sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Perjantaina päivystyksessä

Olin toivonut, että keskenmeno olisi jo takanapäin ja voisimme kohta aloittaa yrityksen uudestaan. Olin myös ajatellut julkaisevani tänään tekstin keskenmenon oireista, mutta se saa jäädä vielä odottelemaan vuoroaan.

Odottelin, että raskaustesti vihdoin näyttäisi negatiivista, jolloin tietäisin, että kaikki raskausmateriaali on tullut ulos ja saisimme yrittää uudestaan. Jälkivuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kesti minulla tasan neljä viikkoa, joten en vielä ehtinyt huolestua vaikka testit olivat positiivisia. Eilen tuli tasan viisi viikkoa lääkkeellisen tyhjennyksen aloittamisesta, joten päätin, että jos testi on perjantaina positiivinen niin soitan päivystykseen. Oletin, että koska vuotoa oli niin pitkään, pitäisi odottaa vielä testin tekemisen kanssa, mutta sainkin käskyn tulla samantien päivystykseen.


Kun valmistauduin lähtemään sain vielä soiton päivystyksestä, pyysivät käymään huslabin kautta. Pääsin mielestäni melko nopeasti lähtemään, mutta kun pääsin labraan, siellä olikin oikein mukava perjantai iltapäivän ruuhka. Labrassa jonottelin tunnin verran ja vasta sitten pääsin lähtemään naistenklinikan päivystykseen. Kun pääsin paikanpäälle, jouduin vielä odottelemaan, että pääsisin ilmottautumaan. Harmitti kun puhelimessa oli sanottu, että on todella rauhallista sillä hetkellä päivystyksessä ja jos olisin tullut heti sairaalaan, olisi labratkin varmasti saatu otettua nopeammin, eikä olisi tarvinnut koko ajan vain odottaa. Kun sain rannekkeet käsiini ja luvan mennä odotustilaan vierähtikin vielä noin 2,5 tuntia ennen kuin pääsin lääkärin tutkimuksiin. Se odotus ei enää tuntunut niin raastavalta kun ei enää pitänyt olla seuraavassa paikassa.


Valitettavasti raskausmateriaalia on vielä vähän kohdussa ja joudun kaavintaan. Melkein meinasivat laittaa saman tien päivystyksenä leikkaussaliin, mutta totesivat kumminkin, että vointini on ihan normaali eikä siis ole tulehduksen merkkejä, joten kaavinta tehdään ensi viikolla. Osittain olo oli helpottunut, että asia etenee ja saatiin varmuus siitä mitä kohdussa on, mutta samalla kaavinta pelottaa. Yksi suurimmista peloistani on lapsettomuus ja vaikka riskit ovat minimaaliset, niin pelkään valtavasti, että kaavinnassa menee jokin pieleen. Kuten alussa sanoin, olin niin toivonut, että keskenmeno olisi jo menneen talven lumia ja voisimme aloittaa alusta. Jostain syystä minun on kuitenkin käytävä tämäkin läpi.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti