Etenee, etenee.. vai?

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki junnaa paikoillaan, mistään ei tule mitään ja mitään ei kerkeä tekemään vaikka koko ajan tekee kaikkea.. Tämä koko elämänmuutos-projekti ajoi ojaan jossain vaiheessa ja takaisin raiteille pääseminen on vienyt oman aikansa. Tuli väsymys, tuli flunssa, tuli syksy ja tuhat juttua siihen päälle. Nyt kun kun vihdoin alkoi tuntua, että juna lähtee taas liikkeelle, on kurkku taas kipeänä.

Mitä tästä tulee, tuleeko tästä yhtään mitään? Fiilikset on ollut sekavat ja suunnitelmien tekeminen hakusessa. Vuorokausirytmi on kuitenkin pysynyt ihan hyvänä, vaikka aamulla väsyttää älyttömän paljon. Alkuviikon valvomiset World cup-lätkän parissa ei tietenkään ole siihen auttanut. Treeni, lukeminen ja kaikki muu tuntuu junnaavan paikoillaan. Miten on mahdollista, että koko ajan puuhailee kaikkea, mutta kuitenkin jää tärkeät asiat tekemättä. Keskitynkö aivan vääriin asioihin? Tai sitten en vain tajua mitä kaikkea saan aikaan.

Olen älyttömän pettynyt itseeni lukemisen suhteen ja treenien myös, mutta vielä ei ole myöhäistä. Tällä hetkellä tuntuu, että pää lyö tyhjää, mutta tiedän, että sieltä löytyy tietoa, olenhan lukenut asiat jo moneen kertaan. Nyt päätin aloittaa lukemiset ihan alusta, jotta saan itsevarmuutta, askel kerrallaan. Ensi viikolla siis vuorossa fysiikan ja kemian ykköskurssit.

Päätin eilen, että nyt alkaa toden teolla tapahtua. Tein ensi viikolle aikataulun ja ajattelin, että tästä se lähtee. Tänään piti jo aloittaa, mutta migreeni iski.. Sen jälkeen iski ahdistus ja stressi siitä, ettei mistään tule mitään. Herätys! Ei kaikki ole tästä päivästä kiinni! Stressaaminen ei todellakaan helpota migreeniä. Tänään lepoa, niin jaksaa sitten huomenna paremmin. Panikoiminen ei auta mihinkään

-Mallu