Sain viikonloppuna aivan älyttömän suuren oivalluksen. Kun sain keskenmenon en voinut mitenkään käsittää miksi minun piti käydä sekin läpi. En vain yksinkertaisesti pystynyt näkemään mitään syytä siihen, miksi niin oli parempi. Taisin jo viime perjantaina tajuta sen. Ilman keskenmenoa en olisi aloittanut life coach koulutusta.
Juuri nyt tuntuu siltä, että tuo koulutus on juuri se paikka missä minun pitää olla. Jos olisin edelleen raskaana en olisi aloittanut vuoden kestävää koulutusta, en vaikka olisin tiennyt, että voin jatkaa sitä myöhemmin. Minun oli tarkoitus löytää tieni juuri tähän, olin ehkä hieman hukassa aikasemmin, mutta nyt olen löytänyt oikean suunnan.
Kun mietin sitä miten elämäni on tähän asti mennyt, pystyn selkeästi näkemään monia asioita, joita ei olisi tapahtunut jos asiat olisivat menneet toisin. Näin on varmasti muillakin jos alkaa asioita miettimään. Itse mietin välillä niitä kurjimpia asioita mitä on täytynyt käydä läpi ja sitä hyvää mihin ne ovat lopulta johtaneet. Esimerkiksi jos en olisi sairastunut masennukseen, olisin luultavasti päässyt jo lääkikseen, enkä silloin luultavasti olisi tavannut ihanaa avopuolisoani.
Tajusin nyt myös miksi olkapään hajoaminen olikin hyvä asia. Olen ollut kohta kaksi kuukautta sairaslomalla olkapään takia ja vasta nyt huomaan, että olin ajamassa itseäni täydelliseen loppuun palamiseen. Olen vieläkin todella väsynyt, vaikka olen saanut levätä, olin näköjään todella pitkän loman tarpeessa. Uskon nykyään siihen, että kaikki vastoinkäymisetkin johtavat lopulta johonkin hyvään.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti