sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Staffinpoikanen 2v.

Tänään meidän pikku jyrä täyttää kaksi vuotta! Täytyy sanoa, että staffin kanssa eläminen on melko rankkaa, mutta myös älyttömän antoisaa. Tuo elohiiri jaksaa vaikka mitä ja energia ei tunnu ikinä loppuvan. Toisaalta Panda osaa myös nukkua ja nukkuukin todella paljon, tietysti vasta riehumisen jälkeen. Meillä on siis tuollainen on-off tyyppi.

Ulkoilu on edelleen raskasta kun pieni tykinkuula sinkoilee pentumaisesti edes takaisin. Panda osaa kyllä kävellä nätisti vierellä, mutta usein tyypille täytyy samalla jutella, jotta hän muistaa missä mennään. Maassa olevat lehdet, tikut ja muut käydään kaikki tarkistamassa kunhan vaan saa luvan ja yritetään vaikka lupaa ei olisikaan. Syksy on haastavaa aikaa kun löytyy niin paljon syötävää, omenat, ruusunmarjat ja pihlajanmarjat saavat pikkuisen luulemaan, että jokaisesta puskasta löytyy herkkua. Nyt täytyy isännän ja emännän ottaa itseään niskasta kiinni ja pitää taskuissa jotain parempaa herkkua, niin pysyy meillä olkapäät paikoillaan.



Vaikka labradorisisko tykkääkin tykinkuulan kanssa leikkimisestä, on leikki välillä hieman liian rajua 8 vuotiaan neitimme mielestä. Olisi ihanaa löytää leikkikaveri Pandalle, mutta koska herralla oli ennen kastraatiota hieman ongelmia muutaman koiran kanssa, ollaan edelleenkin varovaisia muiden koirien seurassa, eikä Pandaa päästetä silloin vapaaksi. Valtavan energiamäärän takia Panda saa usein erityiskohtelua, eli omia kävelylenkkejä. Silloin saa kaverit kotonakin hengähtää hetkeksi. Ralleja vedetään edelleen sisällä niin, että jopa sohva siirtyy ja muut karvakaverit katselevat ihmeissään ohikiitävää torpedoa.

Harrastussuunnitelmat Pandan kanssa on kaikki jääneet toteuttamatta, koska aika ei vaan ole riittänyt. Staffin kanssa olisi hyvä harrastaa, mutta toisaalta Pandalla on kavereita kotona, joten tekemistä kyllä riittää. Tottelevaisuutta ollaan treenattu kotona, mutta usein muut koirat ovat ympärillä häiritsemässä ja haluavat myös osallistua. Sain jo jonkin aikaa sitten idean, että voisin kerran viikossa ajella Pandan kanssa mökille treenaamaan ihan kahdestaan, se olisi varmasti molemmille antoisaa.

Staffin kanssa eläminen on ihanaa, mutta samalla todella rankkaa. Panda on todellinen sylivauva ja ihana sellainen. Staffi on aina mukana ja yleensä liian lähellä, pusuja saa niin paljon kun haluaa. Energiamäärän kanssa on haasteita, kun aina vaan pitäisi jaksaa ja pojan mielestä täysiä. Toinen asia joka vie paljon energiaa on sisäsiisteysongelma, joka välillä nostaa päätään. Meillä ei ole hoitopaikkaa staffillemme, koska kukaan muu ei oikein jaksa tuon kanssa ja olemme myös erittäin varovaisia sen kanssa, että kenelle tykinkuulan voi antaa hoitoon. Kerran tyyppi on ollut pitkän viikonlopun siskollani hoidossa, mutta muuten me ei olla tässä kahden vuoden aikana päästy kahdestaan lomailemaan. En kuitenkaan mistään hinnasta luopuisi pikku pojastamme! Vaikka välillä on rankkaa niin tuo rakkauden määrä minkä staffi antaa, korvaa sen mennen tullen.

-Mallu

Ps. Sisäsiisteysongelmasta tekeillä on ihan oma postaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti