tiistai 31. maaliskuuta 2020

Eristyskevään suunnitelmia

Koska eletään tässä poikkeustilassa ja ohjelmaan kuuluu paljon kotoilua toivon, että saamme aikaiseksi paljon sellaista, mikä on jäänyt roikkumaan tai vaan aina jää toteuttamatta.

Yksi asia mihin olemme jo vuosia pyrkineet on ruokasuunnittelu ja ruuan tekeminen. Olemme tehneet isoja satseja ruokaa jo vuosia, jotka riittävät noin kolme päivää, mutta usein se seuraava ruoka onkin sitten jäänyt tekemättä. Aina kun olen saanut väsättyä ruokaa pakkaseen, niin nekin on kadonnut sieltä viimeistään parin viikon kuluttua. Ennen esikoisen syntymää olisin halunnut saada tehtyä paljon ruokia pakkaseen, mutta eihän siellä ollut mitään valmiina kun aika koitti. Nyt olisi todella hyvät mahdollisuudet saada ruokapuoli pyörimään niin kuin ollaan haluttu ja vielä siihen päälle ruokia pakkaseen!



Koronan takiahan on suositeltu etteivät ihmiset teksisi turhia kauppakäyntejä, eikä kauppaan oikein haluaisikaan mennä. Eli nyt tässä kun kuun vaihteessa kun tuli taas rahaa tilille, aletaan täyttämään meidän ruokavarastoja ja suunnittelemaan ruokapuolta paremmin. Toki ruokia on suunniteltu jo nyt, mutta sen verran tiukilla ollaan menty tämä loppukuukausi, että suunnittelu on ollut enemmän pohtimista mitä saisi tehtyä kotoa löytyvistä tarvikkeista.

Ruokapuolen lisäksi toivon tietysti, että saadaan kämppä järjestykseen. Parvekkeet haluan ehdottomasti saada kuntoon! Ja kyllä, meidän kerrostalo kolmiossa on kaksi parveketta, mikä on aika ihanaa koska aurinko paistaa aamun ja aamupäivän pienemmälle parvekkeelle ja sen jälkeen toiselle isommalle parvekkeelle kunnes katoaa viereisen talon taakse jossain vaiheessa iltapäivää. Parvekkeilla tullaan varmasti viettämään paljon aikaa nyt kun eletään eristyksissä ja liikkuminen on minulle hankalaa liitoskipujen takia.



Yksi juttu mikä on ollut mielessä ja minkä aijon ehdottomasti toteuttaa on hiusten leikkuu! Mies leikkasi 10-15 senttiä tukastani viime keväänä ja nyt tekisi mieli napsaista vielä enemmän, koska hiukseni kasvavat kuitenkin todella nopeasti. Ja nyt jos harmittaa ettei saisikaan hiuksia sellaisiin kampauksiin kuin haluaisi, niin sillä ei ole kauheasti väliä kun menoja ei kuitenkaan ole.

Ehkä saisin myös paperikasani järjestykseen ja tehtyä kesken jääneitä albumeita. Haaveilen myös siitä, että saisin luettua kirjoja pitkästä aikaa. En ole saanut luettua kuin muutamia sivuja sen jälkeen kuin esikoinen syntyi. Äänikirjoja olen kuitenkin kuluttanut ahkerasti, varsinkin vauva-aikana. Koska täällä kotona jää helposti jumittamaan, päätin tehdä jonkinlaisen viikkosuunnitelman itselleni. Ei mikään kiveen hakattu "pakko, pitäisi", vaan niitä asioita mitä haluan tehdä tai saada aikaiseksi. Kun päivän ohjelmassa lukee "parveke", se ei tarkoita koko parvekkeen raivaamista, pesemistä ja järjestelyä, vaan edes jotain pienen pientä. Jos intoa on enemmän, niin mikäs siinä jos tekeekin enemmän yhdellä kertaa.

Minkälaisia uusia suunnitelmia sä olet keksinyt tälle keväälle?

-Mallu

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Raskaana korona-arjen keskellä

Korona on aiheuttanut minulle enemmän stressiä ja ahdistusta raskauden takia. Osittain siitä syystä, etten todellakaan halua ottaa mitään riskejä, että vauvalle sattuisi jotain esim. sairastuisin niin pahasti, että päädyttäisiin sektioon ennen kuin vauva on täysaikainen. Enemmän olen kuitenkin miettinyt minkälainen tilanne tulee olemaan kesällä kun synnytys on käsillä.

Jos tilanne onkin niin paha, ettei tukihenkilö pääse mukaan synnytykseen. Se ajatus ahdistaa niin, että olisin melkein valmis synnyttämään kotona siinä tapauksessa, mutta kuitenkin vaan melkein, koska haluan olla varma, että vauvani ja minä kerkeämme saamaan apua jos sitä jostain syystä tarvitsemme. Jos tervenä oleva tukihenkilö on sallittu, niin mitä jos puolisollani sattuisikin olemaan pieni flunssa, en haluaisi ketään muuta mukaani.

Lisäksi olemme nyt pysyneet aikalailla eristyksissä. Emme ole tavanneet ketään edes ulkoilun merkeissä. Jos tilanne on sama tai pahempi kesällä, niin kuka olisi se henkilö jonka uskaltaisimme ottaa hoitamaan taaperoa kun synnytys käynnistyy?



On vaikea saada ajatuksia muualle kun joka tuutista tulee koronajuttua, eikä myöskään pääse tekemään asioita, jotka veisivät ajatuksia muualle. Vaikka stressi ja ahdistus eivät ole päällimmäisiä tunteitani, niin huomaan stressin lymyävän taustalla jatkuvasti. Yksi selkeä oire on se, etten pysty keskittymään kunnolla mihinkään. Olen reilu 1,5vuotta kuunnellut aktiivisesti äänikirjoja, mutta nyt pystyn kuuntelemaan vain pienen pieniä pätkiä kerrallaan jos edes sitä. Tv:n katsominen ei oikein kiinnosta, monikaan sarja tai elokuva ei vie mukaansa niin, että pääsisin jotenkin "pois tästä maailmasta".

Liitoskivut rajoittavat paljon tekemisiä, mikä myös lisää turhautumista ja ahdistusta. Toisaalta en tiedä saisinko kuitenkaan enempää aikaiseksi kun keskittyminen on mitä on. Välillä olo taas on todella kiitollinen. Puolison kanssa on ihana viettää enemmän aikaa, kuten myös koko pienen perheen kanssa yhdessä. Viime päivät ovat kuitenkin olleet todella raskaita henkisesti ja on tuntunut siltä ettei mikään auta pääsemästä kuopasta ylös. Mutta eiköhän tämä tästä, kunhan muistan lisätä kaikenlaisia ihania pieniä asioita päiviini.

Mitä teille kuuluu?

-Mallu

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Raskausviikko 27

Huhhuh kun aika menee nopeasti! Tänään on jo rv26+4. Eipä tässä viime aikoina ole myöskään ollut raskaus päällimmäisenä mielessä. Toki raskaus muistuttaa kyllä koko ajan itsestään kipuineen.

Jonkin aikaa sitten kirjoitin pesänrakennusvietistä ja se puuhailu avasi selkeästi oven liitoskivuille, joita aikaisemmin oli vain vähän. Nyt turhauttaa todella paljon, kun tekisi mieli puuhailla vaikka mitä ja käydä kävelyillä, mutta kroppa pistää vastaan. Tässä ollaan nyt menty kuukausi kovemmilla liitoskivuilla, jotka kyllä rauhoittuvat jonkun verran kun lepää, mutta lepääminen on jotain mitä en vaan osaa vaikka kuinka olen vuosien varrella yrittänyt opetella. Taapero tekee tietenkin senkin aika mahdottomaksi, mutta suurin syypää olen kuitenkin minä itse.


En vaan osaa olla puuhailematta kotona kaikkea perussiivousta ja helposti innostun tekemään vähän kaikkea muutakin. Istuminen ja löhöily saa turhautumaan kun huomaa kaikenlaista minkä haluaisi saada siivottua. Aina välillä kun sitten uskaltautuu pienelle kävelylle, on loppupäivä ja ainakin seuraava päivä aikamoista kidutusta. Liitoskipujen lisäksi kävely aiheuttaa repivää kipua alavatsaan. Tukivyö helpottaa sitä jonkun verran, mutta tukivyö päällä en pysty istumaan, eli jos ulkoilun lomassa on luvassa istumista, en voi laittaa vyötä.

Viime aikoina turhautuminen on ollut vahvasti läsnä myös koronan takia, sehän rajoittaa tekemistä vielä enemmän. En voi mennä kaverin luo leikkitreffeille taaperon kanssa, vaan ollaan kotona missä kropan rajoitukset huomaa paljon herkemmin kun koko ajan koittaa jotain siivota tms. Koska liikkuminen on niin hankalaa, en myöskään ulkoiluta koiria tällä hetkellä, vaan se on jäänyt miehelle. Nyt on pakko alkaa suunnitella päiviä paremmin niin, että myös minä saan omaa aikaa. Eli tällä hetkellä istun makkarissa meidän sängyssä kirjoittamassa, ihanaa!



Mennäänpä hetkeksi vähän positiivisempiin kuulumisiin. Pienen toukan liikkeet tuntuvat koko ajan enemmän, mikä on aivan ihanaa kaikkien synkkien asioiden keskellä. Lisäksi sain tietää, että on olemassa salmiakkeja joita voi raskaana syödä! Kunhan kotihoidontuki tulee, niin tilaan niitä, sillä himo on ollut valtava! Tällä hetkellä on hyvä ettei rahaa ole ollut yhtään ylimääräistä, sillä makeanhimo on ollut niin älytön, että olisi tullut syötyä ihan liikaa kaikkea hyvää. Suurin himo on kuitenkin salmiakkiin ja lakritsiin. Niitä tuleekin sitten varmaan vedettyä överi paljon synnytyksen jälkeen, niin kuin viime kerrallakin.

Voimia kaikille, olitte sitten raskaana tai ette. <3

-Mallu

torstai 19. maaliskuuta 2020

Epätodellinen olo ja positiivisia ajatuksia

Vaikka itse toivoin koulujen sulkemista ja ymmärrän ettei se yksistään riitä, niin kuitenkin tilanteen vakavuus iski järkytyksenä tajuntaani maanantaina kun kuuntelin hallituksen tiedoitustilaisuutta. Siitä asti olo on ollut epätodellinen ja korona asiat ovat vierailleet unissani joka yö. En koe itselläni mitään suurta pelkoa, stressiä tai ahdistusta, mutta asiaa on todella vaikea sisäistää, tilannehan on todella raju.

En tiedä johtuuko raskaushormoneista vai mistä, mutta on myös tullut itkeskeltyä. Tiedoitustilaisuutta kuunnellessa alkoivat kyyneleet valua, sen jälkeen ja eilenkin tuli muutamaan otteeseen pari kyyneltä. Epätietoisuus siitä, kuinka kauan tilanne on päällä ja mitä tuleva mahdollisesti tuo tuntuu inhottavalta. Meillä on pieni taapero ja toinen lapsi tulossa, miltä maailma näyttää kun he kasvavat ja alkavat ymmärtää enemmän? Toisaalta tämä tuo myös paljon hyvää, ihmiset pysähtyvät ja ovat enemmän läsnä toisilleen, vaikka etänä. Kuten pääministerimme sanoi, me selviämme tästä yhdessä!



Olen huomannut ihmisten tajunneen asioita jo heti päivässä tai parissa, mikä on mahtavaa! Toiset ovat tajunneet, ettei normaalistikaan tarvitsisi tehdä niin paljon töitä, toiset taas ovat ulkoilleet luonnossa enemmän ja nauttineet täysillä. On leivottu, laitettu ruokaa, luettu kirjoja ja oltu enemmän yhteyksissä ystäviin ja muihin läheisiin. Itsekin aloin jo miettiä sitä, että mitä nyt haluaisin tehdä enemmän.

Normaalisti asioita on niin paljon, että lopulta kaikki saattaa jäädä tekemättä. Haluaisin käydä salilla, samalla pitäisi tehdä pientä kuntoutusta mitä voisi tehdä hyvin kotona, haluaisin kirjoittaa enemmän blogia, nähdä kavereita, nähdä sellaisia kavereita joihin ei ole ollut yhteydessä vuosiin, haluaisin maalata, lukea, askarella albumeita, opiskella, ulkoilla enemmän, meditoida, joogata, käydä mökillä enemmän, tehdä enemmän ruokaa, leipoa, ja siivota koti lattiasta kattoon. Asioita on paljon enemmänkin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Arjen tohinassa suurin osa jää pois kun on muuta menoa, enkä osaa poimia haluamiani asioita pääni sekamelskasta. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin nähdä tiettyjä vanhoja kavereita pitkästä aikaa, mutta en ole laittanut viestiä, koska en ole ollut varma kerkeänkö kuitenkaan. Miten voisin nähdä heitä, kun näen niin vähän monia sellaisiakin kavereita joiden kanssa olen yhteydessä? Nyt karsiutuu menoja pois, ei voi käydä salilla tms. Eli on helpompi keskittyä niihin asioihin joita on mahdollista tehdä. Ja viestejä voi laittaa, vaikka ei pystykään näkemään!



Tietysti aikaa on rajoitetusti ja taapero vie siitä suuren osan, mutta olen jo huomannut meidän arjessamme pieniä muutoksia kohti "parempaa". Olemme suunnitelleet syömiset paremmin, olemme ulkoilleet enemmän vaikka emme leikkipuistoissa nyt käykään, olemme olleet paljon enemmän läsnä toisillemme ja meditoineetkin yhdessä, itse olen tehnyt vähän kehonhuoltoa ja kirjoittanut enemmän.

Toki monelle tuottaa varmasti haasteita tehdä etätyötä ja hoitaa lasten kotikoulu, mutta sekin tuo varmasti paljon hyvääkin. Vanhemmat ainakin viettävät paljon enemmän aikaa lasten kanssa. Kyllä me tästä selvitään, meillä on suomalainen sisu ja muistakaa, tämä on yhteinen taistelu.

-Mallu

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Voihan korona!

Viime viikolla jäi blogiteksti julkaisematta, kun ajatukset pyörivät koronan ympärillä ja seurasinkin tiiviisti uutisointia. Ei en ole paniikissa, hysteerinen tai peloissani. Alkuun maailman tapahtumat tietenkin huolestuttivat, mutta tuntui myös jännittävältä seurata miten virus pysäyttää normaalin elämän.

Nyt alkaa kuitenkin pelko myös hiipiä taka-alalle. Pelko siitä mitä pääkaupunkiseudun päättäjien välinpitämättömyys aiheuttaa. On täysin selvää, että koulut ja päiväkodit pitäisi sulkea ja sen sijaan, että pohditaan ettei se ole mahdollista/fiksua rahallisesti ja/tai koska vanhempia tarvitaan tärkeissä työtehtävissa, pitäisi miettiä MITEN se olisi mahdollista. Niiden lapsille joiden ei ole mahdollista jäädä kotiin lastensa kanssa on aivan varmasti mahdollista järjestää muuta, sillä tällä hetkellä on paljon ihmisiä ilman töitä ja paljon tiloja tyhjillään!



Ei ole ihan läpihuutojuttu ei, eikä varmasti ihan niin mustavalkoista, mutta tavoitteena oli se, että terveydenhuollon kantokyky riittää ja koulujen sekä päiväkotien auki pitäminen ei kyllä tue sitä tavoitetta. Itsellä on se tunne, että tässä kuunnellaan enemmän talousasiantuntijoita kun terveyspuolen asiantuntijoita. Oikeita päätöksiä täytyy tehdä ajoissa, jotta niillä on vaikutusta. Ehkäpä täällä Suomessa eletään vielä jossain ihme kuplassa ja siinä luulossa, ettei tauti iskisi niin kovaa tänne? Onneksi löytyy kuitenkin joitain kaupunkeja missä toimitaan fiksusti, vaikka mielestäni erityisesti pääkaupunkiseudulla koulujen ja päiväkotien sulkemisen tarve olisi nyt. Espoo ja Vantaa näyttävät pitkälti seuraavan Helsingin huonoa esimerkkiä, valitettavasti.

Ehkä tilanne olisi toinen jos testauksia olisi jatkettu aikaisempaan tapaan ja tilastot sairastuneista kertoisivat totuuden, kuka tietää? Odotetaanko ensimmäistä kuolemantapausta vai sitä, että sairaalat alkavat täyttyä ennen kuin kunnon päätöksiä tehdään? Muissa maissa koulujen sulkeminen on onnistunut, eli onko tämä taas joku sääntösuomi homma kun asiat eivät etene? Huom. tämä teksti on oma mielipiteeni, joten toivottavasti kukaan ei vedä herneitä nenään. Löytyy runsaasti asiantuntijalausuntoja sen puolesta, että koulut ja päiväkodit pitäisi sulkea, jotka varmasti löytyy googlettamalla. Myös Euroopan tartuntatautivirasto ohjeistaa siihen. Törmäsin eilen facebookissa myös epidemiologi Anna Keski-Rahkosen julkaisuun, missä on hyvin asiaa ja lähteitä myös listattu.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinne, synkemmästä aiheesta huolimatta!

-Mallu

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Asuntokriiseilyä

Aina välillä tulee katsottua asuntojen myynti-ilmoituksia itseä kiinnostavilta alueilta. Ei olla oltu aikeissa vielä muuttaa, mutta mielenkiinnosta siitä mitä voisi olla tarjolla ja mikä hintataso on. Kolme viikkoa sitten huomattiin aivan uskomattoman upean tontin myynti-ilmoitus ja tontilla oli myös aivan ihastuttava vanha talo. Ilmoitus bongattiin aamulla ja samalla huomattiin, että näyttö olisikin samana iltapäivänä ja pakkohan se oli käydä katsomassa, kun vielä oli meidän budjetissa!

Todettiin kuitenkin, että talo oli aivan liian pieni meille, eikä kumpikaan pysyisi järjissään jos ostaisimme tontin ja asuisimme talossa samalla kun laajentaisimme. Tontti oli myös aika mahdoton pienten lasten kanssa, upeudestaan huolimatta. Kalliotontilla talo oli tietysti rakennettu kallion päälle ja sinne pääsi vain portaita pitkin, yhdet pidemmät ja yhdet lyhyemmät portaat. Rattailla ei nykytilanteessa pääsisi ovelle, joten alkuun olisi pitänyt rakentaa toinen reitti.



Tästä kuitenkin innostuttiin aikalailla ja alettiin oikein urakalla käymään myynti-ilmoituksia läpi kaikilta mieleisiltä alueilta. Laskettiin budjettia, innostuttiin parista talosta ja monen päivän asunnon- ja tontinmetsästyksen jälkeen todettiin, että ei.. Ei olla vielä muuttamassa. Meillä on ollut unelmana rakentaa oma talo, mutta nyt tuntuu siltä, että unelmistamme pitää karsia niin paljon, ettei sitä huvita miettiä nyt. Lisäksi suunnitelmissa on edelleen muuttaa jossain vaiheessa vuodeksi Lappiin, josta olenkin joskus kirjoittanut. Fiksuinta voisi olla, että muutetaan vasta siinä vaiheessa.

En kuitenkaan tiedä yhtään mihin ja miten lopulta päädytään asumaan. Lottovoitto olisi paikallaan, että saataisiin unelmiemme koti. Itse haluan ehdottomasti asua lähellä merta, mikä tietysti nostaa hintaa paljon. Mies taas kaipaa enemmän tilaa ja suurta pihaa, mikä myös nostaa hintaa. Ne talot + tontit mihin olisi varaa, ovat tällä hetkellä sellaisia jotka kaipaavan (ainakin meidän mielestä) remppaa, mihin ei sitten riitäkkään rahat. Tai sitten löytyisi ihana tontti, mutta siihen menisikin koko budjetti, eikä mitään jäisi talon rakentamiseen. Jäämme siis ainakin toistaiseksi tämän hetkiseen asuntoon ja eihän sitä ikinä tiedä, ehkä budjettimme onkin isompi parin vuoden päästä?

-Mallu