Mitä tapahtui marraskuussa?

Aika on mennyt tänä syksynä niin hurjaa vauhtia, että vasta toissapäivänä tajusin, että marraskuun kuukausikatsaus on jäänyt kokonaan aloittamatta. Kuukaudet ovat menneet ihan sekaisin kun aika vain juoksee. Mielenkiinnolla käyn itsekin läpi kalenteriani, mitä marraskuussa oikein teinkään?

Marraskuun olin vielä kokonaan sairauslomalla. Vasta kuun alussa alkoi vakuutusasiat selviämään, 1,5 kuukautta olin näitä asioita hoitanut ja yrittänyt saada esimiestäni tekemään vakuutusilmoituksen. Loppujen lopuksi kaikkihan oli turhaa ja vakuutus ei korvannut mitään. Ihana isäni pystyi kuitenkin auttamaan ja varasin heti ajan yksityiselle ortopedille, että saisin heti ortopedin arvion olkapäästä, arvion joka olisi pitänyt tehdä kuukausia sitten. Vakuutusasioiden hoitamisen jälkeen lähdin sitten hakemaan kelan tukia, paperihommat ei heti loppuneetkaan. Kuun ensimmäiset päivät menivät myös kaavinnasta toipuessa.

Pieniä kivoja juttuja oli enemmän kuin muistin. Käytiin katsomassa uusi Thor-elokuva, väsäsin siskolle joulukalenteria, vietettiin isänpäivää ja siskoni syntymäpäivää, kävin ystävän luona aamupalalla ja lemmikkimessuilla. Marraskuussa ostin itselleni myös voimaeläimen, pienen, söpön ja värikkään pöllön, jolla on pää kallellaan. Ihanan värikäs pöllö kiinnitti huomioni kun kävelin liikkeen ohi, mutta kun otin pöllön käteeni ja huomasin kääntyneen pään tiesin, että minun on uhrattava 8 euroa tuohon söpöläiseen. Kääntyneen pään liitin heti omaan selkävaivaan ja rikkinäiseen olkapäähän. Värikkyys merkitsee minulle sitä energiaa ja iloa, mitä haluan jokaiseen päivääni. Pelkkä pöllön katsominen tuo minulle hyvän mielen. Valitettavasti koirat eivät ymmärrä, että on olemassa pehmoleluja, jotka eivät ole heidän, joten pieni pöllöni on jo käynyt muutaman kerran koiran suussa. Kerran se varastettiin laukustani ja kahdesti kissa on heittänyt sen lattialle. Onneksi kuolaa pahempaa haaveria ei ole käynyt! :D

Marraskuussa tein ensimmäiset valmennusharjoitustehtävät kahdelle ystävälle ja aloin odottamaan todella innolla harjoitusvalmennusten alkamista. Kävin myös parhaan ystäväni luona (olisi ihanaa asua lähempänä toisiamme, että pystyisi näkemään useammin) ja sain maailman parhaan lahjan, minusta tulee kummitäti. Kävin enemmän kävelyillä kun aikaisemmin syksyllä ja nautin taas ihanasta koulutusviikonlopusta. Hain ja etsin töitä, stressasin olkapäätä ja tulevaisuutta. Minulla epäiltiin kohtutulehdusta, mikä lopulta osoittautui ovulaatiokivuiksi, hurraa! Aloitin taas treenaamisen, haaveilin ihanista uusista vaatteista. Ostin Lidlistä söpöjä jouluvaatteita itselleni ja kuun viimeisellä viikolla aloitin harjoitusvalmennukset kahden ystävän kanssa.

Pieni pöllöni siskon kilpparin kanssa :D

Siinäpä se, yllättävän paljon ehdin, vaikka tuntuu siltä, että olen vain hoitanut miljoonaa asiaa kotona.

-Mallu