Rakkaan ystävän näkeminen pitkästä aikaa

Eilen  meillä oli ihania vieraita, rakas ystäväni poikansa kanssa. Emme ole pitkään aikaan saaneet aikatauluja sumplittua yhteen niin, että löytyisi sopiva päivä molemmille. Viime kerta taisi olla viime syksynä, joten olin todella onnellinen, että löydettiin vihdoin viimein molempien stressin keskeltä sopiva päivä.

Jollain tavalla olin pelännyt aikaisemmin, että olen menettänyt parhaan ystäväni, koska ei olla nähty niin pitkään aikaan. Olemme molemmat myös huonoja viestittelemään, eli ei kovin paljoa olla yhteyksissä. Tajusin kuitenkin myöhemmin illalla, että tuo ihana nainen todellakin on paras ystäväni, edelleen. Voi olla, että hän on löytänyt uusia ystäviä esim. (ei enää niin) uudelta työpaikaltaan tai muualta, mutta sillä ei ole väliä. Ystävyyssuhteet muuttuu ja hyviä ystäviä voi olla useita, mutta minulle tuo tyyppi on edelleen se ainoa ystävä jolle voin puhua aivan kaikesta.

Olen ehkä aikaisemmin ajatellut, että paras ystävä on sellainen jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä, lähes joka päivä, ja jolle kerrotaan joka ikinen pieni arkinen asia. Eilen tajusin kuitenkin, että sehän on se kliseinen kuva parhaasta ystävästä. Me ollaan aikuisia ihmisiä ja meillä on omat elämämme. Toisella lapsi, parisuhde, työt, uuden kodin remppaaminen + muut asiat ja toisella parisuhde, kolme koiraa+ kissa, työt, opinnot + miljoona muuta asiaa. Tuohon kun vielä lisää sen, että molemmat ovat surkeita viestittelemään, niin varmasti ymmärtää, ettei kovin usein tule vaihdettua kuulumisia (valitettavasti).

Paras ystävä ei siis ole tiettyyn muottiin sopiva ystävä tai tietyt kriteerit täyttävä ystävyyssuhde, vaan yksinkertaisesti minun ystävistäni se, jolle voin puhua aivan kaikesta (ilman, että se olisi mitenkään outoa tai noloa) ja se ystävä johon luotan eniten kaikista. Voi olla, että joku ystävyyssuhde kehittyy tai löydän uusia ystäviä, mutta ainakin tällä hetkellä eilinen vieraani on paras ystäväni.

Eilen aika lensi kuin kuin siivillä ja yhtäkkiä vieraitten olikin jo aika lähteä. Tuntuu siltä, ettei ehditty jutella mistään vaikka suut kävi koko ajan. Toivon todella, että ehdimme nähä pian uudestaan! Molemmilla onkin stressi hellittänyt hieman keväästä, mutta kuitenkin on aina liikaa kaikkea. Hankalaa on nyt myös se, että asumme eri kaupungeissa. Tunnin ajomatka/suunta on arkena aika paljon, valitettavasti. Eikä meillä edes ole sitä autoa vielä.. Ehkä ollaan joskus tulevaisuudessa samaan aikaan äitiyslomalla, jolloin ehdittäisiin näkemään enemmän? :D

-Mallu