Elämäntapamuutoksessa takapakkia?

 Tämä alkuvuosi on jostain syystä ollut todella raskas. Väsymys on vallannut arjen ja usein tuntuu, että pelkät perus asiat on hankala puskea läpi, puhumattakaan mistään uusista rutiineista. Tämä on se kohta mihin moni aikaisempi elämäntapamuutokseni on tyssännyt. Tosin se on yleensä iskenyt aikaisemmin kuin tällä kertaa. Tällä kertaa muutos kuitenkin jatkuu!

Tiedän minkälaisen arjen ja fiiliksen haluan ja olen todellakin valmis tekemään töitä sen eteen. Vaikka viime aikoina ei ole kaikki mennyt ihan putkeen, niin olen kuitenkin todella tyytyväinen. Olen tehnyt paljon enemmän ruokia kuin aikaisemmin vaikka väsyneenä olisi helppo mennä eineksillä. Kämppä ei ole räjähtänyt niin paljon kuin joskus väsyneenä on saattanut. Hiljaa hyvää tulee, nyt mennään vähän rauhallisempaa tahtia projektin kanssa.

Huonot yöunet ovat myös saaneet kropan niin jumiin, että nyt on aivan pakko ryhtyä kunnolla hommiin treenin ja kehonhuollon kanssa. Olisi myös kiva plussa jos mahtuisi omiin housuihin sitten kun tuolla ulkona ei tarvitse enää ulkohousuja. Nyt mennään legginsseillä ja treenitrikoilla. Päätettiin pitää jonkinlainen herkkulakko maaliskuun alusta pääsiäiseen asti ainakin. Yhdet muffinssit ollaan syöty lakon alkamisen jälkeen, mutta muuten olen ylpeä siitä, miten hyvin olen onnistunut olemaan ilman herkkuja. Ajattelin lakon olevan mahdoton kun väsymys painaa päälle ja olen oikein kunnolla sokerikoukussa.

Herkuista haaveilen edelleen päivittäin ja olenkin suunnitellut ostavani ison kasan kaiken maailman herkkuja pääsiäiseksi, mutta taidan jatkaa lakkoilua vielä sen jälkeen tai ainakin ottaa käyttöön karkkipäivän. Ihania jätski uutuuksia on pakko päästä maistamaan!

To do listat on jotenkin unohtunut väsymyksen keskellä, mutta eiköhän nekin ole aika kaivaa takaisin esiin, sillä väsyneillä aivoilla en oikein muista kaikkia asioita. Olen tehnyt hienot ruksilistatkin päivittäisistä asioista mitkä olisi hyvä muistaa, mutta ei ne listat auta muistamaan kun ne on jossain piilossa.

Tänään on ollut todella hyvä päivä ja olen saanut vaikka mitä tehtyä! Otan tämän uutena alkuna pienen "lomailun" jälkeen, tästä se jatkuu!

-Mallu

Äitiysloma + koronapandemia

 Vähän väliä ottaa niin päähän olla kotona lasten kanssa kun pandemia jyllää. Kotiäidin arki voi muutenkin olla aika yksinäistä. Nyt on alkanut harmittaa erityisen paljon myös pienen taaperoni puolesta, joka ei tapaa juuri ollenkaan muita lapsia pikkuveljeä lukuun ottamatta. Viime keväänä oli tarkoitus aloittaa taaperosirkus harrastus, mutta kaikki peruttiin koronan takia. Vauvan takia en halunnut syksyllä aloittaa mitään muskareita, koska vauvan ollessa ihan pieni oltiin erityisen varovaisia.

En enää pelkää koronaa niin kuin viime keväänä, voisin mennä ja tehdä asioita. Yksi iso mutta on vaan se, että haluan välttää viemästä lapsiani paikkoihin missä käytetään maskia. Meidän ihmisten kuuluisi nähdä toistemme kasvot ja lapsille se on erityisen tärkeää. En ole maskivastainen ja käytän itse maskia esim. kaupoissa ja neuvolassa, mutta en käy turhaan paikoissa missä on maskisuositus ja vielä vähemmän lasten kanssa.

Moni äitikaveri esikoisen vauva-ajoilta on jo takaisin töissä ja tämän heinäkuisen osalta on koronan takia jäänyt uudet äitikaverit löytymättä. Kesällä kävin yksillä äiti-vauva treffeillä, mutta meitä oli iso porukka, enkä kerennyt saada ketään yksittäistä kaveria sieltä. Puhuttiin uusista treffeistä, mutta ei keretty ennen kuin korona tilanne taas paheni, eikä se enää ollut fiksua. Tuntuu myös hankalemmalta kun lapsia on kaksi ja haluaisi molemmille ikäistänsä seuraa.

Olisi ihanaa voida käydä eri paikoissa lasten kanssa. Tavattiin pitkästä aikaa yhden äitikaverin kanssa ulkona noin kuukausi sitten ja oma taapero oli todella innoissaan leikkikaverista. Meidän pihalla on harvoin ketään muita, joten taapero oli leikkinyt toisen taaperon kanssa suunnilleen kuukautta aikaisemmin. Reilu viikko sitten taapero pääsi leikkimään siskonpoikani kanssa ja oli ihanaa nähdä serkuksien oikeasti leikkivän yhdessä ensimmäistä kertaa. Lapseni on juuri alkanut kiinnostumaan kunnolla muiden kanssa leikkimisestä, mutta ei ole kavereita joiden kanssa leikkiä edes viikottain. Toivon, että säiden lämmetessä pihalta ja puistoista löytyisi kavereita.

Olin jo päättänyt etsiä seuraa sekä itselleni, että taaperolleni, mutta sitten koronatilanne taas paheni. Eli kai tässä vaan jatketaan samalla tavalla, nähdään silloin tällöin (harvoin) ketään ja toivotaan, että ulkoillessa tulisi samanikäisiä lapsia vastaan.

-Mallu

Voihan väsymys!

 Olen vaarallisen tottunut väsymykseen. Ei todellakaan tunnu siltä, että nukahtaisin pystyyn, mä vaan toimin ja jumitan ja toheloin.. En myöskään muista asioita. Sunnuntaina säikähdin kun ovikello soi, kuka ihme soittaa ovikelloa nyt korona aikaan? Kun pääsin eteiseen muistin, että kummisetäni tuo yhden koiristamme takaisin kotiin, viikon heidän kanssa lomailun jälkeen.. Lisäksi kummisetäni oli melkein puoli tuntia myöhässä sopimastamme ajasta, mutta ei se mitään, sillä olin väsymyksissäni unohtanut koko koiran! Enkä väsyneenä myöskään juurikaan huomannut viikon aikana, että yksi koira puuttuu..

Eniten harmittaa kun ne asiat putoavat pois, mitkä antavat minulle energiaa. Kuten esimerkiksi blogin kirjoittaminen ja treeni. Väsyneenä joko unohdan koko asian tai en juuri siinä hetkessä kun kerkeäisi pysty kirjoittamaan tai jaksa treenata johtuen väsymyksestä.

Viime aikoina vauva on nukkunut huonommin johtuen mahdollisesti hampaiden puhkeamisesta. Vauvan unet ovat huonontuneet, eikä ruoka tai maito meinaa oikein maistua. Lisäksi unta huonontaa pinsettiotteen harjoittelu mitä pitää näköjään tehdä unissakin, eli nipistellä äitiä ja kauhea huuto alkaa ellei tätä saa unissaan tehdä. Aamut ovat myös aikaistuneet, mikä on ihan tervetullutta, mutta silloin olisi myös ihan mukava jos saisi nukkua yöllä.

Huomaan olevani ihan mustelmilla kun väsyneenä törmäilen ovenkahvoihin ja -karmeihin. Tosin sitä nyt sattuu minulle muutenkin, mutta nyt vaan tavallista enemmän. Pahinta väsymyksessä on tällä hetkellä aivosumu. En muista asioita ja esimerkiksi kirjoittaminen on usein ollut mahdotonta. Aivot vaan jumittaa. Edelleen olen onnellinen kahvista ja nyt myös ihanasta kevätauringosta! Kyllä vauva vielä oppii jossain vaiheessa nukkumaan paremmin ja saan ladattua akkujani!

-Mallu

Helmikuun parhaat 2021

 Ja taas on kuukausi vierähtänyt! Helmikuu meni kyllä älyttömän nopeasti! Väsymys on vaivannut ja kuun puolessa välissä tajusin miksi olen voinut niin huonosti jonkun aikaa. En ollut nähnyt kun yhden kaverin yhden kerran 1,5 kuukauteen! Sen lisäksi olin nähnyt siskoani, äitiäni ja miehen perhettä. Asia korjaantui nopeasti ja näin kahta kaveria loppukuusta, molemmat treffit kuuluu todellakin kuukauden parhaisiin! Varsinkin äitikaverin tapaaminen kun taapero sai leikkiseuraa ja nautti silminnähden! Kävin myös osteopaatilla yli vuoden tauon jälkeen. Yleensä olen nauttinut rentoutumisesta ja hiljaisuudesta lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen, mutta nyt tuli tarpeeseen tunnin juttelutuokio hoidon lomassa. 

Helmikuussa nautittiin vielä täysiä talvesta ja myös auringosta! Loppukuusta alkoi olla enemmän kevään tuntua mistä myös nautittiin. Tehtiin päiväreissuja miehen äidin suvun mökille ja mun perheen mökille. Viime kuussa myös herkuteltiin paljon, ehkä liikaakin.

Väsymystä on riittänyt, joten auringosta ollaan nautittu myös sisällä kun en ole jaksanut aamusta tapella taaperolle vaatteita päälle. Ihan loppukuusta päästiin myös nauttimaan auringon lämmöstä lasitetulla parvekkeella. Taaperon mielestä oli ihan parasta syödä välipala lämpösellä parvekkeella. Sisäpihalla on paljon varjoa ja taapero jää tietysti usein leikkimään varjoon, joten ihanaa, että sisälläkin voi nauttia auringosta!

Tästä tuli pikainen kuukausi katsaus ja viikon myöhempään kuin mitä oli tarkoitus. Seuraavassa postauksessa kerron vähän syitä tähän.

-Mallu