Miten meni pääsykoe?

Se mitä inhoan eniten pääsykokeeseen liittyen on kaikki kyselyt. En jaksaisi selittää koko ajan jokaiselle sitä, miten tämä kevät on mennyt ja minkä takia pääsykoe ei mennyt putkeen. Tottakai voi vaan vastata, että pääsykoe meni huonosti, mutta siitähän syntyy aina lisä kysymys; "aijaa mikä siinä meni pieleen?" En kuitenkaan halua valehdella. Niinpä päätin, että tänä vuonna vastaan lyhyesti ja sanon, etten jaksa puhua asiasta sen enempää, vaan blogistani voi lukea jos kiinnostaa. :D Siinä siis tämän päivän aihe, miksi pääsykoe ei mennyt putkeen?

Olen saanut kuulla, että mulla aina löytyy selityksiä sille, miksi lukemiset ei ole sujunut. Mutta jos porukka kysyy, miksi ei mennyt putkeen, niin minähän selitän. Siitä avaudun kuitenkin lisää toisella kertaa. Mutta nyt siis selityksiä, miksi tällä kertaa ei sujunut. :D Asiasta olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut. Elämä vei vähän muille poluille ja sen takia aloitin lukemiset vasta helmikuussa, mikä oli aivan liian myöhään.

Alkuvuoden kärsin kovista selkäkivuista ja sainkin lukemiset aloitettua vain koska päätin, että p*#kele mä istun lukemassa vaikka olisi mikä. Hyvin pysy pylly penkissä ja nenä kirjassa. Valitettavasti tajusin taas kantapään kautta miten minun olisi pitänyt homma hoitaa. Selkä olisi ensin pitänyt saada parempaan kuntoon. Pitkät päivät kirjastossa saivat selän ja koko kropan vain huonompaan kuntoon. Ja piru vie, ei ne asiat vaan jää kunnolla päähän kun kovissa kivuissa istuu pänttäämässä. Pikkasen on ollut tyhmä fiilis tässä viimeisen kuukauden kun asian vihdoin tajusin.

Sain vaarin vaimolta pienen pullon kuohuvaa sen kunniaksi, että pääsykoe on ohi. <3

Silloin tajusin tämän, niin ajattelin, että teen kuitenkin töitä täysillä loppuun asti. Mulle aloitettiin kipukynnystä kohottava lääkitys, joka sitten vuorostaan pisti kapuloita rattaisiin. Lääkityksen takia olin aivan valtavan väsynyt. En millään päässyt sängystä ylös kun aikaisintaan kymmenen pintaan ja kuljin zombina neljään tai viiteen asti. Selkäkipuihin lääke ei aluksi vaikuttanut ollenkaan. Vajaan kahden viikon jälkeen huomasin, että lääke oikeasti on vähentänyt kipuja, enkä ole enää aivan niin zombi. Tässä vaiheessa unirytmi oli kuitenkin aivan pielessä. Huomasin myös, että jos otan lääkkeen jo alkuillasta, on myös helpompi nousta. Tässä sitä ollaan nyt viimeiset viikot koitettu korjata unirytmiä ja koittaa ottaa se pirun lääke ajoissa. :D

Noh, miten se koe sitten meni? Viimeiseen kuukauteen en ole lukenut juuri lainkaan, joten oletin etten osaisi juuri mitään. Tein kokeesta tehtävät jotka osasin jotenkuten ja lähdin sen jälkeen. Osasin enemmän kuin mitä luulin. Jokaisessa tehtävässä tiesin tasan tarkkaan mitä olisi pitänyt lukea, mutta en ollut ehtinyt päntätä niitä asioita tarpeeksi. Loppujen lopuksi jäi hyvä fiilis, olin parempi kun ikinä aikaisemmin ja tiedän myös, että paljon täytyy tehdä hommia ensi vuotta varten. :)

-Mallu

Suomenkielentaidon osoittaminen

Tämä on aihe joka on saanut vereni kiehumaan jo muutama vuosi sitten. Edelleen räjähtelen tästä aiheesta. Siis niin kuin otsikko kertoo, suomenkielentaidon osoittaminen, sen kävin tänään tekemässä Helsingin Yliopiston kielitaitotestissä. Asiahan on nimittäin niin, että olen kaksikielinen. Kyllä, monet sanoisivat, että suomenruotsalainen. Itse inhoan sanaa suomenruotsalainen, en nimittäin ole tippaakaan ruotsalainen. Satun vaan puhumaan kahta kieltä. Ja kyllä, papereissa lukee, että äidinkieleni on ruotsi ja niinhän se onkin. Kotona puhuttiin äidin kanssa ruotsia ja isän kanssa suomea. Eli olen täysin kaksikielisestä perheestä. Itselläni suomenkieli on vahvempi kieli, ehkä sen takia, että suurin osa kavereista oli nuorempana suomenkielisiä. Luisteluharrastus oli suomenkielellä, pihakaverit puhuivat suomea ja suurin osa sukulaisista on suomenkielisiä. Kaksikielisyys on todellakin rikkaus.

MUTTA en saa hakea lääketieteelliseen suomenkieliselle puolelle osoittamatta suomenkielentaitoa, koska olen käynyt koulut ruotsiksi, Ei nimittäin riitä, että olen kirjoittanut suomen a-kielenä lukiossa ja saanut siitä E:n. Olisi muuten ollut L:llä jos olisin muistanut muutaman sanan ruotsiksi?! esim. mikä on sudenkorento ruotsiksi? Ja arvatkaa vaan ottiko päähän kun L:llä jäi saamatta koska en osannut ruotsia tarpeeksi hyvin. Koulussa minulla on aina ollut kaksi äidinkieltä. Ruotsinkielisissä kouluissa lapset näet jaetaan kahteen ryhmään; niihin jotka puhuvat kotona suomea ja niihin jotka eivät. Eli mulla on yleensä ollut samat kirjat "suomenkielessä" kun suomenkielisillä kavereilla äikässä. Silti lukiossa tarjotaan kaikille ainoastaan a-kielen kirjoittamista, tai näin ainakin silloin aikoinaan kun itse kirjotin ylioppilaaksi. Yksi opettaja taisi mainita, että jos haluaisimme, niin voisimme myös kirjoittaa suomen äidinkielenä viereisessä koulussa, mutta totesi kuitenkin, ettei siitä olisi meille mitään hyötyä. Siis mitä? Nyt vuosia myöhemmin mua ottaa niin päähän! Tottakai mä teininä menin sieltä mistä aita oli matalin, niin kuin suurin osa muistakin. Miksi ihmeessä olisin tehnyt ylimääräistä duunia jos siitä ei olisi mitään hyötyä. Miten joku opettaja voi sanoa noin? Nyt myöhemmin ajatellen, niin tottakai siitä olisi hyötyä jos mulla paperilla olisi kaksi äidinkieltä!

Mutta mutta, asiathan on niin kuin on. Asialle ei enää voi oikein mitään. Toki tuntuu nyt paremmalta kun pääsi hieman purkamaan asiaa tänne blogiin. :D Harmittaa vain niin kovasti, että jouduin nyt maksamaan 150e suomenkielentaidon todistamisesta, jotta saan hakea lääkiksen suomenkieliselle puolelle. Ja nyt varmaan moni ajattelee, että hakekoot suomenruotsalainen vaan ruotsinkieliselle puolelle. Asiat ei vaan ole niin yksinkertaisia. Kuten jo sanoin, minulla on suomi vahvempi kieli. En ole koskaan ollut mikään huippuoppilas koulussa. Lukeminen oli todella vaikeaa ja minua testattiin jatkuvasti josko minulla olisi lukihäiriö. Jos vertaa suomen- ja ruotsinkielen arvosanoja, niin ruotsin äidinkieli oli yleensä 7 ja suomen äidinkieli yleensä 9. Lukion viimeisenä kesänä (kävin lukion 3,5 vuodessa) kävin kursseja kesälukiossa suomeksi ja yllättäen sain huippuarvosanoja jopa historiasta! Kaikki tuntui todella helpolta. Silloin tajusin, että suomenkielellä opiskelu on minulle paljon paljon helpompaa!

On se kuitenkin kummaa, että ihminen joka on koko ikänsä asunut suomessa ja puhunut suomea, joutuu maksamaan yliopistolle 150e siitä, että voi todistaa osaavansa kielen. Toivon todella, että ruotsinkielisissä lukioissa toimitaan nykyään eri tavalla. 150e on nimittäin ainakin minulle todella iso raha, valitettavasti en ole kultalusikka perseessä syntynyt, niin kuin suomenruotsalaisista usein ajatellaan. Nyt koitan olla kiihtymättä asiasta enää ja jatkan flunssan parantelua sohvalla. :)

PS. Nyt kun myönsin olevani suomenruotsalainen, niin voin varmaankin syyttää kaikkia kieliopillisia virheitä siitä? ;)

Kiitos ja anteeksi tästä purkautumisesta!

-Mallu