lauantai 22. lokakuuta 2016

Minusta tulee lääkäri!

Näin se vaan on! Turha mitään kierrellä ja kaarrella, ennemmin tai myöhemmin pääsen lääkikseen. Se on päämääräni, miksi muka luovuttaisin? En halua tehdä mitään muuta ammatikseni, joten nyt vaan teen töitä sen eteen, että pääsen sinne minne haluan, yksinkertaista.



Kävin maanantaina poikaystäväni mukana lääkärissä, kun häneltä poistettiin aterooma päästä. Halusin päästä seuraamaan toimenpidettä ja tietenkin hoitaja arvasi heti sen liittyvän uravalintaani. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen ja tajusin, että teen sitä jatkuvasti. Minä vähättelen itseäni ja vaikka olen itse pirun varma siitä mitä haluan, niin en osaa sanoa sitä suoraan. "Sairaanhoitajan opinnot on tauolla ja toivottavasti pääsisin lääkikseen"..Hoitaja kertoi lääkärille, että minusta tulee lääkäri ja siihen aloin itse selittelemään, että enhän minä vielä lääkiksessä ole, katsotaan nyt..  Mitä ihmettä, miksi en voi sanoa suoraan vaan, että haen lääkikseen tai minusta tulee lääkäri.



Olen usein puhunut siitä, että haen kunnes jään eläkkeelle. Sitten selittelen sitä, miksi ei nyt nappaa, tällä kertaa on sitä ja tätä, mutta ensi vuonna tai joskus sitten. Suuri ongelma on tietenkin se, että kaikki tietävät hakemisestani ja kyselevät siitä, mikä tietenki luo myös paineita. Olisi helpompi keskittyä  itse omaan hakemiseen, eikä koko ajan miettiä myös muiden ajatuksia. Olen niin pirun rehellinenkin, pitäisi vaan keksiä joku vakio vastaus kaikille kysyjille.



Voisin jatkossa vaan sanoa, kun uudet ihmiset kyselevät, että mitä teen, että minusta tulee lääkäri. En tietenkään voi tietää varmasti, että se on se mun juttu, mutta se on ylivoimasesti omasta mielestäni kiinnostavin ammatti. Eli sitä kokeillaan ja vasta sitten voi sanoa onko se mun juttu vai ei, piste! Hus epävarmuus pois ja kirjastoon lukemaan!

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti