Puppyparade Helsinki!

Olipa erilainen sunnuntai! Lähdettiin Pandan kanssa puppyparade:iin kaivopuistoon! Meillä jotenkin venyi kaikki aamuhommat niin, että päästiin lähtemään myöhässä. Luultiin jo, että meillä jää koko paraati väliin, mutta siellähän kaikki pennut vielä tutustui toisiinsa ja nautti ihmisten rapsutuksista.

Iloinen pikkupoika <3

Ilmeisesti koko paraatihomma meni hieman pieleen. Odoteltiin koko ajan, että milloin täytyy lähteä ja mistä? Siinä oli sitten Pandalla koko ajan joku leikkikaveri tai rapsuttaja, eikä huomattu mitään paraatia missään. Joku sitten kertoikin, ettei siitä oikein tullut mitään ja, että kaikki ovat vain kävelleet miten sattuu. Mutta ei se mitään haitannut, kivaa oli! Panda oli kuin lapsi linnanmäellä, ihmiset kun ovat niitä ihan parhaita juttuja mitä olemassa on! Kyllä poika nautti jokaisesta rapsutuksesta vaikka lopussa iskikin väsy.

Päätin, että kävellään kotiin vaikka matkaa onkin reilu 5km. Bussimatka kaivopuistoon oli kuitenkin niin stressaava ja kaivopuiston tapahtuma myös jännittävä, että ajattelin rauhallisen kävelyn olevan paras vaihtoehto meidän pikkuselle. Hyvin jaksoi Panda kotiin saakka ja veti vielä yhdet staffihepulit sängyllä kun päästiin sisään. Sen jälkeen maistuikin uni oikein hyvin. :)

väsynyt pieni otus <3

Panda saikin jäädä kotiin lepäilemään yksikseen kun otin toiset koirat mukaan äitini luo peliä katsomaan. Huhhuh miten jännä peli, tuli ihan hiki. :D Harmittaa, ettei voittoa tullut, mutta hyvin pelasivat leijonat koko turnauksen.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että osaan nykyään suhtautua paremmin häviöön kun aikaisemmin. Ehkä voisin kuitenkin parantaa siinä vielä. En nimittäin edelleenkään suostu katsomaan voittajien juhlimista tai kuuntelemaan toisten kansallislaulua (ainakaan hampaita kiristelemättä), naurettavaa tiedän. Olen todella huono häviäjä. Lisäksi näin viime yönä painajaisia siitä, kuinka Suomi hävisi uudelleen ja uudelleen. Laineen ilme oli joka kerta yhtä musertunut. Hopeaa ei kuitenkaan tarvitse hävetä ollenkaan, vaikka häviö finaalissa tottakai harmittaa. Hyvä meidän Leijonat!


-Mallu

Vapaapäivä ja Suomi mitalipeleissä!

Eilen oli ihana vapaapäivä! <3 Olin päättänyt, että pääsykoepäivän jälkeen ei laiteta herätystä seuraavalle aamulle. Heräsin jo kasilta, mutta muistin, että saankin hyvillä mielin jatkaa uniani, ihanaa! Nousin sitten kympin aikaan ja lähdettiin rauhassa aamuhommiin.

Oltiin sovittu kaverin kanssa, että lähdetään iltapäivästä katsomaan Angry Birds-leffaa. Ajoitus tietenkin niin, että näkisin koko Suomen pelin. ;) Elokuva ei ollut niin hyvä kun mitä olin odottanut, mutta hyvä kuitenkin. Olin suunnitellut katsovani pelin alun puhelimen kautta kotimatkalla, mutta juuri kun olin hyppäämässä bussiin, poikaystäväni soitti. Hän kertoi olevansa keskustassa ja ehdotti syömään lähtemistä. Siinä sitten pohdittiin hetki paikkaa missä näkisi pelin ja saisi hyvää ruokaa. Päädyttiin Coloradoon.

Seafood burgeri, nam!

Ravintolassa on aina ihan eri fiilis katsoa lätkää, mahtavaa! Ruokakin oli hyvää. ;) Ja Suomen voitto tietenkin ihan paras! Aivan ihana vapaapäivä! Aivan liian usein tulee vietettyä vapaapäivää kotona ajatellen, että saisi hoidettua rästiin jääneitä asioita. Mikäs vapaapäivä se muka on? :D Nyt jaksaa hyvin muutaman työpäivän!

-Mallu

Lätkähullu?

Aina keväisin meistä monesta suomalaisesta kuoriutuu hullu lätkäfani. Täytyy myöntää, etten itse kovin ahkerasti seuraa SM-liigaa, mutta MM-kisojen alkaessa se hulluus alkaa minussakin näkyä. Lätkä on yksi kevään tärkeimmistä asioista. :D

Jo ennen joulua kirjaan kalenteriini Suomen ottelut ja kisoja odotetaan kun kuuta nousevaa. Harvoin missaan yhtäkään Suomen peliä. Joskus on tosin ollut pakko, esim. kun äiti väitteli tohtoriksi. :D Kuulun niihin hulluihin, jotka nousee kolmelta yöllä katsomaan peliä jos MM-turnaus on toisella puolella maailmaa. Kaverit saa usein keväisin kuulla, "en pääse, Suomella on peli". Harmikseni kaveripiiriin ei ole osunut kovin montaa lätkäfania, eikä poikaystäväkään ole lätkästä kiinnostunut. Onneksi on kuitenkin perhe. <3

Jos jostain syystä joku perheenjäsen ei pysty peliä katsomaan, niin saa hän jatkuvalla syötöllä toisilta viestejä ottelun etenemisestä. Kätevää jos esim. joutuu istumaan luennolla. ;) Suomen MM-voiton katsoin yksin kotona, mutta tämänkin ilon sain kuitenkin jakaa äitini kanssa puhelimen välityksellä, kun hän ei löytänyt Italiasta silloin paikkaa mistä olisi Suomen pelin nähnyt. Myös naapureiden kanssa on tullut karjuttua kilpaa. :D Koirat ovat jo tottuneet näihin karjumisiin, tosin pentu oli hieman hämillään nyt ensimmäisten pelien aikana.

Nuorempana otin MM-lätkän todella tosissani. Yksi kavereistani on myöhemmin kertonut, että luuli yläasteella saavansa minulta turpiinsa kun oli maininnut jotakin Ruotsista, Suomen juuri edellisenä iltana hävittyä Ruotsille. Olen myös teininä saanut kommentteja siitä, ettei kanssani kannata puhua muutamaan päivään jos Suomi on hävinnyt jonkun tärkeän pelin. :D Onneksi näin ei ole enää. Tottakai harmittaa jos ei voittoa tule, mutta aina ei voi voittaa. Ei niissä huonoissa fiiliksissä kannata velloa, vaan siirtyä eteenpäin. Nyt aikuisempana tajuaa, että elämässä on paljon muutakin, vaikka se lätkä onkin tärkeää. ;)

-Mallu