Vuosi on ollut todella rankka, mutta olen taas kasvanut paljon sen takia. Tajusin pysähtyä, en ensin kunnolla, jätin vain lääkislukemiset tauolle ja jatkoin eteenpäin puskemista väsymyksestä huolimatta. Vasta syksyllä kun jouduin pitkälle sairauslomalle olkapään takia, heräsin huolehtiman itsestäni. Tai ehkä se oli keskenmeno joka sain minut tajuamaan, kuinka tärkeää itsestään huolehtiminen on. Koko vuoden olen ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, mutta olen herännyt! Ymmärrän nyt paremmin minkä verran lepoa tarvitsen ja tajuan mitä olen tehnyt väärin aikaisemmin.
Vuosi alkoi muuttohommilla, tammikuun lopussa pääsimme uuteen ihanaan kotiin. Lähes koko vuoden on siis ollut helpompi hengittää kotona, koska tilaa on ollut niin paljon enemmän. Huhtikuussa tajusin jättää lääkislukemiset tauolle ja aloitin sen jälkeen melkein heti uudessa työpaikassa kokoaikaisena. Samassa rytäkässä aloitin myös treenaamisen fysioterapeutti personal trainerin kanssa saadakseni selkäni kuntoon.
Kesä meni nopeasti töitä tehdessä. Kesämuistoista löytyy kuvapostausta täältä ja elokuulta erikseen täältä. Syksy tuli ja alkoi turhautuminen rikkinäiseen olkapäähän, joka oli venähtänyt heinäkuun lopulla. Keskenmeno syyskuussa ei helpottanut oloa, mutta jostain löysin voimaa jaksaa eteenpäin. Löysin tieni life coach koulutukseen ja hetken olin yllättävän positiivisin mielin, mutta pimenevät illat alkoivat pikkuhiljaa lisäämään ahdistusta, stressiä ja kiireen tuntua. Life coach koulutus on kuitenkin juuri oikea paikka minulle ja olen saanut siitä jo todella paljon irti.
En saanut työpaikkaa jonka todella halusin, mutta sain joulukuun alussa lastenhoitajanpaikan tutusta perheestä, mikä tuntuu lottovoitolta vaikka oma jaksaminen mietityttääkin. Tämä viimeinen kuukausi on mennyt aivan liian nopeasti, liikaa kiirettä, stressiä ja väsymystä. Kuitenkin sisälläni palaa aivan uudenlainen valo. Tiedän, että olen menossa parempaan suuntaan, kiire, stressi ja väsymys eivät voita minua.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti