Muistan kun pienenä äiti usein kysyi, että eihän kukaan ollut ehdotellut mitään, koskenut tai tehnyt jotain mitä en halua. En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Kun teini-ikä alkoi lähestymään aloin jo ymmärtämään mitä äiti kyseli, onneksi pystyin aina vastaamaan, että ei. Minulle ei ole ikinä sattunut mitään pahempaa, onneksi. Jokainen nainen joka on käynyt joskus ulkona juhlimassa on varmasti saanut kuulla ehdottelua ja joutunut huitomaan käsiä pois takapuoleltaan, miksi se on niin normaalia?
Erittäin ahdistavaan tilanteeseen jouduin kerran kun asuin Vuosaaressa ja olin menossa aamuvuoroon lauantai aamuna. Menin 6.35 metrolla ja vaunussa ei näkynyt muita. Olin todella väsynyt ja minua ärsytti kun joku mies yhtäkkiä halusi jutella kanssani, olisin vain halunnut istua rauhassa. Nopeasti tilanne alkoi muodostua todella ahdistavaksi, uhkaavaksi ja pelottavaksi. Iso tummaihoinen mies istui edessäni jalat molemmin puolin minun jalkojani ja nojasi eteenpäin. Olin ahdistettu nurkkaan.
En uskaltanut liikkua, koska en nähnyt vaunussa ketään muuta ja pelkäsin mitä mies tekee jos nousen. Hetken juttelun jälkeen mies alkoi puhumaan todella rivoja. Mies pyysi, että tallentaisin hänen numeronsa puhelimeeni, lopulta suostuin, koska ajattelin pääseväni hänestä silloin eroon ja eihän hän saisi minun numeroani. Kun otin puhelimen esiin, hän nappasi sen kädestäni. Ensin säikähdin, että puhelimeni varastetaan, mutta nopeasti heräsi ajatus, että hyvä jos pääsen niin vähällä. No, mieshän naputteli oman numeronsa puhelimeeni ja soitti itselleen, se siitä ettei hän saisi numeroani. Onneksi mies jäi metrosta pysäkkiä ennen minua ja pääsin turvallisesti töihin.
Mies soitti kun olin töissä ja vaikka sanoin etten pysty, enkä halua puhua, soittelu jatkui. Soittelu jatkui vielä useamman viikon ja kun en vastannut, mies soitti aina eri numerosta. Lopulta kun sanoin, että ilmoitan poliisille, ellei häiriköinti lopu, soittelut ja viestittelyt loppuivat. Ahdistavinta koko tapahtumassa oli se, että pelkäsin monta viikkoa tämän jälkeen työkavereitani, miehiä jotka olivat Ugandasta tai Somaliasta, ainoastaan koska tummempi ihonväri muistutti niin paljon ahdistelevasta miehestä. En oikeasti pelännyt työkavereitani, mutta heidät näkiessäni pelko heräsi todella vahvana ja sain myös paniikkikohtauksia, tunsin itseni kamalaksi rasistiksi. Toinen iso seuraus oli se, että pelkäsin kuollakseni metrolla kulkemista monta kuukautta. Koska mies oli tullut metron kyytiin samalta asemalta, piilottelin kasvojani pipolla ja kaulahuivilla syvällä hupun sisässä. Näin hänet vielä monta kertaa asemalla kun hän käveli edes takaisin katselemassa naisia.
#Me too kamppanjassa on se hyvä puoli, että ihmiset heräävät. Oma kokemukseni oli todella pelottava ja ahdistava, en osaa edes kuvitella minkälaista heillä on ollut, ketkä ovat kokeneet paljon pahempaa. Näitä asioita tapahtuu aivan liikaa vaikka ei pitäisi tapahtua ollenkaan. Toisaalta en ole jaksanut kauheasti seurata uutisointia, koska tilanne on aika ahdistava, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Toivon ja uskon kuitenkin, että muutos on tulossa, se tapahtuu pikkuhiljaa.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti