lauantai 19. kesäkuuta 2021

Terkut arkikaaoksen keskeltä

 Täällä blogin puolella on taas ollut aivan liian pitkään hiljaista. Kevät on ollut todella rankka monestakin syystä, eikä voimavarat tai aika ole riittänyt blogin ylläpitämiseen. Vauva on jo 11 kuukautta ja nukkuu vieläkin huonosti. Unet muuttuivat todella rikkonaisiksi siinä neljän kuukauden hulinoiden kohdalla, mutta väsymys on lisääntynyt pikkuhiljaa koko ajan.

Muitakin kuormittavia asioita on käyty läpi, mitkä ovat vieneet paljon voimia. Itselle tuli iso ongelma appivanhempien kanssa kun he leikkasivat esikoisen tukan ilman lupaa vaikka olivat hyvin tietoisia siitä ettemme halunneet vielä leikata tukkaa. Kun tämä kriisi oli jotenkin käsitelty menetin rakkaan karvaisen ystäväni. Labbiksemme Mango olisi juuri täyttänyt 12, mutta kolme viikkoa ennen sitä jouduimme aivan yllättäen sanomaan hyvästit.

Koiran kuolema oli yllättävän kova paikka, mieli oli pitkään todella maassa. Luulin olleeni valmis, koska koiralla oli jo niin paljon ikää ja jonkin aikaa oli myös kärsinyt ruuansulatuskanavan ongelmista. Ajattelin koko ajan, että lähtö voi tulla milloin vaan, mutta en kuitenkaan ollut ollenkaan valmis luopumaan rakkaasta karvalapsestani.

Lisätvistin loppukevääseen ja alkukesään on tuonut puolison lisäkouluttautumiset. Homman piti olla paketissa jo maaliskuussa, mutta lähiopetuksia jouduttiin siirtämään koronatilanteen takia kerta toisensa jälkeen. Onneksi tänä viikonloppuna on viimeiset! Tämä siis tarkoittaa sitä, että koulutusviikonloppujen takia on useampana viikonloppuna jäänyt levot väliin kun toinen on istunut luennoilla ja toinen on sitten yksin lasten kanssa. Itsestäni on tuntunut siltä, että olisin jaksanut paljon paremmin jos nuo viikonloput olisi voinut pitää aikataulun mukaan, sillä energiatasot oli aivan toista alkuvuodesta vaikka silloin myös väsytti.

Viime aikoina on myös noussut pieni huoli oman mielenterveyden suhteen. Toivottavasti tähän riittää omat toimet ja ystävien apu. Olen aina ollut huono pyytämään apua, mutta nyt avauduin rehellisesti yhdelle kaverille joka totesi, että pidetään kerran viikossa piknikki kunhan hänen loma alkaa. Vaikka kerran viikossa ei toteutuisikaan, niin ajatus kyllä lämmitti uskomattoman paljon! Väsymyksen takia en ole kauheasti jaksanut viestitellä ja sopia näkemisiä, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni, koska tämä voi olla yksi reitti pois tästä kuopasta!

Toivottavasti sulla siellä menee paremmin, ihanaa kesää!

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti