Kantapään kautta

Viimeisen vuoden aikana olen menettänyt todella paljon rahaa, ihan vain siitä syystä etten ole tiennyt miten asiat menevät ja koska olen ollut liian sinisilmäinen. Haluankin siksi jakaa nämä asiat, sillä toivon, ettei kukaan muu joutuisi samaan tilanteeseen!

Heinäkuussa 2017 olkapääni muljahti töissä, eikä kyseessä sitten ollutkaan mikään pieni muljahdus. Työterveyslääkäri ei oikein tuntunut ottavan sitä tosissaan, olin välillä töissäkin, mikä vain pahensi olkapään tilannetta. Ehkä kuukauden päästä sain kuulla läheisiltäni, että tapauksesta olisi pitänyt tehdä työtapaturmailmoitus. Alkoi olla selvää, että olkapää tarvitsisi muutakin hoitoa kuin lepoa, diagnoosikin tuntui vaihtuvan koko ajan. Työterveyden kautta sain lopulta työnantajan kustantaman viiden kerran fysioterapiajakson. Tämä kuitenkin alkoi vasta syyskuussa ja työsuhteeni oli loppumassa kuun loppuun, eli käynnit olivat turhan tihein välein. Esimieheni teki lopulta lokakuun puolella työtapaturmailmoituksen, jonka olin jo täyttänyt hänelle valmiiksi.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan maksanut penniäkään. Kyseessä oli heidän mukaansa normaali työliike ja minun olkapäässäni valmiiksi vikaa kun se muljahti. En ollut tajunnut, että tilanne olisi pitänyt kertoa toisin. Kyseessä oli kuitenkin todella painava rullakko, ainakin sata kiloa ja luulen, että ehkä jouduin nykäisemään sitä vähän. En kuitenkaan muistanut tilannetta enää kunnolla kun siitä oli mennyt niin paljon aikaa ennen kuin työtapaturma asiaa aloin miettimään. Lisäksi olin jo vastannut suoraan vakuutusyhtiön virkailijalle puhelimessa, että kyllä kyseessä oli normaali työliike. Sen sijaan, että vakuutusyhtiö olisi maksanut hoitoni ja jatkanut kuukausipalkan maksamista jäin kelan sairauspäivärahan varaan. Päiväraha oli noin 11e/päivä, joten lomarahat ja veronpalautukset katosivat nopeasti, vaikka olin suunnitellut saavani ne säästettyä. Pari kuukautta oltiin tiukilla ja tammikuun puolessa välissä aloitin työt lastenhoitajana.

Olin innoissani siitä, että saisin ihan hyvää palkkaa seuraavat puoli vuotta. Saataisiin säästettyä hyvin vauvan tarvikkeisiin ja vauvavuotta varten. Perhe oli minulle tuttu, mutta he halusivat minut kuitenkin "työhaastatteluun", sillä kiinnostuneita oli kuulemma monia. Kun kysyttiin palkkatoivetta päädyin siihen, että sama tuntipalkka mikä minulla oli ollut heillä aikaisemmin riittäisi minulle. En halunnut, että he sivuttaisivat minut korkeamman palkkatoiveen takia. Koska kela maksaisi osan palkastani, se piti laskea kuukausipalkaksi. Yhdeksän tunnin päivät viisi päivää viikossa, laskin sen neljältä viikolta, eli 20 työpäivää. Perhe oli päätynyt samaan laskelmaan. Koska työtunteja oli enemmän kuin mitä normaalisti, kuukausipalkka oli myös hieman enemmän. En kuitenkaan tajunnut, että sen oikeasti olisi pitänyt olla vielä enemmän.

Olin kai vielä väsynyt rankan syksyn jälkeen (mm. keskenmeno ja rikkinäinen olkapää), joten en laskenut tai vertaillut palkkaa aikaisempiin. Se mitä en tiennyt tai tajunnut oli, että normaalisti työpäiviä onkin 22-23 päivää kuukaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuntipalkkani on ollut surkea. Saan syyttää kokonaan itseäni, allekirjoitin sopimuksen surkeammasta palkasta kuin mitä oltiin aluksi puhuttu (tuntipalkan mukaan). Tammikuun palkan (joka oli vajaa kuukausi) perhe oli laskenut sen mukaan, että kuukaudessa on 22 työpäivää, eli he tiesivät sen koko ajan. Lisäksi perheen toinen lastenhoitaja kertoi minulle myöhemmin, ettei heillä ollut muita hakijoita. Olisin siis rohkeasti voinut pyytää enemmän palkkaa alunalkaen. Jatkossa pidän myös huolta siitä, että saan palkkaa kuukauden jokaiselta työpäivältä. Nyt menetin noin 300euroa/kk.

Ei siis ole ollut mikään huippu vuosi ekonomisesta näkökulmasta. En edes halua laskea kuinka paljon rahaa olen menettänyt. On vaikea ajatella, että "no, opinpahan jotain", mutta niinhän se on vaikka kirpaisee. Toivottavasti jollekin muulle on jotain apua minun mokistani!

-Mallu