lauantai 18. marraskuuta 2017

Koira hoidossa vaikka itse on kotona?

Kun vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa lapset saatetaan viedä jonnekin hoitoon tai palkataan lastenhoitaja kotiin. Koirat voi jättää kotiin jos haluaa lähteä leffaan tai ulos syömään. Mutta mitä jos tarvitsisikin "kotilomailua", hieman kevennystä arkeen. Onko se ok?

Meillä kahdella kolmesta koirasta on vakkari hoitopaikka. Demillä (kleinspitz) on itseasiassa useampikin. Ehkä muut koiranomistajat reissaavat niin usein, että koiranhoitajat saavat koiria lainaan useammin, mutta me ollaankin laitettu rahat sen sijaan asuntoon ja muuhun meille tärkeään. Koska me ei useinkaan tarvita koiranhoitajia, tulee välillä kyselyitä, että milloin saisi koiran hoitoon.



Yllättäen on todella paljon helpompaa kun yhtäkkiä onkin vain kaksi koiraa hoidettavana ja silloin huomaa kaipaavansa välillä vähän lomaa, vaikka ikäväkin tulee. Kun sitten ihmiset saavat tietää, että yksi koira on hoidossa, herättää se useimmiten ihmetystä, miksi ihmeessä? Siihen on aina vastaus, että hoitopaikka haluaa koiran lainaan kun ei ole omaa. Mutta entä jos koira olisikin hoidossa sen takia, että omistaja tarvitsee enemmän aikaa ja energiaa itsensä hoitamiseen, onko se väärin?

Vaikka koirien ulkoilutuksesta voikin saada lomaa jos puoliso ulkoiluttaa koirat, niin kotona ei voi olla niin kuin koiria ei olisikaan, kyllä täällä aina härdelli on käynnissä.  Jos labbis on hoidossa, saadaan taukoa jokapäiväisestä imuroinnista (labbiksen älytön karvanlähtö!) sekä staffin ja labbiksen ärinäpaini leikeistä, joissa staffi kyllä pitää eniten ääntä. Kun kleinspitz on hoidossa on ihanaa saada lomaa vahtihaukusta ja kissalle + muille koirille haukkumisesta. Staffi ei ole ikinä ollut hoidossa kun itse ollaan oltu kotona, mutta se vasta olisikin lomaa! Tuo energiapallo kyllä vie paljon energiaa vaikka sitä myös tuo.

Pikku labbista harmittaa kun ei mahtunutkaan lelulaatikkoon nukkumaan :D

Olisi ihan mielenkiintoista päästä joskus kokeilemaan koiratonta (ja kissatonta) viikonloppua ihan kotona vaan, mutta jotenkin se tuntuu kielletyltä. Kun vanhemmat purkavat tuntemuksiaan siitä, että lapsien kanssa on rankkaa, niin Suomessa vastataan, että itseppä olet hankkinut ja saman vastauksen olen saanut miljoona kertaa koiranomistajana. Miksi ei saisi pyytää apua? Miksi pitää vaan aina jaksaa ilman tukea. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että saisin apua koirien kanssa, varsinkin kun oikea olkapää ei ole koiranulkoilutus kunnossa. Silti tunnen syyllisyyttä siitä, että tunnen tarvitsevani apua juuri nyt.

Ensi kesänä veljeni on kuitenkin lupautunut ainakin yhdeksi viikonlopuksi staffin ja kissanhoitajaksi, joten kai me siihen asti porskutetaan normaalisti eteenpäin. :D

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti