen jonka unohdin saman tien kun avasin silmät. Samalla kun nousin istumaan tajusin missä olen. Pää oli vielä ihan tokkurassa ja hoitajan lempeät kädet painoivat minut olkapäistä takaisin makuulle kertoen, että omahoitajani tulee ihan kohta. Etsin katseellani kelloa, seinäkello näytti 10.58. Olin vielä aika tokkurassa enkä muista kaikkea mitä hoitajalleni höpötin, mutta ensimmäiset sanat taisivat olla, että olipa hyvät unet. :D Kipuja oli jonkin verran ja hoitaja lähti hakemaan kipulääkettä. Tajusin heräämössä, että olin pelännyt ihan turhaan. En muista milloin olisin nukkunut noin hyvin viimeksi, vaikka olikin lääkkeitten avulla ja kun heräsin, ainoa ongelma oli kovat menkkamaiset kivut. Katsoin kelloa hetken päästä uudestaan 11.39, oho tuntui viideltä minuutilta, taisin olla melko tokkurassa vielä. Kipulääkkeitä sain vielä lisää ennen kun klo.12 pääsin heräämöstä pois.


Itse olisin viihtynyt pidempään makuulla, koska päässä pyöri vielä, mutta ymmärsin, että heräämöpaikkoja tarvittiin seuraaville ja odotustilan tuolitkin saisi kuitenkin melkein makuuasentoon. Hoitajan saattamana pääsin pukuhuoneesta hakemaan reppuni ja sitten takaisin odotustilaan. Saisin lähteä kotiin sitten kun pystyisin syömään, juomaan ja pissaamaan. En kerennyt kauaa istumaan paikallani, kun iski kauhea pahoinvointi joka vain paheni. Lopulta pyysin pahoinvointilääkettä, joka alkoi helpottamaan jonkin ajan kuluttua. Kun sain juotua kunnolla vettä ja vähän mehua, meni pahoinvointi kokonaan ohi. Kipuja oli kovista kipulääkkeistä huolimatta, mutta ei menkkakipuja pahempia. Pikkuhiljaa liikkuminen tuntui paremmalta, pystyin käymään vessassa ja syömään. Kotiin ei saanut lähteä ilman saattajaa, joten jouduin odottamaan kyytiä noin 16.20 asti, muuten olisin päässyt kolmen aikaan kotiin.

Päivä meni yllättävän nopeasti vaikka iltapäivällä alkoikin ahdistamaan sairaalassa olo ja halusin vain kotiin. Onneksi odotustilassa istuskeli kanssani puhelias rouva, joten aika tuntui menevän mukavaa tahtia. Ihan positiivinen fiilis jäi sairaalapäivästä, vaikka aluksi pelottikin. :)

-Mallu

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuu 2017

Ihan älytöntä miten nopeasti lokakuu hurahti ohi! Luulisi, että saikulla tulisi tylsää ja aika menisi hitaasti, mutta eipä näköjään. Mitä kaikkea lokakuussa sitten tapahtui? Ainakin on ollut aikaa ja intoa kirjoittaa ja paljon!


Syyskuun lopussa kävin läpi keskenmenon, joten sitä jouduin vielä lokakuussa prosessoimaan. Olkapään tilanne on ahdistanut ja olen yrittänyt selvittää vakuutusasioita. Syysflunssa numero kaksikin iski. Kävin muutamalla ilmaisluennolla liittyen elämäntapoihin ja omaan hyvinvointiin. Kävin kavereiden kanssa hyödyntämässä syö10 kamppanjaa ja shoppailin. Sain oman elämäntaparemontin kunnolla käyntiin ja päätin aloittaa life coach opinnot. Ensimmäinen koulutusviikonloppukin oli jo lokakuussa ja ryhmämme on aivan ihana. Lokakuun aikana sain myös hoidettua muutamia asioita jotka olivat olleet liian kauan tekemättöminä.

Ensilumikin kerkesi laskeutumaan lokakuussa!
Kuun lopussa jouduin jälleen palaamaan keskenmenoon, kun raskaustestit eivät näyttäneet edelleenkään negatiivista ja jouduin lähtemään naistenklinikan päivystykseen tarkistukseen. Kuukausi loppuikin siihen, että viimeinen päivä meni sairaalassa ja pääsin kokemaan leikkaussalin potilaan roolissa.

-Mallu