Lätkähullu?

Aina keväisin meistä monesta suomalaisesta kuoriutuu hullu lätkäfani. Täytyy myöntää, etten itse kovin ahkerasti seuraa SM-liigaa, mutta MM-kisojen alkaessa se hulluus alkaa minussakin näkyä. Lätkä on yksi kevään tärkeimmistä asioista. :D

Jo ennen joulua kirjaan kalenteriini Suomen ottelut ja kisoja odotetaan kun kuuta nousevaa. Harvoin missaan yhtäkään Suomen peliä. Joskus on tosin ollut pakko, esim. kun äiti väitteli tohtoriksi. :D Kuulun niihin hulluihin, jotka nousee kolmelta yöllä katsomaan peliä jos MM-turnaus on toisella puolella maailmaa. Kaverit saa usein keväisin kuulla, "en pääse, Suomella on peli". Harmikseni kaveripiiriin ei ole osunut kovin montaa lätkäfania, eikä poikaystäväkään ole lätkästä kiinnostunut. Onneksi on kuitenkin perhe. <3

Jos jostain syystä joku perheenjäsen ei pysty peliä katsomaan, niin saa hän jatkuvalla syötöllä toisilta viestejä ottelun etenemisestä. Kätevää jos esim. joutuu istumaan luennolla. ;) Suomen MM-voiton katsoin yksin kotona, mutta tämänkin ilon sain kuitenkin jakaa äitini kanssa puhelimen välityksellä, kun hän ei löytänyt Italiasta silloin paikkaa mistä olisi Suomen pelin nähnyt. Myös naapureiden kanssa on tullut karjuttua kilpaa. :D Koirat ovat jo tottuneet näihin karjumisiin, tosin pentu oli hieman hämillään nyt ensimmäisten pelien aikana.

Nuorempana otin MM-lätkän todella tosissani. Yksi kavereistani on myöhemmin kertonut, että luuli yläasteella saavansa minulta turpiinsa kun oli maininnut jotakin Ruotsista, Suomen juuri edellisenä iltana hävittyä Ruotsille. Olen myös teininä saanut kommentteja siitä, ettei kanssani kannata puhua muutamaan päivään jos Suomi on hävinnyt jonkun tärkeän pelin. :D Onneksi näin ei ole enää. Tottakai harmittaa jos ei voittoa tule, mutta aina ei voi voittaa. Ei niissä huonoissa fiiliksissä kannata velloa, vaan siirtyä eteenpäin. Nyt aikuisempana tajuaa, että elämässä on paljon muutakin, vaikka se lätkä onkin tärkeää. ;)

-Mallu