Selkäkatsaus marraskuu

Tässä alkuviikosta tajusin, että selkäni on jälleen todella huonossa kunnossa. Treenejä en ole saanut kunnolla käyntiin ja yksi syy siihen on se, etten oikein tiedä mitä tekisin kun selkä pistää vastaan. Jo muutama viikko sitten aloin miettimään, että jos kävisin hieronnassa tai osteopatiassa, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Torstai aamuna varasin sitten ajan osteopaatilleni samalle iltapäivälle.

Ajattelin ennen hoitoa, että koko kroppani on jumissa, mutta en osannut arvata kuinka jumissa selkäni oikeasti oli! Hoidon jälkeen selkää vihloi, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Huomasin kotiin kävellessäni, että pystyn hengittämään kunnolla ilman, että selkään sattuu! Miten en ole reagoinut aikaisemmin siihen, että selkä on niin kipeä, että jopa vähän syvempään hengittäminen sattuu? Ja miten on mahdollista, että olen onnistunut jälleen kerran laiminlyömään omaa hyvinvointiani näin pahasti?

Nyt koitan pohtia miten oppisin pitämään itsestäni parempaa huolta. Itsensä hoitaminen jää aina ensimmäisenä pois kun on paljon stressiä. Tämä on todella paha tapa ja vaikka kuinka koitan aina sanoa, että nyt tämä muuttuu, niin aina sitä ollaan samassa tilanteessa taas jossain vaiheessa.

-Mallu

Selkäkatsaus syksy

Ajattelin kirjoitella taas siitä, missä mennään selän suhteen. Selkä oli kesällä parempi kun ei tarvinnut istua kirjastossa/luennoilla. Nyt ollaan menty taas huonompaan suuntaan. Treeni jäi jo loppukesästä vähemmälle, jolloin huomasin heti, että selkä kärsii.

Aloitin kurssit aikuislukiossa elokuussa (= istumista), valmennuskurssi (= istumista). Flunssa on myös vaivannut nyt syksyllä ja kaikki taudithan tuntuu mulla heti selässä, siihen päälle vielä sohvalla/sängyssä lojumiset ja homma menee vielä pahemmaksi. Kaiken kukkuraksi en ole saanut treenejä kulkemaan, enkä myöskään ole käynyt alkukesän jälkeen osteopatiassa tai fysioterapiassa koska ei ole ollut varaa.

Nyt uniprojektin myötä olen varma, että saan treenit kulkemaan. Täytyy kuitenkin vielä miettiä kannattaako minun haalia itselleni lisää työvuoroja, jotta pääsisin osteopatiaan/fysioterapiaan, kun pitäisi satsata pääsykoelukemiseen. Ennen kun alan haalimaan liikaa töitä itselleni, koitan omin avuin saada selkää parempaan kuntoon treenin sekä osteopaattini ja fysioterapeuttini antamien liikkeiden avulla.

-Mallu

Missä mennään selän suhteen?

Ajattelin kirjoittaa tilannekatsauksen siitä, miten selkä tällä hetkellä voi. Olenkin maininnut viikkokatsauksissa siitä, miten treeni on auttanut. Myös lääkitys helpottaa kipua. Treeni on kuitenkin auttanut huomattavasti! Pieniä ja vähän suurempiakin turhautumisen tunteita on tullut treenatessa, koska selkä ja olkapäät rajoittavat treeniä, varsinkin käsien treeniä. Silloin tällöin on päiviä jolloin kipu on kovempaa, mutta sekin kipu on kevyttä verrattuna viime talven kipuihin. Huomaan selkeästi, että kipu lisääntyy kun treenaan vähemmän ja myös stressi/ahdistus lisää kipua. Se mikä selvisi minulle purjehdusreissulla on, että olkapääni ovat todella huonossa kunnossa!

Viime talvena huomasin, että kipu oli levinnyt selästä olkapäihin. Koska selkä on ollut jumissa niin pitkään, eikä ole toiminut normaalisti, ovat olkapääni alkaneet kompensoimaan selän toimimattomuutta. Olen treenannut varovasti kaikkea joka rasittaa olkapäitä tai yläselkää. Purjehdusreissulla vinssatessa saivat olkapäät kyytiä ja ovat edelleenkin osittain kipeät. Kipu mikä olkapäihini tulee on samantapaista kun revähtäneessä lihaksessa, kipu tuntuu kun olkapäitä käyttää ja jos rasitus on hieman kovempaa tuntuu jomotus myös jälkeenpäin.

Olo on tällä hetkellä melko epätoivoinen. Tiesin kyllä, että kuntoutumisprosessi tulee olemaan pitkä, mutta nyt on herännyt epävarmuus siitä, että tuleeko tästä ikinä mitään? Kun mietin järkevästi, niin onhan selkä jo paljon parempi, mutta nyt olkapäät ovat lähes samassa kunnossa kun talvella. Lisäksi pelko siitä, mitä tapahtuu kun alan taas istumaan pitkiä päiviä kirjastossa, kummittelee päässäni. Olin ajatellut lopettavani lääkityksen kunhan olen saanut treenit käyntiin ja selän vähän parempaan kuntoon, en kuitenkaan tiedä uskallanko?

Nyt täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti ja ihan oikeasti kun vertaa viime talveen, niin selkäni on paremmassa kunnossa. Selkäni on jopa paremmassa kunnossa kun viime kesänä ennen syksyn isoa takapakkia! Se saattaa osin johtua myös lääkityksestä, mutta en usko, että kokonaan. Syön kuitenkin minimi annoksen lääkettä/päivä, vaikka käskettiin tuplaamaan annos jos kivut jatkuvat. Aluksi siis jatkui, mutta treenin myötä kivut ovat helpottaneet. Viime kesänä kun myös tein keikkaa vanhainkotiin, oli selkäni aina todella kipeä työpäivän jälkeen, nyt tilanne on toinen. Nykyään saatan tuntea vuoron jälkeen, että selkä hieman kipuilee tai tuntuu jäykältä, mutta se on aivan minimaalista verrattuna aikaisempaan!

Kuntoutusprosessi siis jatkuu ja ensi viikon reissun jälkeen aion suunnitella treenit enemmän selän mukaan, koska kohta istun taas päivät pitkät pänttäämässä (mitä selkäni vihaa). Eli enemmän uintia ja joogaa/pilatesta. Joogan ja pilateksen suhteen olen ollut surkea.. Kuten treenipäiväkirjoista näkyy, en ole saanut aikaiseksi tehdä kumpaakaan.. Tykkään paljon enemmän aeroobisesta liikunnasta, joten muu putoaa helposti pois jos aikaa ei ole riittävästi. Nyt täytyy siis ryhdistäytyä! Reilu viikko aikaa suunnitella uusi treeniohjelma ja asennoitua muutokseen!

-Mallu

Kivuista eroon

Reilu vuosi sitten poikaystäväni "pakotti" minut osteopaatille. Itse olin pitkään miettinyt, että voisin kokeilla fysioterapiaa, osteopatiaa tms. selkäni vuoksi. Jostain syystä päässäni oli kuitenkin ajatus, että mikään ei auta. Ehkä sen takia, koska en saanut lääkäriltä apua, ajattelin ettei mikään auta. Aloitin käynnit osteopaatti opiskelijan luona. Oli rahat tiukilla, joten päädyin sen takia käymään opiskelijalla, eli hinta oli huomattavasti edullisempi. Ensimmäistä kertaa sain kuulla, että kyllä minut kuntoon saadaan. Sen takia taisinkin jatkaa käyntejä, vaikka en huomannutkaan mitään suurempia muutoksia ensimmäisten kertojen  jälkeen. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin, että kivut alkoivat laantua. Päivittäin oli edelleen kipuja, mutta oli myös päiviä jolloin en edes huomannut kipuja jos oli paljon tekemistä.

Sen jälkeen kun muutettiin yhteen, kävin kokeilemassa jos uuden kodin lähellä olevan osteopaatin kanssa homma toimisi. Siellähän käyn edelleen. Syksyllä koulun taas jatkuessa alkoi sisäilmaongelmien aiheuttama flunssakierre. Lisäksi oli stressaavat kouluhommat, työt + muut asiat. Mun selkä vihaa istumista ja stressiä. Vaikka kävin joka toinen viikko osteopatiassa, kivut vain pahenivat. Tammikuussa päätin, että nyt saa riittää! Varasin ajan fysiatrille ja sain lähetteen fysioterapiaan.

Nyt kevään aikana olen käynyt noin kerran viikossa fysioterapiassa ja sen lisäksi myös muutaman viikon välein osteopatiassa. Liikunta on jäänyt vähiin, koska päivät on mennyt pääsykoelukemisiin. Tietysti koirien kanssa on tullut ulkoiltua, mutta muuten en ole kovin montaa kertaa saanut itseäni liikkeelle. Selkä on kärsinyt todella paljon istumisesta, eikä mikään hoito ole auttanut. Pisin aika kun kivut ovat pysyneet poissa fysioterapian jälkeen on ollut vuorokausi. Fysioterapeuttini on huokaillut moneen otteeseen, että mitä minun kanssa tehdään. Nyt muutama viikko sitten aloitin lääkityksen. Kyseessä on kipukynnystä kohottava lääke, joka toimii myös migreenin estolääkkeenä ja auttaa nukkumiseen. Ensimmäiset neljä yötä nukuin todella hyvin, sen jälkeen uni on taas mennyt hiukan huonompaan suuntaan. kipu on kuitenkin onneksi helpottanut!

Vaikka tiedän, että liikunta auttaa kipuihini (ei välttämättä heti, mutta ajan kuluessa), niin liikkeelle lähteminen on vaikeaa. Varsinkin kun kivut osittain rajoittavat sitä, mitä voi tehdä. Kova kipu on myös osittain aika lamauttavaa. Silloin koittaa selvitä perus arjesta ja tuntuu ettei sekään meinaa aina sujua. Eli treenaamiset pitäisi saada käyntiin, jotta selän saisi kuntoon.

-Mallu

Krooninen kipu

Mun selkä on siis ollut "hajalla" n.5 vuotta. Jo aikaisemmin olen kärsinyt hartioiden ja niskan jäykkyydestä. Viisi vuotta sitten olin töissä vanhainkodissa. Olin työskennellyt siellä jo reilun vuoden. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, vaan sain viikon perehdytyksen aloittaessani. Olin siis hoitoapulainen, työtehtävinä samat kuin lähihoitajilla lääkevastuuta lukuunottamatta. Minua perehdytti toinen hoitoapulainen ja osastollamme ei tainnut olla vakituisena silloin yhtäkään sairaanhoitajaa. Ulkomaalaiset lähihoitajat eivät olleet kiinnostuneet opettamisesta (ehkä kielimuurin takia?). Eli ergonomiasta ei ollut tietokaan. Lisäksi apuvälineitä oli liian vähän, esim. nostolaitteita ei jaksettu hakea toiselta osastolta (toisesta kerroksesta), vaan nostettiin itse vanhukset. Usein nostoja tehtiin  myös yksin, koska se oli nopeampaa. Ei siis ihme, että reilun vuoden työskentelyn jälkeen alkoi selkä valittamaan.

Kipu alkoi lapojen välistä. Pikkuhiljaa kipu kasvoi ja lähti leviämään (säteilemään joka suuntaan). Sitkeänä sissinä (typeränä teininä) en kivusta välittänyt vaan jatkoin samaa rataa. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, niin sen taisin ajatella, suomalaisella sisulla eteenpäin, fiksua? Lääkäriin raahauduin siinä vaiheessa kun kivut olivat sen verran kovia, että veivät yöunet. En haluaisi kritisoida lääkäreitä, suurin osa heistä kuitenkin todella osaa asiansa hyvin, ovat oman alansa asiantuntijoita. Voi olla, että tämä lääkäri ei ottanut tosissaan sitä, että minulla oli todella kovat kivut. Itse tiedän sen, että vähättelen kaikkia vaivoja, minkä varmasti olen vastaanotollakin tehnyt. Joka tapauksessa, sain kasan reseptejä ja kahden viikon sairasloman. Lihasrelaksantit 3krt/vrk saivat aikaan sen, että nukuin suurimman osan vuorokaudesta. Aamulla nousin ja käytin koiran ulkona ja sen jälkeen nukahdin sohvalle. Tämä jatkuva makoilu ei tietenkään auttanut selkäkipuun vaan pahensi sitä.

Isäni on lääkäri, joten kysyin häneltä neuvoa. Tiesin jo sen, että osasyy selkävaivoihini oli se, että lapsena ja nuorena olen urheillut todella paljon (harrastin muodostelmaluistelua) ja liikunnan jäädessä pois on menee tietenkin siihen tottunut kroppa jumiiin. Isä suositteli metsälenkkejä koiran kanssa ja muuta liikuntaa. Epätasaisella alustalla kävely auttaa selän hyvinvointiin. Koitin parhaani mukaan saada itseäni liikkeelle. Kävin myös Elixian tanssitunneilla sekä terve selkä tunneilla. Terveyskeskuslääkäriäni kävin tapaamassa muutamia kertoja syksyn aikana, joka kerta vaihdettiin kipulääkitystä kun mikään ei tuntunut tehoavan. Tammikuussa kävin tk-lääkärillä viimeisen kerran ja sain lähetteen rintarangan röntgeniin. Seuraavana päivänä sain puhelun lääkäriltä, joka totesi, että eipä näy kuvissa mitään ja lisäksi hän hieman turhautuneen oloisena puuskahti, että tottakai tulee kipuja kun tekee töitä.

Koska olin jo puolivuotta käynyt lääkärillä, niin ajattelin, että näin ne asiat nyt sitten ovat. Kroppa on rikki, itse olen sen hajottanut ja tää on nyt mun elämää. Ahkerasti koitin käydä terve selkä jumpissa vaikka olisin mielummin käynyt ainoastaan muilla tunneilla. Sen jälkeen selkä on ollut välillä parempi ja välillä huonompi. Todella kovat kivut jäivät suurimmaksi osaksi pois, terve selkä jumppa teki ihmeitä selälleni. Kun aloitin sairaanhoitajan opinnot, se tarkoitti paljon luennoilla istumista, mikä on pahinta selälleni. Selkäkipu jonka kanssa pystyin elämään jotenkin, katosi taivaan tuuliin ja tilalle sain hirviön. Kova kipu tuli takaisin ja nyt sitä koitetaan saada taas kuriin. olen myös tajunnut sen, että voisin saada selän vielä parempaan kuntoon, kun mitä se tässä välissä oli.

Huhhuh, tulipa pitkä kirjoitus. Selän hoidosta ja suunnitelmista sen suhteen lisää joku toinen kerta!

-Mallu