Äidinsuojeluilmoitus

 Kolmen lapsen äiti, ei huolehdi itsestään. Omaa aikaa ei juuri ollenkaan, ei nuku kokonaisia öitä, eikä juurikaan syvää unta. Suihkussa käy maksimissaan kaksi kertaa viikossa, syö paljon leipää, mutta ruoka jää usein välistä. Ei liikuntaa, paitsi lyhyt kävelylenkki nukuttaen taaperoa ja koira mukana. Ulkoilu usein sama lyhyt pätkä kuin liikuntakin. Sosiaaliset kanssakäymiset rajoittuu omaan perheeseen ja päiväkodin henkilökuntaan lapsia viedessä. Ei enää tiedä mikä on oma aika, jos sitä joskus saa niin hän siivoaa.

Vähän kärjistettynä, siinä tilanteeni tällä hetkellä. Jos täällä on tuttuja lukemassa, niin huoli-ilmoitusta ei tarvitse tehdä, olen jo kotiavun piirissä. Jokapäiväiset migreenit ja rytmihäiriöt saivat vihdoin järkeä päähän ja hakemaan apua, mitä jo pari vuotta on neuvolasta suositeltu oman väsymykseni takia. Tyhmästi olen ajatellut, että aina voi mennä huonommin, vielä jaksan, joten en ota apua vielä.

Ongelmallisinta on se kun on puoliso, joka on erittäin hyvä ottamaan omaa aikaa ja minä taas olen siinä surkea. Ellei kukaan käske ottamaan omaa aikaa, niin se usein jää tekemättä. Saatan muistaa jos puoliso on ottanut useita tunteja saman päivän aikana omaa aikaa, herää ajatus, että miksi olen koko ajan yksin lasten kanssa ja siitä tulee ajatus, että minullakin pitäisi olla oikeus samaan. Oli meillä joskus systeemi, että sain joka päivä puoli tuntia ja se tuntui luksukselta, mutta jonnekin se jäi ehkä jo pari vuotta sitten.

Nyt kun saan kerran viikossa kolme tuntia lastehoitoapua, niin olen saanut vähän oma aikaakin. Kivasti on mennyt usein ensimmäinen tunti jutellen, joten kivaa sosiaalistakin, ja sen jälkeen pari tuntia omaa puuhailua johon on kuulunut siivoustakin, mutta ihanasti rauhassa ja nyt olen päässyt myös blogin pariin. Hurjaa, että tunnissa olen saanut yhden tekstin kuvineen julkaistua ja toisen melkein valmiiksi ja tämä on ihanan rentouttavaa. Eli en paljoa aikaa tarvitsisikaan. Toisaalta väsymys ja kuormitus on sitä luokkaa, että tuntuu siltä kuin tarvitsisin kuukauden loman täysihoidossa.

Parasta olisi jos oppisin taas nukkumaan, mutta sille ei kai voi vielä tehdä mitään kun taaperon kanssa joutuu heräilemään. Unikoulua ei kannata suositella, koska en ole saanut lopettaa yöimetystä lapsen syömishaasteiden takia. Tällä hetkellä herään vähintään kolme kertaa yössä. Nukun koiranunta ja tuntuu usein, että olen jo hereillä valmiiksi jos jotain tapahtuu. Tiedän onneksi, että tämä on vain vaihe, kaamosaika vaan saa kaiken tuntumaan vielä raskaammalta. Onneksi nyt on kolme viikkoa lomaa lasten harrastuksista, toisaalta en tiedä kuinka rentouttavaa on kun päiväkodista ja eskaristakin on pari viikkoa lomaa. Juuri nyt tuntuu ihanalta ajatukselta, ettei aamulla ole kiire, mutta vielä viikko joululomaan!

-Mallu

Joulukrapula

Joulu oli yllättävän rankka tänä vuonna. Muistan kyllä, että oltiin viime vuonnakin aivan poikki, mutta silloin harmiteltiin enemmän unirytmin siirtymistä. Nyt luulin joulupäivänä kärsiväni kauheasta krapulasta jouluaaton puolikkaasta muumimukillisesta 15%:sta glögiä, mutta kun olo jatkui tapanina, tajusin siihen liittyvän muutakin.

Turussa jouluaattona

Meillä oli jouluna niin paljon ohjelmaa, ettei olla keretty juuri lepäämään, vaikka onkin ollut kivaa ohjelmaa. Ollaan nukuttu liian vähän ja oltu joka päivä jossain. Eilen olo oli jo vähän parempi ja tänään vielä parempi, mutta silti väsymys painaa päälle. Olen viimeisten viikkojen aikana jopa toivonut sairastuvani, jotta saisin levätä, niin paljon toivon saavani olla edes yhden päivän rauhassa kotona. Kuitenkin kun flunssaista oloa on ollut, niin olen toivonut ettei se iskekään päälle, koska sehän veisi vielä enemmän voimia.

Melova joulupukki bongattu

Voi olla, että saan ainakin yhden vapaapäivän ensi viikolla, ainakin toivon niin. Nyt olen levännyt niin paljon kuin mahdollista, vaikka selkäni ei tykkääkään sohvalla istumisesta. Onneksi tänään on ohjelmaa vasta illalla, joten olen voinut jumittaa rauhassa. Ehkäpä energiatasot olisivat vähän paremmalla tolalla jo huomenna.

-Mallu

Pimenevät päivät

Meinasin kirjoittaa otsikkoon pimenevät illat, mutta tällä hetkellä pimeys laskeutuu jo iltapäivällä ja päivät sen kun lyhenevät. Huomaan joka vuosi pimeyden vaikuttavan vierystasooni, tänä vuonna olen huomannut sen aikaisemmin kuin ennen. Yleensä huomaan jossain vaiheessa olevani todella väsynyt, mutta nyt minulla on ollut aikaa tutkailla kehoni toimintaa ja huomannut selkeästi väsymyksen iskevän pimeän myötä. Tuntuu siltä kun voisi mennä nukkumaan jo viiden aikaan, mutta on pakko tsempata vielä monta tuntia.

Vaikuttaako pimeys teihin ja onko teillä keinoja selviytyä siitä? Itse käytän aamuisin kirkasvalo lamppua ja kahvia apuna, mutta illalla molemmat ovat täysin nou nou, muuten menee yöunet. Lähdin eilen pohtimaan apukeinoja miten selvitä tästä pimeydestä. Ainakin kaikki enemmän ajatustoimintaa vaativat hommat pitää siirtää valoisaan aikaan, ettei väsymys iske juuri kun on päässyt vauhtiin. Pimeänä aikana voisin myös treenata, jolloin uni olisi parempaa ja jaksaisin vielä paremmin. Minulle tärkeää olisi myös suunnitelmallisuus, sillä kun pimeys laskeutuu ja aivot siirtyy yötilaan, alkaa jumitus ja ihme haahuilu kun en saa mitään aikaiseksi, enkä jaksa miettiä ja suunnitella mitään.

Tällä hetkellä olen enemmän koittanut nauttia pimeydestä, sytyttänyt kynttilöitä ja katsellut telkkaria kun en muuhun ole jaksanut keskittyä. Tietenkään joka päivä ei tarvitsekaan tehdä kaikenlaista vaan voi myös ottaa rennosti, pitää saunailta tai ihan vaan nauttia kynttilänvalosta. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tarvitsen enemmän suunnitelmallisuutta, pimeys jatkuu kuitenkin vielä pitkään. Tasan viiden viikon päästä on vuoden pimein päivä (ja myös äitini synttärit), sen jälkeen mennään parempaan suuntaan. Toivon myös, että saataisiin runsasluminen talvi tänne etelään, sillä lumi auttaa minua jaksamaan ja tekee päivistä valoisampia.

Jos teillä on hyviä vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen, niin kommentoikaa! :)

-Mallu