Lepoa kiitos!

Jostain syystä tietyt asiat toistaa itseään elämässäni. Ikinä ei pitäisi odottaa, että tiettynä päivänä pääsisi lepäämään tai olisi aikaa tehdä jotain tiettyä. Jos odotan vapaapäivää, iskee usein flunssa, ainakin jos olen suunnitellut saavani tehtyä paljon asioita kotona, tai sitten tulee muita yllätyksiä. Ikinä ei myöskään kannata ajatella, että rahaa olisi edes euron ylimääräistä, koska se viedään nopeasti pois. Pitäisi varmaan vaan ajatella, että onneksi menot tulevat silloin kun niihin jotenkin on varaa.

Olin todella odottanut tätä päivää, ainoastaan neuvola aamulla ja mökin remppa-arvio iltapäivällä. Lepoa tai puuhailua fiiliksen mukaan päivällä ja illalla. Eilen innostuin siitä, että kerkeäisin kirjoittaa blogia vaikka useamman postauksen verran. Aamulla sai taas huomata, ettei se elämä aina mene suunnitelmien mukaan.. Labbiksella oli toisen silmän yläluomi punoittava ja turvoksissa. Ajattelimme, että kyseessä on vain joku kolhu kun tyyppi aina riehuu ja painii staffimme kanssa. Kävimme neuvolassa, jonka jälkeen huomasimme, että turvotus oli vaan lisääntynyt ja levinnyt myös alaluomelle. Eikun eläinlääkäriaikaa varaamaan ja siellähän vietin sitten tunnin verran aikaa.

Kotiin tullessani huomasin, että ihana kleinspitzimme oli repinyt yhdet äitiyslegginssini lattialle ja syönyt ne rikki.. Olin juuri eilen ehtinyt huokaista helpotuksesta, että rahamme riittäisivät hyvin ruokaan kuun loppuun. Eipä riittänyt, että rahaa meni eläinlääkäriluluihin, nyt pitää myös ostaa uudet äitiyslegginssit, sillä äitiysvaatteita ei kauheasti kaapista löydy. Kotona ehdin turhautumisen lisäksi aloittaa tätä postausta ja syödä, sitten pitikin lähteä mökille.

Oli ihan kiva päästä hetkeksi hengähtämään mökille, mutta täytyy myöntää, että flunssaisena olisin mielummin levännyt kotona. Etenkin kun ilmeni, että henkilö joka oli tulossa arviointia tekemään, oli unohtanut meidät eikä sitten ilmestynytkään paikalle. Viikonlopun piti alkaa jo puolilta päivin huomenna, mutta remppa-arvio siirtyikin huomiselle. Viikonloppu olisikin vapaa, poislukien opiskeluhommia johonkin väliin, mutta mietin, että uskallanko nyt edes odottaa sitä. Eiköhän jostain ilmesty vielä vaikka mitä tekemistä.

Mökiltä lähtiessäni en osannut muuta kuin nauraa, taas niin tyypillistä mun tuuria. Täytyy vaan olla onnellinen, että ollaan oikeasti säästytty isommilta katastrofeilta tänään vaikka säätämistä onkin ollut. Labbiksen ihme turvotuksia täytyy vielä seurailla, mutta luultavasti kyseessä on vain jokin allerginen reaktio.

Katsotaan jos huomenna ehtisinkin nukkua päikkärit, tekisi todella hyvää! Tämäkin teksti on varmaan todella sekava kun aivot on niin sumussa. :D

-Mallu