Puppyparade Helsinki!

Olipa erilainen sunnuntai! Lähdettiin Pandan kanssa puppyparade:iin kaivopuistoon! Meillä jotenkin venyi kaikki aamuhommat niin, että päästiin lähtemään myöhässä. Luultiin jo, että meillä jää koko paraati väliin, mutta siellähän kaikki pennut vielä tutustui toisiinsa ja nautti ihmisten rapsutuksista.

Iloinen pikkupoika <3

Ilmeisesti koko paraatihomma meni hieman pieleen. Odoteltiin koko ajan, että milloin täytyy lähteä ja mistä? Siinä oli sitten Pandalla koko ajan joku leikkikaveri tai rapsuttaja, eikä huomattu mitään paraatia missään. Joku sitten kertoikin, ettei siitä oikein tullut mitään ja, että kaikki ovat vain kävelleet miten sattuu. Mutta ei se mitään haitannut, kivaa oli! Panda oli kuin lapsi linnanmäellä, ihmiset kun ovat niitä ihan parhaita juttuja mitä olemassa on! Kyllä poika nautti jokaisesta rapsutuksesta vaikka lopussa iskikin väsy.

Päätin, että kävellään kotiin vaikka matkaa onkin reilu 5km. Bussimatka kaivopuistoon oli kuitenkin niin stressaava ja kaivopuiston tapahtuma myös jännittävä, että ajattelin rauhallisen kävelyn olevan paras vaihtoehto meidän pikkuselle. Hyvin jaksoi Panda kotiin saakka ja veti vielä yhdet staffihepulit sängyllä kun päästiin sisään. Sen jälkeen maistuikin uni oikein hyvin. :)

väsynyt pieni otus <3

Panda saikin jäädä kotiin lepäilemään yksikseen kun otin toiset koirat mukaan äitini luo peliä katsomaan. Huhhuh miten jännä peli, tuli ihan hiki. :D Harmittaa, ettei voittoa tullut, mutta hyvin pelasivat leijonat koko turnauksen.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että osaan nykyään suhtautua paremmin häviöön kun aikaisemmin. Ehkä voisin kuitenkin parantaa siinä vielä. En nimittäin edelleenkään suostu katsomaan voittajien juhlimista tai kuuntelemaan toisten kansallislaulua (ainakaan hampaita kiristelemättä), naurettavaa tiedän. Olen todella huono häviäjä. Lisäksi näin viime yönä painajaisia siitä, kuinka Suomi hävisi uudelleen ja uudelleen. Laineen ilme oli joka kerta yhtä musertunut. Hopeaa ei kuitenkaan tarvitse hävetä ollenkaan, vaikka häviö finaalissa tottakai harmittaa. Hyvä meidän Leijonat!


-Mallu