maanantai 31. lokakuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko43

Viime viikko menikin jo hieman parempaan suuntaan treenien suhteen. Koko viikon vaivannut migreeni ei onneksi saanut minua kokonaan lannistettua. Maanantaina alkoi aikuislukion toinen jakso, eli minulla BI5-kurssi ja illalla olikin vuorossa lastenhoitoa. Tiistai ei mennyt ihan putkeen kun Pandan vointi alkoi taas huolestuttamaan. Eläinlääkärikäynnin takia jäikin valmennuskurssi väliin. Epäilemäämme anaalirauhastulehdusta ei kuitenkaan onneksi ollut (pitää nyt vaan saada ruokavalio kuntoon!).



Keskiviikkona ihana poikaystäväni raahasi minut mukaan salille. Itselläni oli niin huono päivä, etten olisi saanut itseäni minnekään, enkä edes jaksanut suunnitella treenejä. Päädyinkin pelkästään polkemaan crosstraineria 30min, mutta parempi kuin ei mitään! Iski niin paha ällö-ruma-läski-päivä, että olisin halunnut kaikkien ihmisten katoavan salilta tai päästä itse jonnekin piiloon treenaamaan (eipä ole tuommoista fiilistä ollut aikoihin, omituista). Saunassa ei onneksi ollut muita ja sain treenin jälkeen nauttia kunnon löylyistä!



Torstaina herätessäni oli jo viikonloppuna alkanut migreeni pahentunut ja koko päivä menikin oikeastaan migreenin kourissa. Perjantai taas meni töissä ja koiria hoitaen. Lauantaina sainkin oikein super treenin tehtyä! Olin raunioradan talkoissa ja siellä roudasin kaikenlaista kamaa roskalavalle, haravoin, raahasin pöllejä, työnsin painavaa kottikärryä mäkeä ylös, kannoin polttopuita ym. Kyllä tuntui koko kropassa talkoiden jälkeen. Raikkaassa ulkoilmassa rehkiminen on muutenkin ihan eri asia kun salilla treenaaminen. Sunnuntaina tuntuikin varsinkin yläkropassa, että nyt on todellakin tehty jotain. Valitettavasti onnistuin myös reväyttämään jonkun lihaksen vasemmassa takareidessä, eli sunnuntaista tuli pelkkä siivouspäivä.

treenipäiväkirja
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: 30 crosstrainer
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Muutaman tunnin talkoorehimiset
Su: Lepo

-Mallu

Viikonloppu lauman yksinhuoltajana

Huhhuh, mikä viikonloppu! Mies lähti perjantai aamuna Ruotsiin kaverinsa luo ja tuli kotiin vasta myöhään illalla eilen. Jostain syystä tuntuu, että kaikki on aina kaaoksen vallassa kun mies on poissa. Lauma ihan sekaisin ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Joka ikinen kerta kun jään yksin kotiin, huomaan, että asunto on kaaoksen vallassa. Roskat viemättä, iso kasa pyykkiä, hirveä kaaos ja miljoona asiaa hoidettavana.



Joka kerta kun näin käy, saan aivan mahtavan idean hoitaa kaikki asiat kuntoon ennen kun mies tulee kotiin. Innostun siitä, miten ihana yllätys olisi jos siivoan koko asunnon lattiasta kattoon ja käyn kaupassa + teen ruokaa valmiiksi. En ota ollenkaan huomioon sitä, että minulla usein on töitä/muuta ohjelmaa sekä koko lauman hoitaminen. Olenhan supernainen, kunhan vain olen tehokas, niin kyllä se onnistuu! Ja miten ihanaa onkaan itselleen myös kun sitten on kaikki asiat hoidettu.

"Et sitte voinut jättää enemmän tilaa mulle?"
Niinpä niin, eihän siitä tulee mitään.. Laitan kaiken vapaa-ajan siivoomiseen ja puuhaamiseen, illat venyy puoleen yöhön asti, mutta silti tuntuu siltä, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Unohdan syödä kunnolla ja käydä kaupassa. Syön pieniä välipaloja, mitä nyt kaapista sattuu löytymään ja jatkan siivousurakkaa. Vaikka olinkin (taas kerran) pettynyt siihen, etten saanut kaikkea valmiiksi, olen kuitenkin saanut valtavasti aikaiseksi. Otin "ennen" kuvia asunnosta ja näky oli järkyttävä! Pientä pakkausta kesken ja kirpparikamojen lapputtamiset myös. Kuvat ovat niin huonolaatuisia, etten kehtaa niitä tänne laittaa (enkä tietenkään muutenkaan mielelläni esittele kaaosta). Sohva ja sohvapöytä täynnä tavaraa, eteisessä koirapyyhkeet ja kengät pitkin lattiaa ym. muuta sotkua pitkin asuntoa.

"No oli pakko siirtyä selkänojalle kun et jättänyt sohvalle tarpeeksi tilaa.. Ja olihan tässä tyynytkin laitettu valmiiksi.."


Eteisen sain hyvin järjestykseen, talvitakit kaappiin ja ohuemmat takit + kesäkengät pois. Keittiökin oli ihanan siisti, mutta sitten teinkin pitsaa miehelle yöpalaksi. Sain jopa pestyä lattiat eteisessä ja keittiössä! Muutkin tilat edistyvät hyvin ja sain myös tehtyä lukusuunnitelmaa. Ihan älytöntä, että harmittaa se, etten saanut kaikkea tehtyä, kun kuitenkin sain valtavasti aikaan lyhyessä ajassa. Tästä on hyvä jatkaa!

-Mallu

lauantai 29. lokakuuta 2016

Staffinpoikanen 1v.

Meidän pieni Panda täytti viime lauantaina vuoden! Vaikka nyt tuntuu siltä, että aika on mennyt nopeasti, on tämä ollut myös todella rankkaa ja edelleen odotellaan sitä, että tyyppi hieman rauhottuisi. Koiranpennun ensimmäinen vuosi ja varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat aina rankkoja, mutta tietysti roduissa ja yksilöissä on eroja. Staffeilla on valtavasti energiaa ja se vie myös meiltä omistajilta energiaa.



Mango oli helppo pentu, suht rauhallinen alusta asti. Ensimmäisenä omana koirana myös raahasin pentua mukaan joka paikkaan ja kun olin töissä, Mangoa hoiti joku perheenjäsenistäni (siis ensimmäiset 4kk). Demin kohdalla kaikki oli toisin, toiselle pennulle ei ollut yhtä paljon aikaa kun ensimmäiselle pennulle, pitihän Mangoakin huomioida. Demillä oli valtavasti energiaa, vaikka olikin ihan mini. Sitä energiaa pikkutyyppi sai purettua kissan kanssa leikkimiseen ja Mangon kiusaamiseen. Jopa viiden kilsan kävelylenkit menivät leikiten, vaikka itse olin ajatellut kantavani pentua osan matkaa.

Panda sai äidiltäni synttärilahjaksi pehmolelun, jolta jo hetken päästä puuttui yksi korva, yksi silmä ja yksi sierain :D (tyyppi ei onneksi syö niitä)


Pandan kohdalla kaikki oli erilaista.. Energiaa oli ehkä jopa hiukan enemmän kun kleinipennulla. Ongelmana oli se, että pieni staffinpoikanen olisi halunnut purkaa kaiken energian puremiseen. Ensimmäiset viikot olivat meille todella raskaita, koska me jatkuvasti katsottiin pennun perään, jompi kumpi koko ajan.. Jatkuvasti ei, ei, ei, ei. ei saa syödä totakaan! Koko ajan piti olla tarjoamassa leluja, "tätä saa purra", sähköjohdot ja olkkarinpöytä ym. olisi kiinnostanut kovasti. Vaikka luultiin molemmat, että kuollaan uupumukseen, oli se sen väärti! Tähän mennessä tyyppi ei ole tuhonnut kun ison kasan koirien leluja *kopkopkop* (okei yksi tarrarulla ja yksi kortti on myös joutunut staffin hampaisiin). Meitäkään poju ei pure, vaikka siitä varoiteltiin (kuulemma staffin hellyyden osoituksia ottaa käsi hellästi suuhun?).

"Mamma pliiiiis, saisinko jo syödä synttärikakkua?"


Sen lisäksi, että Pandalla on valtavasti energiaa, meillä on ollut muitakin haasteita. Pandalla kasvoi tupla kulmahampaat (maitohampaat eivät meinanneet lähteä) ja yksi poistettiin nukutuksessa. Hammasongelmat eivät loppuneet siihen, vaan Panda joutui pulpa-amputaatioon, koska alakulmahampaat olisivat painaneet yläkulmahampaat vinoon ja ikenet verille. Eli alakulmikset on Pandalla amputoitu. Vatsa ongelmiakin pikkupojulla on ollut ja ruokaa on vaihdettu kolme kertaa ja nyt ollaankin siirtymässä raakaruokaan, kun mikään kuivaruoka ei näytä sopivan tyypin mahalle. Lisäksi on tietysti ollut kastraatio rumba, mikä oli pakko hoitaa nyt syksyllä, koska tyyppi alkoi olla todella dominoiva muita koiria kohtaan. Nyt onkin jatkuva toisten alistaminen loppunut!

namnam


Toivotaan, että tämä elämä staffin kanssa tästä helpottuu ja kyllähän se onkin pikkupentu-ajasta helpottunut jo. Vielä täällä kuitenkin odotellaan sisäsiisteyttä, vahinkoja tapahtuu vähän väliä ja ilopissoja tulee useasti. Toivotaan myös, että tämä raakaruokaan siirtyminen tuottaa tulosta ja jatkuvat ilmavaivat ja muutaman kuukauden välein iskevä ripuli loppuvat.

-Mallu

torstai 27. lokakuuta 2016

Aloittamisen vaikeus

Miksi ihmeessä aloittaminen on niin pirun vaikeaa? Ahdistaa, onkin kaikkea muuta tekemistä, muuta stressiä ja kaikenlaisia sijaistoimintoja. Huomaamatta aloittaminen "unohtuu", esim. treenien aloittaminen "huomenna sitten".



Musta tuntuu, että koko syksy on mennyt ihan metsään. Piti olla tässä vaiheessa kaikki niin hyvällä mallilla. En tietenkään ajatellut yhtään sitä, että syksyllä iskee väsymys. Olisi pitänyt tehdä hyvä suunnitelma lukemisen ja treenien suhteen jo kesällä. Suunnitelmat kuitenkin jäivät ja kuten olen aikaisemmin kirjoitellut, tuntuu siltä, että aivoni ovat jotenkin jumissa ja suunnitteleminen onkin yllättävän vaikeaa, vaikka se yleensä onkin lempi hommiani.



Itselleni on siis helpompaa kun olen suunnitellut kaiken valmiiksi. Kun olen väsynyt, on helppo jättää treenit väliin jos niitä ja ajankohtaa ei ole suunniteltu etukäteen. Nyt syksyllä tuntuu siltä, että ne harvat päivät jotka on ollut suunniteltu onkin mennyt mönkään jonkun muun asian takia. Esimerkiksi näillä meidän elukoilla on ollut kaikenlaisia ongelmia nyt syksyllä. Tarvitsen paremman suunnitelman, niin kuin keväällä. Silloin lähdin kirjastoon heti aamupalan jälkeen tai jos luin äidin luona, söin aamupalan siellä. Treenit sujuivat ainakin alkukesästä hyvin sillä, että olin suunnittellut valmiiksi sen, mitä viikon aikana piti saada tehtyä.



Nyt syksyllä en ole ollut kertaakaan kirjastossa lukemassa.. Hävettää myöntää.. Kotona on paljon hankalampi saada luettua kun tämä meidän eläintarha häiritsee ja aina on paljon muuta tekemistä. Eli en ole saanut lukemisiakaan kunnolla käyntiin. Tiedän, että päätin panostaa nyt ensisijaisesti uniprojektiini, mutta nyt on pakko saada kirjastopäiviäkin kalenteriin. Nyt vaan haahuilen ja teen vähän kaikkea, enkä mitään kunnolla. Vaikka tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee siivoamiseen, on koti kuitenkin kuin pommin jäljiltä. Eli loppu haahuilulle ja kirjastopäiviä ja treenisuunnitelmaa kehiin.

Nyt kun olen tästä blogissakin kirjoittanut, on pakko saada jotain aikaiseksi! ;)

-Mallu

tiistai 25. lokakuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko42

Nämä viikkokatsaukset ei ole nyt mennyt ihan aikataulun mukaan.. Päässäni olen siis ajatellut, että viikkokatsaus tulee aina maanantaina, kuitenkin tämä on varsinkin nyt syksyllä venynyt usein tiistaihin. Olen useasti alkanut miettiä tai kirjoittaa viikkokatsausta hyvissä ajoin, mutta jossain vaiheessa sunnuntaita se aina unohtuu. Tulee tunne, että nyt on pakko rentoutua, koska huomenna on maanantai. Maanantaina taas on miljoona asiaa mielessä/tehtävänä ja blogi unohtuu hetkeksi, mutta nyt viikkokatsaukseen.



Viime viikko alkoi sillä, että päätin nauttia vapaapäivästä työputken jälkeen. Nopeasti huomasin, että sunnuntain painavan kassin kantamiset oli jättänyt jäljet kroppaani. Aluksi tunsin, että yläkropan lihakset olivat varsinkin oikealta puolelta aivan jumissa. Maanantai menikin niskajumia ja muuta lihasjumia potiessa. Tiistaina alkoikin vanha tuttu selkäkipu huutamaan ja sama jatkui koko viikon, vaikka onneksi hieman helpotti torstain jälkeen. Kipu oli ensimmäisinä päivinä samaa luokkaa kun mitä se on pahimmillaan ollut. En olisi ikinä uskonut, että painavan kassin raahaaminen olisi laukassut inhottavat kivut.



Vanha vaiva vasemmassa polvessa alkoi kipuilemaan torstaina ja sama jatkui perjantaina. Lauantaina onneksi helpotti ja juuri kun polvi alkoi taas vihloa lauantai iltapäivällä, olinkin menossa saunaan äidin luona ja ihme kyllä, kipu katosi! En malta odottaa sitä, että meillä on oma sauna!

Pientä venyttelyä ja joogailua olen tehnyt päivittäin, pitkin päivää, eli niistä en oikeastaan saa treenipäiväkirjaan merkintöjä. Lauantaina käytiin poikkeuksellisesti kävelyllä ilman koiria! Piti käydä nopeasti katsomassa rannassa, kun vesi oli niin matalalla, mutta käveltiinkin 1,5h.



Uniprojekti on kaiken kaaoksen keskellä jäänyt osittain jalkoihin. Hyvin olen muistanut ottaa vitamiinit ja unirytmikin on pysynyt hyvänä. Ulkoilua voisi kuitenkin lisätä nyt kun polvikin voi taas paremmin ja liikunta täytyy saada käyntiin. Viime viikkona tuntui siltä, että kaikki menee pieleen, toivotaan, että tämä viikko menisi paremmissa merkeissä.

Treenipäiväkirja
Ma: lepo
Ti: 20min jooga
Ke: lepo
To: lepo
Pe: lepo
La: 1,5h kävely
Su: lepo

-Mallu

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Epäonnen viikko?

Musta tuntuu, että tällä viikolla ei ole mikään mennyt putkeen.. Selkä on ollut hemmetin kipeä, vasen polvi alkoi vihoittelemaan torstai iltana, oikea nilkka taas lauantai iltana ja kaikkea muutakin on sattunut. Epäonni ei ole koskenut ainoastaan minua vaan lähipiiriäni myös. Tuntuu pahalta kun läheisillä on asiat huonosti.



Asia joka minua todellakin suututtaa on se, että äitini on ollut nelisen kuukautta töissä käytännössä ilmaiseksi paikassa, josta vihjailtiin hänen aloittaessa projektia, että hän voisi saada sieltä työpaikan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja äitini on edelleen työttämänä, kauppakorkeakoulun käynyt ja vielä TKK:lta väitellyt TUTA:lta tohtoriksi, mutta töitä ei näytä olevan missään. Tämän äidin työ-uutisen jälkeen on sattunut muutakin..



Huomattiin torstaina kun piti lähteä siskon luona käymään, että laina-autostamme on puhjennut rengas, nice.. Ei vararengasta, pelkät renkaanvaihto välineet takakontissa. No, veli kävi hakemassa äidin auton lainaan ja tuli hakemaan meitä. Suunniteltiin jo, että äidin autolla päästäänkin viemään rengasta paikattavaksi seuraavana päivänä. Eipä mennyt ihan suunnitelmien mukaan.. Kotiinpäin kun oltiin lähdössä, veljeni onnistui rysäyttämään auton tolppaan, joka oli jäänyt palkin taakse täysin piiloon. Päästiin onneksi ajamaan autolla vielä kotiin, mutta hitsi kun teki pahaa pikkuveljen ja äidin puolesta. Rakas pikkuveljeni oli niin pahoillaan ja itse muistan sen ahdistuken määrän, kun itse kesällä osuin isän autolla tolppaan. Rengas hommaan isä pääsi onneksi apuun omalla autollaan töitten jälkeen perjantaina, joten se asia saatiin hoidettua.



Muita tällä viikolla tapahtuneita asioita on esimerkiksi pieni vesivahinko, kun Panda rysäytti täysiä päin olkkarin pöytää niin, että kahden litran (onneksi muovinen) vesikannu lensi lattialle. Olin nopea ja lattialle ehti valua vain noin litran verran vettä, joka saatiin nopeasti kuivattua. Kaukosäädin tosin saattoi saada lätäkköön joutuessaan jonkinlaisen vesivahingon. Huomattiin myös, että Demillä on taas alkanut jonkinlaiset iho ongelmat (viime talvena lähti puoli turkkia), joten pikkutyyppi on jälleen kortisonikuurilla ettei rapsuta ihoaan verille kuten viime kerralla, mutta rinnassa on jo lähes karvaton läntti...

Toivotaan, että tämä sunnuntai menisi jotenkuten putkeen.

-Mallu


lauantai 22. lokakuuta 2016

Minusta tulee lääkäri!

Näin se vaan on! Turha mitään kierrellä ja kaarrella, ennemmin tai myöhemmin pääsen lääkikseen. Se on päämääräni, miksi muka luovuttaisin? En halua tehdä mitään muuta ammatikseni, joten nyt vaan teen töitä sen eteen, että pääsen sinne minne haluan, yksinkertaista.



Kävin maanantaina poikaystäväni mukana lääkärissä, kun häneltä poistettiin aterooma päästä. Halusin päästä seuraamaan toimenpidettä ja tietenkin hoitaja arvasi heti sen liittyvän uravalintaani. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen ja tajusin, että teen sitä jatkuvasti. Minä vähättelen itseäni ja vaikka olen itse pirun varma siitä mitä haluan, niin en osaa sanoa sitä suoraan. "Sairaanhoitajan opinnot on tauolla ja toivottavasti pääsisin lääkikseen"..Hoitaja kertoi lääkärille, että minusta tulee lääkäri ja siihen aloin itse selittelemään, että enhän minä vielä lääkiksessä ole, katsotaan nyt..  Mitä ihmettä, miksi en voi sanoa suoraan vaan, että haen lääkikseen tai minusta tulee lääkäri.



Olen usein puhunut siitä, että haen kunnes jään eläkkeelle. Sitten selittelen sitä, miksi ei nyt nappaa, tällä kertaa on sitä ja tätä, mutta ensi vuonna tai joskus sitten. Suuri ongelma on tietenkin se, että kaikki tietävät hakemisestani ja kyselevät siitä, mikä tietenki luo myös paineita. Olisi helpompi keskittyä  itse omaan hakemiseen, eikä koko ajan miettiä myös muiden ajatuksia. Olen niin pirun rehellinenkin, pitäisi vaan keksiä joku vakio vastaus kaikille kysyjille.



Voisin jatkossa vaan sanoa, kun uudet ihmiset kyselevät, että mitä teen, että minusta tulee lääkäri. En tietenkään voi tietää varmasti, että se on se mun juttu, mutta se on ylivoimasesti omasta mielestäni kiinnostavin ammatti. Eli sitä kokeillaan ja vasta sitten voi sanoa onko se mun juttu vai ei, piste! Hus epävarmuus pois ja kirjastoon lukemaan!

-Mallu

perjantai 21. lokakuuta 2016

Ostin itselleni lastenvaatteita!

Minäpäs kävin shoppailemassa lastenosastolla! Itseasiassa olen tehnyt sitä aikaisemminkin. Ostin siis lastenvaatteita ihan itselleni vaan. Vuosia sitten päätin kokeilla josko lasten 170 koko sopisi päälleni, olenhan itse vähän vajaa 170cm pitkä. Yllätyksekseni osa vaatteista sopii päälleni, kaikki ei tietenkään istu hyvin, mutta osa sopii yhtä hyvin kuin aikuistenkin vaatteet! Erona on se, että lastenvaatteet ovat yleensä edullisempia.


Myönnän sen, että lastenvaatteet ovat usein juurikin lastenvaatteita ja, että aikuisten vaatteet ovat yleensä tyylikkäämpiä. Nyt oli kuitenkin aivan pakko tilata hm:n lasten WWF:n malliston vaatteita! Rakastan kissaeläimiä ja niihin liittyviä kuoseja. Näitä WWF:n vaatteita ei ollut tarjolla aikuisten mallistossa, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kun tilata lastenvaatteita. Pelkäsin, että paidat eivät istu päälläni, sillä olkapäät ja rintavarustus saattaa olla ongelma lastenvaatteiden kohdalla. Onnekseni paidat sopivat! Jee, nyt mulla on kivoja WWF:n vaatteita! #ikuinenlapsi

En pystynyt vastustamaan tätä söpöä pandaa :D


Ps. Ei ole maksettu mainos, olen vaan innoissani uusista vaatteistani (niitä kun ei nykyään ole varaa usein ostaa). Ihanaa päästä näillä vaateostoksilla myös tukemaan WWF:ää!

-Mallu

torstai 20. lokakuuta 2016

Tv-addiktio

Mulla on ongelma, nimittäin tv. Sen eteen on helppo jäädä jumittamaan, liian helppo. Oltiin yli puoli vuotta kokonaan ilman telkaria, mutta se ei auttanut tilannetta. Netistä kun voi katsella vaikka mitä. Kun joku asia ahdistaa, on helppo istahtaa ruudun ääreen ja koittaa unohtaa kaikki muu, kaikki mitä "pitäisi" tehdä. Selkäkipu tai migreenikään ei tunnu niin pahalta kun keskittyy johonkin sarjaan tai leffaan.  Nyt kun aamut ovat pimeitä ja silmiä ei meinaa saada auki, on entistä helpompi avata telkkari, ellei tarvitse heti lähteä mihinkään.



Ahdas keittiö on aikaansaannut sen, että syömme useimmiten olkkarissa, samalla katsoen jotain ohjelmaa tai elokuvaa. Siihen on sitten helppo jäädä jumittamaan myös sen jälkeen kun on jo syöty. Vaikka koitan usein aina puuhailla jotain samalla kun katson jotain niin tiedän, ettei se todellakaan ole tehokasta. Jonkun ohjelman ääreen on helppo karata kun pitäisi tehdä muuta, varsinkin kun väsyttää. Toissa viikon flunssa sai aikaan sen, että tv.n katsominen lähti taas käsistä. Nyt on vissiin pakko aloittaa jonkinlainen tv-lakko, rajoittaa katsomista kunnolla.



Tv:n katsominen tulee varmasti vähentymään uniprojektin myötä ja viime viikolla olen muutenkin katsonut vähemmän tv.tä, koska olen ollut paljon töissä. Seuraavia viikkoja varten on varmaan laitettava jonkinlainen raja, kuinka monta tuntia saa katsoa tv:tä, ettei jumitus jää päälle. Viime viikon boksille nauhotetut jaksot ovat nimittäin jo katsottu alkuviikosta, koska pakenin pahentunutta selkäkipua tv:n maailmaan.  Kuinka helppoa onkaan ylipuhua itsensä siihen ettei kivun takia pysty keskittymään muuhun. Nyt tekosyyt pois!

-Mallu

maanantai 17. lokakuuta 2016

Viikkokatsaus vko41

Heipähei, taas on viikko vierähtänyt ohi. Tällä hetkellä olenkin todella onnellinen, että viikko on ohi. Minulla oli nimittäin viiden päivän rankka työrupeama loppuviikosta hulluilla päivillä. Maanantai meni levätessä ja rauniotreeneissä, josta flunssa ei innostunut, eli tiistaikin meni levätessä. Sitten olikin vuorossa kello viiden herätykset.



Hulluilla päivillä on aina kiva olla töissä, mutta myös todella rankkaa. Promootio hommat on todella kivoja, mutta myynnit kasaa paineita. Itse haluan myydä hyvin, enkä vaan hyvin vaan älyttömän hyvin. En malta pitää taukoja vaan koitan tykittää myyntejä koko ajan. Meidän esittelypiste oli myös täydellisesti ilmastointilaitteen alla, joka ei helpottanut flunssaani ollenkaan. Pitkät päivät, huonot ja lyhyet yöunet, flunssa ja jatkuva seisominen tuntuu edelleen tänään kropassa, olen aivan poikki.



Onneksi viikonloppuna ei tarvinnut sentään viideltä nousta, mutta aikaisin kuitenkin. Lisäksi muutamana yönä tapahtui kummia. Meillä oli makuuhuoneen energiansäästölamppu lakannut toimimasta, mutta yhtenä yönä heräsin kello kahden aikaan siihen, että makkarissa oli valot päällä. Toisena yönä kissa onnistui neljän aikaan laittamaan radion päälle.



Vaikka en saanut uniprojektia aloitettua viime viikolla, niin veikkaan, että se nyt saattaa alkaa hyvin. Olen nimittäin sen verran väsynyt tällä hetkellä. Treeniäkään ei tullut viime viikolla, mutta poikaystävä onneksi pakotti ulkoilemaan iltaisin koirien kanssa, vaikka itse tuntui siltä ettei mitenkään jaksaisi. Tänään onkin luvassa ulkoilua rauniotreenien merkeissä ja toivottavasti huomenna lähtisi treenit käyntiin.

-Mallu

torstai 13. lokakuuta 2016

Selkäkatsaus syksy

Ajattelin kirjoitella taas siitä, missä mennään selän suhteen. Selkä oli kesällä parempi kun ei tarvinnut istua kirjastossa/luennoilla. Nyt ollaan menty taas huonompaan suuntaan. Treeni jäi jo loppukesästä vähemmälle, jolloin huomasin heti, että selkä kärsii.



Aloitin kurssit aikuislukiossa elokuussa (= istumista), valmennuskurssi (= istumista). Flunssa on myös vaivannut nyt syksyllä ja kaikki taudithan tuntuu mulla heti selässä, siihen päälle vielä sohvalla/sängyssä lojumiset ja homma menee vielä pahemmaksi. Kaiken kukkuraksi en ole saanut treenejä kulkemaan, enkä myöskään ole käynyt alkukesän jälkeen osteopatiassa tai fysioterapiassa koska ei ole ollut varaa.



Nyt uniprojektin myötä olen varma, että saan treenit kulkemaan. Täytyy kuitenkin vielä miettiä kannattaako minun haalia itselleni lisää työvuoroja, jotta pääsisin osteopatiaan/fysioterapiaan, kun pitäisi satsata pääsykoelukemiseen. Ennen kun alan haalimaan liikaa töitä itselleni, koitan omin avuin saada selkää parempaan kuntoon treenin sekä osteopaattini ja fysioterapeuttini antamien liikkeiden avulla.

-Mallu

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Valmennuskurssilla

Valmennuskurssia on kohta takana jo kuukausi, vaikka se ei todellakaan siltä tunnu, kun luentoja on tähän mennessä ollut vain kerran viikossa. Alkuun luennot ovat tuntuneet todella rankalta. Istumme opiskelemassa 17-21 ja huomaan, että energiani on aika nollissa viimeistään kahdeksan jälkeen. Siihen tulee varmasti muutosta kunhan saan arkirytmin sujumaan ja unenlaadun paremmaksi.



Kohta alkaa olla jo niin pimeää, ettei aurinko paista luennolle mennessä, mutta vielä saisi nauttia valosta vähän pidempään. Tuntuu välillä turhauttavalta istua sisällä ja katsoa ulos valoa ja syksyn värejä. Tietysti juuri silloin kun istuu luennolla, tekisikin tietysti mieli olla ulkona kirpsakassa syysilmassa opiskelemisen sijaan..



Pieni stressi on iskenyt päälle valmennuskurssin takia. Pitäisi ehtiä opiskella tuo ja tuo ja tuokin asia vielä! Teemme enemmän tehtäviä, eikä luentoja oikeastaan ole samalla tavalla kun vuosia sitten kurssia käydessäni. Toisaalta juuri tuo uusi valmentava tyyli pitää valmennuskurssia onkin paras, kunhan itse saan vaan luettua. Askel kerrallaan, jos nyt ensin se uni homma hanskaan ja sitten panostetaan enemmän lukemiseen. Uskon, että kun saan nukuttua hyvin ja sitä kautta jatkuvan väsymyksen pois, alkaa pääkin toimimaan paremmin ja kaikki ne asiat, jotka olen lukenut moneen kertaan aikaisemmin palaa pikkuhiljaa mieleen. Tällä hetkellä on vaan aika turhauttavaa kun pää lyö tyhjää..

-Mallu

tiistai 11. lokakuuta 2016

Parempi unenlaatu

Suunnitelmaa pukkaa taas! Tällä kertaa vuorossa on unenlaadun parantaminen. Kerroin jo siitä, että aion nyt priorisoida hyvään uneen liittyvät asiat, sillä jos en saa nukuttua kunnolla, en saa myöskään muuta tehtyä kunnolla. Aikaisemmin olen kärsinyt unettomuudesta, mutta nyt ongelmana on huono unenlaatu. En keksi muuta syytä painajaisille kun stressin. Olen siis tammikuusta lähtien, lähes joka yö nähnyt painajaisia. Pitkään jatkunut ongelma on johtanut nyt myös siihen, etten enää osaa uskoa siihen, että yllättäen saisinkin nukuttua ilman painajaisia. Se taas johtaa siihen, ettei nukkumaan meneminen ole ollenkaan mieluista ja nukahtaminen on nyt syksyllä vaikeutunut. Mutta nyt suunnitelmaan!



-Unirytmi: Tämä onkin ollut käytössä jo viikkoja. Herätys viimeistään 7.00 ja nukkumaan viimeistään 22.00

-Arkiutiinit: Aluksi arkirutiineihin tulen ottamaan uneen auttavat asiat. Myöhemmin lukeminen tulee olemaan iso osa arkea ja tietenkin koitan saada sen mahtumaan nytkin mukaan, mutta esim. liikunta menee nyt edelle, jotta saan nukkumisen toimimaan.

-Liikunta: Liikunta parantaa unenlaatua, mutta täytyy muistaa liikkua ajoissa ennen nukkumaan menoa. Liikunta tuo myös lisää energiaa, kunhan kroppa tottuu siihen.

-Ulkoilu: Tuo myös lisää energiaa ja parantaa yöunia. Jos minulla on vapaa ilta, ajattelin sijoittaa ulkoilun iltaan. Ulkoilu tarkoittaa minulle koirien kanssa ulkoilua.


-Vitamiinit ja hivenaineet: Joidenkin vitamiinien ja hivenaineiden puute aiheuttaa väsymystä, toiset taas parantaa unta. Eli täytyy muistaa ottaa pillerit joka päivä! Uusina tuttavuuksina otan käyttöön B12-vitamiinin ja raudan. Jo käytössä (silloin kun muistan) on C- ja D-vitamiini, sinkki, magnesium, kalsium ja omega.

-Sinisen valon blokkaus: Päätin, että tietokone sammuu ja puhelin laitetaan sivuun viimeistään klo.20.00. Niiden sininen valo saattaa sekoittaa aivoja ja vaikuttaa nukahtamiseen/uneen. Poikkeuksena on tietenkin illat valmennuskurssilla tai töissä.

-Mindfulness/meditaatio: Mindfulness-harjoitukset ja/tai meditaatio auttaa helpottamaan stressiä, joka taas parantaa unta, joten mindfulness hetki tulee osaksi päivän rutiineja.


-Iltapala: Luin jostain äskettäin, että hiilihydraattien syöminen illalla saattaa auttaa nukkumiseen. Tiedän myös, että tietyt ruoka-aineet huonontavat unta. Sen takia päätin kokeilla syödä joka ilta samaa iltapalaa seuraavan kuukauden. Tryptofaania tarvitaan elimistössä serotoniinin tuotantoon ja sitä on esim. banaanissa, maidossa ja kalkkunassa. Sen takia päätin, että seuraavan kuukauden iltapalana on weetabixia maidon ja banaanin kera. Iltapalan kanssa juon teetä jossa on valeriaanaa.

Päivittäisiin rutiineihin otan nyt myös nenähuuhtelun, sillä kärsin usein poskiontelontulehduksista, mikä saattaa myös vaikuttaa uneen, varsinkin nukahtamiseen.

Nyt on siis vuorossa kuukauden kokeilu, uni etusijalla ja muusta ei tarvitse stressata! Olen erittäin optimistinen ja innoissani tästä kokeilusta, uskon siihen, että saan hyvän unen taas takaisin! Koska päiväni ovat hyvin erilaiset, en pysty tekemään yhtä ohjelmaa, joka sopisi jokaiseen päivään, mutta nämä asiat tulevat nyt kuulumaan jokaiseen päivään.

-Mallu

maanantai 10. lokakuuta 2016

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko40

Ei mennyt taaskaan viikko putkeen, mutta jostain syystä en oikeastaan ole pettynyt. Tietysti harmittaa vähän se, että flunssa iski jälleen, mutta nyt olen löytänyt piilossa olleen päättäväisyyden. Tajusin vihdoin viimein sen, että nyt täytyy ensin saada uni kuntoon ennen kaikkea muuta (liikaa projekteja samaan aikaan ei toimi). Jos en nuku kunnolla, ei oppiminen ole tehokasta ja olen jatkuvasti väsynyt ja kipeänä eikä kroppa toimi kunnolla. Huomenna tulossa postausta siitä, miten koitan parantaa untani.



Flunssassa meni siis taas yksi viikko. Kaksi päivää olin työpaikan pakollisessa koulutuksessa ja yhden päivän olin taas järjestämässä rauniokoetta, mutta muuten koitin päihittää flunssan omalla kotisohvalla. Rauniokoetta oli pakko lähteä järjestämään, koska meillä on sellainen systeemi, että pitää ansaita neljä aktiivisuuspistettä, jotta saa jatkaa treenailua seuraavalla kaudella (pisteitä saa esim koejärjestelyistä). Kausi loppuu kohta ja minulta puuttuu vielä yksi piste.

Aurinko <3 

Liikunta on tietenkin jäänyt vähemmälle flunssan takia, mutta vähän hyötyliikuntaa on tullut tehtyä. Tällä viikolla toivon, että saisin treenit alkuun kevyellä liikunnalla räkätaudista huolimatta. Saattaa tosin olla toiveajattelua kun edessä on rankat työvuorot Hulluilla päivillä + kaksi lyhyempää työvuoroa ym., Joka tapauksessa uniprojekti lähtee kunnolla käyntiin tällä viikolla.

treenipäiväkirja:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: yli tunnin reipas kävelylenkki (koirien kanssa tietysti)
Su: renkaitten roudaamista raunioradalla

-Mallu

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Vinkkejä syysväsymyksen selättämiseen

Päivät pimenee, aamulla ei jaksaisi nousta ja energiat on nollissa. Koska itse kamppailen syysväsymyksen kanssa, kuten varmasti moni muukin, ajattelin koota tähän omia ajatuksia/suunnitelmia väsymyksen selättämiseen. Tässä siis ne keinot, mitä yleensä olen käyttänyt syysväsymyksen voittamiseen, ajattelin tehdä myöhemmin postauksen siitä, miten ajattelin parantaa untani ja sitä kautta myös voittaa väsymyksen.



Rutiinit!
Aamulla on helppo jäädä nukkumaan kun on niin pimeää, menee unirytmi sekaisin ja muutkin arkirutiinit siinä samalla. Kun pidän tietyt rutiinit, huomaan, että energiaakin on enemmän muuhun.

Vitamiinit!
Auringonvalo vähenee, eli D-vitamiinia täytyy saada enemmän muualta! Myös muiden vitamiinien/hivenaineiden puute saattaa aiheuttaa väsymystä.

Kirkasvalolamppu!
Kirkasvalolampun käyttäminen aamuisin auttaa aivojasi tajuamaan, että nyt on tosiaan aika herätä. :D Parhaan tehon saat jos lamppu on n.30-50cm kasvoista (lääkärin neuvo), riippuu varmasti myös lampusta. Itse syön talvisin aamupalaa kirkasvalolamppu ruokapöydällä ja eron kyllä huomaa kun syksyllä alkaa käyttämään lamppua.

Ulkoilu!
Raikas ulkoilma piristää! Sen lisäksi se auttaa nukkumaan paremmin.



Ruokailu!
Kuinkakohan monella on sama ongelma kun mulla? Syksyllä kun pimenee ja alkaa väsyttää, niin iskee hirvittävä makeanhimo! Sehän ei todellakaan auta väsymykseen. Sokeri saattaa piristää hetkeksi, mutta loppujen lopuksi se vain pahentaa väsymystä. Eli terveellinen ja säännöllinen ruokavalio on väsymyksen kannalta paras vaihtoehto.

Liikunta!
Liikunta tuo energiaa, vaikka se ei siltä alussa tunnu. Kun kroppa voi paremmin, riittää energiaa enemmän muuhun. Liikunta myös parantaa yöunia, kunhan liikkuu riittävän ajoissa ennen yöunta.

Siinä oli muutama vinkki. Ollaan tietysti kaikki erilaisia ja voi olla, että jollekin ei sovi jokin näistä vinkeistä (esim. kirkasvalolamppu saattaa aiheuttaa joillekin päänsärkyä), mutta toivottavasti joku hyötyy tästä postauksesta. Itselleni oli ainakin taas hyvä muistutus. :)

-Mallu

lauantai 8. lokakuuta 2016

Ajatuksia masennuksesta

Tämä Vain elämää-kausi on saanut minut ajattelemaan, tai oikeastaan Mikael Gabrielin menneisyys on saanut minut ajattelemaan. Viime viikon jakson jälkeen en meinannut millään saada unta. Pyörin sängyssä tunteja ja mietin. Suunnitelin kirjoittavani rehellisen blogiteksin, jossa kertoisin omasta masennuksestani, tiettyjä ajatuksia tai tilanteita.



Itseäni auttoi paljon kun vuosien kamppailun jälkeen löysin muutaman blogin, jotka kertoivat masennuksesta. Kirjoittajat pitivät oikeastaan päiväkirjaa blogin muodossa. Muistan kun luin yhtä blogia ensimmäisen kerran ja tajusin, että voisin yhtä hyvin lukea omaa päiväkirjaani. Kaikki ne sairaat ajatukset joista en voinut puhua, kaikki ne pahimmatkin, joista en uskaltanut edes terapiassa puhua, yhtäkkiä en ollutkaan yksin, oli muitakin.



Sen takia tunsin Mikael Gabrielin jakson jälkeen tarvetta kirjoittaa omista kokemuksistani. Haluaisin niin kovasti auttaa muita. Mutta.. Blogiani lukee ainakin muutama ystävistäni ja ainakin osa perheestäni. Pelko, sen Mikael mainisti eilisessä jaksossa. Vaikka olen monelle kertonut pintapuolisesti rajummistakin asioista liittyen masennukseeni, pelkään avata asioita liikaa. Pystynkö päästämään muut pääni sisään vaikka tapahtuneesta on vuosia ja olen nyt terve? Useimmat eivät tiedä mitä olen käynyt läpi, vaikka olisinkin maininnut masennuksen ohimennen. Jopa äidilleni olen jättänyt paljon kertomatta, ihan vain sen takia ettei hän syyttäisi itseään mistään (anteeksi äiti).



En osaa päättää kirjoitanko tekstiä. Luultavasti ainakin jossain vaiheessa, sitten kun olen valmis. Haluaisin kertoa kaikille masentuneille siitä missä olin silloin ja siitä, että selvisin. Haluan antaa toivoa muille, vaikka tiedän, että kaikki tuntuu toivottomalta. Tiedän, etteivät mitkään sanat auta, mutta ehkä oma tarinani voisi antaa edes pienen toivonkipinän, ehkä joku sen takia päättäisi olla luovuttamatta, ehkä...

-Mallu

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tötteröpään hoitamista

Meillä on rankat ajat kotona, kun meidän koirulit joutuu vuoronperään käyttämään tötteröä. Pandan kastraatio oli ensimmäisenä vuorossa viime viikon maanantaina. Haastavinta on se, kun pennulla olisi energiaa muutenkin vaikka muille jakaa ja nyt pitäisi ottaa rauhallisesti ja olla riehumatta. Kipuja ei ole ollut tai ainakaan Panda ei ole millään tavalla sitä näyttänyt, alkuun sai kuitenkin muutaman päivän kipulääkettä. Operaatio oli onneksi pienempi kun kivespussit vain tyhjennettiin, eikä poistettu kokonaan.



Mangoa ja Pandaa ei voida pitää tällä hetkellä samassa huoneessa. Mango on vähän liian innostunut haavan hoitamisesta. Toinen ongelma on se, että kaverukset yleensä leikkivät rajujakin leikkejä, mitkä ovat Pandalta tällä hetkellä kiellettyjä. Demi "onneksi" pelkää tötteröä, joten ei ole hätää, että karvapallero lähtisi nuolemaan kaverin leikkaushaavaa tai riehumaan muuten (täytyy pitää etäisyyttä tuohon kammottavaan tötteröön). Pandan tötteröä on jo teippailtu useaan otteeseen, tyyppi repisi sen ilomielin riekaleiksi. Onneksi enää muutama päivä, niin sen saa pois!



Päätettiin nyt hoitaa kaikki koirat vuoron perään, kun tyttöjen strerilaatiotkin on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Syy siihen, ettei niitä olla toteutettu aikaisemmin on yksinkertaisesti raha. Steriloinnit haluan teettää tähystyksenä (mm. nopeampi toipuminen, vähemmän kipuja), joka myös maksaa enemmän. Nyt on siis vuorossa rankka syksy, mutta sitten on kaikki hoidettu. Useampaa tötteröpäätä ei haluta hoitaa samaan aikaan, yhdessä on jo paljon hommaa ja sumplimista, joten sen takia hoidetaan yksi kerrallaan. Demi oli onneksi siskollani hoidossa lauantaihin asti, joten alkuun piti vain sumplia kahden koiran kanssa.



Suurin ongelma karvaisen potilaan hoitamisessa on siis se, ettei energiaa saa oikein purettua. Nyt meillä on ollut ongelmana myös se, että muillekin koirille on kerääntynyt energiaa kun olemme molemmat olleet flunssassa. Leikkimis mahdollisuudet sisällä ovat myös olleet huonot kun Pandaa ja Mangoa ei voi pitää samassa tilassa (olkkarin oviaukossa on portti jakamassa asuntoa). Onneksi alkaa olla jo parempi olo ja Panda saa alkaa liikkua enemmän. Kohta on siis haastavin potilas hoidettu ja seuraavaksi pitäisikin varata sterilaatioaikaa Demille.

-Mallu

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Vain elämää fani

En olisi ikinä uskonut, että jäisin koukkuun tällaiseen ohjelmaan. En uskonut, että musiikkiohjelma voisi koskettaa tällä tavalla. Olen katsonut jokaisen Vain elämää kauden ja vaikka ensimmäisen kauden jälkeen ajattelin, ettei toinen kausi millään voi olla läheskään yhtä hyvä, on jokainen kausi yllättänyt positiivisesti!



Musiikki on aina ollut minulle tärkeää, vaikka en pidä itseäni musikaalisena. Toisaalta olen pienestä asti luistellut ja tanssinut, jolloin musiikin merkitys on ollut suuri, musiikkia piti osata kuunnella tarkkaan. Jokainen Vain elämä-jakso tuo kylmät väreet ja kyyneleet silmiin. Uskomattomia biisejä, ihmisiä ja tulkintoja. Ennen jokaista kautta ajattelen, että jossain vaiheessa täytyy tulla floppi, onko se nyt tämä kausi, joka ei iske minuun? Mutta ei, kerta toisensa jälkeen upeita biisejä, ihanaa!


Perjantaita odotellessa!

-Mallu

maanantai 3. lokakuuta 2016

Jatkuvasti kipeänä

Tää ei voi olla totta! Jatkuvasti on kroppa rikki. Reilun kolmen viikon flunssan jälkeen päätin, että syksyn flunssailut oli siinä. Juupajuu, eihän se ihan niin mennyt.. Eilen illalla iski taas todella flunssainen olo ja yöllä heräsin kuumeiseen ja pahaan oloon. Kaiken kukkuraksi aamulla vatsa heitti kuperkeikkaa..



Lähdin heti aamulla pohtimaan, että miksi? Miksi kroppa ei toimi? Jos ei ole flunssaa, on jokin muu ongelma. Tähän on monta syytä, mutta suurin on uni. Nukun, mutta joka yö menee painajaisten parissa ja unenlaatu on surkeaa. Huonosti nukkuminen vaikuttaa kaikkeen.  Kroppa ei vaan toimi kun käy jatkuvasti säästöliekillä. Immuunipuolustus ei toimi kunnolla, joten ei ihme, että pöpöt iskee koko ajan.



Olen yrittänyt korjata uniasiaa jo pitkään, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Unirytmi on tällä hetkellä aika hyvä, vaikka nukahtaminen on taas vaikeutunut. Arkirutiineja ja liikuntaa on vaikeaa saada käyntiin kun on koko ajan väsynyt ja kroppa on jumissa. Pää ei toimi kunnolla ja oppiminen on hidasta. Tähän on ihan pakko saada nyt muutos! Olen googlaillut kaiken näköisiä ratkaisuja ja suurin osa onkin jo kokeiltu. Ehkä avain kuitenkin on se, että jatkaisin kaikkia uneen vaikuttavia kokeiluja päivittäin pidemmän ajan. Muuta en keksi enää. Aiemmin osa asioista on osittain pudonnut pois tai unohtunut, esim. vitamiineja olen syönyt silloin kun olen muistanut.

Joku suositteli minulle joskus näitä tabletteja. Karkoittaa kuulemma flunssan ennen kuin ehtii iskeä kunnolla päälle. On toiminut silloin kun olen muistanut syödä niitä. :D


 Aikataulu seuraavalle kuukaudelle uni etusijalla voisi toimia. Ehkä olen keskittynyt liikaa muusta stressaamiseen, vaikka totuus on se, että ellen saa nukuttua, ei myöskään muut asiat mene putkeen. Eli seuraavan kuukauden aion laittaa etusijalle tietyt asiat ja olla stressaamatta muista. Kuukauden ajan keskityn pääasiassa siihen, että saisin hyvät yöunet, eli voivoi jos jää siivoamatta tai lukemiset takkuaa. Ulkoilu, liikunta, hyvä ruokavalio, rutiinit ja vitamiinit ym. ovat nyt ykkösenä.

Kahden viikon päästä ajattelin kirjoittaa tilannekatsauksen, siitä missä mennään ja onko uni ollenkaan parantunut. Tänään ja ehkä vielä huomenna lepäilen, mutta sitten alkaa uniremontti toden teolla!

-Mallu