Onko mulla maailman onnellisin koira?

Onkohan mulla maailman onnellisin koira? Se ajatus kävi mielessäni kun olin labbiksemme kanssa lauantaina pitkällä lenkillä ihanassa myrskyisässä säässä. Mulle on todella usein sanottu, että lemmikkini vaikuttavat kaikki todella onnellisilta. En ole itse osannut sitä nähdä, minulle ne eivät erotu mitenkään poikkeavan onnellisena muiden kotieläimiin verrattuna. Ehkä ne vain rakastavat vieraita niin paljon, että se heidän silmissään vaikuttaa siltä. Monet koirat kun eivät välitä vieraista lainkaan, vaan ovat mieluiten omistajansa seurassa, onnellisesti.

Korvatkin lenteli tuulessa <3

Lauantaina ajattelin kuitenkin, että voiko onnellisempaa koiraa olla kun Mango. Rakastan luontoa ja myrskyisää menoa ja niin Mangokin. Ai, että kun koira nautti! Riemukasta menoa ja pomppimista, kerran sain jopa etutassut rinnuksille kun tyyppi meinasi moiskauttaa pusun kasvoihin ja tämä koirahan harvoin hyppii päin! Tietysti oma innostus ihanasta säästä tarttuu koiraankin, mutta selkeästi Mango aina innostuu kun ulkona tuulee ja taivaalta tulee tavaraa, ihan sama onko se vettä, räntää vai lunta.

Tajusin myös, että Mango on yleensä aina iloinen ulkona ollessaan tai tavatessaan ihmisiä. Vaikka Mango osaa myös murjottaa ja kävi läpi jonkinlaisen masennusvaiheen muutama vuosi sitten (pentujen saamisen jälkeen), saan aina kyselyitä, että "onko se ihan pentu?".  Meidän kahdeksan vuotiasta harmaa naamaa luullaan melkein päivittäin pennuksi. Tosin vaalean labbiksen naamassa harmaa/valkoinen ei näy ellei katso tarkkaan. Ehkä tyyppi on niin pentumaisen iloinen, että näin luullaan ja on myös aika siro labbis.

Lenkillä halusinkin sitten ottaa kuvan onnellisesta karvalapsesta ja tajusin taas, että eihän siitä ikinä saa iloisia kuvia koska tyyppi ei tykkää olla kuvattavana. :D Ihana lenkki oli kuitenkin ja pitää muistaa useammin ottaa kahden keskeistä aikaa jokaisen karvaturrin kanssa!

Ps. Monen muunkin koirat ovat varmasti maailman onnellisimpia! <3

-Mallu