torstai 19. syyskuuta 2019

Miltä haluaisin arkeni näyttävän?

Viime aikoina on ollut ihan liian paljon jumittamista. Väsyneenä on helppo jäädä sohvalle jumittamaan. Nytkin vauva on nukkunut ekoja päikkäreitään jo 30min enkä ole jaksanut nostaa takapuoltani sohvalta muuten kun kahvia hakeakseni. Päätinkin motivoida itseäni pohtimalla minkälaisen arjen haluaisin. Tältä se siis näyttäisi:

Herään hyväntuulisena ja virkeänä. Aamurutiinit sujuu nopeasti ja helposti, saan itsenikin heti aamusta laitettua siihen kuntoon, että voidaan vaikka heti lähteä jonnekin. Nautin aamupalaakin heti aamusta. Pieni aamujooga tai kehonhuolto avaa ja herättelee kroppaa ihanasti. Rutiinit sujuvat niin hyvin, että kämppäkin pysyy siistinä, tai ainakin niin siistinä, että pikasiivous lapsen nukkumaan mentyä riittää palauttamaan järjestyksen.



Päivärutiineihin kuuluu ulkoilu isona osana, sekä koirien kanssa, että ilman. Lähes joka päivä ohjelmassa on jotain kivaa, jos ei muuta niin vaikka kävely kirppikselle tai puhelintreffit kaverin kanssa. Kun lapsi kasvaa niin leikkitreffejä alkaa olla enemmän, eli myös enemmän äitiseuraa. Omaa aikaakin on, sosiaalista elämää, opiskelua, blogin kirjoittamista ja treeniä. Kerkeän myös välillä mökille puuhailemaan. Parisuhdekin voi hyvin ja pidetään välillä treffi-iltoja.

Voin todella hyvin fyysisesti ja psyykkisesti koska pidän itsestäni hyvää huolta, näin olen myös parempi äiti. Muistan syödä hyvin ja treenata.

Näillä väsyneillä aivoilla ei nyt synny pidempää haaveilua, vaikka jotain varmasti unohtui. Väsymykseen auttaisi tietenkin kunnon unet, mutta tällä hetkellä väsymystä lisää myös sisällä jumittaminen, huonosti syöminen, kodin kaaos ja pieni stressi. Sosiaalinen elämä tuo myös yllättävän paljon hyvää oloa ja energiaa, sitä siis lisää!

Minkälaiselta sun unelma-arki näyttäisi?

-Mallu

maanantai 9. syyskuuta 2019

Vauva-arjen aivosumu

Tuossa pari kuukautta sitten olin varma siitä, että aika ja energia riittäisi taas blogin kirjoittamiseen. Noohh, täällä sitä ollaan taas parin kuukauden hiljaiselon jälkeen, heh.. Harmittaa tietenkin, mutta kyllä täältä vielä noustaan ja saan blogihommat taas rullaamaan!

Taisin nuolaista ennen kuin tipahti, oltiin nimittäin saatu poika nukkumaan paremmin lempeällä unikoululla. Heinäkuussa blogi jäi osittain sen takia koska koitin nauttia kesästä, mutta elokuun alusta alkoi kunnon aivosumu kun vauvan unet heittivät häränpyllyä.



Koko elokuu meni järkyttävän nopeasti, koska olen ollut niin väsynyt. Ensinnäkin olin saanut nauttia kuukauden verran siitä, että yöheräämisissä riitti, että laittoi toiselle tutuin suuhun ja yhtäkkiä 9 kuisena alkoi vissiin tiheän imun vaihe ja oli pakko alkaa taas imettää öisin. Toiseksi poika keksi alkaa herätä 4-5 aikaan aamusta sillä mielellä, että pitäisi nousta leikkimään. Toki koitin saada vauvan nukahtamaan uudestaan, mutta usein tyyppi repi tukkaani, naamaani ja nipisteli tunnin pari meidän välissä ollessaan, kunnes nukahti uudelleen. Mikähän siinä muuten on, että äitiä kiusataan, eikä isää?

Tällä hetkellä meillä herätään yleensä kaksi kertaa yön aikana tissille ja saadaan nukkua jopa 7-8, jee! Haluan kuitenkin lopettaa yöimetykset taas, joten vaikka tässä on ehkä viikon verran nukuttu hieman paremmin, on taas luvassa rankempia öitä. Viime yönä oli ensimmäinen yritys vähentää imetyskertoja ja huutoa kyllä riitti. Poika olisi taas halunnut nousta viideltä leikkimään kun ei saanut maitoakaan.



Tuo väsymyksen aiheuttama aivosumu on tavallaan aika vaarallinen ilmiö. Jos muuten onnistuu toimimaan arjessa ilman suurempia mokia niin itse ainakin huomaan jääväni jumittamaan. Ellei päivälle ole sovittu mitään ohjelmaa, on todella helppo jäädä kotiin jumittamaan. Elokuussa oli todella monia päiviä jolloin puin itselleni päivävaatteet vasta iltapäivästä kun totesin, että pojan täytyy saada vähän raitista ilmaa. Aivosumun huomaan myös sosiaalisissa tilanteissa kun ei keksi itse mitään keskustelun aiheita. Onneksi perheen ja hyvien ystävien kanssa on  myös ihan ok olla hiljaa, heh. :D Omasta arjesta puhuminen ei usein innosta, sillä omaa oloani ei kohenna väsymyksestä valittaminen ja usein sitä kaipaa jotain muuta ajateltavaa.

Onnekseni rakas poikani on alkanut nukkumaan hieman enemmän päivällä, joten saan enemmän omaa aikaa (kunhan malttaisin tehdä enemmän kivoja energiaa antavia juttuja, enkä vaan siivota). Oman ajan ja kahvin voimalla alkaa tämän naisen aivosumu hellittämään. Toivotaan, että tämä suunta jatkuu!

Ps. Tsemppiä ja energiaa ihan jokaisen arkeen! <3 Aivosumu ei ole mikään äitien yksinoikeus, jokaisella on arjessaan omat haasteensa. <3

-Mallu