Laskettu aika oli ja meni

Lauantaina olisi ollut laskettu aika ja vielä ollaan yhtenä kappaleena. Olin ehkä kuitenkin alitajuisesti toivonut vauvan syntyvän vähän aikaisemmin kun jo loppuviikosta alkoi turhauttamaan ja harmittamaan ettei mitään tapahdu. Viime päivinä on kuitenkin ollut enemmän supistuksia, eli ehkä pikkuhiljaa?

Viime päivinä olen myös huomannut erilaista turhautumista itsessäni. En oikein ole jaksanut välittää siitä, ettei ole ruokaa tehtynä eikä kämppä ole siivottu. Se on varmasti johtunut osittain helteestä, mutta uskon, että luonto myös ohjaa keskittymään tulevaan synnytykseen. Tänään kun on viileämpi päivä, niin olen jaksanut puuhailla vähän enemmän, mutta samanlaista intoa ei ole kuin aikaisemmin.

Esikoinen syntyi 40+6, joten ei ole mitenkään outoa jos meneekin suunnilleen samoille päiville. Olisi kuitenkin kiva jos pikkuisesta tulisi kesäkuinen niin kuin lasketun ajan mukaan pitikin. Eihän sillä oikeastaan ole merkitystä, mutta kun on ollut kesäkuisten facebook ryhmässä niin on alkanut ajattelemaan pientä kesäkuiseksi vaikka alkuraskaudessa ajattelinkin ettei voi tietää kumman kuukauden puolella vauva syntyy. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että heinäkuulle mennään.

Tällä kertaa lasketun ajan ohitus ei aiheuttanut yhtä suurta epätoivoa kun esikoisen kanssa, ehkä juuri esikoisen takia. En ole kerennyt samalla tavalla odottamaan vauvan tuloa kun taapero pitää kiireisenä. Välillä epätoivo kuitenkin nostaa päätään ja tuntuu ettei tyyppi synny ikinä. En todellakaan haluaisi joutua käynnistykseen, jostain syystä se vähän pelottaa minua. Sekin pelottaa, että vauva ehtii kasvaa todella isoksi. Esikoinen oli 3916g syntyessään vaikka kokoarvio oli 3,5-3,6kg sairaalaan tullessamme. Mahani on nyt kasvanut samalla alakäyrällä kuin viimeksi ja terveydenhoitajani sanoikin ettei voi veikata pientä vauvaa kun esikoinen pääsi niin hyvin piiloutumaan vaikka maha oli pieni.

Tänään ajattelin vielä mennä tuonne ihanaan raikkaaseen ilmaan iltakävelylle, jospa se vähän edistäisi synnytyksen käynnistymistä.

-Mallu

Viimeisillään raskaana juhannuksen viettoon

Vähän jännittää lähteä juhannuksen viettoon kun tänään on rv38+5. Lähtö on siis huomenna aamulla, tänään laitetaan kaikki valmiiksi. Meillähän mökki ei ole kaukana, ajomatkaa on noin 30 minuuttia, vähän päälle. Sairaalaan menee kotoota ehkä 20minuuttia, sama matka on varmaan mökiltäkin. Eli matkan suhteen ei jännitä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin vähän epämiellyttävältä, että äitini miesystävä myös olisi paikalla avautumisvaiheen alussa. Toisaalta synnytyksen käynnistyminen mökillä ollessa olisi ehkä paras vaihtoehto, sillä voisimme rauhassa jättää taaperon äitini hoiviin ja koirat myös. Kotona pitäisi soittaa äiti paikalle ja miettiä koiranhoidotkin, sillä olen luvannut äidilleni, ettei hänen tarvitse ulkoiluttaa kolmea koiraa taaperon kanssa kun kuitenkin asumme kerrostalossa asvaltin keskellä.

Muun tavaran ja ruuan lisäksi täytyykin nyt muistaa pakata mukaan varmuuden vuoksi sairaalakassi, sekä meidän sängyssä oleva kosteussuoja jos lapsivedet tulisivatkin sänkyyn. Muuten juhannusvalmistelut menevätkin ihan normaalisti. Tuntuu vaan normaalia rankemmalta kun kaikki pakkaaminen ja siivoaminen on hitaampaa ja vaivalloisempaa raskauden takia ja sitten pitää vielä miettiä onko kaikki mukana jos tulee lähtö sairaalaan.

Miehelle sanoinkin jo, että alkaakohan synnytys juuri kun ollaan saatu kaikki valmiiksi juhannuksen viettoa varten. Saa nähdä miten käy, mutta nyt on ainakin kaupassa käyty ja suurin osa pakattu sekä siivottu valmiiksi. Viimeiset hommat enää ja sitten voi vähän rentoutua. Aamulla täytyy muistaa pakata viimeiset jutut mukaan ja syödään myös pikainen aamupala ennen lähtöä.

Ihanaa juhannusta!

-Mallu

Ikuisuusprojekti koti siistiksi

Välillä tuntuu ihan hullulta kun vuosi toisensa jälkeen koitan saada kämppämme järjestykseen ja siivotuksi. Olen usein miettinyt, että miten voi olla mahdollista, että puuhailen koko ajan jotain, mutta silti kotona vallitsee kaaos.

Tottakai kaaosta on lisännyt loppuun palaminen ja siitä toipuminen, vaikka silloinkin olen puuhaillut, niin tekeminen ei varmastikaan ole ollut tehokasta, kuten ei myöskään silloin kun olkapääni hajosi. Raskauden ovat myös rajoittaneet tekemistä ja tietenkin vauva- ja taaperoarki on lisännyt hommia.

Silti olen pettynyt itseeni, etten ole missään vaiheessa muuton jälkeen saanut tätä asuntoa kokonaan järjestykseen. Niin ei pitäisi olla, sillä miten itsensä sättiminen muka auttaa saavuttamaan tavoitteen? Saan myös usein kuulla, että osa uskoo ettei ole mahdollista saada oma asunto kokonaan siivotuksi ja järjestykseen. Vaikka olen taistellut oman koti siistiksi-projektini kanssa aina, niin uskon silti, että se on mahdollista!

Sain myös kuulla ennen esikoisen syntymää paljon sitä, että lapsen kanssa sitä sotkua vasta onkin. Vähän samaa olen kuullut koronan aikana, kun kaikki on kotona, niin sotkua on paljon enemmän. Itsellä tuo menee päinvastaisesti, kun ollaan enemmän kotona, on myös enemmän aikaa siivoamiselle! Tottakai on niitä päiviä kun lapsi tarvitsee enemmän syliä ja huomiota, eikä mistään siivoamisesta tai ruuanlaitosta tahdo tulla mitään, mutta pääosin olen kokenut, että kotiäitinä saan enemmän tehtyä kotona. Tiskit ja pyykit ehtii hoitaa paljon paremmin, vaikka sitä onkin enemmän.

Töissä käydessä kaikki ruuanlaitot, kauppareissut, koirien ulkoilutukset, pyykit, tiskit ym. päivittäiset tai melkein päivittäiset askareet piti hoitaa työajan ja matkojen ulkopuolella. Lisäksi töiden jälkeen tarvitsi myös hengähdystaukoa. Nyt ainakin osan saa hoidettua vaikka lapsella olisikin kiukkuisempi päivä. Nyt myös osaa hyödyntää päiväuniaikaa ja tulee tehtyä usein ainakin jotain sinä aikana, sillä ikinä ei tiedä millä jalalla taapero nousee sängystä.

Miksi meillä siis edelleen on kaaos? Vauvavuoden ja sen jälkeen raskauden aiheuttamat huonot yöt ja väsymys ovat varmasti osasyy, olen usein hoitanut vain välttämättömimmät hommat. Puolison opinnot ja työharjoittelut ovat myös kuormittaneet koko perhettä. Viimeisin ja suurin kaaoksen syy tällä hetkellä on ollut kaikki vauva tavara, vauvan vaatteiden pesu ja pähkäily mihin ihmeeseen saadaan kaikki mahtumaan. Vaikka vauva olisi valmis jo syntymään, niin täällä ei kyllä kaikki ole vielä valmista. Saa nähdä tuleeko vauva ensin vai saadaanko kaikki valmiiksi ajoissa.

-Mallu

Rv 37+1

Eilen alkoi jo raskausviikko 38, eli vauva on täysiaikainen! Viikkoja on kuitenkin jäljellä laskettuun ja on ihan mahdollista, että masutyyppiä odotetaan vielä yli kuukauden. En oikein tiedä mitä itse toivon. Tavallaan olisi ihanaa jos pikkuinen haluaisi jo tulla ja pystyisin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan paremmin. Toisaalta haluaisin saada vielä paljon asioita hoidettua ennen vauvan tuloa.

Toissapäivänä oli aika äitiyspoliklinikalle kääntöyritykseen perätilan takia, mutta siellä kävikin ilmi, että poitsu oli kääntynyt itse. Edellisenä päivänä oli kyllä selkeästi pää ylöspäin, joten aika viime tipassa hän päättikin kääntyä. Nyt tuntemukset ovat kuitenkin olleet sellaisia, että pelkään hänen kääntyneen takaisin perätilaan. Onneksi huomenna on neuvola, niin ehkä selviää sitten siellä miten päin tyyppi majailee.

kuva siskon ottama

Nyt on alkanut jännittämään miten kaikki menee vauvan, taaperon ja neljän lemmikin kanssa. Taaperollamme on todella vahva oma tahto ja raivarit tulee varmasti lisääntymään kun vauva vaatii enemmän äidin huomiota. Onneksi meillä on isi kotona koko kesän apuna, pehmeä lasku kahden lapsen arkeen. Koirien kanssa on tänä keväänä ollut erityisen rankkaa kun meidän vanhuksella on maha herkistynyt entisestä ja hän on se jolla maha on ollut vähiten herkkä, vaikka onkin viime vuosina kärsinyt aina välillä mahavaivoista.

Tässä viime päivinä kun vanhuksemme on taas kärsinyt ripulista aloin miettimään, että apua, miten tämä tilanne hoituisi kahden pienen lapsen kanssa? Miten sitten jos olen yksin lasten kanssa ja joku koirista itkee ulos? Kerkeämmekö mitenkään pusikkoon asti kun asumme kerrostalossa asvaltin keskellä? Vai onko paras vaihtoehto siinä tapauksessa laittaa koira kylppäriin ja siivota jäljet, koska ripulin siivoaminen hissistä, rapusta tai talon ulkopuolelta olisi vielä hankalampaa kahden lapsen kanssa. Vaikka en todellakaan halua tällä hetkellä muuttaa, olisi aivan ihanaa jos olisi oma piha tai edes niin, että ovesta pääsisi suoraan ulos, eikä tarvitsisi mennä hissillä alas ja vielä kiertää vaunujen kanssa pitkää ramppia alas kadulle.

kuva siskon ottama

Pienen lapsen kanssa en varmastikaan ole prosessoinnut tätä raskautta tai lapsen tuloa kunnolla, mutta nyt kun vauva on täysiaikainen olenkin herännyt siihen, että kohta meitä onkin jo neljä! Olen alkanut miettimään eri tilanteissa, että miten tämä sujuisi jos tässä olisi vielä vauvakin mukana. Viimeiset kolme yötä onkin mennyt erilaisten painajaisten kanssa. Viime yönä itse vauva pääsi ensi kertaa mukaan uneeni. Näin unta, että vauva oli jo yli vuorokauden ikäinen, oltiin päästy kotiin ja yhtäkkiä tajusin, etten ole imettänyt kertaakaan, eikä maitoa tule. Olin vaan unohtanut ja vauva oli täysin tyytyväinen. Onneksi tuo ei ole oikeasti mahdollista.

Kai sitä täytyy alkaa miettimään, että mitkä on mulle ne tärkeimmät asiat saada hoidetuksi ennen vauvan syntymää, jos vielä kerkeän tehdä jotain. Voin jättää sellaiset asiat odottamaan, jotka voin delegoida muille. Ehkä saisinkin kämpän järjestykseen sillä ajatuksella, että mitä jos synnytys käynnistyykin vaikka seuraavana yönä. Ainakin eilen sain tehokkaasti hommia hoidettua sillä ajatuksella. Tällä suunnitelmalla on varmasti hyvä lähteä ensi viikkoon!

-Mallu