Staffinpoikanen 1v.

Meidän pieni Panda täytti viime lauantaina vuoden! Vaikka nyt tuntuu siltä, että aika on mennyt nopeasti, on tämä ollut myös todella rankkaa ja edelleen odotellaan sitä, että tyyppi hieman rauhottuisi. Koiranpennun ensimmäinen vuosi ja varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat aina rankkoja, mutta tietysti roduissa ja yksilöissä on eroja. Staffeilla on valtavasti energiaa ja se vie myös meiltä omistajilta energiaa.

Mango oli helppo pentu, suht rauhallinen alusta asti. Ensimmäisenä omana koirana myös raahasin pentua mukaan joka paikkaan ja kun olin töissä, Mangoa hoiti joku perheenjäsenistäni (siis ensimmäiset 4kk). Demin kohdalla kaikki oli toisin, toiselle pennulle ei ollut yhtä paljon aikaa kun ensimmäiselle pennulle, pitihän Mangoakin huomioida. Demillä oli valtavasti energiaa, vaikka olikin ihan mini. Sitä energiaa pikkutyyppi sai purettua kissan kanssa leikkimiseen ja Mangon kiusaamiseen. Jopa viiden kilsan kävelylenkit menivät leikiten, vaikka itse olin ajatellut kantavani pentua osan matkaa.

Panda sai äidiltäni synttärilahjaksi pehmolelun, jolta jo hetken päästä puuttui yksi korva, yksi silmä ja yksi sierain :D (tyyppi ei onneksi syö niitä)

Pandan kohdalla kaikki oli erilaista.. Energiaa oli ehkä jopa hiukan enemmän kun kleinipennulla. Ongelmana oli se, että pieni staffinpoikanen olisi halunnut purkaa kaiken energian puremiseen. Ensimmäiset viikot olivat meille todella raskaita, koska me jatkuvasti katsottiin pennun perään, jompi kumpi koko ajan.. Jatkuvasti ei, ei, ei, ei. ei saa syödä totakaan! Koko ajan piti olla tarjoamassa leluja, "tätä saa purra", sähköjohdot ja olkkarinpöytä ym. olisi kiinnostanut kovasti. Vaikka luultiin molemmat, että kuollaan uupumukseen, oli se sen väärti! Tähän mennessä tyyppi ei ole tuhonnut kun ison kasan koirien leluja *kopkopkop* (okei yksi tarrarulla ja yksi kortti on myös joutunut staffin hampaisiin). Meitäkään poju ei pure, vaikka siitä varoiteltiin (kuulemma staffin hellyyden osoituksia ottaa käsi hellästi suuhun?).

"Mamma pliiiiis, saisinko jo syödä synttärikakkua?"

Sen lisäksi, että Pandalla on valtavasti energiaa, meillä on ollut muitakin haasteita. Pandalla kasvoi tupla kulmahampaat (maitohampaat eivät meinanneet lähteä) ja yksi poistettiin nukutuksessa. Hammasongelmat eivät loppuneet siihen, vaan Panda joutui pulpa-amputaatioon, koska alakulmahampaat olisivat painaneet yläkulmahampaat vinoon ja ikenet verille. Eli alakulmikset on Pandalla amputoitu. Vatsa ongelmiakin pikkupojulla on ollut ja ruokaa on vaihdettu kolme kertaa ja nyt ollaankin siirtymässä raakaruokaan, kun mikään kuivaruoka ei näytä sopivan tyypin mahalle. Lisäksi on tietysti ollut kastraatio rumba, mikä oli pakko hoitaa nyt syksyllä, koska tyyppi alkoi olla todella dominoiva muita koiria kohtaan. Nyt onkin jatkuva toisten alistaminen loppunut!

namnam

Toivotaan, että tämä elämä staffin kanssa tästä helpottuu ja kyllähän se onkin pikkupentu-ajasta helpottunut jo. Vielä täällä kuitenkin odotellaan sisäsiisteyttä, vahinkoja tapahtuu vähän väliä ja ilopissoja tulee useasti. Toivotaan myös, että tämä raakaruokaan siirtyminen tuottaa tulosta ja jatkuvat ilmavaivat ja muutaman kuukauden välein iskevä ripuli loppuvat.

-Mallu