keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Keskenmenon oireet

Minulla ei ollut keskenmenoon viittaavia oireita tai oikeastaan en huomannut niitä sillä en tajunnut niiden voivan liittyä keskenmenoon. Koko alkuraskauden tarkistin vessassa käydessä etten vuoda verta, eikä kovia kipujakaan ollut ensimmäisten viikkojen jälkeen. Käytiin itseasiassa yksityisellä varhaisultrassa menkkamaisten kipujen takia, koska pelkäsin niiden viittaavan kohdun ulkoiseen raskauteen, mutta ei kaikki oli hyvin ja gynekologin mukaan normaalia.

Noin viikkoa ennen ensimmäistä virallista ultraa oloni alkoi muuttumaan. Koko alkuraskauden vaivannut pahoinvointi alkoi helpottamaan, mutta se olikin niillä viikoilla ihan normaalia. Yhtäkkiä alkoi myös tehdä mieli kahvia, joka oli ällöttänyt monta kuukautta. Kahvi ei vielä mennyt alas, mutta muutaman kerran tein itselleni kupillisen jota pikkasen maistelin ja kaadoin sitten pois. Ajattelin kahvin himon nostavan päätä koska pahoinvointi oli alkanut hellittämään.



Ihana krooninen migreenini oli hävinnyt, kiitos raskauden. Vaikka migreenini on krooninen, se on myös selkeästi osittain menstruaalinen, eli osa kohtauksista tulee kuukautiskierron mukaan, yleensä ne kaikista pahimmat. Neuvolassa kerrottiin, että vaikka raskaus yleensä poistaa menstruaalisen migreenin, se useimmissa tapauksissa kuitenkin hormonien vaihtelun takia pamahtaa päälle jossain vaiheessa raskautta. Muutama päivä ennen ultraa alkoi yllättäen migreeni. Ajattelin vain, että nyt se alkaa niin kuin neuvolassa sanottiin. Harmittelin, ettei migreeni pysynyt kauemmin poissa.

Heti kun raskaus alkoi, ihoni alkoi kukkia. Ennen plussaa ajattelin sen johtuvan siitä, että olin jo muutaman kuukauden ollut ilman e-pillereitä. Kun raskaushormonit lisääntyivät, lisääntyivät myös iho-ongelmat. Ei riittänyt, että naama kukki vaan finnejä oli päänahka täynnä ja selässäkin. Vasta keskenmenon jälkeen huomasin, että päänahan finnit olivat kadonneet. Finnejä puskee edelleen, mutta päänahka saa nyt ainakin olla rauhassa.



Toisinsanoen, keskenmenon oireina minulla oli luultavasti raskausoireiden lievittymistä, mutta toisaalta kaikki olisi voinut liittyä myös normaaliin raskauteen. Kun pahoinvointi alkoi lievittymään paheni väsymys, eli olo ei ollut mitenkään parempi. Kipuja minulla ei juuri ollut, mutta koko raskauden ajan minulla oli välillä ollut lieviä menkkakipuja, viimeisen kuukauden ajan trikoot tai housut jotka painoivat alavatsaa aiheuttivat tukalaa oloa ja pientä menkkamaista kipuilua.

Seuraavan raskauden aikana tulen varmasti tarkkaan seurailemaan kehoni viestejä. En haluaisi stressata, mutta niin tulee varmasti tapahtumaan. Toivon löytäväni mielenrauhan, kaikki menee niin kuin menee, turha stressata oireista tai oireettomuudesta.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti