Jännitys-ahdistus

Hitsi kun jännittää ja ahdistaa. Pidän tänään illalla ensimmäistä kertaa ryhmävalmennuksen tuntemattomille ihmisille. Olin aikaisemmin innoissani ja valmennuksen alku olikin jo suunniteltu pari viikkoa sitten. Mutta kiire iski ja suunnitelmat jäivät kesken ja nyt valmennus onkin jo tänään!

Haluan aina olla todella hyvin valmistautunut kun pidän esitelmää ym. Paras muistoni oli kun ala-asteella osasin koko esitykseni ulkoa, joka ikisen sanan. Esitelmä oli labradorinnoutajista ja suomentunnilla (olin ruotsinkielisessä koulussa). Oli paljon helpompaa kertoa suomeksi ja olin todella hyvin valmistautunut. Osasin vielä vastata opettajan kysymyksiin ja sain isot kehut hyvästä esitelmästä.

Haluaisin, että jokainen esitys menisi niin kuin ala-asteella, täysin nappiin. Toisaalta nyt kun ajattelee, niin en haluaisi osata sana sanalta koko esitystä ulkoa, vaan haluaisin osata kertoa asiat luontevasti. Ainoa tapa päästä siihen on tekeminen. Joka kerta kun kertoo samoja asioita ihmisille niin ne vahvistuu omassa mielessä. Jossain vaiheessa valmennusta ei ehkä tarvitse suunnitella niin tarkkaan, koska osaa luontevasti kertoa aiheista ihan lonkalta. Harjoitus tekee mestarin, niinhän se on ja minä olen vielä opiskelija ja vasta harjoittelen.

Tällä erää sain jännityksen purettua tähän tekstiin, mutta eiköhän se kerkeä nostaa päätään vielä muutamia kertoja ennen iltaa. Pieni jännitys on ainakin hyvästä. Oikeasti nautin esiintymisestä, kunhan jännitys vähän laantuu.

-Mallu