Minua ennen oli kaksi toimenpidettä ja molemmat potilaat olivat myöhässä! Hoitaja ehti jo kertoa, että koittavat muuttaa aikataulua, että pääsisin aikaisemmin, kun vuorotellen molemmat naiset pölähtivät paikalle. Siinä vaiheessa lääkäri kerkesi istua hetkeksi seuraani ja kertoa toimenpiteestä. Jostain syystä se auttoi todella paljon, pelko ja jännitys hellitti heti.
Istuin odotustilassa 7.30-10.00, kunnes minut vietiin leikkausosaston odotustilaan. Siellä en kerennyt varmaan minuuttiakaan istua kun minut haettiin saliin. Siinä vaiheessa alkoi taas jännittämään ja pelottamaan. Alkuvalmistelut menivät sutjakkaasti, nopeasti oli kanyyli laitettu ja EKG + verenpainemittarit kytketty kiinni. Siinä vaiheessa tärisi koko alakroppa jalat jalkatukien päällä, vaikka olin lämpöpeitteen alla ihanasti peiteltynä, ihan pikkasen jännitti. Anestesialääkäri esitteli itsensä ja aloitti anestesian, kertoen koko ajan mitä suoneen laittoi ja mitä lääkkeet tekee. Nopeasti alkoikin pyöriä päässä ja tiesin nukahtavani sekunneissa.
Heräsin heräämöstä kesken jonkin unen jonka unohdin saman tien kun avasin silmät. Samalla kun nousin istumaan tajusin missä olen. Pää oli vielä ihan tokkurassa ja hoitajan lempeät kädet painoivat minut olkapäistä takaisin makuulle kertoen, että omahoitajani tulee ihan kohta. Etsin katseellani kelloa, seinäkello näytti 10.58. Olin vielä aika tokkurassa enkä muista kaikkea mitä hoitajalleni höpötin, mutta ensimmäiset sanat taisivat olla, että olipa hyvät unet. :D Kipuja oli jonkin verran ja hoitaja lähti hakemaan kipulääkettä. Tajusin heräämössä, että olin pelännyt ihan turhaan. En muista milloin olisin nukkunut noin hyvin viimeksi, vaikka olikin lääkkeitten avulla ja kun heräsin, ainoa ongelma oli kovat menkkamaiset kivut. Katsoin kelloa hetken päästä uudestaan 11.39, oho tuntui viideltä minuutilta, taisin olla melko tokkurassa vielä. Kipulääkkeitä sain vielä lisää ennen kun klo.12 pääsin heräämöstä pois.
Itse olisin viihtynyt pidempään makuulla, koska päässä pyöri vielä, mutta ymmärsin, että heräämöpaikkoja tarvittiin seuraaville ja odotustilan tuolitkin saisi kuitenkin melkein makuuasentoon. Hoitajan saattamana pääsin pukuhuoneesta hakemaan reppuni ja sitten takaisin odotustilaan. Saisin lähteä kotiin sitten kun pystyisin syömään, juomaan ja pissaamaan. En kerennyt kauaa istumaan paikallani, kun iski kauhea pahoinvointi joka vain paheni. Lopulta pyysin pahoinvointilääkettä, joka alkoi helpottamaan jonkin ajan kuluttua. Kun sain juotua kunnolla vettä ja vähän mehua, meni pahoinvointi kokonaan ohi. Kipuja oli kovista kipulääkkeistä huolimatta, mutta ei menkkakipuja pahempia. Pikkuhiljaa liikkuminen tuntui paremmalta, pystyin käymään vessassa ja syömään. Kotiin ei saanut lähteä ilman saattajaa, joten jouduin odottamaan kyytiä noin 16.20 asti, muuten olisin päässyt kolmen aikaan kotiin.
Päivä meni yllättävän nopeasti vaikka iltapäivällä alkoikin ahdistamaan sairaalassa olo ja halusin vain kotiin. Onneksi odotustilassa istuskeli kanssani puhelias rouva, joten aika tuntui menevän mukavaa tahtia. Ihan positiivinen fiilis jäi sairaalapäivästä, vaikka aluksi pelottikin. :)
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti