Paska elämä

Välillä tuntuu ettei elämässä ole yhtään mitään järkeä. Jatkuvasti menee kaikki päin helvettiä, eikä mistään tule mitään. Kaikilla on varmasti joskus sellaisia päivä, eikö vaan? Minusta tuntuu usein ettei nallekarkit todellakaan ole menneet tasan ja elämäni on jatkuvaa taistelua.

Seuraavaksi vuorossa valitusta, joten ei kannata lukea pidempään jos ei osaa ottaa tätä vastaan. Musta tuntuu, että mulla on aina todella huono tuuri. Aina minulle sattuu kaikenlaista ja on miljoona vaivaa. Olen 27 vuotias ja olen elämäni aikana kamppaillut 8 vuotta masennuksen kanssa. Kyllä olen nyt paljon vahvempi ihminen ja ymmärrän itseäni ja muita paljon paljon paremmin tämän takia, mutta hemmetti vieköön 8 vuotta elämästäni meni osittain hukkaan. Kärsin edelleen siitä ettei lukiossa ollut voimia päntätä ja sen jälkeen olenkin yrittänyt tehdä liikaa kaikkea samaan aikaan, mikä johtaa jatkuvasti loppuun palamiseen.

Olen  kärsinyt reilu 6 vuotta kroonisesta selkäkivusta, mukavaa eikö? Lisäksi minulla on krooninen migreeni, joten kivuttomat päivät ovat erittäin harvassa, varsinkin nyt kun olkapää on ihan hajalla. Tänä syksynä tuntuu taas siltä, että koko maailmankaikkeus on minua vastaan. Ensin oltiin olkapään takia sairauslomalla ja ainoa positiivinen asia arjessa oli raskaus. Sekin otettiin tietenkin minulta pois. Keskenmeno, senkin saan lisätä vastoinkäymisieni listaan, unelma joka riistettiin hetkessä pois.

Nuo ovat niitä isoimpia elämäni vastoinkäymisiä, pienempiä on miljoonia, joten niitä on turha avata. Vihaan sanontaa, että jokainen saa niin paljon kun jaksaa kantaa. Ei se vaan mene niin. Tiedän, että on ihmisiä joilla on ollut elämässä enemmän vastoinkäymisiä kuin minulla, mutta on myös niitä, joilla oikeasti menee hyvin. Olen jaksanut kantaa omat vastoinkäymiseni, mutta en halua jatkuvasti olla rikkinäinen ihminen. Tietysti olen paljon vahvempi kokemuksieni jälkeen, mutta eikö alkaisi jo riittää?

Positiivinen puoli tässä on se, että olen oppinut nauramaan kaikille pienemmille vastoinkäymisille, "niinpä tietenkin, tämähän on minun elämääni". Olen myös oppinut näkemään positiiviset puolet paljon paremmin ja nautin elämän pienistä asioista. Nämä ovat asioita joita olen oppinut masennuksen takia. Masennus on kasvattanut minua ihmisenä aivan älyttömän paljon! Vielä en tiedä mitä hyötyä kaikista kivuista ja menetyksistä on ollut, mutta ehkä se selviää aikanaan. Ainakin olen varmasti vahvempi ihminen niiden takia, kuinkakohan paljon minun tarvitsee vielä vahvistua?

Loppuun haluan vielä sanoa, että tämä teksti kertoo ajatuksistani niinä surkeimpina päivinä, kun kaikki tuntuu mahdottomalta. Arjessa on turha jäädä murehtimaan menneitä asioita, niitä et voi muuttaa. Pitäkää katse eteenpäin ja kääntäkää vastoinkäymisenne voimavaraksi. Välillä elämä on paskaa, mutta useimmiten ei. Minäkin elin sen 8 vuotta pimeydessä, enkä uskonut, että se ikinä loppuisi, mutta lopulta pääsin varjosta pois. Vaikka sinulla menisi kuinka huonosti tahansa, jaksa vielä, kyllä se aurinko lopulta paistaa.

-Mallu