Hektinen syksy

 Elokuun alusta asti olen odottanut rauhallisempaa ajanjaksoa ennen vauvan syntymää. Nyt olen joutunut toteamaan, ettei sitä tule. Elokuun alussa nuorempikin pojista aloitti päiväkodin ja ajattelin, että viikko tai pari tehokasta tekemistä niin alkaa helpottamaan ja kerkeän lepäämään kunnolla ennen kuin vauva päättää saapua. Olin siis työttömänä kotona ja aikaa päivisin vähän vajaa 6,5 tuntia kun pojat ovat päiväkodissa. Nyt on jo raskausvapaa alkanut ja edelleen hommaa riittää.

Meni kuukausi ennen kuin edes pääsin tekemään kunnon siivousta kotona. Tietysti tuli siivottua joka päivä, mutta kaaos oli ja pysyi kun piti hoitaa niin paljon kaikkea muutakin. Moni asia ei ehkä vauvan, remontin tai muuton kannalta ole ollut välttämättömiä, mutta en halua raahata miljoonaa keskeneräistä asiaa uuteen kotiin. Nyt voinkin todeta, että onpa ihanaa kun saa hoidettua puoli vuotta tai pidempään tekemättömänä roikkuneita asioita.

Välillä on tuntunut, että on tehnyt niin paljon asioita listalta, että alkaa todellakin helpottamaan, mutta sitten onkin istunut hetkeksi alas miettimään mitä seuraavaksi ja löytyy taas miljoona ainiin juttua. Ylimääräisiä hommia olen myös kehitellyt itselleni, kuten myyntijakso kirpputorilla. Nämä ovat kuitenkin olleet minulle itsestäänselviä tärkeitä asioita hoitaa. Halusin karsia tavaraa ennen muuttoa ja kaikki lisätienestit todellakin kelpaavat tällä hetkellä. Eteisen kenkäkaapin alla oli puolivuotta ollut lumesta löytyneitä ruosteisia hevosenkenkiä odottamassa putsausta, nyt on putsattu ja spraymaalikin ostettu, jota muuten tarvitsen toiseenkin projektiin.

sepelin valintaa pihalle

Eli vaikka ulkopuolistenkin silmin tässä on paljon meneillään kun on taloremppaan liittyvää hommaa, asunnon myyntiin liittyvää hommaa ja kaikki valmistelut synnytystä ja vauvaa varten sekä perus pikkulapsiarki koirineen, niin olen myös itse kehitellyt lisähommia itselleni kuten aina. Mitään isompaa stressiä ei ole tehtävälistasta ollut, vain toive siitä, että saisi vielä levättyä kunnolla ennen synnytystä ja välillä suurta turhautumista kun tehtävälista ei tunnu lyhenevän.

Tänään tätä kirjoittaessani meillä kävi välittäjä arviointikäynnillä ja tehtävälista kasvoi aikalailla kun tavaraa täytyy saada enemmän pois ennen kuvien ottamista kuin mitä itse ajattelin. Eli yksi iso asia hoidettu, mutta paljon lisää tehtävää taas. Lisäksi tälle viikolle on joka päivälle joku erityinen meno tai sovittu juttu. Mutta kyllä tästä selvitään ja tuntuu varmasti ihanalta sitten kun ollaan päästy muuttamaan.

Toivottavasti sulla on rauhallisempi syksy!

Mallu

Vauva 7kk

 On ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee, meidän vauva täytti jo 7 kuukautta 1,5 viikkoa sitten! Tahmean kotiarjen keskellä en ole edes kerennyt tätä postausta saamaan valmiiksi ja alkuperäinen otsikko oli puolivuotias, joten vähän piti myös päivittää alkuperäistä tekstiä. Tuntuu ettei vauva ole enää pitkään vauva kun aloitettiin kiinteätkin reilu kuukausi sitten. Pikku herra on alkanut olla tyytymättömämpi, koska turhautuu kun ei ole keksinyt miten pääsisi eteenpäin. Jalat vispaavat hurjaa tahtia ilmassa, mutta ei auta. Viimeisten päivien ajan hän on jo päässyt ihan vähän eteenpäin, mutta ei ole itse huomannut kuin sen, että kurottelemalla hän saa minkä haluaa.😄

Tulee paljon vertailtua lastemme kehitystä ja luonteita. Vauva on on ollut selkeästi paljon liikkuvaisempi ja kovempi juttelemaan kuin mitä isoveljensä oli. Siltikään pikkuveli ei ole vielä keksinyt  miten pääsisi eteenpäin ja sehän vasta turhauttaa. Isoveli ei viihtynyt juurikaan itsekseen ja oli paljon  sylissä, hyvin jäntevä ja tarkkaavainen vauva. Ehkä hän sen takia oppikin istumaan todella aikaisin. Pikkuveli ei vielä istu kunnolla ja on viihtynyt paljon paremmin lattialla. Pikkuveli olisikin koko ajan menossa jonnekin, jos koittaa laittaa istumaan niin aina edessä on jotain mielenkiintoista mitä havitella, ellei muuta niin omat varpaat. Istumista vaikeuttaa varmasti myös pitkä selkä. Syöttötuolissa taas on kivempi heilua edes takaisin kuin harjoitella istumista. Toki istuminen on kehittynyt nyt valtavasti parin viikon aikana kun on istunut enemmän syöttötuolissa.

Hampaita ilmestyi aika nopeasti kaksi kappaletta kun aloitettiin kiinteät. Niillähän onkin sitten kiva purra aina välillä imetyksen päätteeksi ja samalla vetää päätä sivulle, au.. Päikkäreitä meillä nukutaan kahdet tai kolmet päivässä. Jos jotkut unet ovat pitkät (meidän mittarilla kaksi tuntia) niin yhdet päikkärit putoavat pois. Aika normaali on 3x45min, tosin viime aikoina ollaan useammin menty kaksilla päikkäreillä ja saatu vauva aiemmin yöunille. Yöt vaihtelevat todella paljon, välillä tuntuu, että heräillään koko ajan ja joskus saisi nukkua jopa neljä tuntia putkeen. Saisi, sillä tämä äitihän herää vaikka vauva ei heräisi.. Koska vauva on heräillyt aika tiheästi on oma uni pirstaloitunut. En saa nukuttua vaikka vauva kerrankin nukkuisi. Onneksi tiedän, että tämä on vain vaihe, jossain vaiheessa me molemmat nukutaan hyvin.

Ainoa selkeä sana on mamma jota on hoettu jo yli kuukauden, mutta vasta viime aikoina on tullut se tunne, että se todellakin tarkoittaa äitiä. Pappaa harjoitellaan kovasti ja muutamia kertoja on kuulunut nam tai nam nam. Isoveljen perässä on myös alettu matkimaan "nejnejnejnej", sitä on kuulunut välillä kun vauva on ollut tyytymätön, eli ehkä se on liitetty sanaan ei. Ihanasti kun pikkuveli on alkanut harjoittelemaan sanoja, on esikoinenkin alkanut puhumaan paljon enemmän ja yrittää välillä opettaa sanoja pikkuveljelle.

Saatiin äidiltäni käytetty kävelykärry jonka avulla vauva nousee jo seisomaan! Voi olla, että meidän pieni lähteekin aikaisin kävelemään, sillä seisomista harjoitellaan nyt todella paljon! Ei tarvitsisi olla ihan niin kiire, aika kun menee muutenkin niin nopeasti!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Mallu

Tänään 14.10.2020

 Tänään väsyttää. Tänään väsyttää paljon. Vauva valitti mahaansa yöllä, joten uni jäi vähiin. Nyt kello on 16.15 ja olen ihan poikki, onneksi on kahvia!

Tänään kahvi on maistunut erityisen hyvältä!

Tänään mittari näytti 6 astetta. Eilen mittari näytti 12 astetta, mutta tuntui aika samalta kuin tänään.

Tänään kotona on kaaos. Taaperon leikit pitkin poikin. Taapero myös heitti suurimman osan lounaastaan koirille ja kissa söi tonnikalavuokaa suoraan vuoasta.

Tänään käytiin neuvolassa. Vauva on kasvanut hyvin ja taapero leikki innoissaan. Sain kausi-influenssarokotteen.

Tänään käytiin puistossa leikkimässä. Taapero innostui kun puistoon oli ilmestynyt viisi palloa. Pallot ovat parhaita.

Tänään tuli postia. Postissa tuli tilaamani isänpäivälahja puolisolle, en malta odottaa isänpäivää!

Tänään aion vielä tehdä kehonhuoltoa, sillä varsinkin selkä on aivan jumissa. Haluaisin saada paljon muutakin tehtyä, mutta aion olla itselleni armollinen ja tehdä sen mikä tuntuu hyvältä.

Tänään tuli tämmöistä tekstiä. On ollut tarkoitus kirjoittaa syyskuulumisia, mutta ne tulee myöhemmin. Tänään tuli tämän päivän kuulumisia.

Mitä sulle kuuluu tänään?

-Mallu

Pikkuveli on täällä!

Neljä viikkoa sitten 5.7 syntyi perheeseemme pikkuruinen pikkuveli. Täällä blogin puolella onkin ollut hiljaista kun on ollut kädet täynnä pienen vauvan ja pienen taaperon kanssa. Kaikki on mennyt hyvin, vaikka tuntuukin ettei aika millään riitä kaikkeen.

Pojilla on siis vuosi ja 8 kuukautta ikäeroa. Isoveli on ottanut hyvin pikkuveljen vastaan, mutta kaipaa selkeästi enemmän huomiota. Onneksi mies on kesän kotona apuna, sillä muuten en tiedä mitä tästä tulisi kun vauva nukkuu huonosti päivisin. Vielä en ole uskaltautunut yksin poikien kanssa ulos leikkimään, koska vauva ei oikein ole viihtynyt paikoillaan olevissa vaunuissa ja taapero vetää useimmiten sellaiset itkupotkuraivarit kun pitää lähteä sisälle, etten tiedä mitä siitä tulisi kun pitää raahata huutava ja rimpuileva taapero ja vaunut takaisin sisälle. Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa harjoitella ennen kuin ollaan arkipäivät kolmistaan.


                             

Olin tietoinen siitä, että taapero tulee näyttämään todella paljon isommalta kun kotiudutaan pienen nyytin kanssa, mutta olen kuitenkin ollut vähän järkyttynyt siitä kuinka jättiläinen hän onkaan pikkuveljen rinnalla. Pikkuveli on super pieni, mutta isoveli on super iso! Vielä ennen pikkuveljen syntymää taaperomme oli niin super pieni ihminen. Pienen pienet jalat ja kädet ovatkin muuttuneet nyt ison pojan käsiksi ja jaloiksi. Ihana iso-pieni, huolehtiva isoveli joka menee pikkuveljen viereen ja sanoo "ooii" lempeällä äänellä kun pikkuveli itkee.

Täällä siis vielä harjoitellaan arkea kahden lapsen kanssa. Samalla tuntuu kuitenkin siltä, että pikkuveli on ollut täällä aina.

-Mallu

Laskettu aika oli ja meni

Lauantaina olisi ollut laskettu aika ja vielä ollaan yhtenä kappaleena. Olin ehkä kuitenkin alitajuisesti toivonut vauvan syntyvän vähän aikaisemmin kun jo loppuviikosta alkoi turhauttamaan ja harmittamaan ettei mitään tapahdu. Viime päivinä on kuitenkin ollut enemmän supistuksia, eli ehkä pikkuhiljaa?

Viime päivinä olen myös huomannut erilaista turhautumista itsessäni. En oikein ole jaksanut välittää siitä, ettei ole ruokaa tehtynä eikä kämppä ole siivottu. Se on varmasti johtunut osittain helteestä, mutta uskon, että luonto myös ohjaa keskittymään tulevaan synnytykseen. Tänään kun on viileämpi päivä, niin olen jaksanut puuhailla vähän enemmän, mutta samanlaista intoa ei ole kuin aikaisemmin.

Esikoinen syntyi 40+6, joten ei ole mitenkään outoa jos meneekin suunnilleen samoille päiville. Olisi kuitenkin kiva jos pikkuisesta tulisi kesäkuinen niin kuin lasketun ajan mukaan pitikin. Eihän sillä oikeastaan ole merkitystä, mutta kun on ollut kesäkuisten facebook ryhmässä niin on alkanut ajattelemaan pientä kesäkuiseksi vaikka alkuraskaudessa ajattelinkin ettei voi tietää kumman kuukauden puolella vauva syntyy. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että heinäkuulle mennään.

Tällä kertaa lasketun ajan ohitus ei aiheuttanut yhtä suurta epätoivoa kun esikoisen kanssa, ehkä juuri esikoisen takia. En ole kerennyt samalla tavalla odottamaan vauvan tuloa kun taapero pitää kiireisenä. Välillä epätoivo kuitenkin nostaa päätään ja tuntuu ettei tyyppi synny ikinä. En todellakaan haluaisi joutua käynnistykseen, jostain syystä se vähän pelottaa minua. Sekin pelottaa, että vauva ehtii kasvaa todella isoksi. Esikoinen oli 3916g syntyessään vaikka kokoarvio oli 3,5-3,6kg sairaalaan tullessamme. Mahani on nyt kasvanut samalla alakäyrällä kuin viimeksi ja terveydenhoitajani sanoikin ettei voi veikata pientä vauvaa kun esikoinen pääsi niin hyvin piiloutumaan vaikka maha oli pieni.

Tänään ajattelin vielä mennä tuonne ihanaan raikkaaseen ilmaan iltakävelylle, jospa se vähän edistäisi synnytyksen käynnistymistä.

-Mallu

Viimeisillään raskaana juhannuksen viettoon

Vähän jännittää lähteä juhannuksen viettoon kun tänään on rv38+5. Lähtö on siis huomenna aamulla, tänään laitetaan kaikki valmiiksi. Meillähän mökki ei ole kaukana, ajomatkaa on noin 30 minuuttia, vähän päälle. Sairaalaan menee kotoota ehkä 20minuuttia, sama matka on varmaan mökiltäkin. Eli matkan suhteen ei jännitä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin vähän epämiellyttävältä, että äitini miesystävä myös olisi paikalla avautumisvaiheen alussa. Toisaalta synnytyksen käynnistyminen mökillä ollessa olisi ehkä paras vaihtoehto, sillä voisimme rauhassa jättää taaperon äitini hoiviin ja koirat myös. Kotona pitäisi soittaa äiti paikalle ja miettiä koiranhoidotkin, sillä olen luvannut äidilleni, ettei hänen tarvitse ulkoiluttaa kolmea koiraa taaperon kanssa kun kuitenkin asumme kerrostalossa asvaltin keskellä.

Muun tavaran ja ruuan lisäksi täytyykin nyt muistaa pakata mukaan varmuuden vuoksi sairaalakassi, sekä meidän sängyssä oleva kosteussuoja jos lapsivedet tulisivatkin sänkyyn. Muuten juhannusvalmistelut menevätkin ihan normaalisti. Tuntuu vaan normaalia rankemmalta kun kaikki pakkaaminen ja siivoaminen on hitaampaa ja vaivalloisempaa raskauden takia ja sitten pitää vielä miettiä onko kaikki mukana jos tulee lähtö sairaalaan.

Miehelle sanoinkin jo, että alkaakohan synnytys juuri kun ollaan saatu kaikki valmiiksi juhannuksen viettoa varten. Saa nähdä miten käy, mutta nyt on ainakin kaupassa käyty ja suurin osa pakattu sekä siivottu valmiiksi. Viimeiset hommat enää ja sitten voi vähän rentoutua. Aamulla täytyy muistaa pakata viimeiset jutut mukaan ja syödään myös pikainen aamupala ennen lähtöä.

Ihanaa juhannusta!

-Mallu

Rv 37+1

Eilen alkoi jo raskausviikko 38, eli vauva on täysiaikainen! Viikkoja on kuitenkin jäljellä laskettuun ja on ihan mahdollista, että masutyyppiä odotetaan vielä yli kuukauden. En oikein tiedä mitä itse toivon. Tavallaan olisi ihanaa jos pikkuinen haluaisi jo tulla ja pystyisin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan paremmin. Toisaalta haluaisin saada vielä paljon asioita hoidettua ennen vauvan tuloa.

Toissapäivänä oli aika äitiyspoliklinikalle kääntöyritykseen perätilan takia, mutta siellä kävikin ilmi, että poitsu oli kääntynyt itse. Edellisenä päivänä oli kyllä selkeästi pää ylöspäin, joten aika viime tipassa hän päättikin kääntyä. Nyt tuntemukset ovat kuitenkin olleet sellaisia, että pelkään hänen kääntyneen takaisin perätilaan. Onneksi huomenna on neuvola, niin ehkä selviää sitten siellä miten päin tyyppi majailee.

kuva siskon ottama

Nyt on alkanut jännittämään miten kaikki menee vauvan, taaperon ja neljän lemmikin kanssa. Taaperollamme on todella vahva oma tahto ja raivarit tulee varmasti lisääntymään kun vauva vaatii enemmän äidin huomiota. Onneksi meillä on isi kotona koko kesän apuna, pehmeä lasku kahden lapsen arkeen. Koirien kanssa on tänä keväänä ollut erityisen rankkaa kun meidän vanhuksella on maha herkistynyt entisestä ja hän on se jolla maha on ollut vähiten herkkä, vaikka onkin viime vuosina kärsinyt aina välillä mahavaivoista.

Tässä viime päivinä kun vanhuksemme on taas kärsinyt ripulista aloin miettimään, että apua, miten tämä tilanne hoituisi kahden pienen lapsen kanssa? Miten sitten jos olen yksin lasten kanssa ja joku koirista itkee ulos? Kerkeämmekö mitenkään pusikkoon asti kun asumme kerrostalossa asvaltin keskellä? Vai onko paras vaihtoehto siinä tapauksessa laittaa koira kylppäriin ja siivota jäljet, koska ripulin siivoaminen hissistä, rapusta tai talon ulkopuolelta olisi vielä hankalampaa kahden lapsen kanssa. Vaikka en todellakaan halua tällä hetkellä muuttaa, olisi aivan ihanaa jos olisi oma piha tai edes niin, että ovesta pääsisi suoraan ulos, eikä tarvitsisi mennä hissillä alas ja vielä kiertää vaunujen kanssa pitkää ramppia alas kadulle.

kuva siskon ottama

Pienen lapsen kanssa en varmastikaan ole prosessoinnut tätä raskautta tai lapsen tuloa kunnolla, mutta nyt kun vauva on täysiaikainen olenkin herännyt siihen, että kohta meitä onkin jo neljä! Olen alkanut miettimään eri tilanteissa, että miten tämä sujuisi jos tässä olisi vielä vauvakin mukana. Viimeiset kolme yötä onkin mennyt erilaisten painajaisten kanssa. Viime yönä itse vauva pääsi ensi kertaa mukaan uneeni. Näin unta, että vauva oli jo yli vuorokauden ikäinen, oltiin päästy kotiin ja yhtäkkiä tajusin, etten ole imettänyt kertaakaan, eikä maitoa tule. Olin vaan unohtanut ja vauva oli täysin tyytyväinen. Onneksi tuo ei ole oikeasti mahdollista.

Kai sitä täytyy alkaa miettimään, että mitkä on mulle ne tärkeimmät asiat saada hoidetuksi ennen vauvan syntymää, jos vielä kerkeän tehdä jotain. Voin jättää sellaiset asiat odottamaan, jotka voin delegoida muille. Ehkä saisinkin kämpän järjestykseen sillä ajatuksella, että mitä jos synnytys käynnistyykin vaikka seuraavana yönä. Ainakin eilen sain tehokkaasti hommia hoidettua sillä ajatuksella. Tällä suunnitelmalla on varmasti hyvä lähteä ensi viikkoon!

-Mallu

Rv 35+4

Huhhuh, nyt alkaa olo käymään tukalaksi. Perjantaina, eli viisi päivää sitten alkoi olo tuntua kaikin puolin raskaammalta. Ajattelin ensin, että se johtui torstain rehkimisestä kun puuhailin mökillä ja sitten kotona. Vieläkään olo ei kuitenkaan ole helpottanut, joten eiköhän kyse ole synnytyksen lähestymisestä tai ainakin kroppa ilmoittaa, että tarvitsee paljon enemmän lepoa nyt.

Kun ajatus synnytyksen lähestymisestä tuli mieleeni, en kuitenkaan ole voinut vain levätä, mutta olen koittanut rajoittaa touhuamistani ja olen levännyt enemmän kuin aikaisemmin. Hirvittää ajatus siitä, että vauva syntyisi kun kotona on sellainen kaaos mikä täällä nyt vallitsee.

Kuva siskon ottama

Tänään aamulla olin neuvolalääkärillä joka totesi, että paikat eivät ole lähteneet kypsymään kuten viimeksi tässä vaiheessa. Huonoja uutisia ilmeni myös, vauva on nimittäin perätilassa.. Sain lähetteen kääntöyritykseen, ajan pitäisi tulla postitse ja tulee olemaan noin kahden viikon päästä. Koko päivän on ajatukset olleet hieman sekaisin uutisen takia, vaikka itsellä on ollut jo kuukauden  verran sellainen olo, että vauva on perätilassa. Tyyppi on kuitenkin istuskellut sen verran nätisti, että on hämännyt terveydenhoitajaa ja nyt myös lääkäriä. Onnekseni sain ajan sille neuvolalääkärille, jonka huoneessa on ultra jota muilla ei ole, sillä ultratessa paljastui totuus.

Nyt sitten jännätään, että kääntyykö tyyppi ja pysyykö pää alaspäin jos kääntyy. Jos meidän masutyyppi on yhtä itsepäinen kuin muu perhe, voi olla ettei asennonvaihto kelpaa. Siinä tapauksessa täytyy valita haluanko silti synnyttää alateitse vai valitsenko sektion. Tällä hetkellä valitsisin alatiesynnytyksen vaikka se pelottaakin, sillä sektio pelottaa vielä enemmän. Sektio tuntuu varsinkin korona-rajoitusten takia todella väärältä vaihtoehdolta, kun mies ei saisi olla mukana, eikä myöhemmin apuna.

Tähän sitten tuli vielä ylimääräinen stressin aihe kaiken muun keskelle, mutta ainakin voin jatkaa kotona ja mökillä touhuamista kun ei vaikuta siltä, että masuasukki olisi vielä tulossa ulos.

-Mallu

Meitä on kohta neljä!

Eipä mennyt blogin uusi alku ihan putkeen kun jäi yksi postaus väliin ihan sen takia, että iski pesänrakennus vimma ja yksinkertaisesti unohdin blogin, koska pää oli täynnä siivous ja raivaussuunnitelmia. Paljon sainkin aikaan viime viikolla! Mutta nyt itse blogitekstin pariin!

Samana päivänä kun vauvani täytti vuoden, alkoi aah niin ihana raskauspahoinvointi. Lapsille tulee siis ikäeroa 1v 8kk. Vaikka toivottiin lapsille noin kahden vuoden ikäeroa ja tietenkin toivoin raskaaksi tulemista, en kuitenkaan ollut odottanut, että tärppäisi niin nopeasti. Varsinkin kun vasta lopettelin imetystä ja imetys taisi loppua reilun viikon ennen pahoinvoinnin alkamista. Ihanaa se kuitenkin on, että pieni tulee jo niin pian.💜

Alku tulee varmasti olemaan todella raskasta aikaa, mutta onneksi mies pystyy pitämään kesällä isyysvapaat esikoisen kanssa, joten kahden lapsen arkeen tulee pehmeä lasku (la siis 27.6). Naapuri kertoi, että heillä on lapsilla 1v. 6kk. ikäeroa ja alku oli todella raskas, mutta nyt on todella helppoa ja ihanaa kun lapset leikkivät yhdessä (taitavat olla n. 3 ja 4v.).

Edellisessä raskaudessa pelkäsin keskenmenoa, koska ensimmäinen raskaus meni kesken. Nyt ei ole ollut paljon aikaa ajatella koko raskautta, kun taapero pitää kiireisenä. Ensimmäisessä ultrassa, kun mies kysyi kätilöltä näkyisikö sukupuoli jo, kätilö vastasi ettei yllättyisi jos meille tulisi toinen poika. Toki painotti, että on liian aikaista sanoa ja näkyvissä ollut nyppylä voisi hyvin näkyä myös tytöllä. No siitä minulle tuli kuitenkin todella vahva tunne siitä, että meille tulee toinen poika. Toissa viikon perjantaina rakenneultrassa se varmistuikin. Kohta meillä on kaksi pientä poikaa!

-Mallu

Blogin uusi alku

Blogi on taas ollut hiljaisena useamman kuukauden, mikä harmittaa todella paljon. Vaikka vuoden ensimmäinen kuukausi onkin jo vierähtänyt ohi, niin ajattelin uuden vuoden kunniaksi herättää blogin taas henkiin. Alkuun suunnitelmana on julkaista kerran viikkoon, sillä luulen blogihomman kaatuneen siihen, että olen halunnut julkaista useammin, mikä on aiheuttanut alitajuista stressiä, enkä olekaan saanut mitään aikaiseksi.

Meidän pikku taapero toki tekee homman vähän haastavammaksi, sillä herra on päättänyt alkaa nukkua noin tunnin päikkäreitä, mutta aion kuitenkin onnistua pitämään kiinni tästä itselleni tärkeästä harrastuksesta. Heti kun pääsin taas kirjoittamaan, olikin pakko aloittaa useampi teksti kun inspiraatio iski. Nyt täytyy siis vaan saada nekin tekstit valmiiksi, niin saan homman hyvin rullaamaan.

Kevään aikana blogi tulee varmasti keskittymään jonkin verran raskauteen, sillä täällä odotellaan taaperolle pikkusisarusta. Laskettu aika on 27.6, joten saa nähdä tuleeko pienestä kesäkuinen vai heinäkuinen. Lisäksi varmasti luvassa arki höpinöitä ja asiaa vähän kaikesta mitä mielen päällä on.

Pyrin julkaisemaan ainakin maanantaisin tekstin, jos aikaa ja inspiraatiota riittää, niin saattaa postauksia ilmestyä muulloinkin. Tästä se lähtee taas, ihanaa!

Inspiraatiota ja energiaa teille jokaiselle!

-Mallu

Vauva kohta 12kk!

Aika se vaan rientää ja kuun viimeinen päivä meidän pieni täyttää jo vuoden! Apua, miten meidän vauvasta voi tulla jo taapero? Samalla kun tuntuu siltä, että äskenhän vauva syntyi, niin synnytyksestä tuntuu olevan ikuisuus!

On se hurja ajatella, että ihan pian vauvavuosi on jo takanapäin. Vähän on iskenyt haikeus kun muistelee sitä hidasta arkea vastasyntyneen kanssa. Sitä rauhaa ei tule enää olemaan. Haaveillaan kyllä useammasta lapsesta, mutta kun esikoinen tietenkin  myös pyörii arjessa mukana, on esikoisen kanssa koettu hidas pikkuvauva-aika historiaa.

Samalla kun välillä iskee haikeus on myös ihana nähdä oman lapsensa kasvavan ja oppivan hurjasti uusia asioita. Taaperon uhmaa alkaa olla jo pikkuisen, mutta vielä se on enemmän huvittavaa kun hermoja raastavaa. Päivärutiinit ja unet heittävät vähän väliä häränpyllyä. Varmaan yli puoli vuotta meillä nukuttiin enimmäkseen kolmet 30 minuutin päikkärit. Nyt nukutaan jo usein pidempiä unia (tällä hetkellä kahdet päikkärit), välillä jopa 2-3 tuntia, mutta toisaalta on päiviä kun ei meinata nukkua ollenkaan.

Yötkin meni aivan sekaisin elokuun alussa ja sen jälkeen on ollut todella vaihtelevaa, mutta herätyksiä enimmäkseen 3-6/yö. Viimeiset pari yötä ovat menneet paremmin (1-2 herätystä), eli toivotaan, että tämä jatkuu (kopkopkop). Uskon, että monet herätykset ovat johtuneet siitä, että poika nousee istumaan tai seisomaan unissaan ja havahtuu sitten siinä. Voisikohan olla niin, että kun liikkuminen ei enää ole niin uusi juttu, alkaisi yötkin sujumaan paremmin? Taitaa olla vaan toiveajattelua, koko ajanhan noin pieni ihminen oppii valtavasti uutta.

On hassua, että kohta täytyykin puhua jo taaperosta eikä vauvasta, hurjaa! Mutta kai ne lapset tavallaan ovat äidin vauvoja koko loppuelämän. On jännä miten ritsiriitaiset fiilikset voi olla, toisaalta haluaisi pysäyttää ajan, mutta toisaalta odottaa innolla tulevaisuutta, sitä että voidaan tehdä erilaisia juttuja yhdessä.

On hämmentävää miettiä, miten tuo niin rakas pieni ihminen on oikeasti ollut vasta vajaan vuoden elämässämme, kun tuntuu siltä, että hän on ollut täällä aina. 💗

-Mallu

Vauva-arki ja aikaansaamisen mahdottomuus

Täällä ollaan taas piiiiitkän tauon jälkeen! Tämä on se teksti jonka mainitsin varmaankin joulukuussa ja kerroin, että teksti on ollut jo kuukauden kesken. Päätinkin aloittaa kokonaan alusta sillä arki on muuttunut, mutta edelleenkin aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta koski se melkein mitä tahansa.

Kun aloitin tekstin kirjoittamisen tilanne oli vielä vaikeampi kuin nyt. Silloin vauva ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan halusi hereillä ollessaan olla koko ajan sylissä. Aamulla vauva nukkui yleensä sen verran, että kerkesin joko siivota keittiön, syödä tai pukea ja laittaa itseni sen näköiseksi, että kehtasin lähteä ovesta ulos. Jos oli lähtö jonnekin niin lähdin useimmiten syömättä ja kotiinpalatessa vastassa oli kaaos, jopa kakkavaippa saattoi olla sohvalla vastassa kun ulkovaatteita pukiessa piti vielä pikaisesti vaihtaa vaippa.

Nyt tilanne on pikkuisen helpottanut vaikka pieni edelleen haluaisi olla enimmäkseen sylissä. Suuri syy siihen, että saan vähän enemmän aikaiseksi on se, että vauva on kasvanut ja kannattelee itseään paljon paremmin. Eli niskaa ei tarvitse enää tukea ja pystyn paremmin yhdellä kädellä tekemään asioita kun vauva on toisessa kainalossa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty yhdellä kädellä tekemään ja vauvakin tarvitsee toisenlaista virikettä. En kuitenkaan ole kokenut vauvan sylissä viihtymistä suurena ongelmana sillä en kuitenkaan jättäisi vauvaa itsekseen esim. leikkimatolle pitkäksi aikaa. Meidän arkea hankaloittaa eniten se, että päikkäreitä nukutaan niin huonosti.

Jo joulun aikaan alkoi päikkäriongemat, silloin nukuttiin enemmän, mutta päikkäreistä tuli yhtäkkiä 10-40 minuutin pituisia, joista suurin osa lähempänä 10 minuuttia. Aloin tuolloin käymään joka päivä pitkällä kävelyllä, koska vauva nukkuu hyvin vaunuissa (jos ne ovat liikkeessä). En ole vähään aikaan jaksanut käydä iltapäiväkävelyillä säännöllisesti sillä haluaisin saada muutakin aikaiseksi (kämpän siistiksi). Usein jos olemme koko päivän kotona, niin meillä nukutaan päivän aikana suunnilleen 3x30 minuuttia + muutama tissille torkahtaminen josta herätään heti jos koittaa siirtää tai tissi katoaa suusta. Jos vauva nukkuukin pidemmät päikkärit niin aikaa menee siihen, että sitä ihmetellään ja huolestutaan, että onko toinen kunnossa, vaikka siitähän pitäisi ottaa kaikki irti, että toinen nukkuu.

Kun vauva nukahtaa menee usein aivan liian pitkään ajatusten kasaamiseen. Mitä pitikään tehdä tai mitä halusin tehdä? Tällä hetkellä vauva nukahtaa harvoin muualle kuin vierelle, eli sohvalla ja meidän sängyssä nukutaan paljon. Silloin tulee koko ajan valvottua vauvan unta, katsottua ettei koirat jostain syystä mene sänkyyn nukkumaan ja sohvalla olen koko ajan lähellä jos herääkin tai unissaan lähtisi liikkumaan. Sohvan divaaniosalla nukkuessa pitäisi vauvan kierähtää muutama kierros, että putoaisi ja vielä meillä ei kieritä, mutta outoja putoamistapauksia olen kuullut ihan tarpeeksi, eli en jätä valvomatta sohvalle nukkumaan tyynymuurista huolimatta. Eli vaikka saisikin ajatukset nopeasti kasattua, niin olen usein aika kiinni vauvassa myös hänen nukkuessa.

Eniten harmittaa, että omat jutut ovat jääneet melkein kokonaan pois. En ole saanut blogia kirjoitettua tai puuhailtua muitakaan omia juttuja. Vauvan kanssa on kuitenkin ihanaa olla, enkä ole toisaalta paljoa kaivannut omaa aikaa, vaikka joitain juttuja kaipaakin (kuten blogin kirjoittamista). Voisin kirjoittaa mun vauva-arjen omista jutuista toisessa postauksessa, tästä höpötyksestä tuli jo tarpeeksi pitkä. :D

-Mallu

Apua, joulukuu on jo täällä!

Hurjaa miten aika menee nopeasti! Vauvamme on jo kuukauden vanha ja olen nyt vasta toista kertaa blogin parissa. Toki aikaa kirjoittamiselle olisi ollut vähän enemmänkin, ei tämä vauva-arki ihan niin hektistä ole ollut, mutta väsyneenä on ollut pakko valita välillä pelkkä löhöäminen. Vanha ystäväni migreeni on myös tehnyt paluun, ihanasti pysyikin lähes koko raskauden poissa. Nyt migreeniä on ollut melkein joka päivä, tällä hetkellä onneksi vähän lievempänä niin pystyy keskittymään kirjoittamiseen.

Postausideoita on pyörinyt vaikka kuinka usein päässä, mutta en ole edes saanut niitä kirjattua mihinkään, eli vähintään puolet varmaan jo unohtunut. Vauvan kanssa kaikki on mennyt hyvin, vähän on vatsa vaivannut, mutta pääosin meillä on ihanan tyytyväinen vauva. Paljon halutaan olla sylissä, mikä tietenkin hankaloittaa hieman kaikkea mitä itse haluaisi saada tehtyä. Päikkäreitä ei välillä haluta nukkua muualla kuin sylissä, mikä alussa ei kauheasti haitannut kun omat kivut rajoitti liikkumista, mutta nyt olisi ihan kiva saada tehtyä muutakin kun vaan olla patjana. Vauva on myös oikea kakkakone ja kymmenen kertaa päivässä kakkaava tyyppi vaatii aika monta vaipanvaihtoa päivän aikana, mikä tietenkin vie aikaa.

Usein tuntuu mahdottomalta saada tehtyä perus asioita tai ainakin joutuu usein valitsemaan mitä tekee. Jos vauva nukkuu omassa korisängyssä olen usein joutunut miettimään, että laitanko itseni siihen kuntoon, että voidaan lähteä ulos, nukunko itse, meenkö suihkuun, laitanko itselleni syötävää vai jotain muuta (useimmiten päädyn siivoilemaan). Kun vauva nukahtaa, alan puuhailla tiskin ja pyykin parissa, huonolla tuurilla vauva herää heti sen jälkeen tai sitten kerkeän vielä laittaa itselleni syötävää. Joskus ehdin myös syödä rauhassa, mutta useimmiten pientä kitinää alkaa kuulua ihan viimeistään siinä vaiheessa kun muutama suupala on jäljellä.

Vaunuissa nukutaan onneksi hyvin! Jos saan meidät ulos kävelylle/kauppaan, niin vaunuihin nukahdetaan heti ja kun tullaan sisälle niin unet jatkuu. Väsymyksen ja migreenin kanssa tekeminen ei myöskään ole ollut yhtä tehokasta kuin normaalisti. Silloin kun nukutaankin yhtäkkiä kolme tuntia, niin tuntuu ettei kuitenkaan kerkeä paljon mitään ja pisimmät unet tulevat yleensä aina silloin kun on vieraita, eli silloinkaan ei pysty karata omien juttujen pariin. Pyykkiä pestään joka päivä, sillä en halua jättää maito, kakka ja pissa pyykkejä pitkäksi aikaa haisemaan. Muuta sotkua tulee myös paljon kun vauva olkapäällä koittaa tehdä asioita nopeasti, astiat jää sikin sokin, roskia sinne tänne. Päivät menee nopeasti kun on koko ajan tekemistä. Yhtäkkiä vauva onkin jo kuukauden ikäinen ja nyt on jo joulukuu! Ristiäisiä ei olla keretty suunnittelemaan ja kaikki joululahjat on ostamatta. Ristiäiset oli tarkoitus pitää vielä joulukuussa, mutta päätettiin nyt suosiolla siirtää ne tammikuulle. Mitä joululahjoihin tulee, niin onneksi on nettikauppoja!

Tästä tuli aika sekalainen postaus, toivottavasti saan pian järkevämpää tekstiä aikaiseksi!

-Mallu

Hän on täällä!

Olisikohan aika herättää blogi taas kerran eloon? Toivon niin, mutta katsotaan miten jaksan. Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen siitä, kun pieni perheemme täydentyi pienellä pojalla. Synnytyksen jälkeen en ole avannut tietokonetta kertaakaan, ennen kuin nyt. Somekin on jäänyt  huomattavasti vähemmälle. Olen kai ollut jonkinlaisessa vauvakuplassa.

Vauvamme on aivan ihana! Toki välillä turhauttaa kun tuntuu siltä, ettei mikään kelpaa kiukkuiselle pienelle, mutta enimmäkseen pieni aarteemme on ihana hymypoika. Vauvamme onkin hymyillyt ihan ensimmäisistä päivistä lähtien ja vaikka se ei ehkä vielä tarkoita mitään, niin on se super hurmaavaa. Itse kyllä uskon, että hymyily liittyy hyvään oloon, sillä parin päivän vatsavaivojen aikana hymyt olivat vähissä, nyt kuitenkin hymyillään taas enemmän!

Tämä postaus jää nyt näin lyhyeksi, koska pää ei enää toimi, mutta halusin vain ilmoittaa, että täällä on kaikki hyvin! Vauva-aiheisia postauksia on luvassa, kunhan kerkeän kirjoittelemaan.

-Mallu

Ystävän vauvakutsuilla

Sunnuntaina pääsin osallistumaan ystäväni vauvakutsuille. Olin todella onnellinen, että sain taas pitkästä aikaa nähdä ystävääni ja olen todella onnellinen heidän puolestaan, kun heillä kohta on pieni nyytti kotona. En ollutkaan ennen osallistunut vauvakutsuille ja kävin itseasiassa ensimmäistä kertaa ostamassa vauvan vaatteita. Ne on kaikki niin ihanan pieniä ja suloisia! Kutsuilla oli myös ihana puolivuotias pikkuprinsessa vieraana. Vauva ja ystäväni ihana vauvamasu eivät todellakaan helpottaneet omaa vauvakuumettani!

Jos olen täysin rehellinen itselleni, niin kyllä, olen hieman kateellinen. Edelleenkin tiedän sen, ettei vauvojen aika ole vielä, ensin täytyy päästä sinne lääkikseen, mutta aivan järkyttävä vauvakuume on silti vaivannut jo yli vuoden. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ystäväni pientä prinssiä tai prinsessaa, mutta pelkään myös sitä, että vauvakuume pahenee entisestään. En kyllä tiedä miten se voisi enää tästä pahentua, välillä tuntuu siltä, että pitäisi vaan lähteä yrittämään vauvaa, koska oman vauvan kaipuu on niin suuri ja välillä tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään kun pää on täynnä vauva-ajatuksia. Mietin usein, että onko tämä normaalia? Toisaalta olen pienestä asti omannut kovan hoivavietin ja jo ala-asteella halusin hoitaa pieniä lapsia. Noin puolitoista vuotta sitten alkoi kuitenkin biologinenkello tikittämään hurjaa vauhtia. Katsotaan kauan pystyn elämään tämän tunteen kanssa, toivottavasti ainakin siihen asti, että pääsen sinne lääkikseen! :D

-Mallu

Minä 26v.

Jälleen on yksi vuosi vierähtänyt ja taas sitä on vuoden vanhempi ja viisaampi. Äitini soitti minulle eilen aamulla ja kysyi, että miltä nyt tuntuu olla 26 vuotias. Enpä siinä vaiheessa osannut mitään sanoa, vaikka olinkin tätä vanhenemista pohtinut jo muutaman päivän. Kolmekymppiä alkaa lähestyä, mutta vielä ei ole ikäkriisiä tullut, ehkä muutaman vuoden päästä.

Olen tässä muutaman päivän aikana miettinyt on samaa asiaa, joka pyörii usein mielessäni; vauva. Edelleenkin aikomuksemme on pysyä suunnitelmassa, että ensin on päästävä lääkikseen sisään, ennen kuin aletaan suunnittelemaan vauvaa. Vauva-asiat ovat kuitenkin pyörineet enemmän mielessäni koska äitini sai minut kun oli 27 vuotias. Eihän se tietenkään tarkoita sitä, että minun pitäisi pyrkiä samaan, mutta olen kuitenkin aina halunnut saada ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30. Nyt täytyy siis vain päästä sinne lääkikseen. :P

Synttäripäivä meni ihanasti, vaikka vauvat pyörivätkin välillä mielessä. :D Sain käskyn edellisenä päivänä, etten saa nousta sängystä aamulla ennen kuin saan luvan. Eli nukuin pitkään ja mies hoiti koirat, kävi kaupassa ostamassa kukkia ja teki sen jälkeen vielä ihanat aamupalat. Aamupalan jälkeen sain kunnon selkähieronnan, jonka jälkeen sain vain loikoilla ja lukea kirjaa. Iltapäivällä päätimme lähteä ravintola Saareen syömään ja oli muuten todella hyvää ruokaa, suosittelen! Jälkiruuaksi oli pakko testata tervajäätelöä, nam!

Päivä meni nopeasti vaikka tuntuu etten tehnyt mitään. Oli ihanaa ottaa rennosti, enkä stressannut mistään. Pitäisi oppia ottaa samalla tavalla rennosti vaikka ei ole synttäripäivä. :D

-Mallu

Vauvakuumetta

Taitaa olla melko yleinen vaiva tässä iässä oleville, vauvakuume nimittäin. Minullahan se ei kuitenkaan ole ihan uusi juttu, vaan kärsinyt tästä kuumeesta jo lukiosta asti. Oikeastaan olen aina rakastanut vauvoja ja pieniä lapsia. En kuitenkaan aikaisemmin tiennyt, että tämä kuume pystyi vielä pahenemaan. Noin vuosi sitten tapahtui jotakin, ikään kuin joku olisi ravistanut limupulloa ja sitten räjähti.

En todellakaan lukiossa osannut aavistaa, miten kova vauvakuume oikeasti saattaa olla. Ehkä minun ei nytkään pitäisi siitä puhua, voihan se ehkä pahentuakin? Pohdiskelin viime kesänä poikaystävälleni ääneen, että varmasti syntyy ennätysmäärä vauvoja kun vauvamahoja ja pieniä nyyttejä näkyy joka puolella. Kuinkas sitten kävikään? Viime vuonna Suomessa syntyi todella VÄHÄN vauvoja. Helloouu biologinenkello.. Niin,  täytin viime elokuussa 25, taitaa kroppa kertoa, että nyt olisi hyvä aika hankkia perheenlisäystä. Rekisteröin joka ikisen vauvan ja vauvamasun jotka osuvat näkökenttääni.

Minulle sanottiin joskus lukiossa, että kyllä se vauvakuume katoaa jos menet päiväkotiin töihin. Tulin, näin, mutta en voittanut vauvakuumetta. Olen hoitanut paljon lapsia ja tehnyt keikkaa päiväkoteihin, voin kertoa, ettei se minun kohdallani ole auttanut pätkääkään vauvakuumeeseen. Ehkä päinvastoin, sillä todella tiedän minkälaista on pitää ihanaa pientä nyyttiä sylissä. Ja miten ihanaa on kun lapsi luottaa juuri sinuun, haluaa juuri sinut lohduttamaan surun hetkellä tai kun lapsi ei millään haluaisi sinun lähtevän pois. Kyllä, olen saanut osani myös niin sanotuista huonoista puolista, känkkäränkkää, sairastelua, uhmaikää ym. Ne ovat kuitenkin vain osa elämää ja on todellakin sen arvoista kun saat nauttia hyvistä hetkistä lapsen kanssa.

Tiedostan kuitenkin sen, ettei aika omille lapsille ole vielä oikea. Haluan lääkikseen ja minun täytyy tehdä sen eteen paljon hommia. Siihen kuvioon ei sovi vauva. Katsotaan sitten kun pääsen sisään. ;) Vauvakuumeeseen ei tietenkään ole auttanut se, että mies on moneen otteeseen sanonut, että jos todella haluan vauvan nyt, niin tehdään vauva! Välillä kaipuu on valtava! Oma pieni nyytti olisi unelmien täyttymys! Mutta nyt ei valitettavasti ole sen aika. Haluan elämältäni muutakin, kun vain olla äiti. Haluan ammatin joka kiinnostaa minua, työn joka on mielenkiintoinen. Pääsykoe on valtava urakka, joka menee nyt vauvojen edelle. Myös selkä on saatava kuntoon ennen kun pamahdan paksuksi, muuten saattaa olla edessä melko kivuliaat 9kk selän suhteen.

Hoivaviettini takia olenkin luultavasti haalinut niin monta karvalasta itselleni. Siinä yksi syy lisää miksi ajankohta vauvaa ajatellen ei ole otollinen. Täytyy saada pentu koulutettua ennen sitä ja toivottavasti meininki myös hieman rauhottuisi. :) Jonkun aikaa on siis vielä tyydyttävä hoivailemaan näitä karvakasoja, mutta haaveillahan aina saa. :)

-Mallu