Vasta nyt olen herännyt siihen, että olen jo monta vuotta keikkunut burn outin partaalla. Vaikka olen tiedostanut uupumuksen, en ole osannut lopettaa suorittamista. Avopuolisoni on useasti sanonut, että minun täytyy pitää lomaa, mutta aina olen väittänyt ettei meillä ole siihen varaa tai ettei se juuri nyt ole mahdollista. Nyt olen ajanut itseni siihen pisteeseen, ettei edes kahden kuukauden sairausloma ole helpottanut väsymystäni. Toisaalta olen tämän aikana sairastanut kaksi flunssaa ja käynyt läpi todella stressaavia asioita, joten yksikään päivä ei ole tuntunut levolta.
Vaikka olkapään tilanne stressaa, pitäisi kai olla iloinen siitä, että voi nyt pitää "lomaa". Ainakin olen erittäin iloinen siitä, että olen vihdoin herännyt, tajunnut missä mennään. Olen myös todella iloinen siitä, etten kerennyt ajaa itseäni täydelliseen romahduspisteeseen. On pelottava ajatus, etten olisi tajunnut pysähtyä, ellei olisi ollut pakko. Uskon, että aivan liian moni kokee saman, suorittamisesta on niin vaikea päästä pois.
Tunnen epäonnistuneeni, kun olen jatkuvasti väsynyt, mutta en osaa antaa itselleni aikaa levätä. Haluan kunnon rutiinit arkeeni juuri sen takia, että jaksaisin paremmin, kunhan vain jaksaisin opetella uudet rutiinit. En usko olevani ainoa joka väsymyksestä huolimatta puskee jatkuvasti eteenpäin. Meidän pitäisi pitää paremmin huolta itsestämme, ottaa aikaa itsellemme ja tehdä ihania rentouttavia asioita. Toissa päivänä meinasin jo ilmoittaa ystävälleni, etten kerkeäkään näkemään tällä viikolla kun on niin paljon stressinaiheita. Olin jo kirjoittanut viestin, kun poistin tekstin ja totesin, että sopiiko torstai. Eihän se stressi minnekään katoa, vaikka jäisin kotiin hoitamaan asioita ja vellomaan ahdistuksessa, ei ainakaan kun suurin stressinaihe on pelot oman kropan kunnon suhteen. Jaksan myös paremmin hoitaa asioita kun minulla on myös kivaa ohjelmaa, joka antaa minulle energiaa. Nyt aion hoitaa itseäni ja voittaa tämän uupumuksen!
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti