keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Vauva-arki ja aikaansaamisen mahdottomuus

Täällä ollaan taas piiiiitkän tauon jälkeen! Tämä on se teksti jonka mainitsin varmaankin joulukuussa ja kerroin, että teksti on ollut jo kuukauden kesken. Päätinkin aloittaa kokonaan alusta sillä arki on muuttunut, mutta edelleenkin aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta koski se melkein mitä tahansa.

Kun aloitin tekstin kirjoittamisen tilanne oli vielä vaikeampi kuin nyt. Silloin vauva ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan halusi hereillä ollessaan olla koko ajan sylissä. Aamulla vauva nukkui yleensä sen verran, että kerkesin joko siivota keittiön, syödä tai pukea ja laittaa itseni sen näköiseksi, että kehtasin lähteä ovesta ulos. Jos oli lähtö jonnekin niin lähdin useimmiten syömättä ja kotiinpalatessa vastassa oli kaaos, jopa kakkavaippa saattoi olla sohvalla vastassa kun ulkovaatteita pukiessa piti vielä pikaisesti vaihtaa vaippa.



Nyt tilanne on pikkuisen helpottanut vaikka pieni edelleen haluaisi olla enimmäkseen sylissä. Suuri syy siihen, että saan vähän enemmän aikaiseksi on se, että vauva on kasvanut ja kannattelee itseään paljon paremmin. Eli niskaa ei tarvitse enää tukea ja pystyn paremmin yhdellä kädellä tekemään asioita kun vauva on toisessa kainalossa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty yhdellä kädellä tekemään ja vauvakin tarvitsee toisenlaista virikettä. En kuitenkaan ole kokenut vauvan sylissä viihtymistä suurena ongelmana sillä en kuitenkaan jättäisi vauvaa itsekseen esim. leikkimatolle pitkäksi aikaa. Meidän arkea hankaloittaa eniten se, että päikkäreitä nukutaan niin huonosti.

Jo joulun aikaan alkoi päikkäriongemat, silloin nukuttiin enemmän, mutta päikkäreistä tuli yhtäkkiä 10-40 minuutin pituisia, joista suurin osa lähempänä 10 minuuttia. Aloin tuolloin käymään joka päivä pitkällä kävelyllä, koska vauva nukkuu hyvin vaunuissa (jos ne ovat liikkeessä). En ole vähään aikaan jaksanut käydä iltapäiväkävelyillä säännöllisesti sillä haluaisin saada muutakin aikaiseksi (kämpän siistiksi). Usein jos olemme koko päivän kotona, niin meillä nukutaan päivän aikana suunnilleen 3x30 minuuttia + muutama tissille torkahtaminen josta herätään heti jos koittaa siirtää tai tissi katoaa suusta. Jos vauva nukkuukin pidemmät päikkärit niin aikaa menee siihen, että sitä ihmetellään ja huolestutaan, että onko toinen kunnossa, vaikka siitähän pitäisi ottaa kaikki irti, että toinen nukkuu.



Kun vauva nukahtaa menee usein aivan liian pitkään ajatusten kasaamiseen. Mitä pitikään tehdä tai mitä halusin tehdä? Tällä hetkellä vauva nukahtaa harvoin muualle kuin vierelle, eli sohvalla ja meidän sängyssä nukutaan paljon. Silloin tulee koko ajan valvottua vauvan unta, katsottua ettei koirat jostain syystä mene sänkyyn nukkumaan ja sohvalla olen koko ajan lähellä jos herääkin tai unissaan lähtisi liikkumaan. Sohvan divaaniosalla nukkuessa pitäisi vauvan kierähtää muutama kierros, että putoaisi ja vielä meillä ei kieritä, mutta outoja putoamistapauksia olen kuullut ihan tarpeeksi, eli en jätä valvomatta sohvalle nukkumaan tyynymuurista huolimatta. Eli vaikka saisikin ajatukset nopeasti kasattua, niin olen usein aika kiinni vauvassa myös hänen nukkuessa.

Eniten harmittaa, että omat jutut ovat jääneet melkein kokonaan pois. En ole saanut blogia kirjoitettua tai puuhailtua muitakaan omia juttuja. Vauvan kanssa on kuitenkin ihanaa olla, enkä ole toisaalta paljoa kaivannut omaa aikaa, vaikka joitain juttuja kaipaakin (kuten blogin kirjoittamista). Voisin kirjoittaa mun vauva-arjen omista jutuista toisessa postauksessa, tästä höpötyksestä tuli jo tarpeeksi pitkä. :D

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti