Jonkin aikaa sitten kirjoitin pesänrakennusvietistä ja se puuhailu avasi selkeästi oven liitoskivuille, joita aikaisemmin oli vain vähän. Nyt turhauttaa todella paljon, kun tekisi mieli puuhailla vaikka mitä ja käydä kävelyillä, mutta kroppa pistää vastaan. Tässä ollaan nyt menty kuukausi kovemmilla liitoskivuilla, jotka kyllä rauhoittuvat jonkun verran kun lepää, mutta lepääminen on jotain mitä en vaan osaa vaikka kuinka olen vuosien varrella yrittänyt opetella. Taapero tekee tietenkin senkin aika mahdottomaksi, mutta suurin syypää olen kuitenkin minä itse.
En vaan osaa olla puuhailematta kotona kaikkea perussiivousta ja helposti innostun tekemään vähän kaikkea muutakin. Istuminen ja löhöily saa turhautumaan kun huomaa kaikenlaista minkä haluaisi saada siivottua. Aina välillä kun sitten uskaltautuu pienelle kävelylle, on loppupäivä ja ainakin seuraava päivä aikamoista kidutusta. Liitoskipujen lisäksi kävely aiheuttaa repivää kipua alavatsaan. Tukivyö helpottaa sitä jonkun verran, mutta tukivyö päällä en pysty istumaan, eli jos ulkoilun lomassa on luvassa istumista, en voi laittaa vyötä.
Viime aikoina turhautuminen on ollut vahvasti läsnä myös koronan takia, sehän rajoittaa tekemistä vielä enemmän. En voi mennä kaverin luo leikkitreffeille taaperon kanssa, vaan ollaan kotona missä kropan rajoitukset huomaa paljon herkemmin kun koko ajan koittaa jotain siivota tms. Koska liikkuminen on niin hankalaa, en myöskään ulkoiluta koiria tällä hetkellä, vaan se on jäänyt miehelle. Nyt on pakko alkaa suunnitella päiviä paremmin niin, että myös minä saan omaa aikaa. Eli tällä hetkellä istun makkarissa meidän sängyssä kirjoittamassa, ihanaa!
Mennäänpä hetkeksi vähän positiivisempiin kuulumisiin. Pienen toukan liikkeet tuntuvat koko ajan enemmän, mikä on aivan ihanaa kaikkien synkkien asioiden keskellä. Lisäksi sain tietää, että on olemassa salmiakkeja joita voi raskaana syödä! Kunhan kotihoidontuki tulee, niin tilaan niitä, sillä himo on ollut valtava! Tällä hetkellä on hyvä ettei rahaa ole ollut yhtään ylimääräistä, sillä makeanhimo on ollut niin älytön, että olisi tullut syötyä ihan liikaa kaikkea hyvää. Suurin himo on kuitenkin salmiakkiin ja lakritsiin. Niitä tuleekin sitten varmaan vedettyä överi paljon synnytyksen jälkeen, niin kuin viime kerrallakin.
Voimia kaikille, olitte sitten raskaana tai ette. <3
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti